Jeesus sanoi: ”Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.” (Matt. 15:7-9 / FB38)
Miksi kiiltokristitty ei tarvitse Jumalan apua?
Miksi Jumalan sanan ja Jumalan tahdon tutkiminen on tärkeää?
Miksi nöyrtyminen ja syntien tunnustaminen on ominaista totiselle kristitylle?
Miksi toisen tuomitseminen on kiiltokristitylle helpompaa kuin peiliin katsominen?
Oletko sinä tai olenko minä kiiltokristitty?
Kaikki julkaistut blogini:
Ulkokultaiset ja tekopyhätä eivät usko, etteikö heidän omilla tekemisillään olisi mitään tekoa Jumalan Valtakunnan työssä. He pyrkivät itse parantelemaan Jumalan töitä, ja helposti panettelvat niitä, jotka pitäytyvät yksin Jumalan Armoon.
Ihmisen on vaikea ja lähes mahdotonta uskoa, että hänen parhaatkin tekonsa ovat Jumalan edessä kuin tyhjä vaate, jos niitä tekohurskaana ansion tähden tehdään.
ihminen oppii jo lapsesta ansion ja miellyttämisen merkityksen. Kun toimin oikein ja silmää palvoen, niin karkkia ja kaikkea mieluisaa on tulossa. Armon Tie on kuitenkin kokonaan toinen.
Rakkautta ei voi kuitenkaan leikkiä. Se on väkevä kuin tuonela.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista.
Omiin ansioihin ja viisauteen luottaminen on petollista. Taivastiellä luotetaan Kristuksen ansioihin ja tekoihin.
Juha Heinilä:
Miksi toisen tuomitseminen on kiiltokristitylle helpompaa kuin peiliin katsominen?
Miksi nöyrtyminen ja syntien tunnustaminen on ominaista totiselle kristitylle?
Nuo ylläolevat rivit voisi myös muuttaa muotoon:
* Miksi toisen tuomitseminen on – meille kaikille – helpompaa kuin peiliin katsominen?
* Miksi nöyrtyminen ja syntien tunnustaminen on ominaista – meille kaikille – joskus.
Eihän tuo Heinilän mainitsema tuomitseminen koske vain kiiltokristittyjä, se koskee
kaikkia, myös totisia kristittyjä. Meistä jokainen ihminen tuomitsee kanssaihmisiä
herkästi, valitettavasti.
Eikä nöyrtyminen ja syntien tunnustaminen ole mitenkään rajattu vain totisille kristityille. Elämä opettaa nöyryyttä meille kaikille ja kaikki me syntejämme pohdimme tavalla tai toisella.
Miten se Raamattu sanoikaan, että älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi.
Hiukan minusta nyt tuntuu, että blogisti asettuu miltei Jumalan asemaan jakamalla meidät ihmiset oikeisiin ja vääriin kristittyihin.
Hyvä kommentti, kiitos Leeni. Näkökulmasi on rakentava. Tuomitseminen ja miten puhumme lähimmäisistä osoittaa hyvin sen, minkälainen itse olemme.
”Miksi kiiltokristitty ei tarvitse Jumalan apua?”
Mielestäni kiiltokristitty on sellainen, joka pitää itseään hyvänä tai hänellä on jokin epäjumala, eikä usko oikean Jumalan apuun. Eikä hänellä ole mitään tarvetta kertoa uskostaan kenellekkään, koska ei usko Jumalaan. Rukouselämämme on hyvä mittari siitä, luotammeko Jumalan apuun niin itsellemme kuin lähimmäisillemme.
Mitä on ulkokultaisuus, se näkyy teoista ja sanoista.Puhutaan kyllä SUUUUREEEEN ÄÄNEEN rakkaudesta mutta ei ymmärretä että tekojen tulee seurata puheita.
Rakkaus ei tee mitään pahaa lähimmäiselle, siis ei kenellekkään. Ulkokultaiset eivät ”näe” tätä omassa ”oikeassa uskossaan” vaan ”hyväksyvät” omilleen jopa tappamisen ja pakottamisen oman oikean uskon puolustamiseksi, ei siis nähdä omien uskon isien hedelmää.
Toiseksi ulkokullatut kyllä puhuvat armosta, siis itselle kaikki synnit ovat jo sovitettu ennen niiden tekemistä, toisille ollaankin armottomia ja ”nähdään” kuinka nämä ovat ”väärällä tiellä” heidän teoistaan, naispappeus, homoavioliitot…..
Kiitos hyvästä kommentista, Ari. Sydämen asenne vaikuttaa. Onko sydän mukana vai ei ole?
Juha Heinilä voiko tuomita ja tappaa ja pakottaa kun sydän on mukana?
Eikö teot kerro sydämen tilasta, siis kun tekee pahaa lähimmäiselle on paatunut sydän, mutta kun ei tee on sydän jonka Jeesus on parantanut eli on Pyhän Hengen kautta saanut Jumalan rakkauden sydämeensä?
Niin, –
Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä. Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme. (Gal. 5:13-26 / FB38)
Juha Heinilä en oikein ymmärrä mitä haluat tuolla copy-pastella kertoa, minulle se kertoo selkeästi että lihallinen ”oikea usko” tekee lihallisia tekoja ”puolustaessaan ja levittäessään” omaa oikeaa uskoa, kun taasen hengessä elävä elää lähimmäisiä (kaikkia) rakastaen ja ei tee yhdellekkään lähimmäiselle mitään pahaa, ei väkivaltaa eikä pakota.
Mietippä nyt esim Paavalia, hän kyllä uskoi Jumalaan ennen kuin kohtasi Jeesuksen, kuinka hän omaa ”oikeaa uskoaan” puolusti, jopa väkivallalla, entä kun hän khtasi Jeesuksen ja sai Pyhän Hengen kautta Jumalan rakkauden sydämeensä, ei enää nostanut kättään puolustakseen itseään tai evankeliumia, ei hän levittänyt evankeliumia väkivallalla tai pakolla.
Ari, laitoin vain mitä Jumalan sanassa on kirjoitettu. Se miten ymmärrät Jumalan sanaa taas osoittaa minkälainen sydän sinulla on. En lähde sitä tulkitsemaan. Oletko sinä tai olenko minä kiiltokristitty?
Juha Heinilä selitäppä nyt kuinka täysin samalta perustalta voi toinen saada oikean uskon jatoinen väärän?
Siis olen ymmärtänyt että sinun uskon perustaon kaste eli olet kastettu niin pelastut, olenko ymmärtänyt oikein?
Entäpä kun saman kasteen saaneet eivät ”uskokkaan” kaikesta samalla tavalla kanssasi, naispappeus, homoavioliitot jne…. niin kuinka heidän laita on, miksi olette eronneet toisista saman kasteen saaneista (”pelastuvista”)? Riippuuko siis pelastus jostain muustakin kuin kasteesta?
Olisi mielenkiitoista kuulla kuinka ”tulkitset” sitä Jumalan Sanaa joka selkeästi sanoo ettei rakkaus tee lähimmäiselle mitään pahaa? Siis kun Jumalan rakkaus on uskovan sydämessä, tämänkin Jumalan sana sanoo.
Ari, en pysy ajattelussasi mukana. Minun uskoni kohde on Kolmiyhteinen Jumala; Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Sitä mihin sinä tai joku muu uskoo on sitten minun vaikeampaa kertoa. Jokainen kertoo omasta uskostaan ei jonkun muun. Meistä kukaan joka näitä lukee, ei vielä ole perillä. Meillä jokaisella on mahdollisuus tutkia Jumalan tahtoa ja laittaa sen omaan elämään, jos on Totuuden Hengessä. Kaikki ei ole kultaa, joka kiiltää.
”Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.” Juha lainasi Paavalia (11:28)
Lihan teot ovat ilmeisiä, (myös Kristityllä, kuten Paavali toisaalla kirjoittaa. Gal.5:19) tämä ei liene kenellekään rehelliselle ihmiselle vierasta? Jumala haluaa meiltä totuutta salatuimpaan saakka.
Jos ärsyttelemme ja panettelemme toisiamme kaikesta raadollisuudesta, joita meistä löytyy vaikka yrittäisimme kuinka piilotella ulkokultaisuutta ja lihallisuuttamme, niin silloin laupeus ja Armo eivät pääse koskaan kasvattamaan meitä. Sillä jokainen pelastetaan ja tehdään Pyhäksi Jumalan Armon kautta, eikä lain kautta. Kristitty ei ole enää lain alla, vaan Armon.
Miksi siis tuomiten toistemme heikkouksia voisimme päästä eteenpäin Kristuksen tuntemisessa? Eihän meidän tule tuntea toisiamme enään lihan mukaan vaan Hengen. Miten on, vaikuttaako meissä Armon Henki vai Lain Henki? Eikö molemmat?
Laki tuomiten ja Armo vapauttaen? Kumpaakaan ei saa hylätä, mutta ehdottomasti niitä ei saa sekoittaa. Laki tappaa, Armo tekee eläväksi. Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
”Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.” Gal.5:24-25
Lihan pitäminen kuolleena ja haudattuna Kristuksen kanssa, ei ole mitään muutakuin, ettemme enää katso sen mahdollisuuksiin. Emme luota enää itseemme, vaan kaiken aikaa Kristukseen Uskon kautta. Me olemme maasta ja maallisia, meissä on mullan maku. Kristuksessa taas olemme Pyhät ja Puhtaat Ylösnousemuksen Sanan tähden. (Joh.15:3) Tämän Uskon mukaan me vaellamme, ja jos näin teemme, niin emme koskaan lankea. (Uskon säilyttämisessä, me kilvoittelemme, emme lihan puhtaudessa.)
Saatana pyrkii saamaan meidän uskomme horjumaan ja siihen myös maailma pyrkii.
”Meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” Kirjoittaa Paavali Efesolaisille Evankeliumin salaisuudesta.
”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.
Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta, jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu.
Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu. 2.Tim.1:7-12
Tuossa Paavali kirjoittaa mitä meille on annettu, ei siis mitään, mitä meissä itsessämme on.
Se Usko, Armo ja Laupeus mitä olemme Kristuksen kautta saaneet Jumalalta, on Jumala Voima kaikkea sitä vastaan, mikä pyrkii saamaan meidät pois Jumalan Armosta, laupeudesta ja uskosta, joka on kertakaikkiaan Pyhille annettu.
”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.” Tuossa on tuo sana ”raittius”, joka tässä yhteydessä tarkoittaa ”sanassa puhdas” tai ”vääryydestä vapaa”
Jumala on antanut meille rohkeuden, voiman, rakkauden ja totuuden Hengen.
Miksi me siis tuomiten toisiamme, ja lihallisen mielen valtaamina unohtaisimme, mistä Jumala on meidät pelastanut? Emmekö me ole kuolleet, kaikkinensa?
Miksi katsoisimme ja luottaisimme siihen mikä on maan päällä? Omaan lihaamme ja sen parantamiseen? Laki on laitettu lihalle, mutta me olemme Hengen alla, Jumalalle elääksemme. Joka on Kristuksessa, on kuollut itselleen. Eikö tämä ole selvää?
”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.” Kol.3:2-4
Erinomainen kommentti, kiitos Ismo!
Hyviä Raamatunkohtia. Pyhä Paavali:
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. (Kol. 3:2-4 / FB38)
Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille.
Mitä Jeesuksen antama kaste ja lähetyskäsky sinulle merkitsee?
Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
(Matt. 28:18-20 FB38)
Juha Heinilä tuossa käskyssä on selkeä sana kastaa, siis kun on ensin julistettu parannusta niin ne jotka nöyrtyvät siihen niin heidät tulee kastaa ja näin he saavat Pyhän Hengen niin silloin he kuulevat Jeesuksen äänen ja näin heille voi opettaa KAIKKI mitä Jeesus on opettanut, käskenyt pitää.
Ilman parannusta ei ihmisellä ole Pyhää Henkeä jonka voimalla voi pitää sen mitä Jeesus on käskenyt pitää eli ei voi seurata Jeesusta.
Jos otetaan tuo ”lähetyskäsky” irralleen evankeliumin kokonais ilmoituksesta niin ei siinä ole voimaa vaan lihallisesti yritetään elää ”ulkokultaista” kristityn elämää.
Niin, –
Jeesus käski tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla.
Juha Heinilä Jeesus antoi käskyn opetuslapsilleen eli niille jotka Häntä seuraavat.
Yksi käsky on julistaa parannusta syntien anteeksi saamiseksi Hänen nimessään.
Toistan edelleen että kun tuo käsky irroitetaan evankeliumin selkeästä julistuksesta niin ei olePyhän Hengen voimaa eikä Jumalan rakkautta, siis silloin eletään lihallista uskoa joka näkyy selkeästi hedelmästä.
Kaikki kansat. Myös lapset Jeesuksen opetuslapsiksi. Vai olisiko lapsilla oma tie Taivaisiin?
Juha Heinilä sinäkö päätät että lapsistasi tulee Jeesuksen opetuslapsia?
Luuk. 14:33
Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.
Siis kuinka vauva voi tulla Jeesuksen opetuslapsi?
Sinäkö kastattamalla voit heidät pelastaa?
Ainoastaa Jeesus voi pelastaa, ei kukaan ihminen. Tie Taivaisiin on sama kaikilla ihmisillä. Ilman Jeesusta kukaan ei ole autuas.
Juha Heinilä mitä hyötyä on KUN SINÄ päätät lapsesi puolesta kasteesta? Etkö ota silloin itsellesi VALLAN pelastaa lapsesi (kun uskot että kastettu on pelastunut)?
Entäpä isä tai äiti, joka ei vie lastaan kasteelle, pyhäkouluun, seurakunnan kerhoon tai rippikouluun, eikö hänkin käytä vastaavaa valtaa lapseensa? Tuo päätösvalta kuuluu joka tapauksessa vanhemmille. Sitä on hankala kiistää.
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Mielestäni uskoon Jeesukseen Kristukseen ohjaaminen on vanhemmilta parhainta mitä omilta vanhemmilta voi saada.
Jeesus halusi, että pienet lapset tulisivat hänen luokseen, eikä kukaan sitä estäisi.
Minä arvostan ulkokultaisuutta kovasti. Sehän on yritys paikkailla kaikkia niitä puutteita joita häpeää itsessään.
Markku, kiitos kommentista. Isä meidän -rukous ja rehellisyys on parempi lääke.
Tuo oli hyvä Markku… Näinhän se menee, ihminen ei uskalla olla syntinen.
Arille taas kerran. Parannus ei ole ihmisen teko, vaan JUMALA oli Kristuksessa ja sovitti maailman synnin. Mitä se oma parannus on tuon rinnalla???
Kiitos lukijoille ja keskustelijoille. Tänäkin sunnuntaina kannattaa mennä luterilaiseen messuun sanan ja sakramenttien äärelle. Jeesus on Herra!