Kun on hissiremontti, joutaa ajattelemaan kaikenlaista. Ei viitsi paljon aktivoitua pois kodista, kun on 162 rappusta alas ja ylös. Nyt on ollut tapetilla kiihoittaminen kovasti ja jäin miettimään mitä se tarkoittaa. Jo Raamatussa puhutaan, että koko kaupunki joutui kuohuksiin, olisikohan se sitä? Olemme lukeneet jalkapalloilusta, miten hävinneet fanit ovat joutuneet kuohuksiin ja on pitänyt vähän tapella ja särkeä paikkoja.
Yksi pistoolin laukaus Sarajevossa sai koko Euroopan kuohuksiin niin, että jouduttiin tappelemaan muutamia vuosia. Vaikka rauha ulkonaisesti solmittiin, niin sisäisesti jäi siemen uutta koetusta varten. Me siis näemme historiasta muutamia onnistuneita kiihoitustapauksia, jos ajatellaan mullistavia seurauksia. Milloin kiihoituksella on ollut seurausta, on tarvittu patoutuneita tunteita joihin kiihoitus on antanut purkautumisvoiman.
Talvipalatsin valtaus oli myös yksi taitavan kiihoitustyön hedelmä. Taustalla on onnistuessaan patoutunut viha tai muu alhainen intohimo. Kun mielenosoituksissa kiihoitutaan, niin silloin tulee tarve särkeä jotain. Kun sitten näyteikkuna särkyy, niin jollekkin tulee mieleen hyötyä siitä vapaasta pääsystä kaupan antimiin. Miksiköhän tätä kiihoittumista pidetään osin oikeutettuna, vaikka se kohdistuu itseään omalla työllä elättävään pikkukauppiaaseen.
Keskuudessamme tapahtuu joskus ihan keskellä kirkasta päivää sellaista kiihoittumista, että täytyy ottaa kiinni joku ohikulkija ja raahata pusikkoon ja tehdä siellä hirmutekoja. Mutta nehän ovat yksittäistapauksia ja itse asiassa kaikkihan niin tekevät vai tekevätkö?
Minusta näyttää siltä, että eduskunnassakin kiihoitutaan ja kiihoitetaan välillä ihan kouriintuntuvasti. Toki olen yksittäistapaus ja yksittäinen ihminen saa olla pölhö, jos ei ole vaaraksi muille. Puukottavatko sitten edustajat toisiaan, kun ovat kiihoittuneita? Eivät koska se on sen kansanosan kieltä, jota he puhuvat.
Kun hengellisen festivaalin toimintoja rajoitettiin vedoten johonkin syrjintäpykälään, niin olivatko kaikki ”syrjinnän” kohteet kuohuksissa koko valtakunnassa vai ei? Epäilen, että eivät olleet, mutta kun mediassa näin sanotaan niin totta se lienee. Onko kukaan oikeasti tutkinut kiihoittamisen vaikutusta? Onko kiihoittaminen kansanryhmää vastaan saanut aikaan väkivaltaa, koska siinä taustalla tarvitaan patoutunut viha johon kiihoitus tekee vaikutuksen? Onko kuitenkin vain kyse yleisen mielipiteen muokkaamisesta, jota tekevät kaikki Suomessakin, jotka siihen pystyvät ja joita jotenkin noteerataan.
Ehdotus kirkon julkisoikeudellisen aseman poistamisesta voi periaatteessa olla tulevaisuuden todellisuutta, mutta uskonnon pitäminen yksityisasiana on yhtä suuri uni kuin äidinkielen pitäminen yksityisasiana.
Jouni, kommentti ei kyllä ole sinun tasoasi, sen verran outo ja heppoinen on tuo rinnastus. Voitko selventää?
Jouni, kommentti ei kyllä edusta sinun normaalia tasoasi, sen verran outo ja heppoinen on tuo rinnastus. Voitko selventää?
”Uskonto on saatava pitää yksityisasiana.”
Aika hölmösti vaadittu, koska mikäänhän ei nykyäänkään estä sen pitämistä yksityisasiana. Eli uskonnon voi ja saa pitää yksityisasiana aivan vapaasti.
Todellisuudessa tuossa siis kai vaaditaankin, että uskonto on pakko pitää yksityisasiana ja uskonnollisilta yhteisöiltä pitää ottaa pois julkaisuoikeudet ja kokoontumisvapaus? Ei kai?
Onpas nyt köykäiset eväät kommenteissa. Etkö todella ole selvillä siitä, mitä uskonnonvapaus tarkoittaa? Siihen sisältyy myös vapaus olla ilmaisematta vakaumustaan millään tavoin julkisesti. Esim. kouluissa se ei toteudu.
Pidän uskontoni yksityisasianani kun näen eroakirkosta.fi -aktiivin, joka on pitänyt ”uskontonsa” yksityisasianaan.
Valtiouskonto ajatus ja kaikki siihen liittyvä on jo hyvin kaukana Uuden testamentin kuvaamasta Ensimmäisen vuosisadan alkukristillisyydestä.
Kristityn näkökulmasta ateistit ja uskonnottomat ovat sokeita. Onko se yksityisasia? Ei ainakaan enää siinä vaiheessa, kun sokeat vaativat yhdenvertaisuuden nimissä esim. oikeutta ajaa omin päin autoa julkisessa liikenteessä. Uskonnottomat eivät tietenkään näe asiaa näin, vaan pikemminkin päinvastoin. Mikä siis neuvoksi? Asia ratkaistaan päätöksellä, joka loukkaa enemmistöä vähiten – aivan kuten myös 2000 vuotta sitten.
Kristillinen usko ei ole luonteeltaan yksityinen, vaan henkilökohtainen ja yhteisöllinen. Kirkko ei tällä tavalla voi pitää edustamaansa uskoa yksityisasiana.
Jotenkin tuon aloitteen taustalta nuuhkin sellaista ajatusta, että uskonto on laitettava kaappiin ja pidettävä siellä piilossa, kun henkilö on kontaktissa toisten ihmisten kanssa. Se, että edustamansa uskonto on avoimesti esillä, ei tarkoita että sitä ollaan siinä tilanteessa julistamassa.
No voi yhren kerran tätä olkien pölinää (ei vain sinun Ville, muutaman muunkin). Luepa ihan rauhassa, mitä aloitteella ajetaan. Uskonnon harjoittamiseen, eikä edes julistamiseen, ei olla mitenkään puuttumassa. Halutaan puuttua yhden uskomuksen nostamiseen muihin nähden erityisasemaan.
Ensiksi pitäisi selvittää mitä ovat ne etuisuudet, jotka kirkolla väitetään olevan. Verotusoikeus ei voi sitä olla, kun siitä voi vapautua. Yhteiskunnassamme on paljon asioita, jotka eriarvoistavat ja joihin ei kiinnitetä mitään huomiota.
Itse en tarvitse oopperaa, en balettia enkä paljon urheilupaikkojakaan, mutta pelkään, että joku sentinsiivu saattaa mennä verorahoistani asioihin, joita en lainkaan kannata.
Yksi etuisuus kirkolla on, joka puuttuu monesta paikasta. Se on evankeliumi, joka on voima pelastukseksi. Sitä ei kristikunnan ulkopuolella ole tarjota.
On selvitetty, ei hätää siinä suhteessa;)
Nämä ovat niin pinnallisia ja henkisesti köyhiä tällaiset aloitteet.
Unohdetaan ja jätetään arvottomiksi koko maan ja kansan historia ja kulttuuri. Tosiaan, pitäisikö oma äidinkielikin pitää yksitysenä salaisuutena ja kommunikoida vain muiden kanssa viittomalla?
Jotakinhan saattaa loukata suomenkielen kuuleminen, kun itse puhuu vain jotain muita kieliä.
Kaljupäivtä voi harmittaa, kun muilla on tukkaa, joten sovitaanko, että kaikki ajavat päänsä kaljuiksi. Se on toisia kunnioittavaa ja tasa-arvoista, eikä syrji ketään (tai lähes kaikkia.)
Mitä muuta erityistä pitää ihmisistä siirtää piiloon ja vain yksityisyyteen. Jotkut kehtaavat hymyillä ja näyttää onnellisilta, julkisestikin. Kaikilla ei ole syytä olla onnellinen. Siis julkisilla paikoilla hymykielto. vessan kopissa saa yksin hymyillä jos hymyilyttää.
Ihme ahdistavia tukahduttajia ja ilonpilaajia nuo ”tasa-arvoistavat” ”vapaa-ajattelijat”. Todella ”vapaata”.
Ihmisyyteen kuuluu myös vakaumus ja usko. On luonnollista että ihmisyhteisön enemmistön tavat, vakaumus ja usko näkyvät ja saavat näkyä.
Kärsiskös kysyä: jos aloitteen ajama tasavertaisuus toteutuisi, millä tavoin tämän maan historia ja kulttuuri olisi uhattuna? Minua ahistaa kun ei kukaan aloitteen vastustaja vaivaudu perustelemaan mitenkään.
Minä en tuosta lue, että uskonto olisi PAKKO pitää yksityisasiana, onhan meillä perustuslaillinen uskonnonvapaus. Sen sijaan jos vaikkapa vala vannotaan tai puolustusvoimissa hartauteen pakko-osallistutaan sen mukaan, mikä on maailmankatsomus, on asianomaisen melko vaikea halutessaankaan pitää asiaa omana tietonaan. Eivätkä nämä suinkaan ole ainoat esimerkit, joissa kansalaisen maailmankatsomus tällä tavalla ”pakko-outataan.” Ja kuten aloitteen tekstissä sanotaan, se verotusoikeushan siellä hiertää, samoin kuin varmasti lapsena sitovaan jäsenyyteen liittäminen.
Eivätkö kaikki vanhemmat sitouta esimerkillään jälkikasvunsa omaan katsomukseensa?
Lauri: eivät. Jotkut vanhemmat antavat vapauden valita.
Nyt en ymmärrä. Miten perheessä on mahdollista se, ettei vanhempien tapa elää tarttuisi lapsiin jotenkin???
Tietenkin se tarttuu. Jos vanhempien tapa elää on se, että ihmisiä ei aseteta erilaiseen asemaan ihonvärin, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen, kansallisuuden jne. mukaan, se todennäköisesti tarttuu lapsiinkin. Ei se silti tarkoita sitä, että lapsiin olisi välttämätöntä ohjelmoida oma vakaumuksensa…;)
Nykyisinhän kirkko pystyy esim. vaikuttamaan siihen ketkä saavat pitää Yleisradiossa uskonnollisia ns. hartausohjelmia, vaikka YLE:n toiminnan kanssa sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä.
Vielä kummallisempaa on, että esim. loppiaisen ja helatorstain siirtämiseen viikkopyhästä lauantaille tarvittaisiin kirkon lupa. Kalenterin laatimisen ja loma- ja vapaapäivien määrittelyn suhteen kanssa sillä ei myöskään tulisi olla mitään tekemistä. Maan talous ja elinkeinoelämä kuulemma tarvitsisi tälläistä asiaa, mutta kun se ei kirkolle sovi.