Jeesus koko maailman autuus
Elettiin 1980 -lukua. Asuin Lapinjärven pappilassa; olin ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra. Tutkin jouluevankeliumia, edessäni raamattu kiinaksi. Valmistelin saarnaa.
Kiinnitin huomioni kahteen lisäsanaan. Kääntäjät olivat liittäneet ne selvennykseksi.
Sen sijaan että olisi sanottu: ”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että koko maailma oli verolle pantava”, siihen olikin pantu ajatus: ”—, että Rooman keisari Augustukselta kävi käsky, että koko Rooman valtakunta oli verolle pantava.”
Kiinalaisen kulttuurin kannalta lisäykset olivat tarpeellisia. Piti varmistaa ettei kukaan vahingossakaan voisi erehtyä, että Kiinan keisarikunta olisi ollut Augustuksen vallan alla. Haluttiin myös varmistaa, etteivät Juudea ja Beetlehem olleet kiinalaisten maakuntia tai kaupunkeja.
Lisätyt sanat panivat ajatukseni liikkeelle. Aloin miettimään Luukkaan teologiaa. Pohdin mitä hän halusi sanoa ilmaustensa valinnalla. Hän olisi voinut käyttää samantapaista ilmausta kuin kiinalaiset omassa käännöksessään. Luukkaan käyttämä ilmaus ”koko maailma” vastasi ranskalaisten tapaa puhua ”koko maailmasta” silloinkin, kun tarkoittavat vain omaa lähipiiriään. Luukkaalla siis hallinnon piiriä, Augustuksen hallitsemaa Rooman valtakuntaa.
Tajusin että Luukkaalla on enemmänkin sanottavaa, kuin Rooman rajat. Hän suuntasi teologisen sormensa suuriin ulottuvuuksiin. Syntyvä lapsi ei ollut mikä tahansa vauva. Lapsi vaikuttaisi koko maailmaan. Tämä mukula on koko maailman autuus, pelastus kaikille ihmisille.
Vastakkain siis on toisaalla koko maailman alistaminen maailmanlaajuisen verotuksen alle ja toisaalla tämän vastapainona pienokainen, jossa kaikki kansat löytävät vapautuksensa.
Luukkaan teologian lähetysnäky menee johdonmukaisesti kaiken hänen tuotantonsa läpi suurimmista suuntaviivoista vähäisimpiin sanavalintoihin asti.
Jeesus on koko maailman autuus, kaikkien kansojen toivo, pelastus jokaiselle ihmiselle.
Matias, Gezeniuksen mukaan myös sanan sanan לאך juurena on heprean kulkemista (vrt, suomen jaLKa) halak tarkoittava sana, josta vieläkin ehkä muistona englannin sääri eli leg. Jalkojanhan ne juoksulähetitikin käyttivät .
Kun katselee muuten Vanhan testamentin malakeiden hommia, tehtävät eivät aina olleet varsin jaloja.
Seppo
Kiitos mielenkiinnostasi syvällisempään asioiden pohdintaan.
Mikä painos Geseniusta sinulla on?
Mulla on kotona 13 laitos vuodelta 1899. Siitä en tuota esittämääsi kytköstä löytänyt.
Sen sijaan tuossa painoksessa on aivan oikein viitattu siihen että heprean halak -verbi on yhteydessä akkadin alâku -verbiin.
Tuossa 1899 laitoksessa on myös aivan oikein tuotu esiin se että noilla kahdella verbillä ”kulkeminen” ja ”lähettäminen” on aivan erilaiset vastineet toisissa seemiläisissä kielissä, mikä mielestäni puhuu sen puolesta ettei niillä ole välittömästi suoraa etymologista yhteyttä.
Lukijoillemme tiedoksi
Geseniuksella sanan on מַלְאָך malak merkityksiä ovat
1) Viestinviejä. Tässä yhteydessä esim. kuninkaan viestinviejä jne
2) Jumalan viestiviejä. Tähän liittyen a) enkeli, b) profeetta, c) pappi, d) koko Israel pakanoille.
Jalka sana on juuriltaan suomalais-ugrilainen tai kuten nykyään on tapana sanoa uraalilainen. Nämä juuret menevät varhaisempaan kauteen kuin heprean kielen vaikutuksen tulo meidän kieleemme.
Samaa juurta ovat:
suomen jalka
viron jalg
liivin jālga
vatjan jalka
aunuksen karjala jalku
lyyti ďalg
vepsä jaug
saami juolgi
ersä jalgo
mokša jalka
mari jol
unkari gyal- sanassa gyalog
(Jalka sanan rinnalle tulee sitten jälki sekä jalka sanan viron lastenkielinen lall.) .
Mulla on Gezeniuksen Hebrew-Chaldee Lexcon tothe Old Testamenmt 1849, juudelleen painettu 1988. Viittasin hakusanan
3814 yhteydessä esiettyyn käyttämättömään juureen La’ak, josta ”kidered roots are halak, jalak, Deravates (mm) Maleak. (Sivut 426-427)
Suomen ja heprean analogioita saatta olla paljon oletetua kaukaisemilta ajoilta,sillä uusin geentutkimus (haploryhmä U5) vie osan kansamme esi-isistä Etelkä-Ranskaan-Pohjois Espoanjaan ja Portugaliin, missä on ollut myös kelttejä, joilla on ollut mahd. tekemistä askenasien kanssa.
Heprean ja Suomen kielissä on noin 600 yhteistä sanaa, joista jotkut ovat aivan samoja kuten ”tappa’ ”emo”, ”tippa, tipah” ja ”ahaa, ahah” sekä ”t”-päätteinen pluraali. Näin havaitsi professori Enevaldus Svenonius jo 1600-luvulla, mutta suomalais-ugrilaisuuden tutkimus nauroi aikanan ulos tämän suomalaisten ja juutalaisten sukulaisuuden. Uusi geenitutkimus hyydyttää naurun.
Aiheeseen liittyvä kohta: 3 Sillä näin sanoo Herra: Ilmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan.
4 Sillä näin sanoo Herra, Herra: Minun kansani meni ensin alas Egyptiin asumaan siellä muukalaisena, ja sitten Assur sorti sitä ilman syytä.
”Ja nyt, mitä minulla on tekemistä täällä, sanoo Herra, kun minun kansani on viety pois ilmaiseksi? Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät.
Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: ”Katso, tässä minä olen”.
Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!”
Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin.
Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin.” Jes.52
Jota Paavali lainaa myös Room.10
Sanat: ”Ilosanoman tuojan jalat” on kuvaavia enkelin virkaan.
Minulle on tuttu ndongankielisen raamatunkäännöksen ’afrikkalaisuus’: Anna meille jokapäiväinen puuromme. Papualaisille tuntematon lammas on tietääkseni käännetty Raamattuun kiharakarvaiseksi siaksi. Seemiläisille kansoille varmaan kauhistus!
Kiitos Martti valaisevasta avauksesta eri käännösten tavasta kertoa asia kulloisenkin tapakulttuurin edellytysten mukaisesti.
Kamerunissa gbayan kielisessä raamatunkäännöksessä viimeisellä aterialla ja liturgiassa ehtoollisen vietossa Jeesus ottaa kuskuksen ja jakaa sen opetuslapsilleen.
Kuskus on erittäin sakeaksi keitetty ”puuro”, joka on niin jäykkää että sitä voi sormillaan muokata melkein samalla tavalla kuin notkeaa leipää. Kuskus ei kutenkaan murru kuten leipä vaan jakaantuu kuin puuronokare. Kamerunissa muutamat heimot keittävät kuskuksen maissista jotkut toiset taas jamsista.
Pohjoisnamibialainen sormin syötävä puuro keitetään yleensä helmihirssistä. Maissiakin käytetään nykyisin. Swahiliksi sen nimi on ugali. https://en.wikipedia.org/wiki/Ugali