Olen lukenut ihmisten tarinoita vaikeista ja kipeistä joulunajoista, jotka johtuvat eri elämäntilanteista.
Jollekin joulunaika merkitsee läheisen tai läheisten juopottelua, puolison tai vanhempien, öykkäröintiä ja mellastusta, ambulanssin tai poliisiauton vierailua kotona. Kaupoissa onkin hyvin varustauduttu mahdollistamaan tällaiset joulunajat niitä haluaville, valtavilla määrillä mäyräkoiria sun muita alkoholijuomia. Joidenkin kohdalla tällaiset joulunajat ovat onnellisesti ohitse, muttta muistoissa yhä kipeästi läsnä.
Jonkun joulunaika on muuttunut avioeron myötä tuskaksi ja ahdistukseksi, kun aiemmin on tottunut viettämään ikimuistoisia ihania joulunaikoja kera rakastavan perheen ja muisto niistä saa menetyksen läheisistä tuntumaan entistä kipeämmältä. Joillekin vastaava tilanne on tuonut helpotuksen riitojen ja jopa väkivaltaisuuksienkin loppumisen myötä.
Jouluna korostuu usein yksinäisyys, syrjäytyneisyys; ”kaikilla muilla on läheisiä ja perheet, joidenka kanssa pitkähkön vapaan voi viettää ja minä joudun olemaan yksin”. Onneksi kirkon piirissä ja myös ainakin vl-liikkeessä järjestetään yhteisiä joulunviettotilaisuuksia yksinäisille ja vanhuksille. Voi kun kenenkään ei tarvitsisi elää elämäänsä ilman ainuttakaan ystävää!
Joulu voi merkitä ahdistusta myös tilanteessa, jossa on irrottauduttu perheen ja suvun arvoista ja alettu elämään todeksi omaa elämää oman arvomaailman pohjalta. Voi kuinka me kaikki muistaisimme tällaisissa tilanteissa, että toisinajattelijan väkisin käännyttäminen, painostaminen, mitätöinti ja halveksunta ei johda mihinkään hyvään. Myös pienet vihjailut, eleet ja ilmeet, jotka ovat tarkoitettu muistutukseksi eri puolella olemisesta, tuovat vaan muuria välille ja satuttavat.
Ei ole myöskään hyvä tapa tilata lahjaksi aatteellista tai uskonnollista lehteä kenellekään eri tavalla ajattelevalle, tällaisen toiminnan voisi kieltää ihan lailla. Aatteellinen tai uskonnollinen vanhempi tai muu läheinen ei ehkä tajua ”hyvän” tekonsa seuraamuksia, kun tilaa lapsellensa tai muulle läheisellensä aatteellisen tai uskonnollisen julkaisun. Asian saattaisi ymmärtää paremmin, jos miettisi, miltä tuntuisi itsestä saada oman arvomaailman vastainen julkaisu vuodeksi kotiin postitse. Pyyteetön muistaminen ilman taka-ajatuksia ja odotuksia kantaa paremman hedelmän.
Yritän myös itse muistaa, että jos oma lapseni omaa erilaisen arvomaailman tai valitsee toisin asioita elämässään kuin minä, etten koskaan hylkää häntä, vaan kuljen rinnalla samalla tavalla kuin aiemminkin. Muurien rakentaminen ihmisten välille ei auta mitään, päinvastoin. Paheksunta, painostaminen ja hyljeksintä loitontaa, rakkaus ja hyväksyntä lähentää.
Tämä joulunaika on elämässäni jo viideskymmenes, enkä muista ainoatakaan ikävää ja tuskaista joulunaikaa viettäneeni. Tunnen syvää kiitollisuutta vanhempiani, lapsuudenperhettäni ja nykyistä omaa perhettäni kohtaan, ettei joulunaikoihini liity mitään ikävää, vaan ihanaa ja mukavaa eloa ja oloa rakkaiden ihmisten kanssa. Sitä samaa toivoisin jokaiselle ihmiselle; Hyvää ja ihanaa Joulua! Suo läheisellesi Ihana Joulu <3
Dwight D. Eisenhowerilla oli tietääkseni jehovalaistausta, vaikka hän itse myöhemmin oli presbyteeri.
Eisenhowerin nuoruusvuosina Jehovan todistajia ei vielä ollut. Hänen äitinsä kuului Raamatuntutkijoihin, joiden päähaarasta kehittyi nykyisin Jehovan todistajina tunnettu liike.
Eisenhower kuului presbyteriaaniseen kirkkoon. Mutta oliko hän presbyteeri eli presbyteriaanisen kirkon seurakunnan vanhimmiston jäsen? Ainakaan Wikipedia ei kerro sellaisesta mitään.
Kiitos Juha täsmennyksestä. Tarkoitin, että Eisenhower oli presbyteerisen kirkon jäsen. Ilmeisesti sanaa ”presbyteeri” ei voi sitten käyttää merkityksessä ”presbyteerisen kirkon jäsen”. Mikähän lyhyt ilmaisu kävisi?
Henk.koht. toivon, että Eisenhower ja kaikki muutkin hänenkaltaisensa olisivat enemmän ihmisiä kuin niiden lokeroiden edustajia, joihin Lutherin aikaansaama kristinoppi on heidät lokeroinut.
”Jo esisokraatikko Herakleitos puhui logoksesta, ”joka on kaikille yhteinen, vaikka ihmiset elävät niin kuin heillä olisi oma logos”. Tämä sama oppi heijastuu myös Johanneksen evankeliumin alkusanoissa, joissa sanotaan, että alussa oli sana, joka oli Jumalan tykönä ja josta kaikki on syntynyt. Tämä sama traditio – jota edustivat omalla tavallaan myös Platon ja Aristoteles – voidaan ilmaista puhumalla maailmassa piilevästä järjellisyydestä, jota ihmisjärki pyrkii tavoittamaan ja heijastamaan. Uskonnollisesti tulkiten voisi sanoa, että maailma on syntynyt ja kehittynyt Jumalan ajatusten mukaan.” (Reijo Wilenius: Kehitysajatus ja luominen, Takoja 1981/2)
Logos on sana. Aivan kuten ihminen tai Jumala. Mutta koska ihminen ei ole Logos vaan Jumala on, piti Jumalan tulla ihmiseksi ja lähettää Poikansa maailmaan, jotta ihmiset surmaisivat Hänet. Sitten Jumala herätti Poikansa kuolleista. Näin ihmisen vääristynyt kuva itsestään korjattiin, ja Jumala pelasti ihmisen. Ottaako ihminen tämän pelastuksen vastaan, on sitten toinen juttu. Mutta Raamatussa tämä pelastus on nyt vihdoin Jumalan armosta koko ihmiskunnalle tarjolla. Näin yksinkertaista se on!
Suosittelen lukemaan: –>http://www.seanet.com/~raines/eisenhower.html
Why President Eisenhower Hid His Jehovah’s Witness Upbringing
Jerry Bergman, Ph.D
Sama vika tässäkin, nimen omaan otsikossa. Eisenhower oli jo aikuinen, kun Rutherford valittiin Russellin seuraajaksi,, ja nelikymppinen, kun Rutherfordin johtama ryhmä otti nimekseen Jehovan todistajat. Totta on, että Eisenhowerin äiti kuului möhemmin Jehovan todistajiin. Mutta varhaiset Raamatuntutkijat olivat monessa suhteessa eri linjoilla kuin myöhemmät Jehovan todistajat. Tässä asiasta enemmän:
en.wikipedia.org/wiki/History_of_Jehovah’s_Witnesses
Liikkeen pasifismi, joka tässä on olennainen asia, on kyllä peräisin jo Russellin ajoilta. Eisenhowerin vanhemmat sen sijaan kuuluivat nuoruudessaan mennoniittitaustaiseen pasifistiseen liikkeeseen, siis jo ennen Raamatuntutkijoihin liittymistään.
”Nykyinen presidentti Barack Obama kuului noin kaksikymmentä vuotta liberaaliteologiastaan tunnettuun United Church of Christiin.”
UCC oli kymmenkunta vuotta sitten ensimmäinen merkittävä kristillinen kirkkokunta Yhdysvalloissa, joka otti myönteisen kannan tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Se tapahtui Atlantan kirkolliskokouksessa noin 80% äänten enemmistöllä.
Tänä keväänä UCC haastoi North Carolinan osavaltion oikeuteen, koska osavaltion laki kieltää samaa sukupuolta olevien avioliitot. UCC katsoi, että kielto rikkoo heidän uskonnonvapauttaan ja estää pastoreita toimittamasta avioliittoja heidän vakaumuksena mukaisesti.
Todennäköisesti UCC tulee voittamaan oikeudenkäynnin.
Obama vasta aika hiljattain muutti kantaansa homoavioliitoista oltuaan aiemmin niitä vastaan. UCC:hen kuuluessaan hän vastusti homoavioliittoja.
Mielenkiintoista, mutta niin amerikkalaista. Meillä Suomessa kirkolla on oma historiallis-kansallinen tapamme reagoida modernisaatioon ja yhteiskunnan muuttumisen tuomiin muutospaineisiin perhe- ja seksuaalieettisissa kysymyksissä: tulokseton viivytystaistelu.
Noinkin ison maapalasen päämiestä pitäisi arvostella tekojen mukaan, eikä sen mukaan mihin seurakuntaan hän maksaa kymmenyksensä.
Franklin Delano Roosevelt ei ymmärtänyt oman maansa etua, yhtä vähän Euroopan. Samaan aikaan kun amerikanot tekivät hänestä New Dealin toteuttajana sankarin,kymmenet miljoonat euroopppalaset Lyypekistä Lvoviin (Lviv) itkivät niitä kärsimyksiä, joita hänen naivutensa vv. 1941-45 aiheutti heille.
Kuten päivän uutiset kertovat, itketään asiaa vieläkin……
Nekin möhläykset olivat suoraa seurausta siitä, mitä Wooldorf Wilson sai ranskalaisten chauvinismia ja kostonhalua myötäillessään aikaan Versaillesissa 1919.
Listaa ei kannata jatkaa. Siitä seuraisi vain kokoelma
lahjattomia henkilöitä, joiden merkittävyyden ainoa peruste on siinä, etteivät tuleet valituksi Andorran tai San Marinon johtajaksi.
Suomettumisen traditioon kuuluu nähdä Yhdysvaltain presidentit lahjattomina pölkkypäinä. Ihmeellistä, että maa, jossa presidentilla on todella paljon valtaa, on tälläisten helppo- ja häntäheikkien johtamana ollut toistasataa vuotta maailman johtava valtio taloudellisesti, sotilaallisesti ja pitkälti myös kulttuurisesti ja tieteellisesti. Eikä hassumpi saavutus liene myöskään kaksi voitettua maailmansotaa väitettyjen hourupäiden johdolla..
No tällaisena umpisuomettuneena naivistina näen asiat historian valossa toisin.
Sotilaallinen osaaminen on ollut varsin heikkoa, mutta iso koko on antanut paljon anteeksi. Se, minkä kenraalit munasivat, sen sorvarit ja hitsarit Detroitin ja Philadelphian tehtaissa voittivat.
Kari-Matti ja Jorma. Räväkästi kirjoitettu, mutta elävä historia, siis juuri tämä päivä, on sangen vaikeasti hallittava asia. Kuka juuri tänään tekee oikeat ratkaisut esimerkiksi Ukrainassa? Sitä ei taida tietää sen enempää tyhmä kuin viisaskaan. Jumala voi antaa asiasta tietoa jollekin, mikäli katsoo sen aiheelliseksi.
Pyydän anteeksi, Tauno Wikström, jos tekstini on ollut pahennukseksi. Samoin pyydän anteeksi piispa Särkiöltä.
Pysyn silti vakaumuksessani. Amerikkalainen naivi ulkopolitiikka, joka kuvittelee demokratioan olevan kuin Airamin patteri, joka vain odottaa yhdistämistään, oikeisiin johtoihin, on syynä moniin
eurooppalaisiin kärsimyksiin.
Roosevelt myi Suomen, Puolan ja Baltian ja Itä-Galitsian Stalinille.
Ilman mitään pakottavaa syytä.
Puolalla oli Englannissa Sikorskin pakolaishallitus, joka petettiin.
Sitten vielä jopa Thüringen luovutettiin, vaikka se oli otettu jo haltuun. Slovakiasta irrotettiin Karpato-Ruteenia, vaikka alkujaan maa oli Hitlerin ekspansion uhri.
Ukrainan kriisin yksi syy on siinä, että Galitsian väestö on aikoinaan kuulunut länteen. Sen käsitys ja kansallinen muistikuva kansalaisvapauksista ja demokratiasta on vallan toinen kuin idän ihmisillä.
Tuohon Olli Lehdon kommenttiin liittyen presidentti Obaman kannan muuttumiseen , esim CNN artikkelissa ”Obama views on same-sex marriage reflect societal shifts”, (June 2013), sekä Wall Street Journal May, 2012 valotetaan tuota Obaman kannan muutosta viime vuosien aikana ja kerrotaan että se hyvin heijastelee myös koko kansakunnan vastaavaa mielenmuutosta liittyen tähän kysymykseen:
1996 hän kertoi (senaatin valinta) kannattavansa saman sukupuolen avioliittoja.
1998 hän itse kertoi että oli ”undecided” saman sukupuolen avioliittoon nähden.
2004 hän kertoi mielipiteenään että avioliitto on miehen ja naisen välinen.
2010 , kaksi vuotta Usa:n presidenttinä ollessaan hän kertoi että hänen tunteensa tähän kysymykseen ovat jatkuvassa muutoksessa (constanly evolving) ja että ”I struggle with this”.
2012 toukokuussa hän kertoi ABC uutisten haastattelussa että nyt pitkän pohdinnan jälkeen hän selkeästi kannattaa saman sukupuolen avioliittoja: “I think same-sex couples should be able to get married.” -It’s no secret the President has gone through some soul-searching on this issue. He’s talked to the First Lady about it, like so many couples do… In the end, the President said, he believes it’s important to ”treat others the way you would want to be treated. ”We need to recognize that people are going to have differing views on marriage and those views, even if we disagree strongly, should be respected.
2013 tammikuussa kun hänet valittiin presidentiksi toiseen kauteen hän teki historiaa kertoi myös uudelleenvalintansa puheessa (inaugural speech) koko kansalle ja maailman lehdistölle mm. että:
”It is now our generation’s task to carry on what those pioneers began. For our journey is not complete until our wives, our mothers, and daughters can earn a living equal to their efforts. Our journey is not complete until our gay brothers and sisters are treated like anyone else under the law — for if we are truly created equal, then surely the love we commit to one another must be equal as well.”
This is the first time that a president has addressed gay rights during an inauguration speech.
Linkki tulevan ohjelman mainokseen:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/12/23/avec-tastula-lahkosta-irtaantuneet