Jeesus sanoi: ”Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’.” (Matt. 15:7-9 / FB38)
Miksi kiiltokristitty ei tarvitse Jumalan apua?
Miksi Jumalan sanan ja Jumalan tahdon tutkiminen on tärkeää?
Miksi nöyrtyminen ja syntien tunnustaminen on ominaista totiselle kristitylle?
Miksi toisen tuomitseminen on kiiltokristitylle helpompaa kuin peiliin katsominen?
Oletko sinä tai olenko minä kiiltokristitty?
Kaikki julkaistut blogini:
””Minä arvostan ulkokultaisuutta kovasti. Sehän on yritys paikkailla kaikkia niitä puutteita joita häpeää itsessään.””(Markku Hirn)
”” rehellisyys on parempi lääke.””(Juha Heinilä)
””Tuo oli hyvä Markku… Näinhän se menee, ihminen ei uskalla olla syntinen.””(Ismo Malinen)
Voisi sanoa että kun ihminen on sairas ja yrittää peitellä sairauttaan (ulkokultaisuus) eikä mene lääkärille (Jeesus), niin mitä se on, eikö epäuskoa ettei lääkäri voi parantaa?
Jeesus Sanoo että sydämestä lähtee kaikki:
Matt. 15:19
Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Mark. 2:17
Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.”
Joh. 5:42
mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
Ai miten on riemullista todeta olevansa täydellisesti paha ja kelvoton. Sellaisen oivalluksen voi antaa vain Jumalan Pyhä – Henki. Joten siitä päätellen olen hyvissä käsissä. Enää ei tarvitse kauhistua sitä pahuutta , joka silloin tällöin nostaa päättään. Sitä voi vain silloin tervehtiä: ”ai siinäkö sinä taas olet. Sinä joka kaikkea pahaa minussa olet vaikuttanut ja yhä saat aikaan.” Täydellisen pahana ja kelvottomana minulla on aina lupa hypätä Taivaallisen Isän turvalliseen syliin ja katsella sieltä puolestani ristiinnaulittua Vapahtajaani. Jeesusta Kristusta.
Pekka entäpä ne joita vastaan ihminen rikkoo ja sitten menee ”turvalliseen syliin” ja on onnessaan omasta ”puhtaasta omastatunnosta”?
Tätäkö varten Jeesus kuoli että voi puhdistaa omantunnon ja jatkaa samalla tavalla yhä uudelleen ja uudelleen?
Eikö Jeesus parannakkaan sydäntä niin että siellä sydämessä on Jumalan rakkaus jolla voi rakastaalähimmäistä eikä enää tee pahaa kenellekkään?
Eikö Pekka kannattaisi mennä parantajan luo, Jeesuksen, että Hän parantaisi että saisit Pyhän Hengen voiman ja Jumalan rakkauden?
Pekka, hyvä kommentti, kiitos. Siitä tuli mieleen Jeesuksen opetus fariseuksesta ja publikaanista. Toinen oli omasta mielestä erinomainen ja toinen oli rehellinen. Minkälainen rukoilija meistä itse kukin on?
”Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.
Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.
Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.
Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.
Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.” Ps.51:2-12
Ihminen voi kohdata oman syntisyytensä vain Armahtavan Isän edessä Kristuksen sovituksen tähden. Jumalan Armo on Kristuksessa. Pyhän Hengen työ meissä on, että me uskallamme tunnustaa syntimme ja silti jäädä pystyyn, koska Kristus on meitä tukemassa. Kristitty on Itsessään syntinen, mutta Kristuksessa Vanhurskas. (Jumalalle kelpaava)
Kristuksesta sanotaan: Hän oli kaikessa kiusattu, niinkuin mekin. Mikään ei ole Jumalalle salattua, sen tähden synnin kiusaamat, käykää rohkeasti Jumalan Armoistuimen eteen. Hänen Armonsa pysyy iankaikkisesti.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.”
Erinomainen kommentti, kiitos Ismo. Kaikki hyvä tulee Jumalalta.
Siis kirkon penkillä rinnakkain istuu isä ja tytär. Molemmat rukoilevat, isä pyytää syntejään anteeksi, tytär isälle voimaa ettei tarttuisi pulloon ja ajaisi äitiä ja häntä ulos kännipäissään.
Kumman rukouksen Jumala kuulee?
Saako isä ”puhtaan omantunnon” ja voi jatka iloisella mielin taasen kohti uutta viikonloppua ja avata pullon ja ajaa vaomon ja lapset ulos?
Saako isä voimaa lopettaa juomisen?
Publikaanina olen verotoimistossa elämäntyöni tehnyt ja tiedän hyvin miten publikaaneja vihataan yhä. Aivan samoin kuin Sakkeusta ja muita hänen aikalaisiaan. Emme koskaan kerro tuntemattomille missä olemme työssä. Sillä viha voi purkautua, kuin tulivuori. Siinä voi aiheetta saada silmilleen kauhean haukkumisryöpyn. Monilla kun on paljon katkeruutta meitä kohtaan.
Arille: mielelläni tunnustan olevani suuri syntinen. Sillä tiedän , että Jeesus ottaa vastaan juuri syntisiä.
Eiväthän terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Samalla iloisen siitä, että huomaan Jumalan tekevän työtään minussa, kun hän Henkensä kautta osoittaa millainen oikeasti olen. Muutoinhan omaa pahuutta ei voi käsittää, jollei Hän suuressa rakkaudessaan sitä meille osoita. Oman syntisyyteni läpi saan katsella ristiinnaulittua Jeesusta ja voin omistaa täydellisesti kelvottomalle, täydellisen pelastuksen ja armon.
Ari, jos olet tuo isä, niin suosittelen käymään rippikeskustelut seurakunnan paimenen kanssa.
Pekka ja Juha Heinilä en tiedä miten olette alkoholin kanssa kavereenanneet, minä jotenkin tiedän mitä sen himo ja ongelmat sen kanssa on, ei se töitä ole haitannu mutta siitä paljon ongelmia tuli.
Siis kun Jeesus parantaa syntisen ihmisen sydämen niin sinne tulee Jumalan laki eli tuleekin sydämen halu elää Jumalan tahdossa, siis ENTINEN syntinen alkaakin elää Jumalan tahdossa synnin orjuudesta vapautettuna.
Pekalle siis että ei se auta mennä ”lääkärille” jos ei tee mitä tämä sanoo, sinnehän saa mennä alvariinsa kun ei parane. Jeesus parantaa syntisen ja vapauttaa synnin orjuudesta elämään vapaudesta käsin Jumalaa ja lähimmäisiä rakkaudella palvellen.
Ari, ehtoollisella saan viikoittain väkevää kirkkoviiniä – Kristuksen veri. Joten aika läheinen suhde. Toki se on eri asia kuin muu alkoholi.
Eikö kiiltokristillisyyteen kuulu keskeisesti ulkokultaisuus ? Eikö siihen kuulu kiinteäästi mukaan, myös kunnianhimo siihen kompastuvat nekin,jotka tuntevat Jumalan sanan. ” Kunnianhimo on kaikkien harhaoppien ja lahkojen äiti”. Kun ihminen pyrkii nostamaan itsensä toisten yläpuolelle, niin siinä voi helposti käydä niin,että joudumme salakavalasti kunnianhimon orjuuttamaksi, ettemme sitä edes huomaa. Meillä ihmisillä on luonnostamme halu olla ensimmäisiä,ja haluamme arvostusta itsellemme. Silloin emme tahdo kunnioittaa Jumalaa, vaan sensijaan vaativat häneltä kunnioitusta. Meidän tulisi aina muistaa;” Joka on uskollinen pienessä ja vähässä,se on uskollinen myös suuressa ja paljossa,ja joka on uskoton vähässä,se on uskoton myös paljossa”.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Näin on.
Kun tarkka kuunteleminen unohtuu, niin mestarointi alkaa. Kristityn olisi parempi oppia kuuntelemaan kuin mestaroimaan.
”Miksi Jumalan sanan ja Jumalan tahdon tutkiminen on tärkeää?”
Meidän on hyvä oppia ymmärtämään Jumalan sanan oikein; laki ja evankeliumi.
Juha Heinilä miksi ihmeessä opetat lapsiasi pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt pitää, kun et itseltäsikään sitä vaadi vai toteutatko lähetyskäskyä niinkuin se on kirjoitettu?
Entä miksi luet mikä on Jumalan tahto kun et sitä nouda vaan hylkäät sen lakina?
Hyvin sopii tähän esille ottamasi:
””’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana””
Ei ole sydämen uskoa vaan huulten puhetta helisevinä vaskina ja kilisevinä kulkusina, ei puheet pelasta ketään.
Ari, voi voi voi. Sinun juttusi kertovat vain sinusta itsestäsi. Miksi itsesi kohtaaminen on sinulle ylitsepääsemätön tehtävä?
Jumalan johdatuksessa vai omassa? Tapaamme päivittäin useita kristittyjä ja muita. Miten meiltä onnistuu kuunteleminen ja onko meidän todistuksemme sopusoinnussa itsemme ja muiden silmissä; saati sitten Jumalan, joka tuntee meidät läpikotaisin? Minkälaisen käsityksen muut saavat meistä? Osaammeko pitää kielemme kurissa , – vai onko se kuin villi aasi?
Miksiköhän humaltumista pidetään suurena syntinä. Eihän sitä edes käskyissä ole kielletty.
Sen sijaan väärän todistuksen antamisesta lähimmäisestä ei pidetä syntinä lainkaan. Eikä edes toisen omaisuuden, tai jopa toisen vaimon halusta itselleen. Vuorisaarnassa jopa liian pitkä vilkaisu todetaan kuudennen käskyn rikkomukseksi ja jopa toisen halveksiminen antaa menolipun helvettiin. Jos Arin sydän on ajatuksen ja mielitekojen tasolla muuttunut täydelliseksi, niin suuret onnittelut hänelle. Käskyjä tarkemmin tutkittaessa huomio kiintyy väkisin siihen, että Jumala tahtoo meidän sydämen kokonaan. Ei sen puoleen, en ole ollut vielä kunnolla humalassa. Joten siitä puolesta en paljoa tiedä. Semmoiseen en ole liian suurta tarvetta koskaan kokenut.
Jeesus sanoi että ihmisen sydämestä lähtevät pahat ajatukset jne…. ja minäkin olen ihminen.
Synnit on luvattu antaa anteeksi, mutta muutosta sydämeen ei. Sydän pysyy sinä mikä se on.
Pekka nyt tuot esille todella tärkeän asian, kirjoitat ettei muutosta sydämeen tule, tämä on selkeä valhe.
Raamattu Sanoo selkeästi:
Joh. 5:42 mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
Siis ihmisessä (sydämessä) ei ole rakkautta luonnostaan.
Entä kun Jeesus parantaa ihmisen ja tämä saa Pyhän Hengen:
Room. 5:5
mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Mitä luulet kun ihminen saa Jumalan rakkauden sydämeensä, muuttuuko mikään?
Pekka sanompa vielä että olet oikeassa ainakin osittain ettei viinan juontia ole kielletty Raamatussa, ainoastaan siellä varoitetaan ettei tule juopua koska siitä seuraa rietas meno.
Ef. 5:18
Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,
Tämän voin omalta kohdaltani tunnustaa täydellisen oikeaksi, noin käy jos viinan kanssa läträä liikaa.
”Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan?” Kysyi jo kuuluisan laulun sanoittaja.
On varmasti totta, että ihminen joka on saanut paljon anteeksi, myös rakastaa paljon, tämä on tosiasia, mitä ei kuitenkaan pidä pitää itsestään selvänä.
Kristityn erityislaatu on siitä outoa, ettei hän vaella näkemisessä, vaan uskossa. Kristytty ei siis näe itsessämme mitään hyvää. Paavali sanoo, vahvasti: ”Minä tiedän, ettei lihassani asu mitään hyvää.” Paavali oli oppinut jotain oleellista itsestään.
Liha ei tule paremmaksi, vaan Jumalan Armo kasvattaa meitä, että meistä tulisi laupiaita ja armollisia myös tosiamme kohtaan. Hengen hedelmät ovat mm. kärsivällisyys ja pitkämielisyys. Mihin näitä ominaisuuksia tarvitaan, ellei juuri lihan heikkouden sietämiseen, niin oman kuin läheisen.
”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.
Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. 2.Kor.5:1-7
Henki on annettu meille vakuudeksi, että Jumala on uskollinen, eikä Hän kutsumistaan kadu, Hänen Lupauksensa pysyy. Meidän on oppiminen, ja sietäminen sitä, että elämä nielee tämän kuolevaisen pois. Vaelamme uskossa ja toivomme on varma, sillä vain Kristuksessa näemme jo nyt itsemme valmiina. Nyt olemme kuitenkin vasta matkalla kotia kohti, emme näe sitä, vaan uskomme sen.
”En syntiturmelusta
pois sielustani saa.
En tuskaa, ahdistusta
voi itse karkottaa.
Tyhjäksi merta luoda
ja yöstä päivää tuoda
on yhtä vaikeaa.” Virsi 124 :3
Mutta Ari. Nythän sinä väität itse Jeesusta valehtelijaksi.