Kun on hissiremontti, joutaa ajattelemaan kaikenlaista. Ei viitsi paljon aktivoitua pois kodista, kun on 162 rappusta alas ja ylös. Nyt on ollut tapetilla kiihoittaminen kovasti ja jäin miettimään mitä se tarkoittaa. Jo Raamatussa puhutaan, että koko kaupunki joutui kuohuksiin, olisikohan se sitä? Olemme lukeneet jalkapalloilusta, miten hävinneet fanit ovat joutuneet kuohuksiin ja on pitänyt vähän tapella ja särkeä paikkoja.
Yksi pistoolin laukaus Sarajevossa sai koko Euroopan kuohuksiin niin, että jouduttiin tappelemaan muutamia vuosia. Vaikka rauha ulkonaisesti solmittiin, niin sisäisesti jäi siemen uutta koetusta varten. Me siis näemme historiasta muutamia onnistuneita kiihoitustapauksia, jos ajatellaan mullistavia seurauksia. Milloin kiihoituksella on ollut seurausta, on tarvittu patoutuneita tunteita joihin kiihoitus on antanut purkautumisvoiman.
Talvipalatsin valtaus oli myös yksi taitavan kiihoitustyön hedelmä. Taustalla on onnistuessaan patoutunut viha tai muu alhainen intohimo. Kun mielenosoituksissa kiihoitutaan, niin silloin tulee tarve särkeä jotain. Kun sitten näyteikkuna särkyy, niin jollekkin tulee mieleen hyötyä siitä vapaasta pääsystä kaupan antimiin. Miksiköhän tätä kiihoittumista pidetään osin oikeutettuna, vaikka se kohdistuu itseään omalla työllä elättävään pikkukauppiaaseen.
Keskuudessamme tapahtuu joskus ihan keskellä kirkasta päivää sellaista kiihoittumista, että täytyy ottaa kiinni joku ohikulkija ja raahata pusikkoon ja tehdä siellä hirmutekoja. Mutta nehän ovat yksittäistapauksia ja itse asiassa kaikkihan niin tekevät vai tekevätkö?
Minusta näyttää siltä, että eduskunnassakin kiihoitutaan ja kiihoitetaan välillä ihan kouriintuntuvasti. Toki olen yksittäistapaus ja yksittäinen ihminen saa olla pölhö, jos ei ole vaaraksi muille. Puukottavatko sitten edustajat toisiaan, kun ovat kiihoittuneita? Eivät koska se on sen kansanosan kieltä, jota he puhuvat.
Kun hengellisen festivaalin toimintoja rajoitettiin vedoten johonkin syrjintäpykälään, niin olivatko kaikki ”syrjinnän” kohteet kuohuksissa koko valtakunnassa vai ei? Epäilen, että eivät olleet, mutta kun mediassa näin sanotaan niin totta se lienee. Onko kukaan oikeasti tutkinut kiihoittamisen vaikutusta? Onko kiihoittaminen kansanryhmää vastaan saanut aikaan väkivaltaa, koska siinä taustalla tarvitaan patoutunut viha johon kiihoitus tekee vaikutuksen? Onko kuitenkin vain kyse yleisen mielipiteen muokkaamisesta, jota tekevät kaikki Suomessakin, jotka siihen pystyvät ja joita jotenkin noteerataan.
Kansalaisaloitteiden huono puoli on, että niiden nimet ovat propagandaa esim. tasa-arvoinen avioliittolaki ja nyt tämä yhdenvertainen Suomi -nimi…ikäänkuin eri mieltä olevat eivät kannattaisi tasa-arvo tai yhdenvertaisuutta : (
Hyvä huomio Juhani Heinoselta.
Minun mielestäni kyse on sukupuolineutraalista avioliittolakialaoitteesta/samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittolakialaoitteesta.
Suomi on jo yhdenvertainen suhteessa uskontoon. Jokainen saa kuulua tai olla kuulumtta mihinkään uskontokuntaan. Sen takaa uskonnonvapauslaki.
Taas tällainen uskonnonvastustajien palsta. Miksi ”kirkollinen” Kotimaa?
Varmaan siksi, että kyseessä on uutinen, jonka luulisi koskettavan/kiinnostavan myös kirkollisen median seuraajia?
Eikä siinä aloitteessa muuten vastusteta uskonto(j)a. Tasavertaista kohtelua vain vaaditaan kaikille tasapuolisesti. Aloite ei takuuvarmasti ole uhka kenenkään uskolle. Ev.lut. kirkon maallista ylivaltaa halajaville se varmaankin on uhka.
Risto. En nyt ihan ymmärrä. Eivätkö vapaa-ajattelijat vastustakaan uskontoa, siis kristinuskoa sen suomalaisessa muodossa?
Vapaa-ajattelu aatteena voidaan varmaankin nähdä uskonnon vastustamisena. Samalla tavoin tietenkin silloin uskonto on vapaa-ajattelun vastustamista. Itse en ole sitoutunut aatteeseen enkä liittynyt jäseneksi (ainakaan toistaiseksi;), vaikka kannatan monia Vapaa-ajattelijoiden periaatteita. En siis kommentoi heidän edustajanaan.
Tämän uutisen ja keskustelun aihe on kuitenkin kansalaisaloite, ei vapaa-ajattelu. Aloite ei vastusta uskontojen harjoittamista tai uskoa, vaan kahden kristillisen kirkon hallinnollista ja yhteiskunnallista erityisasemaa Suomessa.
SUOMI ON KRISTITTY MAA, kun yli 80% kansasta on kristittyjä. Niinpä yleissitovuuden nimissä on kaikille suomalaisille oltava pakollinen kristinuskon opetus ja hartaudet. Usko ei ole ykstyisasia. Se on vasemmiston harhaista opetusta. Me suomalaiset uskomme ja olemme ”pyhä yhteinen seurakunta, pyhien yhteys”.
Niitä suomalaisia jotka tunnustavat ottaneensa Jeesuksen Krituksen vastan henkilkökohtaisena Vapahtajanaan eli jotka ovat kristinopin mukaisesti uskossa,on kansastamme Erkki Auranen,noin 4 prosenttia! Pidäpä tämä mielessäsi kun versaaleinesi vauhkoat.
Seppo. Minä kun luulin, että niitä on jo kotikaupungissanikin muitakin kuin minä. Mutta taitaa olla harhaluulo. Johtunee siitä kummallisesta seikasta, että lähes kaikille kirkosta eronneillekin halutaan kirkollinen hautaan saattaminen.
Vainajan omaisten toive kirkollisesta hautauksesta ei välttämättä kerro hänen uskostaan. Ja yleisesti, vain pienen pieni osa kirkon jäsenistä on uskovia. Vielä pienempi osa ymmärtää, mitä kirkon oppi ja tunnustus tarkoittavat.
Havainnollistan väitettäni pienellä ajatusleikillä. Kuvitellaan, että kirkko julkaisisi vaikkapa Hesarissa näkyvästi ilmoituksia, joissa muistutettaisiin kristinuskon perusasioista, alkaen ihan alusta eli perisynnistä. Kyseltäisiin vakavasti, ovatko lukijat ymmärtäneet syntisyytensä ja uhkaavan kadotuksen ja muistutettaisiin miten pelastutaan.
Näin menisi kirkkaasti rikki homoillan aiheuttama kirkosta eroamisen suomenennätys.
Et sinä Risto ole todellakaan ainoa, joka ei ymmärrä koskaan kohdelleensa lähimmäistään väärin. Sitähän synti on. Minä olen syntinen ihminen ja ainoa mahdollisuuteni on muissa kuin omissa käsissäni. Olen kai mielestäsi ainut sellainen Porin kaupungissa, joka uskoo Jumalaan ja Herraan Jeesukseen Kristukseen?
Osmo, myönnän (ja ymmärrän) kohdelleeni ihmisiä väärin, mutta varmaankaan en kristityn mielestä osaa sitä oikein ymmärtää. En millään muotoa epäile tai arvostele uskoasi, ja uskon että kaltaisiasi on paljon. Hyväksyn ja suvaitsen sitä, että eri uskontoja harjoitetaan. Syntiseksikin minua saa sanoa, kunhan ei ihan silmille hypitä. Mutta minä en kuulu joukkoon – minulle käsitteellä ”synti” ei ole sitä merkitystä, jonka sinä sille annat.
Jutun pointti on se, että Erkki O:n vetoaminen ”yleissitovuuteen” on varsin huono argumentti, kun tiedämme mistä kirkon mittava jäsenmäärä on peräisin ja kuinka suuri osa kansasta oppiin uskoo.
Uskonnonvapauteen kuuluu myös se, että mitään uskontoa ei nosteta yhteiskunnassa toisten yläpuolelle. Tämä aloite tuskin pääsee lähellekään 50 000 allekirjoitusta, mutta minun tukeni se silti saa. Yritetään uudestaan niin monta kertaa, että saadaan muutos aikaan.
Juu Risto. Kapean putken läpi katsovan nimeltä mainitsemasi henkilön argumenteista olen yhtä mieltä. Enkä halua tuputtaa sinulle omiakaan mielipiteitäni. Minä jään eläkkeelle ja haluan vain kaikessa rauhassa astua kerran syntisenä Herrani tuomion alle. Hänen vähäisenä palvelijanaan olen yrittänyt olla. En toisten ihmisten tuomarina.
Tiedät Osmo yhtähyvin kuin minäkin ellet paremmin,että kirkollisten paljolti monopolisoitujen s e r e m o n i o i d e n haluaminen ei millään kriteerillä edes korreloi määrällisesti aidon uskovaisuuden kanssa.
Ihmiset haluavat kaunista hautausmaata ja siis seremonioita, ei ne nykyään itse osaa ulkoa edes niitä tutuimpia hautajaisvirsiäkään.
Seppo. Niin kai se on. Minäkin olen ollut vain jonkinlainen kauniiden (?) seremonioiden järjestelijä, vaikka olen hautajaisissakin yrittänyt olla aika koruton ja julistaa vain Kristusta, johon ilmeisesti Porissakaan ei enää usko sinun mielestäsi kukaan muu kuin minä. En kyllä luule olevani henkilönä kaunis, vaan vanha ukkorähjä.
Pakollahan Suomesta on yritetty tehdä kristillinen maa, joka käännyt tai nirri pois ja alkuperäinen pakanallinen kultuuri ja perinne tuhottiin, tilalle tuotiin vieraslaji Lähi-Idän paimntolaisilta, heidän taruihinsa uskomuksiinsa pohjaten. Vieraslaji siinä missäesim. jättiputki joka tukahdutaa alkuperäistä luontoa, kasveja, ja aiheutaa kosketettäessä ihmiselle vakavia iho-oireita.
Vapaa-ajattelijat sentään vaativat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, tasapuolista kohtelua kaikille vakaumuksille uskonnollisille ja uskonnottomille, ja varsinkin evlut kirkon tolkuttoman perusteettoman suosituimmuusaseman purkamista ja sen perustettomien etuoikeuksien poistamista, ihan demokraattisin keinoin!
Kiihotus kansanryhmää vastaan on lakipykälä, jonka laaja-alainen tulkinta uhkaa kumota perustulain ja ihmisoikeussopimusten takaaman mielipiteen- ja sananvapauden. Ei saisi olla niin, että pelkkä kielteisen mielipiteen esittäminen jostakin ihmisryhmästä johtaisi syytteeseen. Tavallinen järki edellyttäisi kiihotuksen tarkoittavan kehotusta väkivaltaan tai syrjintään ao. ryhmään luettavissa olevia kohtaan. Jos sanoisin esimerkiksi, että en pidä punatukkaisista, koska he ovat omituisia hyypiöitä, minun pitäisi voida niin sanoa ilman pelkoa rikossyytteestä, mutta jos sanoisin, että punatukkaisille ei saisi antaa töitä, voisi syytteen nostamiselle olla aihettakin. (Sanottakoon selvyyden vuoksi, että minulla ei ole kerrassaan mitään punatukkaisia vastaan) Laki tarvitsisi täsmennystä ja joka tapauksessa sitä tulee soveltaa perustuslain asettamissa puitteissa.
Pieni vertaus: Lakikokoelma on kuin vanha auto, jos yksi osa uusitaan, niin toinen osa alkaa reistailla. Pitäisi tehdä entisöintityö ja purkaa osiin ja uusia ja korjata kaikki mikä ei ole priimaa. Kun sitten kaikki on puhdistettu ja kunnostettu, lopputulos on upea.
Ehkä se pykälä on osin siksi asetettukin, että jokin nykyajan maailmanlaajuinen outo ilmiö saa esteettä levitä ja laajentua, kuten pride-aate.
Kettuselle sellainen huomio, että pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan suojelee ainoastaan johonkin kansanryhmään kuuluvia ihmisiä. Se ei suojele aatteita tai ideologioita kuten pride-aatetta tai konservatiivista kristillisyyttä.
Ymmärtääkseni ainoat ideologioita ja aatteita suojaavat pykälät rikoslaissa ovat uskonrauhan rikkomista ja uskonnonharjoittamisen estämistä koskevat pykälät. Pride-aatetta ei ole Suomessa rekisteröity uskonnoksi eikä sillä ole jumalaa.
Yrjö,
Eikö siinä ole aika selkeä ero, jos sanot, ettet pidä joistakin, kuin että kutsut heitä ”omituisiksi hyypiöiksi”?
Ja seuraava ajatuksesi noista ”hyypiöistä” voisi sopivassa mielentilassa olla heidän vahingoittamisensa jollain tavoin. Tämä kai on se tämän päivän somettajien suurin ongelma, että jotain epämääräistä vihaa tai mitä se onkaan milloinkin, viedään henkilökohtaisen uhkailun tasolle. Siksi tästä niin paljon puhutaan.
Pointtini on, että syytekynnyksen tulee olla hyvin korkea silloin kun on kyse kielteisten mielipiteiden ilmaisemisesta. Pelkkä vastenmielisyyden ilmaisu ei merkitse kehotusta väkivaltaan. Vain selväsanainen väkivaltaan yllyttäminen oikeuttaa rajoittamaan ilmaisuvapautta.
> Pelkkä vastenmielisyyden ilmaisu ei merkitse kehotusta väkivaltaan
Vaikka olenkin Yrjö Sahaman kanssa suurelta osin samaa mieltä, haluaisin katsoa asiaa myös toisesta näkökulmasta. Jos puhutaan nimenomaan kansanryhmistä, sivistysvaltion tulee pystyä suojelemaan myös kansanryhmiään siten, etteivät he joudu elämään kohtuuttoman vastenmielisyyden ilmaisun kohteena.
Ylipäätään pidän uskonnollisella keskustelufoorumilla hieman kummallisena sitä, että tämä keskustelu näyttäytyy minulle ikään kuin haluaisimme puolustaa oikeuttamme kutsua jotain kansanryhmää vastenmieliseksi.
Ainakaan minulle se ei ole ensisijainen huolenaihe, jos minulta vietäisiin oikeus kutsua jotain ryhmää vastenmieliseksi. Toki tarpeensa kullakin.
Kun kristilliset valtakunnat muuttuvat vähitellen sekulaareiksi, muuttuu tietysti myös lainsäädäntö vastaamaan uutta normaalia. Vain muutoksen kiire tuottaa kitkaa, koska kaikki eivät tahdo pysyä mukana.
Kiihotus kansanryhmää vastaan on rikoslaissa määritelty rikos ja se luokitellaan joko sotarikokseksi tai rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Säätelyn tarkoituksena on turvata yhteiskuntarauha sekä edistää turvallisuutta ja vapautta yhteiskunnassa. Näin ollen sillä on vahva sidos perus- ja ihmisoikeuksiin.
Rikoksen tunnusmerkit täyttyvät kun rikokseen syyllistynyt levittää tai pitää yleisön saatavilla tietoa tai viestiä, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotain ryhmää syrjivällä perusteella. Rikosvastuu edellyttää siis levittämistä yleisön keskuuteen, joten rajatussa sisäpiirissä käytävä viestittely ei yleensä ylitä rikoskynnystä.
Jos sitten käsitellään erikseen, mitä uhkaus, panettelu ja solvaaminen tarkoittavat lainsäädännössä:
1) Uhkaus on tyypillisesti väkivaltarikoksella uhkaamista. Uhataan esimerkiksi tappaa tai pahoinpidellä jonkin kansanryhmän jäseniä. Uhkaukseksi voidaan katsoa myös omaisuusrikos eli uhataan varastaa tai tuhota toisen omaisuutta. Jotta rikoksen tunnusmerkistö täyttyy, uhkauksen tulee muodostaa vakavasti otettava uhka. Kiivastuksissaan sanotuista typeristä kommenteista ei tyypillisesti rangaista.
2) Panettelulla tarkoitetaan herjaamista. Tyypillisesti panettelusta on kyse silloin, jos levitetään perätöntä tietoa siitä, että jokin kansanryhmä olisi syyllistynyt johonkin halveksittavaan tai laittomaan tekoon.
3) Solvaaminen eroaa panettelusta siinä, että solvaaminen ei edellytä sitä, että esitettäisiin valheellisia väitteitä jostain kansanryhmästä vaan solvaamiseen voi syyllistyä myös henkilö, joka esittää sinänsä paikkaansa pitäviä väitteitä, mutta rikoksentekijän motiivina on loukata tämän ryhmän ihmisarvoa ja saada aikaan vihamielisyyttä tätä ryhmää kohtaan.
Kuten edellisistä käy ilmi, kiihottaminen kansanryhmää vastaan liittyy voimakkaasti sananvapauteen. Se rajoittaa sananvapautta sellaisissa tilanteissa, joissa sananvapautta käytettäisiin hyväksi agitoimaan vihamielistä suhtautumista jotain ryhmää kohtaa tai uhataan tämän ryhmän fyysistä turvallisuutta tai henkeä.
Itse katson, että tältä osin sananvapauden rajoittaminen on perusteltua.
Niin, ensin tulee yksi ja sitten tulee toinen ja lopulta ollaan yhden totuuden tilanteessa. Eikö pitäisi olla myös jotain tietoa siitä, että kiihoitus on vaikuttanut asenteissa. Enemmän taitaa olla niin, että konservatiivit saavat asioita niskaansa ja kirkostakin osoitetaan ovea, kuka on siis provosoitunut eli kiihoittunut?
Kommenttini kosketteli rikoslain pykälää, jolla rajataan sananvapautta tilanteissa, joissa sananvapautta käytetään esimerkiksi siten, että jokin vähemmistöryhmä joutuisi hengenvaaraan tai heitä kohtaan pyrittäisiin tietoisesti lietsomaan kielteisiä asenteita. Ymmärtääkseni rikoksesta epäily tai rikoksesta tuomitseminen ei ole peruste sulkea ihminen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenyyden ulkopuolelle. Kommenttini ei sisällä komponentteja, joilla kirkosta osoitettaisiin kenellekään ovea.
Mitä sitten tulee kiihottamisen vaikutuksiin, tuomioistuin joutuu esitetyn näytön pohjalta arvioimaan sen, onko teon motiivina ollut nostattaa vihamielisiä asenteita jotain vähemmistöryhmää kohtaan ja onko teko kokonaisuudessaan sellainen, että sen perusteella voidaan katsoa, että tällaisia asenteita voisi perustellusti syntyä.
Yleisesti ottaen pykälän perusteella tuomioita on jaettu erittäin vähän. Vähemmän kuin yksi tuomio vuodessa. Ja jos ajatellaan, että teko tuomittaisiin ehdottoman vankeusrangaistuksen sisältävänä törkeänä rikoksena, tällöin puhuttaisiin joukkotuhon tai terrori-iskun valmistelusta jotain kansanryhmää vastaan.
Näkisin, että tässä olisi säilytettävä suhteellisuuden taju. Rikoksesta tuomitsemisen kynnys on kuitenkin niin korkealla, että silloin puhutaan teosta, joka selkeästi ylittää normaalin moraalikäsityksen siitä, millainen teko on tuomittavaa.
Voiko tähän rikokseen soveltaa kolmiasteista arviointia: tahaton – tuottamuksellinen – tarkoituksellinen? Tuottamuksellinen kiihottaminen kansanryhmää vastaan olisi mielestäni piittaamattomuutta siitä, aiheuttaako julkinen kannanotto jollekin ryhmälle ilmeistä vaaraa vai ei.
Kaikkiin tekoihin sovelletaan mainitsemiasi kolmea asetetta.
Syyksiluettavuus vaatii (yleensä) tahallisen tai huolimattoman teon. Molemmista seuraa vahingonkorvausvelvollisuus mutta usein vain tahallinen teko ylittää rikoksen tunnusmerkit.
Pitäisi tarkistaa lakikirjasta, voiko sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan tuomita myös huolimattomuuden perusteella. En muista ulkoa.
Onhan se tietysti aika kova juttu jos tulee huolimattomuuttaan kiihottaneensa ihmiset terrori-iskuun tai joukkotuhoon (törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan).
Minusta tuo vaikuttavuus on helppo testata. Kun on näitä vähemmistö-kulkueita niin ihan vain kysymällä saa selville pelätäänkö niissä kulkueissa, että jostain alkaa tulla kiviä niskaan?
Tuomioistuin ei ratkaise tapauksia galluppeja tekemällä.
Eikö rikoksella pitäisi olla joku seuraus, jonka takia tuomitaan. Ettei tulisi mielipidevankeja! Vertaus: Emme kai pidä yllä ilmavoimia, jos kumminkin joku hyökkää avaruudesta?
Rikoksella ei tarvitse olla seurausta. Suomessa myös rikoksen valmistelu on rikos ja siitä voi saada maksimissaan neljän vuoden vankeustuomion.
Mielestäni on ihan perusteltua, että meillä kielletään vihamielisyyden lietsominen jotain ihmisryhmää kohtaan ja puututaan asioihin ennen kuin jotain ikävämpää on ehtinyt tapahtua.
Tämä kai ei johda mihinkään. Suunnittelu koskee mielestäni kuitenkin seurauksiltaan suuria rikoksia. Jos suunnittelu asiaa sovelletaan kaikkeen, niin voidaan vangita kuka tahansa, koska emme tiedä mitä hän mielessään suunnitteli. Kun aikanaan jossain maissa oli mielipidevankeja, sitä paheksuttiin, mutta on ilmeisesti huomattu, että sehän on käyttökelpoinen homma.
> Jos suunnittelu asiaa sovelletaan kaikkeen, niin voidaan vangita kuka tahansa, koska emme tiedä mitä hän mielessään suunnitteli.
Meidän lainsäädäntö ei ulotu ihmisten mielen syövereihin. Nyt taas kaipaisin hieman suhteellisuudentajua tähän keskusteluun.
Nieminen! Voisin sanoa ihan samaa? Mutta nyt lopetan. Siunausta toivotan ja helluntain kosketusta!
Tottakai kaikilta keskustelijoilta voi vaatia suhteellisuudentajua. Myös minulta.
Jos ajatellaan tätä kiihottamisrikosta sotarikoksena, meillä on esimerkkejä Lähi-Idästä jossa uskonnollisuuden varjolla (toki myös poliittisin motiivein) ylläpidetään vihanpitoa vääräuskoisia kohtaan. Meillä lainsäätäjä haluaa varmistaa sen, että kiihottaminen vääräuskoisia tai muuta vastenmieliseksi koettua kansanryhmää vastaa ei johda sotaan, terrorismiin tai joukkotuhontaan.
Ja ei. Päivi Räsänen ei lietso ihmisiä terrorismiin. Sanon edellisen siksi, että meidän ymmärrämme missä asiayhteydessä ja mistä syystä lainsäätäjä haluaa turvata yhteiskuntarauhan ja asettaa sananvapaudella rajoitteita, jotta maassa rauha säilyy. Tässä olemme mielestäni onnistuneet. Lähetyshiippakunta ei ammu singoilla pääkaupunkiseudun liberaaleja seurakuntia.
Jos sitten ajatellaan kiihottamisrikosta rikoksena ihmisyyttä vastaan, lainsäätäjä haluaa myös turvata tällaisen kiihotuksen kohteeksi joutuvien kansanryhmien vapautta ja turvallisuutta yhteiskunnassa. Lainsäätäjä haluaa turvata jokaisen suomalaisen ihmisoikeudet ja sen, että mikään ihmisjoukko Suomessa ei joutuisi kohtuuttoman panettelun ja solvaamisen kohteeksi. Tässäkin asiassa rajoitamme sananvapautta ja tälle on mielestäni hyvät perusteet.
Tuomioita kansanryhmää vastaan kiihottamisesta on käsittääkseni annettu selvästi vähemmän kuin yksi tuomio vuodessa. Itsenäisyyden ajalta näitä tuomioita taitaa edelleen olla alle 30. Tätä vasten en ole vähäisimmässäkään määrin huolestunut sananvapaudesta. Meillä on edelleen mahdollisuus tuoda esiin mielipiteitä, jotka ovat vallitsevan etiikan valossa ongelmallisia, tieteen näkökulmasta kyseenalaisia ja yleisen elämänkokemuksen valossa sellaisia, jotka olisi viisaampaa jättää sanomatta.