5 vuotta sitten vietimme reformaation vuosipäivää. 500 vuotta on kulunut siitä, kun Martti Luther julkaisi kuuluisat Wittenbergin teesinsä. Lutherin työtoveri Philipp Melanchthon laati luterilaisten kirkkojen tärkeimmän tunnustuskirjan Augsburgin tunnustuksen vuonna 1530. Katolinen kirkko vastasi protestanttien kritiikkiin Trenton kirkolliskokouksessa 1545-63. Sovinnollinen Melanchthon oli valmis palaamaan vielä muutamin ehdoin katoliseen kirkkoon, mutta kiihkeimmät reformaatikot eivät enää tätä linjaa hyväksyneet.
Kiihkeät uskonsodat olivat täysin turhia keskiajan Euroopassa. Reformaatio oli keskeisiltä osiltaan valitettavien väärinkäsitysten seurausta. Protestit olivat osaksi oikeutettujakin. Kummallakaan puolella teologista rintamalinjaa ei kyetty uskon kiihkeydessä kuuntelemaan ja analysoimaan kiihkottomasti vastapuolen näkemyksiä ja perusteluja. Hyvät teot koituivat luterilaisen puolen kohtaloksi. Katolisten selitykset menivät läpi vasta vuosisatoja myöhemmin ekumeenisen keskustelun virittyä. Reformaation kannattajat esittivät joka paikassa iskulauseena Sola Fide, yksin Uskosta. Katoliset vastasivat tähän kuuluttamalla Sola Gratia, yksin Armosta. Samasta asiasta puhuttiiin, mutta tätä ei voitu myöntää kummallakaan puolella.
Katolinen kirkko ei ole koskaan opettanut, että ihminen voi pelastaa itsensä omin voimin tai teoin taivaan tuomioistuimella. Kaikki on aina ollut puhdasta armoa. Jo Tuomas Akvinolainen opetti 1200-luvulla, että hyvät teot ovat Jumalan armon vaikuttamaa. Jeesus Nasaretilainen kehotti tekemään hyvää, koska se on Jumalan tahto. Usko ilman tekoja on kuollut, opetti vanha kristillinen perimätieto jo Uudessa Testamentissa Jaakobin kirjeessä. Hyvät teot kuuluvat siis myös uskoon eikä niitä tarvitse luterilaisten tavoin pelätä. Reformaation juhlavuoden suurin kunnianosoitus ja saavutus olisi luterilaisten paluu takaisin katoliseen kirkkoon. Kirkon seremonioista päästään varmasti helposti yhteiseen sopimukseen. Kristillisestä sanomasta voidaan esittää ja on jo varhaiskirkossa esitetty erilaisia tulkintoja. Paavia voisi pitää kristikunnan ykseyden näkyvänä merkkinä. On aika tunnustaa yhteinen usko, osallistua yhdessä messuun ja jättää turhat oppiriidat taakse.
Kiihkeät uskonsodat olivat täysin turhia keskiajan Euroopassa
