Mitä merkitsee kääntää selkänsä maailman houkutuksille?
Jättää hyväpalkkainen työ ja hypätä pois oravanpyörästä.
Hylätä kalenterit, kännykät, tietokoneet ja kellot.
Vaihtaa melu ja kuumeinen kiire hiljaisuuteen ja rauhaan.
Luopua turhista tavaroistaan, antaa rahat köyhille.
Valita mieluummin naimattomuus kuin seksi.
Paastota ruuasta mieluummin kuin istua lihapatojen ääressä.
Jotkut sanovat EI vallalle, julkisuudelle, rikkauksille.
Miten ihmeessä jotkut ihmiset päättävät kieltäytyä asioista, joista valtaosa
ei kuuna kullan valkeana tahtoisi luopua?
Millä tavalla vähemmän on enemmän?
Enemmistöön kuuluminen ei taida olla valinta lainkaan,
vainko kieltäytyminen siis on?
Kuolleet kalat eivät vastavirtaan ui…
Matias
Herra Herra…..
Mutta onko se hepreaksi JHWH ?
Herra on vähän hankala, koska myös Jeesusta sanotaan herraksi, ja jopa pappeja kirkkoherroiksi. Mutta voihan olla, että he pitävät itseään jumalina, tai kaltaisina.
Shemassa sanotaan kyllä: ’ She’ma Israel Adonai Eloheinu Adonai Echad.’ ”Kuule, oi Israel: L ORD meidän Jumalamme, L ORD on yksi” ( heprea :שְׁמַע יִשְׂרָאֵל יְהוָה אֱלֹהֵינוּ יְהוָה אֶחָֽד׃ ), löytyy 5.Mooseksen kirjan 6: 4: stä ”
” Shemassa tämän päätelmän takana oleva syntaksin teksti on epäselvä.) ”L ORD: ksi ” käytetty sana on tetragrammatoni YHWH.”
Jos oikein ymmärsin, niin Adonai, tai Lord tai Herra käytetään koodista JHWH. Murtta tiedättekö te tämän. ?
https://en.wikipedia.org/wiki/Shema_Yisrael
Tarja
Kiitos viitteestäsi artikkeliin jossa puhutaan monestakin kysymyksestä ja useammastakin näkökulmasta. Asiaa tuntevalle asiat ovat tuttuja, mutta paikoitellen asioiden esitys pakkaantuu liian vaikeaksi tavanomaiselle lukijalle. Joten ei ole ihme jos jutun lukijalle jää paikoitellen mielikuvat hyvinkin epäselviksi.
Heprean sana YHWH on on Jumalan nimi Vanhassa testamentissa. Koska nimen väärinkäyttöä varottiin niin yleensä tämä alkuaan Jahwe muodossa lausuttu sana alettiin jo hyvin varhain korvaamaan heprealaisella herraa tarkoittavalla ’adonaj -sanalla HERRA.
Sitä mukaa kuin aramea valtasi alaa juutalaisten keskuudessa niin nimeä alettiin lukemaan määrätyllä artikkelilla ”ha*”
varustetulla NIMI -sanalla ”Šem” ja näin muodostunut vastine PYHÄ NIMI, ”HašŠem” on ollut käytössä monin paikoin.
Itse käytän niissä teksteissä missä vokaalit eli lukumerkit on merkitty ’adonaj -sanan mukaan tuossa kohdin Herra sanan ’Adonaj, mutta niissä julkaisuissa missä lukumerkit eli vokaalit on merkitty lyhemmässä muodossa eli Pyhä Nimi merkitystä vastaavasti lausun HašŠem.
Maailman vanhimmassa tunnetussa Vanhan testamentin käännöksessä Septuagintassa JHWH on käännetty herra sanaa kyrios käyttäen eli siis Kyrios = Herra. Tämä käytäntö on sitten levinnyt kaikkialle maailmaan yleisimmäksi vastineeksi.
Näin siis myös englantilaisten käännösten The Lord vastineessa.
Lukutapa Jehova on 1500 luvulla syntynyt sekaannus, missä ei ole tehty eroa kirjoitusasun JHWH ja lukumerkkien sanasta ’adonaj otettujen lukuohjeitten välillä. Tämä vanha käytäntö siis edellyttää, ett ana kirjoitetaan alkuperäisessä asussaan JHWH, mutta sen hyvän käytännön mukaiseksi lukutavaksi pannaan Herra sana:’Adonaj.
Jehova sana on sekaannus kahdesta eri sanasta konsonantit eli varsinaiset aakkoset toisesta ja vokaalit eli lukumerkit toisesta sanasta.
Jotta tämä tulee selväksi niin panen pari sanaa tähän ja ydistän toisesta konsonantit ja toisesta vokaalit.
Niinpä jos joku mainitsee naapurin ruuasta sanalla alatoopi ja toinen toistaa sen sanaa tytinä käyttäen, niin noiden sekottamisesta seuraisi sana ylitäp.
Näin siis tuo 1500 luvun väärinkäsitys Jehova on päässyt kulkeutumaan moneenkin käännökseen ja näiden mukana monin paikoin esiintyvään kirkkotaiteeseen ja niin edelleen.
Ongelma ei kuitenkaan ole kovinkaan suuri, koska tavallisessa kielenkäytössä jokainen kuitenkin ymmärtää, että puhutaan samasta elävästä Jumalasta, meidän Herrastamme, joka on yksi.
Tämä Kyrios eli Herra sana on käytössä myös meidän Herrastamme Jeesuksesta ja tällöin tämä viittaa siihen että hän on Jumala, yhtä olemusta Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut itsensä kolmessa persoonassa: Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä.
Israelilaisten Jumalan nimi on VT:n mukaan JWHV. Hepreassa, kuten muissakin seemiläisissä kielissä vokaaleilla on vain toisarvoinen merkitys, joten niitä ei normaalisti kirjoiteta näkyviin. Historian kuluessa Jumalan nimen alkuperäinen ääntäminen unohtui, sillä juutalaiset eivät kunnioituksen vuoksi halunneet lausua nimeä ääneen. Nimi äännettiin alun perin Jahve. Nimen esiintyessä tekstissä sen sijasta luettiin ”adonaj”(herra). Joskus Jumalan nimestä esiintyy myös muoto Jehova. 800-luvulla jkr. juutalaiset oppineet alkoivat liittää Pyhän kirjan heprealaiseen tekstiin vokaalimerkkejä oikean lukutavan varmistamiseksi. Koska Jumalan nimen kohdalla äännettiin sana ”adonaj”, he merkitsivät konsonantteihin sanan ”adonaj” vokaalit. Vokaaleista ensimäinen on heikko ja painoton puolivokaali, jonka sävy määräytyy edeltävän konsonantin mukaan, toinen on o, ja kolmas on pitkä ja painollinen a. Jos Jumalan nimen konsonantit ja vokaalit lausutaan yhteen, saadaan heprean äännelakien mukaan tulokseksi Jehova.
Charlotta
Kiitos puheenvuorostasi.
Heprean kielen vokalisaatio on todellakin syntynyt vasta ensimmäisen vuosituhannen jälkipuoliskolla. Tämä tuli ajankohtaiseksi, kun juutalaisuus alkoi elää niin erillään toinen toisestaan, että eri puolilla erilaiset lausuntaperinteet alkoivat etääntyä toisistaan. Vokaalien eli siis lukumerkkien merkinnällä haluttiin suojella perinteen yhtenäisyyttä.
Jeesuksen aikana JHWH nimen lukeminen oli niin paljon kierretty, että meille on säilynyt lukuisa määrä erilaisia tapoja nimen ilmaisemiseen.
Niinpä esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa ilmaus Taivasten valtakunta tarkoittaa Jumalan valtakunta eli siis Herran valtakuntaa. Johanneksen evankeliumissa puolestaan Jeesus puhuu Nikodemukselle Alkuperäisestä syntymisestä, anothen, (jae 3) kun puhuu Jumalasta eli Herrasta syntymisestä eli siitä uuden elämän alkamisesta, joka meille on pyhässä kasteessa lahjoitettu, vedestä ja Hengestä. (jae 5).
Katsoin huvikseni minkä verran muutamissa käännöksissä Pyhä Nimi on yritetty ilmaista tavanomaisen LORD nimityksen sijaan lähemmäksi alkuperäistä tulevilla ilmauksilla.
Vajaan neljänkymmenen version otoksesta löytyivät seuraavat eli siis suhteessa 8 / 39.
Holman Christian Standard Bible
A son was born to Seth also, and he named him Enosh. At that time people began to call on the name of Yahweh.
World English Bible
There was also born a son to Seth, and he named him Enosh. Then men began to call on Yahweh’s name.
American Standard Version
And to Seth, to him also there was born a son; and he called his name Enosh. Then began men to call upon the name of Jehovah.
Darby Bible Translation
And to Seth, to him also was born a son; and he called his name Enosh. Then people began to call on the name of Jehovah.
Literal Standard Version
And to Seth, to him also a son has been born, and he calls his name Enos; then a beginning was made of preaching in the Name of YHWH.
Young’s Literal Translation
And to Seth, to him also a son hath been born, and he calleth his name Enos; then a beginning was made of preaching in the name of Jehovah.
Smith’s Literal Translation
And to Seth, to him also a son shall be born, and he will call his name Enos: then it was begun to call in the name of Jehovah.
Peshitta Holy Bible Translated
And also to Shayth a son was born, and he called his name Enosh; then he began to call on the Name of LORD JEHOVAH.
Jos joku jumala jossain on ja jos se vielä kaiken kukkuraksi on hyvä, kaikkitietävä ja kaikkivoipa olento, joka haluaa luoduilleen pelkkää hyvää, niin on ainakin minusta perin kummallista, että siltä jumalalta pitää olla rukoilemassa ja ruinaamassa yhtä sun toista tarpeellista, niinkuin nyt esim. tuo mainitsemasi rauha.
Eikös se kaikkkitietävä ja -voipa jumala, jos luotujaan niin kovast rakastaa ja heille pelkkää hyvää tahtoo, hoida automaattisesti tuommoiset asiat kuin Intian ja Kiinan kiistakysymykset ihan ilman, että niistä herra Roton täytyy huolta kantaa rukoilemalla ja ruinaamalla rauhaa?
Kimmo
Kiitos puheenvuorostasi
Puheenvuoroosi soveltuu mielestäni hyvin Lutherin ajatus siitä, että Jumala toki huolehtii noista hommista ihan itsekin, mutta me rukoilemme, jotta näiden tapahtumien todellisuus tulisi todelliseksi meidänkin olemassaolossamme.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumalan nimi on kyllä sinänsä pyhä, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se pyhitettäisiin meidänkin keskuudessamme.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestäänkin, ilman rukoustamme, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin luoksemme.
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumalan hyvä, armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman rukoustammekin, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi myös meidän keskuudessamme.
Anna meille tänään jokapäiväinen leipämme.
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumala antaa pyytämättäkin jokapäiväisen leivän kaikille, myös pahoille ihmisille, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että hän auttaisi meitä käsittämään tämän ja vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme kiitollisina.
jne
http://www.tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html#isameidan
Miksi ylipäätään pitää olla koko ajan ja jatkuvasti rukoilemassa ja kerjäämässä jotain siltä jumalalta? Eikös se pidä huolta niin kedon kukkasista kuin taivaan linnuistakin ihan automaattisesti, vaikka ne eivät kynnä eivätkä kylvä – saatikka, etää rukoilisivat?
Kimmo
Kiitos viittauksestasi Jumalan suureen huolenpitoon.
Eikös vain niin, että toisiaan rakastava pariskuntakin haluaa pitää yhteyttä keskenään. Miksi ei sitten maailmankaikkeuden kaiken rakkauden Luoja ja sen lahjoittaja olisi iloinen ja tekisi meitäkin iloisiksi saadessaan puhella meidän kanssamme.
Silloin ympäröivä luontokin näkyy kauniinpana ja sen vihreys ilmiä hivelevän suloisena, kun ihminen onnesta väreillen saa kertoa rakkaalle Vapahtajallemme kaiken mitä sydämessämme liikkuu.
Esitit Kimmo hyvän kysymyksen, että miksi esittää pyyntöjä sellaiselle, joka on kaikkivaltias ja tietää kaikki tarpeemme paremmin kuin me itse.
Raamatussa Jeesus opettaa, että meidän tulee rukoilla hänen Isäänsä, ja oikein mallikin Vuorisaarnassa annetaan. Ja tällaisin perusteluin “Kuka teistä antaisi lapselleen kiven, jos hän pyytää leipää? Kuka antaisi käärmeen, jos hän pyytää kalaa? Tekin osaatte antaa lapsillenne hyviä asioita, vaikka olette pahoja. Miten paljon paremmin taivaallinen Isänne osaakaan antaa teille niitä hyviä asioita, joita pyydätte häneltä.”
Lyhyesti sanoen ja Matiaksen ajatusta lainaten: rukoukset osoittavat, että haluamme olla läheisessä yhteistyössä Luojamme kanssa ja osoittaa näin Hänelle kiitollisuuden elämästämme. Taas on kysymys pohjimmiltaan sellaisesta ominaisuudesta kuin rakkaus. Jumala ehätti sen osoittamisessa ensin, ja me vastaamme rukoilemalla häntä – sen kiitoksen erityisesti muistaen pyyntöjen ohella.
Anomusten esittäminen kertoo myös sen, minkä Raamattu sanoo näin: “Olet kaiken kirkkautesi, kunniasi ja valtasi arvoinen. Sinä olet luonut kaiken. Sinun tahdostasi kaikki syntyi ja luotiin”(Ilm4:11) Tunnustamme rukoilemalla sen, mistä kaikki hyvä on peräisin.
Rukoiltaessa täytyy toki ymmärtää, ettei kaikkiin pyyntöihin suinkaan vastata. Rukoukseen vastaamista määritellään Raamatussa: “Voimme lähestyä häntä rohkeasti, sillä hän kuuntelee meitä, jos pyydämme jotain hänen tahtonsa mukaisesti.”(1.Joh5:14)
Tarja otti rukoilemisen kannalta oleellisen asian esille, kun ihmetteli ääneen käsitteen ”herra” aikaansaamaa sekaannusta Raamatun sivuilla. Matias selosti hyvin sitä historiaa, joka erisnimen Jehova/Jahve käytön lakkaamisella oli: juutalaisten käytäntö vuosisatoina ennen Jeesuksen tuloa maan päälle.
Voi olla, että kielitieteilijät pitävät muotoa Jahve alkuperäisimpämpänä, mutta muodossa Jehova se kuitenkin esiintyy yhtä hyvin englantilaisissa käännöksissä kuin suomalaisessa kirkollisuudessa aiemmin. Jopa sellaiset kirjoittajat kuten Aleksis Kivi ja Hella Vuolijoki käyttivät nimenomaan muotoa Jehova teoksissaan. Tietenkin lausuminen muuttuu kieleltä toiselle siirryttäessä, mutta niinhän tekevät myös muut erisnimet. Ei Jeesuskaan ole kaikille samoilla kirjasimilla varustettu.
Sen haluaisin Matiaksen tekstiin korjata, että kyllä Septuaginta-käännöksissä tietojeni mukaan esiintyy Jumalan erisnimi heprealaisin konsonantein. Erään tutkijan lausunto: ”Me tiedämme nyt, että kreikkalaisessa Raamatun tekstissä [Septuagintassa], sikäli kuin se oli juutalaisten kirjoittamaa juutalaisille, ei käännetty Jumalan nimeä sanalla kyrios, vaan heprealaisilla tai kreikkalaisilla kirjaimilla kirjoitettu Tetragrammi säilytettiin sellaisissa käsikirjoituksissa. Kristityt korvasivat Tetragrammin sanalla kyrios, kun heprealaisin kirjaimin kirjoitettua Jumalan nimeä ei enää ymmärretty.” (tri P. Kahle, The Cairo Geniza, s. 222)
Kuolleenmeren kääröissä 1900-luvulta JHVH on omalla paikallaan hepreankielisessä Raamatussa, siitä ei ole enää epäselvyyttä Kuolleenmeren löytöjen jälkeen. Mutta Vastikään tästä saatiin Septuagintaakin koskien todisteita, kun israelilaiset tutkijat tekivät uusia löydöksiä. Uutistietojen mukaan kreikankielistä tekstistä erottyivat Jumalan heprealaisessa muodossa olevan erisnimen tetragrammi. (En nyt enää löytänyt sitaattia nimeen liittyen.)
Rukoilemisen kannalta on mielestäni tärkeää, että rukoustemme kohde on sama kuin Kristuksella. Hänen ohjeidensa mukaan rukoilemme Isää, Jehovaa/Jahvea Poikansa Jeesuksen nimessä. Emmekö silloin tee varmasti Raamatun ohjeiden mukaan? Toki Jumala varmasti kuulee nekin rukoukset, joita Häntä huonommin tuntevat vilpittömästi esittävät ilman oikeaa ”protokollaa”. Tästäkin Raamatussa on esimerkkejä.
Rauli
Kiitos puheenvuorostasi.
1) Mielestäni on kaksi historialllisesti aivan eri aikakausi nuo,
milloin alkoi kirjoitettu muoto eli konsonantit, joka hepreassa on ollut alkuperäinen kirjoitustapa vaikkakin on ollut käytössä aina meidän päiviimme asti,
ja toisaalta ääntämistä ilmaiseva muoto eli vokaalimerkit, aluksi erittäinkin pyhissä teksteissä ensimmäisen vuosituhannen lopulla alkaen, ja sen jälkeen laajentunut myös muualle, missä ääntämyksen täsmällisyyttä on pidetty tärkeänä.
Tämä vokalisoinnin tekivät masoreetit ja he olivat erittäin täsmällisiä työssään. Sellaisissa tilanteissa missä heidän tapansa lukea joku sana poikkesi konsonanttitekstistä eli ketiv -muodosta he varustivat ehdottamansa luettavan sanan eli qere -muodon mukaisin vokaalein.
Näin ollen masoreettien aikaa varhaisemmat kirjoitusmuodot eivät aina kerro miten jokin sana on aikaisemmin äännetty, vaikka nämä kielellisen muutoksen lainalaisuudet onkin nähtävissä monin tavoin.
Esimerkkinä mainittakoon Jeesuksen äiti Maria, jossa on tuhat vuotta varhaisempi a-vokaali, ja saman nimen tuhat vuotta myöhäisempi lausuminen i-vokaalina Mooseksen sisaren Mirjamin nimessä. Sama nimi mutta äänteen muutos vain läpikäynyt filippin -lain säännön mukaisen äänteenmuutoksen.
2) Uuden ajan sarastuksen ajan ääntämisessä tapahtuneista ketiv ja qere muotojen sekottamisista ei voida päätellä takautuvasti jonkun sanan varhaisempaa ääntämistä. Näin ollen uuden ajan teksteissä ja taiteessa esiintyneitä nimimuotoja käyttämällä ei voida tehdä takautuvia päätelmiä parin kolmen vuosituhannen takaisten tekstien ääntämisistä.
3) Sen sijaan vanhimmista käännöksistä voidaan päätellä miten qere eli luettava -muoto on ollut käytössä esimerkiksi Septuagintaa käännettäessä, jossa oli varsin helppoa huomata kielellisin perustein jopa sellaista kuin, missä kääntäjä on vaihtunut esimerkiksi 2. Mooseksen kirjassa, kuten havaitsin jo viisikymmentä vuotta sitten.
Tein tässä äsken pikaisen tarkastuksen Septuagintan kriittisiin teksteihin, joita minulla on kaksikin teosta. Niissä ei Herra sanan vastineena tutkimissani kohdissa esiintynyt ainuttakaan käsikirjoituksen poikkeamaa kyrios – Herra sanasta. Näin ollen jo tuolloin 300 – 200 eKr. qere eli luettava muoto oli ollut Adonaj eli Herra, vaikka tekstissä konsonantit eli ketiv muoto olikin tetragrammi JHWH.
Sen sijaan tiedän että juutalainen synagoga toimitutti jopa parikin uutta käännöstä hepreasta kreikaksi sen jälkeen, kun Jamnian kokouksessa oli nimenomaan käytössä olleitten heprealaisiin käsikirjoituksiin perustuen laadittu synagogaa sitova päätös TaNaKista eli juutalaisten Pyhästä Raamatusta.
Koska kokouksen osallistujat olivat arameaa puhuvia ja heprealaista tekstiä käyttäviä juutalaisia, niin varmuuden vuoksi he ottivat mukaan vain sellaisia tekstejä, joista heillä oli varma tieto, että ne olivat luotettavia. Näin kreikkalainen Septuaginta ja sen mukana iso määrä Deuterokanonisia eli Vanhan testamentin Apokryfitekstejä jäi heidän kokoelmansa ulkopuolelle.
Nämä Deuterokanoniset eli Apokryfiset kirjat jatkoivat elämäänsä kristittyjen keskuudessa aina meidän aikaamme asti. Valtaosa kristikuntaa sisällyttää nuo omaan Raamattuunsa.
Vain reformoitu suunta ja heitä seuraavat uudemmat tunnustuskunnat ovat luopuneet Tanakin ulkopuolisista Raamatun kirjoista.
Katolinen kirkko jopa pitää latinankielistä Vulgataa opillisena ohjenuorana. Mikäli eri kielisissä vanhoissa käsikirjoituksissa esiintyy jotain vastakkainasettelua niin Vulgata on kirkon virallisen opin pohjana oleva tekstimuoto.
4) Koska aina uuden ajan koittoon saakka kirjallisuus kirjoitettiin ja monistettiin käsin kirjoitettuna, niin oli luonnollista että siellä täällä esiintyi myös sellaisia tekstejä, joiden kopioija oli synagogan yhteydessä oppinut juutalaisen tavan jättää Pyhä Nimi lausumatta ja tämän perinteen mukaisesti tehnyt omiin kopioihinsa tetragrammin JHWH. Näiden käsikirjoitusten tekstihistoriallinen sukupuu eli kopiointihistoriallinen paikoitus kopioiden kerjussa kuitenkin on sellainen, etteivät ne ole päässeet tavanomaisiin kriittisiin Septuagintan tekstijulkaisuihin asti.
Totta on, ettei Septuaginta-käännös tällä hetkellä käytä Tetragrammia “virallisissa”, esimerkiksi netissä jaettavissa versioissaan. Mutta eroja on tuon nimen käyttämisessä myös heprealaista alkuperää olevin käännösten suhteen, ja niiden suhteen ollaan täysin varmoja kirjainyhdistelmästä JHWH.
Sinun sitaattisi osoittavat hyvin sen, että useimmat englantilaiset käyttävät Jumalan erisnimestä muotoa Jehovah. Englantilainen Wikipedia tietää kertoa, että “Jehovah was first introduced by William Tyndale in his translation of Exodus 6:3, and appears in some other early English translations including the Geneva Bible and the King James Version.”
Varsin hyviä argumentteja siitä, että myös Septuagintaan pitäisi laittaa Jumalan erisnimi eikä tyytyä vain yleisnimeen Herra, löysin tällaisesta osoitteesta: http://www.areopage.net/howard.pdf .
Artikkeli perustuu kirjoitukseen julkaisussa Journal of Biblical Literature, Vol. 96, No. 1 (Mar., 1977), pp. 63-83. Netistä löytyy myös melkoinen määrä keskustelua, jopa väittelyä tutkijoiden kesken siitä, miksi Septuagintassa pitäisi olla tai ei pitäisi olla Tetragrammia.
Saamme varmaankin lisätietoa, kun viimeaikaiset Gazan löydökset septuagintafragmenteista julkistetaan laajemmin. Sinun blogisi aiheesta, uutterasta rukoilemisesta. Septuaginta-tarkastelu alkaa olla kaukana, mutta otsikostasi olemme täysin samaa mieltä.
Jahvesta sen verran, että tuskin juutalaiset ovat sitä koskaan käyttäneetkään, luulen, että se on ulkopuolisten yritys ääntää JHWH jollakin tavalla. Samoin kuin lyhenne Yah. Tosin en tiedä antiikin ajasta tässä suhteessa.
Tai Yah Yah, joka on voitu kääntää, Herra Herra. Muoto Yah liitetetään usein rastafareihin, mutta Wikipedia mukaan myös juutalaiset voivat sitä käyttää. ja meillä se löytyy esimerkiksi sanasta Hallelujah. Ylistys Yah’lle.
Ja nimi Jehoova tullenee aramean sanasta Yehooda, joka meidän kielessä on yhtä kuin Juudah tai Juudas. Oli miten oli, niin ainakin voimme nähdä sen, että Juuda kantaa Jumalan nimeä.
Teoforos on kreikkalaisen miehen nimi ja tarkoittaa Jumalan kantaja, Kristoforos on Kristuksen kantaja.
Tarja. Tässä Jumalan nimen lausumisen historiasta varsin arvovaltainen näkemys. Se osoittaa, että juutalaisuus loittoni Jumalastaan ennen ajanlaskumme alkua myös jättämällä Hänen erisnimensä pois käytöstä. Ei siksi mikään ihme, että Jeesus totesi Abrahamin jälkeläisille: ”Minä ilmoitin heille nimesi ja ilmoitan vastedeskin, niin että heissä pysyy se rakkaus, jota olet osoittanut minulle.”(Joh17:26)
Seemiläisten kielten professori, raamatunkäännöskomitean asiantuntija Jussi Aro kertoo että juutalaiset eivät lausuneet lopulta “enempää Jahve kuin Jehovakaan, vaan aina joko Adonai(Herra) tai ha-sem(nimi) tai käyttivät muuta kiertoilmaisua(Pyhä, ylistetty olkoon hän). Myös yleisnimi Jumala(Elohim) oli myöhemmässä juutalaisuudessa vältettävä sana.” Aro kertoo “melkein taikauskoisesta käsityksestä”, joka tuolloin liittyi Jumalan nimeen.
Professori mukaan “Aina ei kuitenkaan ole ollut näin, sillä vielä Talmud tietää kertoa, että ylimmäinen pappi lausui suurena sovituspäivänä, ja kansaakin siunattiin Aaronin siunauksella tätä nimeä käyttäen, joskin se lausuttiin aivan hiljaa ja kuulumattomasti. Aikaisemmin, maanpaon edellisinä aikoina , se varmaan yleisemmin lausuttiin ääneen ja vanhimpina aikoina vielä estottomammin, kuten lukuisat Jeho- tai jahu-elementein muodostetut erisnimet todistavat.”(Jussi Aro, Aabrahamin perilliset. Porvoo: WSOY, 1970,ss63,64)
Tarja
Tuot esille merkittävän asian, nimittäin että juutalaiset eivät nimeä lausuneet, kuin ylipappi kerran vuodessa.
Samaten toit esille sen merkittävän todellisuuden, että nimestä on monissa yhdyssanoissa käytetty lyhyempää muotoa.
Sen sijaan Juudan nimi ei ole Jahve nimen kanssa samaa juurta, vaan sen taustalla on ylistää verbi jāḏā .
Mielestäni Jehova ääntämys on peräisin siitä, että on sekoitettu toisiinsa ketiv eli kirjoitettu eli konsonanttiteksti ja masoreettien esittämä luettava sana eli ketiv eli esiin merkityt vokaalimerkit, joiden alkuperä on aivan toisessa vaihtoehtoisessa sanassa tai sanamuodossa ja jota masoreetit ovat esittänee kirjoitetun tekstin korjaukseksi.
Rauli
Kiitos itämaisten kielten professorini Jussi Aron tekstin esille tuomisesta.
Valieltavasti tämä kelpo oppinut kuoli inhimillisesti ajatellen liian aikaisin. Olimme tuona vuotena muinaisetiopian eli ge’esin kielen luennoilla päässeet yhden kirjan valmiiksi ja olimme aikeissa aloittaa toista, kun suruviesti tuli meille hänen oppilailleen, jotka syvästi surimme rakkaan opettajamme varhaista poismenoa.
Rukous on tietyllä tavalla manipulointia, joko itsensä tai jumalansa. Olen ollut kokoouksessa, jossa rukoiltiin ankarasti. Sitten ryhdyttiin äänekkäästi kiittämään siitä, mitä oli vasta pyydetty. Ikäänkuin jumalan olisi pakko antaa, koska siitä oli jo kiitetty. Tuntui lapselliselta. Eikö ihminen voisi ajatella niin, että hän saa kaiken tarvitsemansa pyytämättä. Jos ei saa, niin ei tarvitse.
Rukoilemista on kovin montaa sorttia. Oletko varma, että tuossa kokouksessa noudatettiin Raamatun ohjeistusta?
Charlotta
Väärinkäytös ja jonkun harjoittama huono käytös eivät tee tyhjäksi oikeaa käytöstä ja hyvään käytökseen kuuluvia toimia.
Niinpä tahdonkin rohkaista kaikkia ihmisiä ahkeraan rukoukseen ja rohkeaan heittäytymiseen rakkaan Jumalamme armolliseen syliin kaikkine huolinemme ja iloinemme.
Planeettamme on annettu maanpäällisten olioiden, nyt ihmiste, hallittavaksi. Rukoukset ovat täyttä utopiaa, Jumalan olemassaolo selviää, jos selviää, poislähtömme jälkeen täältä.
Reino
Ihmisen toimet eivät ole Jumalan kaikkivaltiuden kanssa mitenkään toisiaan pois sulkevia suureita, vaan Jumala toimii kaikkivaltiudessaan kaikessa sekä siinä,minkä me hallitsemme, että siinä, mitä me emme hallitse tai edes tiedä olevan olemassakaan.
Rukous on yhteyden pitoa häneen joka meitä pitää kuin kukkaa kämmenellään ja jonka huolenpidon varassa on koko olemassaolomme, joka paikassa ja jokaisena maailmankaikkeuden sekunnin mikro-asiakin myöden.
Matias !
Unohdit vastauksessasi sanoa, kiitos Reino kommentistasi sekä miksi kaikkivaltias tuhoaa rakkaudellaan meitä ihmisiä koronolla ? Rukoile nyt ihmeessä meidän ihmisten puolesta.
Suni: ”miksi kaikkivaltias tuhoaa rakkaudellaan meitä ihmisiä koronolla ? ”
Eikös sitä sanota, että ”tutkimattomat ovat herran tiet” ja, että aikki mitä se herra tekeekin tai jättää tekemättä on tarkoitettu meidän telluksentallaajien parhaaksi? Me emme sitä kuulemma kuitenkaan Jumalan antamilla aivoilla ymmärrä.
Rauli Toivonen
”Tässä Jumalan nimen lausumisen historiasta varsin arvovaltainen näkemys. Se osoittaa, että juutalaisuus loittoni Jumalastaan ennen ajanlaskumme alkua myös jättämällä Hänen erisnimensä pois käytöstä. ”
Tämän voi tietysti esittää tavalla, minkä vaikutuksen haluaa antaa, ja ”loittoneminen” kertoo kirjoittajan, oli se sitten arvovaltainen, tai ei- arvovaltainen halusta esittää se moitteen muodossa. On ilmeisesti jäänyt raamattu lukematta, siellähän sanotaan, ’Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, hän ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.”
Voi siis puhua myös lain noudattamisesta tavassa, kun ei lausuta nimeä. Meillähän nimeä ei olekkaan, puhe jumalasta voi tarkoittaa mitä, tai ketä tahansa. Monet tuntuvat myös tietävän mitä tämä jumala on mieltä ja miten paljon hän on valmis maksamaan jokaisesta kristitystä, jonka sielun saa omakseen.
Itse olen sitä mieltä, että jos kristillistä ja Lutterilaista käsitystä monipäisestä jumalasta ei olisi ollut, ei myöskään holokaustia olis syntynyt. Jonkinlainen Jumalan kunnioitus olisi todennäköisesti estänyt sen, että onnettemuus ei olisi päässyt tapahtumaan.
Mutta nythän nämä jotka tietävät mitä se kolmipäinen Kerberos ajattelee, kertovat että eivät he ole tehneet mitään väärin, vaan juutalaisten oma synti sai sen aikaan, nehän tappoivat Kristuksen.
Näin se vääryys sai vallan ja kukaan ei halua siitä luopua, se n niin kiva ja armollinen.
Tuo 2.Mo20:7 kääntyy muutamissa englantilaisissa raamatuissa tyyliin “Thou shalt not take the name of Jehovah thy God in vain.”(ASV,”for a vain thing”YLT)
Encyclopaedia Judaica -tietosanakirjassa huomautetaan: ”Nimen JHWH lausumisen karttaminen johtuu – – siitä, että kolmannen käskyn (2. Moos. 20:7; 5. Moos. 5:11) ymmärretään väärin merkitsevän ’Sinä et saa käyttää JHWH:n, Jumalasi, nimeä turhaan’, kun se todellisuudessa merkitsee ’Sinä et saa vannoa väärin JHWH:n, Jumalasi, nimeen’.”
Jumalan erisnimen käyttöä ei siis suinkaan kielletä, sen käyttö turhaan/väärin on kyllä Raamatun vastaista.
Samaisessa teoksessa sanotaan Jumalan erisnimestä myös, että “occurs most frequently (6,823 times) is the so-called Tetragrammaton, (Yhwh), the distinctive personal name of the God of Israel.”
Juutalainen encyclopedia luettelee myös muita nimiä Jumalalle ja toteaa esimerkiksi, että “Adonai occurs as a name of God apart from its use by the Masorites as a substituted reading for Yhwh. Tällaisesta korvaustaipumuksesta kerrotan jopa, että “The name Ba’al, apparently as an equivalent for Yhwh.” Baal ja Adonai molemmat merkitsevät Herraa, mikä aiheutti jo muinoin sekaannusta kahden Herran välillä. Yksikään raamatunkääntäjä ei ole uskaltautunut käyttämään tässä yhteydessä Baal-nimeä, jolla on Raamatussa sitten maine ihan toisenlaisena “Herrana”.
Olen Tarja kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että jos “nimeä ei ole, puhe jumalasta voi tarkoittaa mitä, tai ketä tahansa.” Siksi itse käytän rukoillessani aina osoitteena sitä nimeä, josta Raamatussa sanotaan “Jahve, Herra, teidän isienne Jumala(Jehovah, the God of your fathers, Am.St ym engl)), Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.”(2Mo3:15)
Holokaustia en nyt taas liittäisi keskusteluun, jonka otsikkona on “Uutterasti rukoilkaamme”.
Pascal Boyer kirjoittaa kirjassaan ”Ja ihminen loi jumalat”mm. näin: ”Jotkut ystävistämme menevät toisinaan tiettyyn paikkaan puhumaan näkymättömälle olennolle, joka on kaikkialla ja tiietää etukäteen, mitä he aikovat sanoa.”
Teologeilla on ollut ja on – näin uskon – melkoinen selittäminen siinä, mistä rukoilemisessa on oikein kysymys. Olisi varmaan reiluinta myöntää, että rukouksen voima on sen psykologisessa vaikutuksessa rukoilijaan itseensä, ei siinä, että rukouksen välityksellä tiedotettaisiin Jumalalle asioita tai yritettäisiin vaikuttaa hänen päätöksiinsä.
Tämä on kuitenkin teologisesti ottaen ilmeisesti hankala myöntää, koska se tekisi Jumalan tarpeettomaksi ja mikäli jumalusko onkin vain yksi ihmisen keksimä mielenhallintatekniikka, käy koko kirkkoinstituutio tarpeettomaksi.
Kimmo, kirjat, joihin viittaat, eivät anna vastausta elämän syntyyn ja maailmankaikkeuden olemassa oloon. Ne ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta.
Tyhjästä ei synny mitään millään aikamääreellä.
Jos katselet ympärillesi kotonasi niin kaikki ne esineet, joita siellä näet, ovat jonkun tekemiä.
Ei kai tulisi mieleenkään sanoa, että ne voisivat syntyä itsekseen sopivissa olosuhteissa ja kunhan aikaa kuluu riittävästi.
Nyt on kuitenkin niitä, jotka väittävät, että tämä suunnattoman monimutkainen maailmankaikkeus on syntynyt itsekseen, huomioimatta sitä kuinka ihmeellinen järjestys vallitsee kaikkialla luonnossa.
Milloin kaaoksesta on syntynyt jotain muuta kuin lisää kaaosta. Entä mistä tämän kaaoksen alkuräjähdys, joka mainitaan syyksi, on saanut voimansa?
Maailmassa on täydellinen järjestys. Kaikella on tarkoituksensa, mikään ei sattumalta ole siinä missä on.
Aurinko ja kuu ovat maapalloon nähden juuri oikealla etäisyydellä. Maata peittää ilmakerros, joka on juuri oikeanlainen, jotta elämää voi täällä olla. Sitten on painovoima, joka on välttämätön, miten se on syntynyt?
Ihmiset ja eläimet on luotu lisääntymään ja synnyttämään jälkeläisiä, sen vuoksi tarvitaan koiras ja naaras, mies ja nainen.
Mistä on peräisin ihmisen järki ja monenlaiset kyvyt?
Mistä on alunperin tullut solu, joka tarvitaan elämän syntyyn, tuo suunnattoman monimutkainen järjestelmä, joka on enemmän kuin kaikki maailman tietokoneet yhteensä?
Entä mistä ihmiseen on tullut tunteet: rakkaus, viha, suru, ilo, joilla ihminen pystyy ilmaisemaan itseään?
Tieteellä ei ole vastauksia näihin kysymyksiin, eikä tule. Evoluutiouskossa on suuria ongelmia, kaikki välimuodot puuttuvat, keksitään mitä hurjimpia selityksiä KOSKA EI HALUTA USKOA SIIHEN ETTÄ KAIKEN NÄKYVÄN TAKANA ON LUOJA, joka sanoo viimeisen sanansa tämän Telluksen päällä.
Jeesus sanoi: ”Jos joku tahtoo, tulee hän tuntemaan
onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani.”
Jossain kommentissasi ihmettelit sitä, että jos joku Jumala on olemassa, miksi hän ei tee sitä ja tätä, ratkaise kaikkia ongelmia täällä maan päällä jos kerran rakastaa ja huolehtii ihmisistä.
Miksi Hänen pitäisi niin tehdä jos Häneen ei edes uskota ja kielletään Hänet? Miksi Hänen pitäisi laittaa ”tikkua ristiin” sinunkaan vuoksesi, joka Häntä väheksyt ja pilkkaat?
Jumala haluaa, että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan totuuden, tekisivät parannukseen, luopuisivat entisestä vaelluksestaan ja antaisivat elämänsä Hänelle.
Vasta sitten Hän voi ilmaista itsensä sellaisena kuin Hän on.
Hän on antanut Poikansa meidän syntiemme takia kärsiä ja kuolla häpeällisen ristin kuoleman, jotta jokainen joka uskoo Häneen, pelastuisi.
Se, joka tämän hylkää, sen myös Jumala hylkää kerran iankaikkisesti, eikä sellaista kohtaloa kenellekään soisi.
Nyt on kuitenkin vielä armon aika, kuka tietää kuinka kauan se kunkin kohdalla kestää?
Rämö: ”Miksi Hänen pitäisi laittaa ”tikkua ristiin” sinunkaan vuoksesi, joka Häntä väheksyt ja pilkkaat?
Rämö: ”Kimmo, kirjat, joihin viittaat, eivät anna vastausta elämän syntyyn ja maailmankaikkeuden olemassa oloon. Ne ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta.”
Siinä suhteessa Raamattu ei ole yhtään sen kummallisempi.
Rämö: ”Miksi Hänen pitäisi laittaa ”tikkua ristiin” sinunkaan vuoksesi…”
Ei miksikään, minä kyllä olen ihan itse laittanut omat tikkuni ristiin ja vastaisuudessa tulen laittamaan.
Rämö: ”joka Häntä väheksyt ja pilkkaat?”
En ymmärrä miten voi pilkata jotain, jonka olemassaolokin on varsin kyseenalainen.