Mitä merkitsee kääntää selkänsä maailman houkutuksille?
Jättää hyväpalkkainen työ ja hypätä pois oravanpyörästä.
Hylätä kalenterit, kännykät, tietokoneet ja kellot.
Vaihtaa melu ja kuumeinen kiire hiljaisuuteen ja rauhaan.
Luopua turhista tavaroistaan, antaa rahat köyhille.
Valita mieluummin naimattomuus kuin seksi.
Paastota ruuasta mieluummin kuin istua lihapatojen ääressä.
Jotkut sanovat EI vallalle, julkisuudelle, rikkauksille.
Miten ihmeessä jotkut ihmiset päättävät kieltäytyä asioista, joista valtaosa
ei kuuna kullan valkeana tahtoisi luopua?
Millä tavalla vähemmän on enemmän?
Enemmistöön kuuluminen ei taida olla valinta lainkaan,
vainko kieltäytyminen siis on?
Kuolleet kalat eivät vastavirtaan ui…
Joku viisas on sanonut, että uskovaisen ja ateistin ero on vain siinä, että ateisti
uskoo keskustelevansa itsensä kanssa, ja itse keksineensä ideat ja vastaukset, kun taas uskovainen uskoo keskustelevansa jokun toisen, kuten Jumalan kanssa ja saavan vastaukset ja ohjeet jostain ylempää.
Jos sota voitettiin tai hävittiin, se oli jumala joka voitti tai hävisi, koska jumala oli se kansan ykseys. Eli kansa .
Jos kehiteltiin hienoja teorioita tai oppeja, ne tulivat jumalalta, itselle ei otettu kunniaa, ’ Älä meille, älä meille vaan omalle nimellesi anna kunnia.’ Se osoittaa konkreettista nöyryyttä ja itsensä luovuttamista, että ei ihan omista voimista, ja siksi meilläkin sanotaan, ’tämä on Jumalan sana’ . Ja siksi me juomme pakanallisesti Jeesuksen verta, että meissä olisi juutalainen veri ja voisimme puhua sanoja, joita he ovat kirjoittaneet, tai siis heidän Jumala.
Toisasia jota ei voi kieltää on tietysti se, että ihmisellä on tarve uskoa johonkin Korkeampaan oikeudenmukaisuuteen, koska ihminen voi kohdella ihmistä täysin käsittämättömästi kuten holokausti meille osoittaa. Meillä ei ole luonnostaan kykyä olla hyviä ihmisiä, vaikka sellaistakin on yritetty uskotella.
Ja tosiasia on tietysti myös sekin , että jos ihmisillä olisi vain Yksi yhteinen Jumalakäsitys ja jokainen tuntisi tien, ei olisi enää tarvetta sotia oman Jumalan puolesta, tai ohjeita ja säädöksiä vastaan, eikä kinastella muutenkaan, mutta se kuuluu vasta Messiaanisen aikakauden tapahtumiin.
Tarja: ”Toisasia jota ei voi kieltää on tietysti se, että ihmisellä on tarve uskoa johonkin Korkeampaan oikeudenmukaisuuteen, koska ihminen voi kohdella ihmistä täysin käsittämättömästi kuten holokausti meille osoittaa.”
Jos jotain ilmiötä ei osata (vielä ) tieteen voimin selittää, on ihmisen (ollut) pakko luoda itselleen selitykseksi jonkin sorttinen yliluonnollinen tekijä, johon uskoa ja joka on kaiken aikaansaanut ja joka tarkkailee jatkuvasti Telluksella tallustelevien ihmispolojen taivallusta, rankaissee ja palkitsee luotujaan ja heittää heidät lopulta helvetin tulimereen kitumaan iankaikkisesti, elleivät he usko häneen.
Lisäksi vielä kaikki tuhannet eri uskonnot hämmentävät omalta osaltaan soppaa ja toitottavat oman oppinsa oikeellisuutta ja paremmuutta, eikä koko sotkusta ota selvää meidän erkkikään.
Minulta on kysytty mm., mihin ateismi perustaa uskonsa. Ateismista en tiedä, enkä uskonnottomana perusta uskonnollista uskoani mihinkään, koska uskonnottomalla ei ole uskoa eikä uskon kohdetta. Jos minulta kysytään mihin ateisti tai uskonnoton perustaa maailmankuvansa, niin minä ainakin perustan sen länsimaisen sivistyksen tuottamaan ja alituisesti itseään korjaavaan tieteelliseen tietoon. En vaihtoehtoisiin faktoihin, uskoon taikka luuloon.
Olen varsin hyvin perillä siitä tosiasiasta, että maailma ei tule valmiiksi eikä “kaiken käsikirjaa” kirjoiteta minun, eikä kenties vielä tuhansien tulevienkaan sukupolvien aikana, mutta sitä mukaa kun tutkimuslaitteistot ja mittausmenetelmät kehittyvät, myös tieto lisääntyyy, sivistys sivistyy, kehitys kehittyy ja kaikenlaiset uskonnot, uskomukset ja taikuus vaipuvat tarpeettomina ja aikansa eläneinä vähitellen historian hämäriin.
Tarja: ”Meillä ei ole luonnostaan kykyä olla hyviä ihmisiä, vaikka sellaistakin on yritetty uskotella.”
Moraali on nippu paikkaan (yhteiskuntaan) ja aikaan sidottuja yhteisesti sovittuja menettelytapoja, arvoja ja normeja, joiden mukaan elämällä pyritään tulemaan toimeen ja tekemään yhteistyötä lajitoverien kanssa. Moraalikäsitykset voivat muuttua ja muuttuvat jatkuvasti. Joskus oli täysin moraalisesti hyväksyttävää Suomessakin kurittaa lapsia fyysisesti, mikä on tänä päivänä paitsi moraalitonta, jopa rikollista. Monissa maissa ei vieläkään koeta vaikkapa kuolemantuomiota moraalittomaksi. Noitien polttaminen roviolla oli niin ikään vielä muutama vuosisata sitten kristillisenkin moraalikäsityksen mukaan täysin hyväksyttävää, ei kuitenkaan onneksi enää.
Niin se moraali muuttuu erilaisissa yhteiskunnissa ajankulun myötä. Kukapa tietäisi tulevaisuuden moraalikäsityksistä vielä yhtään mitään.
Marc Hauserin kirjan keskeisin väite on, että kaikilla ihmisillä on evoluution myötä kehittynyt moraalinen vaisto, tai enemmänkin ”moraalikielioppi”, jonka avulla teot luokitellaan hyväksi tai pahaksi. Moraalisia päätöksiä luovat tiedostamattomat kognitiiviset prosessit, ja tunteet ovat mukana ainoastaan toiminnan motivoinnissa, kirjoittaa Hauser.
Myös kirkko ratkaisee opillisia ja eettisiä kysymyksiään ihmisten tekemillä enemmistöpäätöksillä – äänestämällä. Siitä Jumalan tahdosta kun ei kukaan taida oikein saada selvää, tai ainakin se on kovin muuttuvainen riippuen siitä keneltä sitä kysyy. Olipa ratkaisu minkälaiseen pulmaan tahansa minkälainen tahansa, aina se on jollekin oikeudenmukainen ja jollekin toiselle ei.
Kimmo
Minulle on ihan sama oletko sinä ateisti vai uskovainen, ateistina voit olla paljon parempi oikeuskäsityksissä, kuin uskomiseen perustuva lahjavanhurskaus, joka ei ole osoittanut toimivuutta moraalisena koodistona käytännön tasolla.
Jos minä ajattelen jotakin olevan, niin ajattelen siitä Luomisen toimintona, eli maailmankaikkeus planeettoineen, Tellus mukaanlukien, ja planeettojen vaikutus elämään täällä , elämään, joka minulle tarkoittaa suurempaa kokonaisuutta kuin ihmisen elämä. Elämää on kaikki mikä meidän ympärillä on, ja josta ihminen on riippuvainen, vaikka luulee olevansa keskipiste ja tärkein.
Ei se ole mahdottomuus, että voisimme moraalista saada aikaan kaikkia tyydyttäviä toimintamuotoja, kyllä räikeimmät epäoikeudenmukaisuudet pitäisi jokaisen huomata, ellei ole ihan välinpitämätön ja paatunut.
Tärkeimpiä on tietysti, että kenenkään ei pitäisi nähdä nälkää, tuntea turvattomuutta, jatkuvaa pelkoa ja uhkaa, vaan oikeus elämään olisi jokaisella joka syntynyt on. Tosin syntyvyyttä voisi säädellä, mutta sitä pidetään epäoikeudenmukaisena koska miesten kuuluu saada ja vaimojen antaa.
Mainitsit kuolemantuomion, itse olen sitä mieltä, että rikollisen palkitseminen elinikäisellä leivällä, asunnolla, laiskuudella, kaikella mahdollisella jota kaikilla oikein elävilläkään ei ole, on mitä suurinta epäoikeudenmukaisuutta. Ja siksi, henki hengestä, ja piste. Meidän ei kuulu maksaa rikoksista elatusta, siitä voi tulla jopa elinkeino.
Tunteita tarvitaan, empatiakykyä, jota miehillä ei lähtökohtaisesti ole, siksi me naiset olemme olemassa. Miesten tunteet kohdistuvat vain miehiin, vaikka ne olisivat rikollisia.
Tarja: ”Tunteita tarvitaan, empatiakykyä, jota miehillä ei lähtökohtaisesti ole, siksi me naiset olemme olemassa.
Mitä tuohon miehiseen empatiakykyyn tulee, niin voit tiedustella asiaa rakkaalta vaimoltani, siis sitä miltä hänestä tuntuu kanssani vietämänsä 55:den avioliittovuoden jälkeen.
Tarja: ”Miesten tunteet kohdistuvat vain miehiin, vaikka ne olisivat rikollisia.”
Aika paksu yleistys.
Tarjja: ”itse olen sitä mieltä, että rikollisen palkitseminen elinikäisellä leivällä, asunnolla, laiskuudella, kaikella mahdollisella jota kaikilla oikein elävilläkään ei ole, on mitä suurinta epäoikeudenmukaisuutta. Ja siksi, henki hengestä, ja piste. ”
Se siitä empaattisuudesta sitten. No, onneksi tuo ei kuitenkaan ole vallitseva mielipide länsimaisen sivistyksen parissa.
Tarja: ”Tärkeimpiä on tietysti, että kenenkään ei pitäisi nähdä nälkää, tuntea turvattomuutta, jatkuvaa pelkoa ja uhkaa, vaan oikeus elämään olisi jokaisella joka syntynyt on.”
Tästä olen täsmälleen samaa mieltä.
Kimmo walletin, täytyy antaa sinulle positiivista palautetta. Yleensä vääräleukailet Jumalasta ja kaiken maailman uskovista. Tulee kuva, että pidät itseäsi fiksumpana. Mutta nyt kun lue pohdintojasi, nehän ovat varsin hyviä. Yllätyin positiivisesti, sinusta tuli esille rakentaa ja pohtiva puoli. Oli mukava lukea ajatuksiasi.
Kimmo
” Monissa maissa ei vieläkään koeta vaikkapa kuolemantuomiota moraalittomaksi.”
Tiesitkö sen, että on kuitenkin uskontoon perustuva käsitys se, että kuolemantuomio olisi väärin. Se löytyy Apokryfikirjasta, jossa selitetään kuinka vapahtaja korjasi tämän vääryyden poistamalla kuolemantuomion.
Perusteluna oli se, että jos murhaajalle langetetaan kuolemantuomio, siinä tulee kaksi murhaa ja jumala ei ole sellaista tarkoittanut. Laissa määrätty rangaistus ei ole kosto, eikä murhakaan, koska se on etukäteen tiedossa oleva, ja ihminen voi välttyä rangaistukselta elämällä oikein.
Apokryfit eivät ole kelvanneet kaanoniin, mutta sieltä kyllä napatiin käsityksiä joita sitten sanottiin omiksi. Ja vaikka länsimaiseksi sivistykseksi.
Tietysti voidaan sanoa että kaikki on länsimaista sivistystä, mutta se on tiedon puutetta.
Kimmo Walentin
Minulla ei tosiaankaan ole mitään empatiaa rikollisia ja murhamiehiä kohtaan, kuten sanoin, monilla aivan kunniallisesti elävillä ihmisillä ei ole samoja olosuhteita mitkä rikollisuus heille ’ muka sivitykseen’ vedoten takaa.
He saavat ilmaisen asunnon, lämmön, ruuan, vaatteet, terapiat, päänslitykset ja ymmärrykset. Ruoka valmistetaan, vaatteet pestään, kämppä siivotaan. He voivat lukea, opiskella, suihkutella, kuntoilla , ulkoilla, harrastella, katsella telkkaria ja makoilla ilman, että kukaan tulee huutelemaan, että Mene töihin.
Täysin käsittämätöntä, ja epäoikeudenmukaista niitä kohtaa, jotka yrittävät elää kunniallisesti ja kituuttaa pienillä palkoilla, ja joutuvat maksamaan veroja, joilla tuo kaikki kustannetaan. Jos joku sanoo, että tämä on länsimaista sivitystä, eli hyvin moraaalisesti oikeaoppista, niin minä haistatan sivistykselle jotakin minkä lehmä eilen söi ja tänään……. ?? …. se oli joku sana, jota en nyt muista….mutta kyllä te tiedätte.
Löytyy sieltä kukkaniityltä, niittyleinikin ja kissankellon keskeltä.
Tarja Parkkila: ”Minulla ei tosiaankaan ole mitään empatiaa rikollisia ja murhamiehiä kohtaan, kuten sanoin”
Ei minullakaan, mies kun olen ja empatiaa tuntematon, mutta ei kostokaan ole mikään moraalisesti kestävä ratkaisu sivistyneessä yhteiskunnassa. Taitaa vain olla paras, että Suomessakin eletään ja tuomitaan demokraattisesti säädettyjen lakien mukaan. No, sinulla on oikeus mielipiteeseesi, kuten vapaassa maassa kaikilla muillakin. Jääköön se omaan arvoonsa.
Sharia-laki ei onneksi sentään ole voimassa länsimaisen sivistyksen kesuudessa.
Tähän asti keskustelussa rukouksesta on käsitelty sen kohdetta ja tarvetta rukoilemiseen. Jumala kuuli Mooseksen rukouksen tilanteessa, jossa oli menossa sodankäynti vihollista vastaan. Lopputulos oli se, että “Näin Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotajoukkonsa.”(jae 13)
Ovatko kaikki saaneet tukea ylhäältä sotaponnisteluissaan? On merkille pantavaa, ettei Jumalan omaisuuskansakaan sitä aina saanut, vaikka liitossa Jehovan/Jahven kanssa olikin. Tappioita tuli, ja syyt Raamattu paljastaa.
Satoja vuosia Mooseksen päivien jälkeen kerrotaan, ettei Jumala halunnut kuunnella rukouksia. Kaikkivaltiaan näkemys oli, että “Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele.”(Jes1:15) No, mikä oli ongelma?
“Koska kätenne ovat veren tahrimat”, vastaa jakeen loppuosa. Amalekilaisten verta sai vuodattaa, koska se oli Jumalan tahdon toteuttamista, mutta nyt oli tahrattu kädet johonkin sellaiseen, joka ei ollut Kaikkivaltiaan mieleen.
Ehdot rukousten kuulemiseen annetaan jatkossa: “Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. — Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.”(Jes1:18) Asioita ei selvitetty, ja niinpä “Mutta väärintekijät ja syntiset sortuvat kaikki, ne, jotka hylkäävät Herran, tuhoutuvat.”(28) Toteutus oli sitten se 70 vuotta kestänyt orjuus Babylonin suurvallan vankina.
Raamattu kertoo sekä uudella että vanhalla puolella, ettei kaikkia rukouksia kuunnella, mutta esimerkiksi Mooseksen rukous sotamenetyksestä sai vastauksen. Entä nykyisissä sodissa, joissa useasti molemmin puolin uskonveljet rukoilevat samaa Jumalaa?
Katolilainen Etelä-Saksan sotilaspappi rukoili jälkimmäisessä maailmansodassa joukoilleen taisteluvoittoa, ja Ranskan tai Puolan puolella vastaava anomus lähetettiin kohti taivasta. Kumpaako kuultiin? Oliko kyse samanlaisesta ohjauksesta kuin Mooseksen aikana? Entä kun ukrainalaiset ovat nyt huolissaan Venäjän joukoista rajallaan? Kuullaanko heidän rukouksiaan paremmin kuin Moskovan pyhäköissä esitettyjä?
Vai voisiko olla, että nykysodissa Kaikkeuden Suvereeni antaakin kansojen ja heidän aseidensa ratkaista voittajan? Se vaikuttaa kaikkein johdonmukaisimmalta johtopäätökseltä.
Kimmo: ”Ei miksikään, minä kyllä olen ihan itse laittanut omat tikkuni ristiin ja vastaisuudessa tulen laittamaan.”
Minäkin olen laittanut tikkuni(turvani) ristiin!
Ja niin kannattaisi kaikkien tehdä koska jos onkin väärässä, niin seuraukset ovat pelottavat.
”En ymmärrä miten voi pilkata jotain, jonka olemassaolokin on varsin kyseenalainen.”
Raamattu sanoo, että Jumalan olemus on nähtävissä Hänen teoissaan ja luomassaan maailmassa, niin ettei kukaan voi Hänen edessään itseänsä puolustaa jos ei ole uskonut Häneen.
Kysymys on siis epäuskosta, jota ei voi puolustella.
Jos ihminen haluaa saada varmuuden Jumalan olemassaolosta niin voisi rehellisesti sanoa: ” Jumala, en voi uskoa sinuun, mutta jos olet olemassa, niin ilmaise itsesi ja tahtosi minulle niin että ymmärrän.”
Rehellinen kysyjä saa aina vastauksen.
Rämö: ”Ja niin kannattaisi kaikkien tehdä koska jos onkin väärässä, niin seuraukset ovat pelottavat.”
Ja minkähänlaisia ne pelottavat seuraukset sitten mahtavat oikeasti olla? Tästä on liikkeellä hyvin monen sorttista käsitystä niin pappien, muiden uskovaisten kuin ihan maailmankkuulujen tieteenharjoittajienkin parissa.
Esim. Suomen tunnetuin, kansanvälisesti tunnustettu, jo v. 2015 edesmennyt teologian tutkija ja Helsingin yliopiston eksegetiikan ja Uuuden Testamentin professori Heikki Räisänen arveli Suomen Kuvalehden haastattelussa v. 2012 olotilaana ja olemustaan kuolemansa jälkeen näin: ”Eiköhän se ole siinä sitten. Elämä ja tietoisuus päättyy. Näin uskon kysyttäessä – en siis opeta. Elämäni jatkuu jälkeläisissä ja jonkin aikaa joidenkin muistoissa. Läheisen kuolema ja siitä seuraava suru on tietysti rankka paikka, mutta oma kuolema ei tunnu pelottavalta. Ehkä vähän haikealta.”
Totuushan asiaan selviää vasta sinne rajan taakse siirtymisen jälkkeen. Voihan sitä sitten kääntää takkinsa ja alkaa uskoa, jos vielä henki pihisee ja joku jumala helvetillä uhkaamaan eteen ilmestyy.
Rämö: ”Jos ihminen haluaa saada varmuuden Jumalan olemassaolosta niin voisi rehellisesti sanoa: ” Jumala, en voi uskoa sinuun, mutta jos olet olemassa, niin ilmaise itsesi ja tahtosi minulle niin että ymmärrän.” Rehellinen kysyjä saa aina vastauksen.”
Joo, ihan hyvä konsti. Niin minäkin aikoinani, rippikoulupoikana tulin vakuuttuneeksi siitä, ettei mitään jumalia missään ole. Rippipappi kehotti etsimään ja kolkuttelemaan kun kerran oli ns. ”etsikkoaika”. Ryhdyinpä minäkin ihan tosissani, nöyrällä mielellä tuumasta toimeen ja kolkuttelemaan. Aikani etsin ja kolkuttelin, vaan kun mitään ei alkanut kuulua, ei etsivä löytänyt, eikä kolkuttavalle avattu, niin ajattelin, että antaa olla, pitäkää tunkkinne. Täytän kohtapuolin 75 v, mutta hiljaista on ollut edelleen enkä vielä tähän päivään mennessä ole huhuiluihini vastausta saanut – en myönteistä, enempää kuin kielteistäkään.