Vapaa-ajattelijat ainakin sääntöjensä kirjaimen tasolla levittävät uskonnotonta todellisuuskäsitystä. Tämä vastaa Elias Tannin pyyntöön pohtia uskonnollisuuden ja älykkyyden suhdetta. Tavoitehan olisi mieletön, jos uskovaisuus tai ateismi seuraisivat suoraan muuttumattomana pidetystä älykkyydestä.
Samaa tietysti kertoo se, että olen keskustellut tällä palstalla. Mielipiteet eroavat paljonkin, mutta niiden taustalta löytyy silti tolkullista ajattelua.
Kiitän ja kumarran. Kun ei ole enää sanottavaa, on parempi vaieta.
Lopputervehdyksenä viittaan kirjoitukseeni viiden vuoden takaa: N-yhtenäisyys ja ateistien sählyseura.
Syyllistykäämme.
Tässä asiassa syyllisyyteen on kirkolla, sen toimijoilla ja aika useilla jäsenillä monta syytä. Itse olen kokenut syyllisyyttä, jopa hävennyt esimerkiksi joitakin tästä(kin) asiasta mm. tänne kirjoittamiani typeriä, omantuntoni vastaisia kommentteja.
Kristityt ovat nyt pyytäneet anteeksi saamelaisilta ja homoilta heitä kohtaan suorittamaansa vainoa. Milloin kirkko on valmis käsittelemään rehellisesti 1918 sodassa punaisia vastaan käymäänsä terroria? Vai ovatko nämä tapahtumat vielä liian lähellä?
Ei nyt sentään. Arkkipiispa esitti anteeksipyynnön kirkon, ei kristittyjen puolesta. Ja jätti viisaasti edelleen tilaa hyväksyä syrjintä, jos säännöt sitä edellyttävät 😉
Pirjo Pallari :” Milloin kirkko on valmis käsittelemään rehellisesti 1918 sodassa punaisia vastaan käymäänsä terroria?”
Karjalasta kommunistisen diktatuuriin aikaansaamaa sotaa paenneen v. 1918 punaorvoksi jääneen pientrittäjäsukuun kuuluneen isoäitini jälkeläisenä haluan tietää, että mitä terroria kirkko harrasti v. 1918 ja koska kommunistit pyytävät anteeksi sitä ”terroria”, mitä he ovat kuluneiden vuosikymmenten aikana harjoittaneet Suomen laillista ja demokraattista yhteiskuntajärjestelmää sodassa puolustaneita kohtaan ja koska kommunistit myöntävät, että myös heidän vihansa kohteena olevat isoäitini kaltaiset pienyrittäjyyttä harrastavat ”porvarit” ovat ihmisiä?
Mitä pienyrittäjiin tulee, anteeksipyydettävää taitaa olla poliittisen kentän kummallakin laidalla. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että pulaan joutunut, yhteiskunnan apua etsivä pienyrittäjä on vasemmistolaiselle kansanvihollinen, joka saa ansionsa mukaan, ja oikeistolaiselle taas petturi, joka toimii aitoa yrittäjähenkeä vastaan.
Juha Kajander :”Hieman kärjistäen voisi sanoa, että pulaan joutunut, yhteiskunnan apua etsivä pienyrittäjä on vasemmistolaiselle kansanvihollinen, joka saa ansionsa mukaan, ja oikeistolaiselle taas petturi, joka toimii aitoa yrittäjähenkeä vastaan”
Kiitos hyvästä kommentista. Yrittäjä on havaintoni mukaan aina vasemmistolle ”kansanvihollinen”, mikä viime vuosikymmenellä näkyi esim. siinä, että demari-opetusministerin mukaan yrittäjiä ei voi laskea heitä velvoittavaan Tupo-neuvottelupöytään, koska ”he eivät kanna yhteiskunnallista vastuuta”.
Pienyrittäjät eivät ole puoluepoliittisilla virkanimityksillä miehitetyn kvartaalikapitalismin edustajien hyväksymiäkään, koska he joutuvat repimään kvartaalikapitalistien vaatimat voitot reaalitaloudesta, jossa he toimivat.
Kuvaavaa on, että kun joku ”terassityöhön” palkatuista oli koeajalla erotettu työstä huonojen säiden ja asiakkaiden vähäisyyden vuoksi, hän valitti sitä, että eiväthän he ole vastuussa sääoloista. Tämän näkemyksen mukaan vastuussa sääoloistakin on lopulta vain tuo vihattu elinkeinonharjoittaja, siis porvari, ja ei muuta kuin ”pää pölkylle” porvareilta.
Pirjo milloin 1918 punakaartillaiset tai heidän jälkeläiset pyytävät anteeksi?
Onko ollut mielessä esim se että monet heistä (HOX Eivät kaikki) oli kirkkoa ja kirkollisuutta vastaan. Tahtoivatpa vielä rakkaan kalliin isänmaamme liittää Neuvosto-Venäjään. Onko kirkko siis se jonka tulisi pyytää ensin anteeksi?
Luterilainen kirkko ei ollut sodassa osapuolena. Papit olivat, melkein kaikki, sosiaalisen asemansa takia valkoisten kannattajia, mutta kirkko oli 1918 sivustakatsoja.
Suomalaiset tekisivät viisaasti, jos jättäisivät vuoden 1918 tapahtumien käsittelystä joutavan tunteilun pois ja pitäytyisivät pelkkiin historiallisiin tosiasioihin ilman uhrin esittämistä.
Minulle jäi hieman epäselväksi kuka tässä lopulta pyysi anteeksi (onko se anteeksipyyntöä jos sanoo että tässä on anteeksipyynnön paiikka), mutta se voi johtua siitä, että uutisessa on tiivistetty paljon.
Kirkko on olemassa myös siksi että sieltä saa vakuuden syntien anteeksiantamuksesta. Jos sanotaan että kirkon on pyydettävä Kirkkona anteeksi tekemisiään, niin se tarkoittaa sitä, että Kirkko on tehnyt syntiä. Se taas on hieman hassusti ajateltu.
Kirkolla on yksi anteeksiantamus ”Isä, anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät.” Tätä Kirkko rukoilee jatkuvasti, sillä Kirkko on Kristuksen ruumis.
Aamulehti julkaisi arkkipiispan puheen kokonaisuudessaan. Sieltä voi lukea, kuka pyysi anteeksi ja mitä.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194913849196/artikkeli/arkkipiispa+makinen+pyytaa+anteeksi+homoilta+sanoo+kirkon+syrjivan+vahemmistoja.html
Virta, kyllä kirkko on myös ihmisten yhteisö, jossa toiset katselivat pois kun toiset tekivät syntiä, sinun termeilläsi puhuakseni. Kun ihminen suistettiin ja hänen koko elämänsä tuhottiin. Vai meinaatko, etteivät seurakunnat ja kirkko ole ihmisten yhteisöjä, joissa ihmiset toimivat?
Jotta mitään yhteyttä voi rakentaa, pitää ensin myöntää virheet ja tunnustaa vääryydet. Koko yhteisö voi tehdä sen johtajansa suulla. Se ei velvoittane jokaista kristittyä anteeksipyyntöön. Varmaan jotkut irtisanoutvatkin tästä anteeksipyynnöstä, voit olla huoleti, se on ihan mahdollista.
Tarja Koivumäki. Viittasin juuri tähän, että ihmiset voivat kyllä pyytää anteeksi tekemisiään.
Kyllä Raamatussakin on esimerkkejä kollektiivisesta anteeksipyynnöstä_ ”Näin minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit…” (Dan. 9:20)
Henkilökohtaisesta kokemuksesta sanon että rikotun luottamuksen rakentaminen on pitkä tie sille joka siihen ryhtyy, ja tuskainenkin, onhan kyse oikeasti kokonaan rikotuista ihmiselämistä. Arkkipiispa Mäkinen ja muut, jotka ovat valmiit ne kohtaamaan, ansaitsevat kiitoksen, sillä on olemassa eläviä, lihaa ja verta olevia ihmisiä, jolle tämä merkitsee koko elämää.
”Arkkipiispan mukaan homoseksuaalit ihmiset ovat vuosien varrella joutuneet yhteiskunnassa ja kirkossa torjutuiksi sairauteen, rikokseen tai erityiseen syntisyyteen vedoten.”
Näin juuri. Hienoa Kari Mäkinen!
Homoseksuaalinen taipunusi tai homoseksuaalinen elämäntapa pyrkimyksenä pysyvään parisuhteeseen ei ole synti. Nähdäkseni tämä tuli selkeästi ilmi arkkipiispan puheessa.
Arkkipiispa Mäkisen puhe oli lisäksi syvällisen kristillinen. Se lähtee aivan uskon ytimestä, katumuksesta ja anteeksi saamisesta. Kukaan ei voi väittää, että tässä saarnattaisiin ”halpaa armoa”. Kilvoittelua Mäkinen vaatii.
Hän meni lisäki taitavasti konservatiivi-liberaali -asetelman tuolle puolen, ja muistutti meitä kaikkia siitä, mikä kristinuskossa on tärkeintä.
Arkkipiispan kannanotto sai yllättävän(?) paljon julkisuutta. Mtv, Yle ja nelonen sekä käytännössä kaikki isommat printtimediat Ilkkaa ja Lapinkansaa myöten julkaisivat uutisen internetsivuillaan.
On aivan selvää, että eroakirkosta.fi sivusto kerää jonkin verran osumia. Sen näkee sivuston reaaliaikaseurannasta jo nyt. Mielenkiintoista on se, saavutetaanko samat mittasuhteet eli kymmeniätuhansia eroja kuin kansanedustaja Räsäsen ja piispa Revon homoilta-esiintymisen jäljiltä.
Itse oletan, että arkkipiispan puheesta pahastuvat ovat aika marginaalinen ryhmä. Mitä arkkipiispan lausuntoon tulee, ennustan, että seksuaalivähemmistöt ovat suurempi voittaja kuin vapaa-ajattelijat. Jännittävä tulosilta tulossa joka tapauksessa.
Tämä on hyvä uutinen!
” Hyväksi käytöstä, ja totuutta etsimässä. ”
Meillä puhutaan ainoastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä .
Hyväksi käyttöä voi olla , myös taloudellinen , toisen heikommassa asemassa olevan henkilön alistamista. ym.
Meidän esiisät etsivät pakanuuden aikana syntysanoja , joilla he luulivat voivansa poistaa kaikki vaarat ja esteet ja saada aikaan suuria tekoja.
” Hän on se sana joka oli alussa Jumalan tykönä ”. Hän on elämän valkeus.
Toinen maailman käsitys on pyytää kohota aatteelliseen piiriin ja rakentaa tällätavoin henkinen maailma . Mutta tämänkin maailmankäsityksen edustajat ovat yhä uudelleen haaksirikkoon ajautuneet. Kiivaita ovat nämä maailman käsitykset , toivottomuus on ollut maailmankäsityksen hedelmänä.
Yksi ainoa on antanut oikean ja tyydyttävän vastauksen , ihmishengen syvimpään kysymykseen , ” se on totuus itse ”.
”Mikä on lakia”. Asioiden hallinta edellyttää laajaa asiantuntemusta ja erityistietoja. Se tarkoittaa oikeusjärjestyksen toimivuutta ja sen toimivuuden ymmärtämistä.
Oikeudellisten asioiden tuntijoiden on oltava selvillä siitä, mihin jokin sääntö ( tarkasti ottaen velvoittaa .)
Laki antaa suojan yksityiselle henkilölle . Ihmisen tarvetta fyysisen loukkaamattomuuden ohella, yksityisen suoja on suojattava , henkilörekisteri on yksilön personallisuuden suoja.
Yksityisyydellä tarkoitetaan ihmisen oikeutta olla yksin ja päättää yksityiselämästään , oikeutta päättää itse itsestään koskevien tunniste ja muiden tietojen käytöstä ja oikeutta tulla arvioiduksi oikeiden tietojen valossa.
Yksityisyys on enne kaikkea yksilön itsemääräämis oikeuden asia. , kotirauha suojaa yksityisyyttä . Yksityiselämän lähtökohtana on , että yksilöllä on oikeus yksityiselämään , ilman viranomaisen tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaiseen tai aiheetonta puuttumista siihen.
Siihen kuuluu mm, yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan. (Pel 10§ ).
Säännöksen lähtökohtana on yksilön oikeus omata aloitteestaan saada asiansa käsitellyksi lainmukaisessa tuomioistuinvaltaisessa tuomioistuimessa.
Tämän säännöksen tarkoituksena on turvata Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen asettama vastaava velvoite sopimusta kattavissa asioissa.
6 . artikla . Jokaisella on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.
30 . artikla. Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio , ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista , mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.
Hienoa, että uskalletaan ja ymmärretään pyytää anteeksi. Varmasti asenteissa ja käytännössä on vielä paljon tehtävää suhtautumisessa homoseksuaaleihin.
Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, se tosi asia, että kirkon avioliitto opetus naisen ja miehen välisenä liittona ole käsitääkseni muuttunut mihkään. Kirkko opettaa edelleen avioliiton normatiivisuutta, naisen ja mihen välillä.
Kirkkossa saa edelleen sanoa homoseksuaalista elämäntapaa vääräksi ja synnilliseksi. Tätä arkkipiispan anteeksipyyntö ei sulje pois. Monet homoseksuaalit myös ymmärtävät tämän.
Sami Paajanen lankeea nyt nähdäkseni siihen näennäiseen suvaitsevaisuuteen, joka on erityisesti kirkon piirissä valitettavan yleistä.
Nähdäkseni arkkipiispan hieno puheenvuoro kehottaa meitä parannukseen, ja myös siirtymään kirkon piirissä vihdoin sanoista tekoihin.
Kari-Matti, sekö on ainut mitä hyväksyt, että kirkko hyväksyy homoseksuaalisen elämtavan normatiivisena. Jos tätä odotat kirkolta saat odottaa maailman loppuun asti ja sen yli.
Näennäinen suvaitsevaisuus on enemmänkin fundamentalisti homojen propagandassa ja juuri siellä.
Sami, kukaan ei ole pyrkimässä homonormatiivisuuteen. Silloinhan minäkin joutuisin vaihtamaan heteroseksuaalisen identiteettini näennäisen homokseksuaaliseksi. Muistaakseni Paavali kielsi tällaiset heteroiden homohyppelyt:-)
Sen sijaan uskon, ettei kulu kauan, kun kirkko hyväksyy homoseksuaalisen elämäntavan samalla tavoin kuin heteroseksuaalisenkin.
Sami Paajanen: ”Kari-Matti, sekö on ainut mitä hyväksyt, että kirkko hyväksyy homoseksuaalisen elämtavan normatiivisena. Jos tätä odotat kirkolta saat odottaa maailman loppuun asti ja sen yli.”
Kirkko hyväksyy homoseksuaalisuuden normatiivisena seuraavan 10-20 vuoden kuluessa, enkä usko, että maailmanloppu tulee niin nopeasti.
Kirkko seuraa tässä asiassa muuta yhteiskuntaa.
Kari-Matti Laaksonen kirjotti; ” Sami, kukaan ei ole pyrkimässä homonormatiivisuuteen. Silloinhan minäkin joutuisin vaihtamaan heteroseksuaalisen identiteettini näennäisen homokseksuaaliseksi. Muistaakseni Paavali kielsi tällaiset heteroiden homohyppelyt:-)”
Ajat tekstiin sellaista mitä siitä ei löydy. Voitko mainita lähteet joista olet saanut tämän tiedon. Kerro ihmeessä!
Minä uskon, että moni niistä, joille arkkipiispa osoittaa anteeksipyyntönsä, ottavat sen vastaan ja ovat hyvillään siitä, että anteeksipyyntö on esitetty.
Arkkipiispa pyysi anteeksi omasta puolestaan. Muiden puolesta anteeksi ei voine pyytääkään. Sen lisäksi arkkipiispa kirkon johtajana voi tietysti esittää oman kantansa johtamansa kirkon syyllisyydestä ja tarpeesta pyytää anteeksi. Näin hän myös teki. Tähän anteeksipyyntöön yhtyminen ei velvoittane ketään ja siitä voi irtisanoutua tai sitä voi pitää sopimattomana, kuten joistakin kommenteista olen lukevinani. Näyttääpä tämä anteeksipyyntö tosiaan saavan jonkun eroamaan kirkostakin; toisen henkilön muille kuin itselle esitetty anteeksipyyntö voi olla myös loukkaava.
Arkkipiispakin voi pyytää anteeksi vain omasta puolestaan. Jos pyytää anteeksi, myöntää siis itse syyllistyneensä.
Kyllä, arkkipiispa nimenomaan myöntää itse syyllistyneensä ja pyytää anteeksi. Minä uskon, että moni, jolta hän anteeksi pyytää, myös antaa hänelle anteeksi. Emeritusarkkipiispa Vikström pyysi myös omasta puolestaan anteeksi joku vuosi sitten radioidussa puheessaan.
Syyllisyys kuuluu kirkonkin opetukseen aivan kuten parannuksenteko. Ei arkkipiispan ilmaisema syyllisyyteen ja anteeksipyyntöön ole pakko samaistua ja yhtyä ja niistä voi myös julkisesti irtisanoutua, jos sen tarpeelliseksi kokee. Ja voi vieläpä muistuttaa, kenen sen sijaan tulisi kokea syyllisyyttä ja tehdä parannusta…
Per-Olof Moberg, pidätkö syyllisyydentunnosta toimimista huonona asiana? Kuulostaa kuin anteeksipyynnön jonkinlainen ongelma sinusta olisi, että joutuu tunnustamaan syyllistyneensä johonkin. Onko se jotenkin epäkeistillistä tms.?
Kyllä arkkipiispat, paavit ja muut semmoiset voivat iham hyvin pyytää anteeksi edustamansa yhteisön puolesta. Siitä on ennakkotapaus Raamatussa. Profeetta Danielkin tunnusti omat syntinsä ja kansansa synnit.