Mitä merkitsee kääntää selkänsä maailman houkutuksille?
Jättää hyväpalkkainen työ ja hypätä pois oravanpyörästä.
Hylätä kalenterit, kännykät, tietokoneet ja kellot.
Vaihtaa melu ja kuumeinen kiire hiljaisuuteen ja rauhaan.
Luopua turhista tavaroistaan, antaa rahat köyhille.
Valita mieluummin naimattomuus kuin seksi.
Paastota ruuasta mieluummin kuin istua lihapatojen ääressä.
Jotkut sanovat EI vallalle, julkisuudelle, rikkauksille.
Miten ihmeessä jotkut ihmiset päättävät kieltäytyä asioista, joista valtaosa
ei kuuna kullan valkeana tahtoisi luopua?
Millä tavalla vähemmän on enemmän?
Enemmistöön kuuluminen ei taida olla valinta lainkaan,
vainko kieltäytyminen siis on?
Kuolleet kalat eivät vastavirtaan ui…
jorma ojala: ” Eikö kristitylle kapina ole vääryys,”
Myös alkaa sellaisen mahdollisen johdosta kostotoimiin, ei voi sanoa olevan kristillistä senkään. Alla siteeraus Roomalaiskirjeen 12. luvusta (vanha kirkkoraamattukäännös):
”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
19. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ”Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra”.
20. Vaan ”jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle”.
21. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.”
Jätän Ahlforsin käsitykset historiasta kommentoimatta.
🙂 lisätietoa historiasta:
Suomenlinnan vankileiri kuten muutkin samanlaiset keskitysleirit oli maailmassa sodissa noudatettu käytäntö jo viime vuosisadan alussa. Suomenlinnassa vartijoina toimivat saksalaiset ja he olivat saamieni tietojen mukaan estäneet omaisia viemästä ruokaa vangeille. Käytännössä maan ylintä päätösvaltaa kansalaissodan päätyttyä käytti saksalainen Itämeren divisioonaa johtanut Rϋdiger von der Goltz.
Sodan jälkeen Mannerheim olisi halunnut, että ainoastaan kapinajohtajat ja rikoksiin syyllistyneet vangitaan. Hän ei hyväksynyt sitä, että Svinhufvud halusi saksalaisten jäävän maahan vielä sodan päätyttyä, eikä hän hyväksynyt Wilhelm Thesleffin nimittämistä sotaministeriksi, kun katsoi sen merkitsevän antautumista saksalaisille.
Hän pyysi eroa tehtävästään jo 20.5.1918, ja kun Svinhufvud oli 22.5. esittänyt Saksan päämajalle vetoomuksen saksalaisten joukkojen jäämisestä Suomeen, Mannerheim uudisti eronpyyntönsä ja se hyväksyttiin senaatissa 29.5., jonka jälkeen hän poistui Suomesta.
Suomi suunnitteli sotilasliittoa Saksan kanssa, ja Svinhufvud pyysi Rϋdiger von der Goltzia tekemään asiasta sopimusluonnoksen. Sopimuksen tavoitteena oli se, että Saksan sotavoimat olisivat varmistaneet Itä-Karjalan liittämisen Suomen valtioon. Sopimusluonnosta kannatettiin Saksan sotilaspiireissä, mutta ulkoasiain johto vastusti sitä, ja 27.8.1918 Venäjä ja Saksa allekirjoittivat Berliinissä sopimuksen, jossa Saksa torjui kaikki Suomen hallituksen toivomukset ja sitoutui takuuseen siitä, että ”Suomen taholta ei tapahdu minkäänlaisia hyökkäyksiä Venäjän alueelle”.
jorma ojala: ”Jätän Ahlforsin käsitykset historiasta kommentoimatta.”
Ei se ollut mitään pyrkimystä historialliseen analysointiin, vaan toi esiin, mitä Jumalan henkeytetty Sana Pyhä Raamattu esittää ohjeena kyseessä olevanlaisiin mahdollisiin tilanteisiin.
Heippa Tuula Hölttä!
Meidän kahden ”homo historicuksen” sanailu menee vähän aiheen ulkopuolelle, mutta Mannerheimista tuli mieleen, kuinka hän Suomenlinnassa käydessään herätti päällystössä kauhua antamalla sulkea itsensä yksin vankien kanssa johonkin yhteisselliin eli luolaan, joissa näitä säilytettiin – olipa vielä syönyt itsekin vangeille tarjottavaa ruokaa, jossa näkyi kuoriaisia.
jorma ojala :”Mannerheimista tuli mieleen, kuinka hän Suomenlinnassa käydessään herätti päällystössä kauhua antamalla sulkea itsensä yksin vankien kanssa johonkin yhteisselliin eli luolaan, joissa näitä säilytettiin – olipa vielä syönyt itsekin vangeille tarjottavaa ruokaa, jossa näkyi kuoriaisia.”
Kiitokset tiedosta ”änkyrä” ojala. Tuota en ollut tiennytkään. Mannerheim oli myös viime vuosisadan alkupuolella Runnin kylpylässä hierojana ja kansanparantajana toimineen Sofia Lappalaisen [ent. Mähönen] asiakas kylpylässä vieraillessaan. Sohvi-mummo-Sofia oli aviottomana syntyneen savolaisen isoisäni äiti, ja kun vierailimme hänen luonaan, meitä oli kielletty menemästä hänen aittaansa. Kerran aitan ovi oli ja kun kurkistimme sisään ja näimme orsilla kuivumassa olleet yrttikimput, olimme varmoja, että Sohvi-mummo oli noita.
Poikkean vähäksi aika romantiikan kiehtoville sivupoluille, joilta ei Mannerheimin kohdalla ole salaperäisyyttä puuttunut, ja jotka kertovat myös Mannerheimin vähemmän tunnetuista sotaan kohdistuvista huomioista ja tunnoista.
Mannerheimin kirjeet paljastavat sotilaan kuoren alla syvästi tuntevan ja kokevan mutta samalla myös vastuullisen, laaja-alaisen ja kaukokatseisen kosmopoliittisen ihmisen, joka suhtautuu elämään, sotiin ja omaan ammattiinsakin varsin syväluotaavasti ja myös terävän kriittisesti. Heti 1915 sodan alettua hän kirjoittaakin Marie Lubomirskalle:
”Ajatelkaa, että me elämme tämän kauniin luonnon keskellä valmiina tuhoamaan toisemme kaikin keinoin, mitä kuuluisan sivistyksemme on onnistunut keksiä.
Maita tuhoutuu ja kansakuntien rajat muuttuvat ja kaiken tämän takana ovat aineelliset ja juutalaiset edut…”
Paljonpuhuva on myös hänen poltetun maan taktiikkaa koskeva kommenttinsa:
” Meidän on vielä kerran pakko marssia tämän kovia kokeneen maan halki ja meidän mukanamme tulevat tulipalot ja ryöstöt ja sanoinkuvaamattomat kärsimykset. Minun täytyy tunnustaa, että minä häpeän ammattiani. Häpeän tunnustaa, että ainoa tulos tästä 15 kuukautta kestäneestä sotaretkestä on, että olemme saattaneet kaksi kansakuntaa tuhoon ja hävitykseen, jonka korjaamiseen kuluu usean sukupolven työ…”
Sota oli tehnyt Mannerheimista vakavan miehen, joka ei pelännyt asettaa kyseenalaiseksi sodan mielekkyyttä yleensä eikä sotilaiden siihen pakottamista erikseen. Häneen koski nähdä, miten kymmeniä tuhansia kirkkoja ja katedraaleja rakentanut, aineellisen sivistyksensä korkealle kohottanut Eurooppa oli vajonnut hetkessä barbariaan, jonka ylittäisi vain uusi ja entistä vielä kaameampi sota.
”En lainkaan epäile, etteikö yleinen asevelvollisuus ole ihmiskunnan suuri onnettomuus” hän huokaa ja kertoo olevansa mieluimmin vaikka ’kalanviljelijänä Abrickenissa kuin sotilaana’
Seppo Heinola :””Maita tuhoutuu ja kansakuntien rajat muuttuvat ja kaiken tämän takana ovat aineelliset ja juutalaiset edut…””
Venäjän armeijan upseerina Mannerheim varmasti tiesi mistä puhui.
II maailmansodan aikana Budapestin yliopistossa toiminut ja Ruotsin Punaisen Ristin nimissä juutalaisia natsivainoilta pelastanut Valdemar Langlet oli avioitunut 1899 suomalaisen Signe Blombergin kanssa ja hän julkaisi v. 1906 ”Vallankumousliike Venäjällä” –nimisen vihkosarjan. Niissä hän kertoo mm. v. 1902 Venäjän sisäministeriksi valitun von Plehwen taktiikasta, jota von Plehwe noudatti tukahduttaakseen silloisen opposition ja maassa puhjenneet levottomuudet.
”Sosialinen vapausliike oli tukahutettava – se oli uuden ministerin silmämäärä. Lähinnä täytyi hänen niin muodoin saada varmuus, mistä vallankumouksen liikkeen pääainekset olivat haettavissa. Hän keksi silloin ilman muuta, että nuo ainekset olivat löydettävissä venäläisellä alueella asuvien vierasten kansallisuuksien keskuudesta.”
Myöhemmin Langlet kirjoittaa: ”vaikka Venäjän nykyisen hallituksen syntiluettelossa ei olisi muita rikoksia kuin Suomen sortaminen ja juutalaisvainot, olisi tämä jo kyllin sen kumoamiseen.
– –
Jos kysyy itseltään, mitä Venäjän hallitus tarkottanee omien alamaistensa kiusaamisella, niin vastaus on siinä, että se toivoo ei-venäläisiä kansanaineksia sortamalla herättää kansallisia eli chauvinistisia (yltiö-isänmaallisia) tunteita puhtaasti venäläisen väestön, niin hyvin sivistyneiden kuin talonpoikainkin keskuudessa. Sytyttämällä kansallisvihaa tahdotaan johdattaa kansan tarmoa johonkin sellaiseen suuntaan, että se ei kääntyisi hallitusta itseään vastaan. Tämä on oikeastaan ollut syynä Suomen ja Puolan sortamiseen, Japanin sotaan ja roskaväkijoukkojen ja tietämättömien työmiesten ja talonpoikien organiseeraamiseen joukkomurhien toimeenpanoa varten Kischinjeffissä.”
Seppo Heinola: ”Sota oli tehnyt Mannerheimista vakavan miehen, joka ei pelännyt asettaa kyseenalaiseksi sodan mielekkyyttä yleensä eikä sotilaiden siihen pakottamista erikseen………..”En lainkaan epäile, etteikö yleinen asevelvollisuus ole ihmiskunnan suuri onnettomuus” hän huokaa ja kertoo olevansa mieluimmin vaikka ’kalanviljelijänä Abrickenissa kuin sotilaana”
Ja mitä kaikkea ne asiat ja yleinen sotavarustelukilpailu vielä sitten saivatkaan aikaan myöhemmin 1900-luvulla. Ilmestyskirjan 6. luvun kuvaama ”tulenvärisellä hevosella miekka kädessään oleva ratsastaja” niitti tosiaankin kuolemaa.
Jeesus Matteuksen 24. luvussa (uusi kirkkoraamattukäännös): ”3 Kun Jeesus sitten istui Öljymäellä eikä siellä ollut muita, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja kyselivät: ”Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?”
4 Jeesus vastasi:
”Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. 5 Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: ’Minä olen Messias’, ja eksyttävät monia. 6 Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää antako sen pelästyttää itseänne. Niin täytyy käydä, mutta vielä ei loppu ole käsillä. 7 Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. 8 Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua.
9 ”Silloin teidät pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden. 10 Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan. 11 Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. 12 Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. 13 Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. 14 Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”
Sepä vasta romanttista olisikin,
ruveta ihan tosissaan kuvittelemaan, ettei Mannerheim olisikaan ollut oman aikansa lapsi suhteessaan juutalaisiin – vaan jotain muuta ihan post-holocaustisessa hengessä entisessä Puola-Liettuassa ja Venäjällä…
Mannerheimin asenne juutaailsiin muuttui varsin pian, tuossa
hän näki vain terävästi että raha on aina sotienkin takana.
Se että pankkiireissa oli paljoin juutalaisia oli taas Euroopan oma syy kun kauppiaan ja rahanlainajanammatit olivat aikanaan ainoat joita heille sallittiin.
Muuten Ojala,tuo yksi sana ei olut yo kirjoituksen focus, jonka ohitit:
En lainkaan epäile, etteikö yleinen asevelvollisuus ole ihmiskunnan suuri onnettomuus” hän huokaa ja kertoo olevansa mieluimmin vaikka ’kalanviljelijänä Abrickenissa kuin sotilaana’”
VesaA. Mannerheim ei ollut jehovisti, joten äläpäs yritä ratsasta hänen filosfisella pasifismillaan.
Mannerheimin aatehistorialli nen tausta oli mieluimmin kansaivälisessä ruusuristiläisyydessä ja tod.näk. vapaamuurariudessa.
Seppo Heinola: ”…. äläpäs yritä ratsasta hänen filosfisella pasifismillaan.”
??!! Tämä blogihan käittelee lähinnä kirkon osuutta vuoden 1918 tapahtumissa, ei Mannerheimin henkilöä, joten viittaus Jeesuksen opetuksiin ”asianjärjestelmän/tämän maailman/maailmanaikojen ”viimeisistä päivistä” ja Jeesuksen tulemuksesta/läsnäolosta ei nyt mennyt niin kovin paljoa aiheesta syrjään.
Jeesusta ja tämän opetuksiahan myös kirkko käyttää. Mannerheim tehtävissään taas ei ollut mikään kirkon mies tai uskonnollinen henkilö.
Kun tuosta Mannerheimista (ihailemastani soturista) nyt on tullut puhetta, niin ei hän ainakaan Jehovan todistaja ollut. Vapaamuurariudesta on erilaisia käsityksiä. Dokumentteja ei ole esitetty. Tsaarin Venäjällä (siis myös Suomessa) vapaamuurarius oli pannassa. Mutta jostain olen lukenut, että marskin olisi arveltu saaneen asteensa Puolassa. Mutta miten se nyt tähän 1918 tapahtumien anteeksipyyntöön liittyy? En ymmärrä. Marski itse on jo poissa. Ollut kauan. Kuuntelin hänen hautajaisiaan radiosta 1951. Se on ensimmäisiä lapsuudenmuistojani.
Tuula Hölttä voisi jättää nimittelyn 10-vuotiaille pikkupojille ja perehtyä historiallisiin lähteisiin.
jorma ojala :”Tuula Hölttä voisi jättää nimittelyn 10-vuotiaille pikkupojille ja perehtyä historiallisiin lähteisiin.”
No pahoittelut, jos tulin loukanneeksi. ”Änkyrä” on sitaatti Hannu Kiurun 10.12. kirjoittamasta blogista, jonka kommenteissa epäilit olevasi änkyrä, kun olet Marian palvontaa vastaan. Suosittelen, että ”perehdyt historiallisiin lähteisiin”, etkä nimittele vakaumustasi kuin 10-vuotias pikkupoika. 🙂
Kiitokset Pekka Särkiölle aiheen esille ottamisesta. Tämä on ehdottomasti mielenkiintoisin keskustelu pitkiin aikoihin.
Olen hämmästynyt Tuula Höltän suuresta tietomäärästä. Kiitos, että jaat sen keskustelijoiden ja meidän lukijoiden kesken. (Olen tallentanut koko keskustelun voidakseni palata siihen myös myöhemmin)
Mietin sitä kuinka aika on tehnyt tehtävänsä.
Tänä päivänä voidaan keskustella aiheesta tällä tavalla. Meillähän kaikilla on isovanhempia tai heidän vanhempiaan, jotka ovat kaiken kokeneet. Varmaan kertomukset kokemuksista vielä kulkevat suvuissa. Siitä huolimatta uskaltaisin yleistää, että vääryydet on haudattu ja katkeruus purkautunut, ei tämän sukupolven eikä sen enempää kirkon kuin minkään poliittisen tahonkaan tarvitse pyytää anteeksi.
En voi Tuire yhtyä sinun näkemykseesi. ” . Tämä keskustelu olisi ollut parempi jättää tekemättä. Tuula Hölttä ei kirjoituksissaan niin suurta totuutta edusta.Täällä ei meikäläisiä ole, koska jo avauksesta näkee mitä tämä on. Esitetään vain yhtä totuutta. Esitetään kuvitelmia asioista, joita ei ole. Ruotsi esimekiksi on sosialidemokraattinen maa. Historian yhtä kohtaa ei voi Särkiön tapaan siirtää johonkin toiseen kansakuntaan tai historian kulkuun.
Tämä on jälleen repinyt syvällä kirkossa olevat haavat auki. Minulla oli jo kerran rauha kirkon kanssa sillä luterilaisella tunnustuskirjojen syvällä olevalla opilla vain yhdestä menneisyydestä ja vain yhdestä tulevaisuudesta, siitä minkä Jumala on tiennyt jo aikojen alussa ennen kuin loi ensimmäistäkään ihmistä. Olen joskus ollut aktiivi seurakuntalainen ja puhunut kirkosta positiivisesti niille ihmisille, jotka ovat kohdanneet tämän ”valkoisten kirkon” syrjivän puolen. Mutta enää en sitä tee. Ymmärrän entistä syvemmin miksi punainen kristillisyys ei voi olla evl kirkon yhteydessä.
Sulkujen välissä piti olla lainaus tästä.
”Mietin sitä kuinka aika on tehnyt tehtävänsä. Tänä päivänä voidaan keskustella aiheesta tällä tavalla. Meillähän kaikilla on isovanhempia tai heidän vanhempiaan, jotka ovat kaiken kokeneet. Varmaan kertomukset kokemuksista vielä kulkevat suvuissa. Siitä huolimatta uskaltaisin yleistää, että vääryydet on haudattu ja katkeruus purkautunut,”
Tuire Kajasvirta ei taida tänä päivän olla siellä missä sosialidemokraatit kokoontuvat. Siellä ovat ne, jotka ovat tämän kirkon valkoisen aatemaailman kohdanneet esim. 1960-luvulla. Ei ole kyse isovanhemmista tai heidän vanhemmistaan vaan meistä, eivät kaikki meistä ole edes eläkkeellä. Omat kokemukset ja tovereiden kokemukset ovat esillä silloin kun keskustellaan evl kirkosta.
Leena Viio:’Tuire Kajasvirta ei taida tänä päivän olla siellä missä sosialidemokraatit kokoontuvat.’
Tässä keskustelussa ei kai ole tarkoitus kiinnittää huomiota minuun. Mutta en malta olla vastaamatta, kun nimenomaan tämä keskustelu on ollut minulle hyvin antoisa ja ajatuksia herättävä.
Vanhempani ovat syntyneet v.1907 ja v.1908. Heillä siis on ollut omakohtaisia kokemuksia vapaus- ja kansalaissodasta. Isoisäni, siis äidin isän veli kuoli punaisten tappamana, vaikka ymmärtääkseni kuului ns. työväenluokkaan. Kuin ohimennen olen vanhemmiltani kuullut, että tämän jälkeen äidin perhe pakeni Karjalasta Ouluun muutamaksi vuodeksi. Tämän enempää meille perheen lapsille ei asiasta kerrottu. Ja oikeastaan vasta täällä käydyn keskustelun pohjalta olen ymmärtänyt, kuinka suuren lahjan vanhempani ovat tieten tahtoen antaneet. Meidät lapset jätettiin sen vihan ja katkeruuden ulkopuolelle, jota esimerkiksi naapureissa lapsena ihmettelin.
Olen aina ihaillut vanhemmissani sitä aatteelista ja suoraselkäistä sosialidemokratiaa, joka heissä oli ja jota he toteuttivat. En huomannut 1960-luvulla heidän suhtautumisessaan kirkkoon tai kirkon suhtautumisessa heihin mitään erityistä.
Itse olen valinnut puoluekantani toisin kuin vanhempani.
Tämä nyt meni keskustelussa ehkä liian syvälle henkilöön, mutta vastasin kuitenkin haluten kertoa vanhemmistani. Ehkä aikaisemmassa kommentissani yleistin oman taustani vuoksi liikaa olettaen että viha ja katkeruus on sadan vuoden aikana laantunut. Jos näin ei ole, toivon silti, että kirkkoa ei nähtäisi enää valkoisena, vaaleanpunaisena tai punaisena, vaan kirkko koettaisiin koko kansan kirkkona.
Kiitos Tuula Hölttä.
Lyseon pojat panivat historianopettajastaan Turun Sanomiin pikkuilmoituksen: ”Käytetty mursun nahka myytävänä..”. Perälää näet sanottiin mursuksi…
Koetin sitä Langletin teosta kaivaa esille, kun se on jossain laatikoissani. Muistan elävästi sen kauniin punalippuisen kansikuvan. Sehän tuli ensin ruotsiksi ”Det revolutionära Ryssland”, ellen väärin muista…
Kun puhuit vaan niistä vihkoisista…. minulla on niitäkin. Eräässäkin kerrotaan, kuinka Itämeren maakunnissa kokonaiset kylät saattoivat aamulla pirtissä herätessään huomata, että heistä on kaikista yön aikana tullut oikeauskoisia ortodokseja.
Tällaista sai nationalismi aikaan Venäjällä… ja aatteen voittokulku jatkuu.
jorma oajala :”Lyseon pojat panivat historianopettajastaan Turun Sanomiin pikkuilmoituksen: “Käytetty mursun nahka myytävänä..”.”
Lyseon pojat ovat lyseon poikia. Oman lyseoni pojat soittivat äidinkielen opettajalle puhelinkioskista nimettömän puhelun, jossa kysyivät ”Oliko Aleksis Kivellä Seitsemän veljestä vai Aleksis-veljellä Seitsemän kivestä.”
Puhuin Langletin ”vihkosista”, koska en tiennyt mistään muusta. Henk.koht. omistan vain antikvariaatista ostamani hämeenlinnalaisen kustannusliike Boman ja Karlssonin kustantamat Langletin vihkot 15-20, jotka on julkaistu v. 1906.
No, ilmoituksen alla oli tietenkin Perälän oma puhelinnumero. Kun pojat sitten illalla koettivat itse muka ostaa nahkaa, totesi Perälä vain: ”Se on jo myyty”.
Palaan asiaan, on kai ensin vähän siivottava kirjastossa… 🙂
En löytänyt puhumiamme teoksia. Etenkin se vihkonen olisi kiinnostanut. Sen sijaan löytyi Karlgren: Bolsjevikernas Ryssland. Sthlm 1925. Siinä on puhuttelevia kuvia siitä, miten nälkäiset musikat tulvivat kaupunkeihin ja orpolapset kansoittivat kellarit ja hylätyt talot. Toisaalta avantgardistinen taide ja propagandistinen julistetaide kukoisti. Lukikohan nälässsä viruva kansa niitä?
Samoihin aikoihinn ruots. pilapiirtäjä Albert Engström kävi myös Neuvosto-Venäjällä ja toimitti omin piirroksin kuvitetun matkakertomuksen, joka meillä ilmestyi nimellä ”Ryssiä”.
Boshevikit olivat al Gaidaan verrattava aatteellinen järjestö..
Viimeisimmät kommentit vain vahvistavat Jeesuksen opetuksien hyödyllisyyden ja kehoituksien puolueettomuuteen järkevyyden ”tämän maailman” konfliktien suhteen: ”Älkää olko osa maailmasta” ja: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.”
Kaiken parasta olisikin, että kristityllä olisi vain yksi ”puoluekanta” ja ”aate”, joka perustuisi vain Jumalan kaikkivaltiaan lupauksiin ja päätöksiin maan ja ihmisyhteisön suhteen = taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen tulevien toimien odotus ja niistä kertominen. Ei kuulosta järkevältä, että kristityt kiistelisivät häviävän maailmanajan aatteista ja vallanpitäjistä ja järjestelmistä.
Kiitos ei! voidaan sanoa helpostikin lehtien tyrkyttäjille puhelimessa. Tai Jumalalle ihan tuosta vain, kuin pelkkää ilmaa ikään…
RR: ”Tai Jumalalle ihan tuosta vain, kuin pelkkää ilmaa ikään…”
Jotta Jumalalle voi sanoa ”kiitos ei!”, Jumalalta tarvitaan ensin kontakti.
Tom. Hmmm, avaisitko hieman tuota kontaktiasiaa. Tarkoitatko kenties sitä, että voidakseen olla ajattelematta vaaleanpunaista elefanttia ihmisen on ensin ajateltava vaaleanpunaista elefanttia…?
RR: ”avaisitko hieman tuota kontaktiasiaa.”
Ei siinä nyt sen syvällisempää ajatusta ollut, kuin että voidakseen kieltäytyä puhelinmyyjän myymästä tuotteesta, puhelinmyyjän täytyy ensin soittaa. Sama koskee tietekin myös Jumalaa.
Hähää, Tomppa: Voihan se ihminen elää jatkuvassa alitajuisessa pelossa, että se puhelinmyyjä soittaa hetkenä minä hyvänsä…
RR: ”Hähää, Tomppa: Voihan se ihminen elää jatkuvassa alitajuisessa pelossa, että se puhelinmyyjä soittaa hetkenä minä hyvänsä…”
Ei se kai niin pelottavaa ole. Eihän sitä ole pakko kuunnella.
Tom: Puhuinkin alitajuisesta pelosta. Vaikka puhelinmyyjä ei hetkeen soittaisikaan, niin hän on kuitenkin olemassa ja väijyy, milloin voisi sinut saada saaliikseen. Puhelinmyyjän olemassaoloa ei kai kukaan kiellä ja toki hänet voidaan torjuakin, mutta sitä ei käy kiistäminen, että hän on epätoivoinen… 😉
No ei muuta kuin salaista numeroa hankkimaan, niin homma on pois päiväjärjestyksestä. 🙂
Tom: Työn puolesta ei oikein auta numeroita salailla. Ja muuta puhelinta mulla ei olekaan. 😉
Hannu, ihmettelen, ettet saanut arvosilta teologeilta kunnon pohdintaa näin paastoajan edellä! Etkä elämää kokeneilta kristityiltä. Jeesus antoi kieltäytymisen esikuvan paastotessaan erämaassa 40 vrk. Se ei ollut lopullista kieltäytymistä. Hän ei halunnut kenenkään hakeutuvaan luostareihin (leireihin). ”Menkää ulkopuolelle..” Hän meni itse hääjuhliin tekemään ensimmäisen ihmetekonsa kasteen jälkeen: vesi viiniksi! Eläväinen Jumalan poika, totta tosiaan. Voi Kristus, että voisimme jättää näppäröimisemme ”sulaan uskon hullutukseen” a la Jeesus!
Hyviä kysymyksiä sinänsä esittää ”Ruttopuiston rovasti.”
Kaiken vaikeimpia monille itseään kristittyinä pitäville lienee kuitenkin oleman Jeesuksen ns. vuorisaarnassa esitetyt ajatukset
”Matteus 7. luku Vanha kirkkoraamattu): ”21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. 22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ 23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät”
Samoin samassa puheessa esitetyt ajatukset ns. aineellisen suhteen (Matteuksen 6. luku): ”31 ”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ 32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”
Vesa: ”Monet sanovat minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme…”
Kuvaa hyvin Jehovan todistajia. Tehän olette laittaneet Jeesuksen suuhun omia (vääriä) profetioita. Tähän malliin:
”Jos olet nuori, niin sinun on myös tunnustettava se tosiasia, ettet ehdi tulla vanhaksi nykyisessä asiainjärjestelmässä. Miksi et? Koska kaikki Raamatun ennustusten täyttymyksen todisteet osoittavat, että tämä turmeltunut järjestelmä on saava loppunsa muutaman vuoden kuluessa. Jeesus ennusti siitä sukupolvesta, joka näki ”viimeisten päivien” alun vuonna 1914: ”Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat.” – Matt. 24:34. Niinpä jos olet nuori, et ehdi toteuttaa mitään tämän järjestelmän tarjoamaa elämänuraa.”
(Herätkää! 8.9.1969 s.14)
Huomasitko; ”Jeesus sanoi”. Ja kuten varmuudella voimme todeta, Jeesus ei todellakaan ole puhunut vuodesta 1914 koskaan mitään.
Nyt sata vuotta vuoden 1914 jälkeen voidaankin vetää varma johtopätös, että se profetia jota Jehovan todistajat vuosikymmenet kuuluttivat, ei toteutunut. Vuoden 1914 sukupolvi on kadonnut aikoja sitten.
Vesa: ”Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ‘En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät””
Raamatun mukaan tämä koskee erityisesti Jehovan todistajia ja muita uskonnollisia liikkeitä, joiden historia pursuaa vääriä ennustuksia.
Korjaus:
Jeesus ei Herätkää!n kohdan mukaan ”sanonut”, vaan mikä vielä raskauttavampaa, (muka) ”ennusti” vuotta 1914 koskien.
Vesa, tiedoksesi: Ylläpidon ohjeiden mukaan tällä palstalla ei suosita pitkiä raamatunjaepostauksia, riippumatta siitä, ovatko ne kirkkoraamatusta tai Uuden maailman väännöksestä. Raamatunkohtaan voi kyllä viitata, mutta lukijaa ei pidä niidenkään määrällä läkähdyttää.
Sitten kannattaa muistaa myös se, että tässä on kyse keskustelusta, ei opettamisesta. Keskustelijat käyttävät omia sanoja, eivät toista papukaijamaisesti sitä mitä heille on opetettu. Jos ei usko meitä yhdistä, niin edes ihmisinä kasvamimen…
Eli lyhyesti: Oivalluksia saa tehdä, uusia löytöjä saa tehdä. 🙂
Oikeassa olet, Vesa. Vuorisaarna on juuri niitä Raamatun kompastuskiviä.