Kiitos suorista sanoista, Pia Rendic!

Lukijani.

Teologi, tietokirjailija ja Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja Pia Rendic kirjoitti 13.6.2019 blogin Kristitty ja seksuaalisuuden tabu. Se julkaistiin ensin Kotimaan painetussa lehdessä ja kaksi päivää myöhemmin verkkosivulla.

En ole kaikesta samaa mieltä. Mutta arvostan korkealle, että joku jaksaa ennakoitavasta vastarinnasta huolimatta sanoittaa asioita, joista ei juurikaan puhuta suoraan. Siksi päätin kiittää julkisesti.

Erityisesti minuun kolahtivat sanat: ”Puhuessani kristityille nuorille seksuaalisuudesta esiin nousevat aina samat kysymykset ja kipupisteet.” Kappaleessa on avattu kolme kysymystä. Ja sen jälkeen kirjoittaja tekee yhdeksän muuta kysymystä.

Kirjoitus palautti mieleeni sen tilanteen, jossa olin todella heikoilla jäillä. Olin kesäteologina ja pidin rippikoulua. Törmäsin eräänä iltana yllättävään näkyyn oppisalissa: leirin tytöt olivat pukeneet yhden pojista mekkoon ja meikanneet hänet.

Tarkkaa reaktiotani en muista. Taisin olla lähinnä yllättynyt ja ehkä järkyttynyt. En kai osannut oikein olla vihainenkaan. Muuttumisleikki oli ilmeisesti vapaaehtoinen. Pyysin keskeyttämään sen. Siinä kaikki.

Mutta: Kirjoittajan mainitsemia kysymyksiä minulle ei opetustilanteissa ole koskaan esitetty. Mistä se kertonee?

”Lyömätön linja” on ollut se punainen lanka, jonka varaan olen ripustanut parisuhdeopetuksen nuorten aikuisten parissa. Jos hellyyden ilmentämisessä päästäisiin aluksi edes siihen, niin siitä voitaisiin kenties vähitellen jatkaa pitemmälle.

Saarnoissa tai hartauksissa olen tullut käsitelleeksi lähinnä seksuaalisia hairahduksia. Niistä tunnetuimpia lienee kuningas Daavidin lankeemus Urian vaimon Batseban kanssa.

Onko olemassa vaihtoehtoja? Tarkistin ja havaitsin olevan. Perheen sunnuntain 3. vuosikerran valikoimassa on kaksi jaetta Laulujen laulusta. Minun on silti vaikea nähdä itseni edes sen johdolla vastaamassa myönteisesti kirjoittajan haasteeseen saarnata seksistä uudella tavalla.

Kirjoituksen lopussa Pia Rendic sivuaa mielikuvituksen merkitystä. Olen samaa mieltä siitä, että se voidaan valjastaa tukemaan parisuhdetta.

Näyttää siltä, että kirjoittaja on menossa varsin kaukana minun edelläni. Siitä huolimatta ja juuri siksi: Kiitos suorista sanoistasi, Pia Rendic!

Sinun

Harmaa rovasti

  1. Ei suinkaan tutkimusta sinänsä voi moittia. Monet tutkimukset perustuvat kyselyihin ja haastatteluihin. Vain tuolos yllättää. Näyttää siltä, että käsite uudestisyntyminen on hämärä kristikunnassa ja jokainen tulkitsee sitä omalla tavallaan. On 500 tapaa uudestisyntyä ja 500 tapaa elää uskoaan todeksi, mikä tässä sitten yhdistää uskovia?

  2. Jari Haukka toivoi eilen eräässä kommentissaan (https://www.kotimaa.fi/blogit/kiitos-suorista-sanoista-pia-rendic/comment-page-1/#comment-273170), että linkki tutkimusraporttiin liitettäisiin keskusteluketjuun.

    Tutkimusetiikkaan kuuluu tietty julkisuus. Niinpä verkosta oli löydettävissä tieto, että aineistopyyntö on tehty (ainakin) Suomi24-palstan keskusteluketjussa helmikuun loppupuolella 2018. Siitä löytyy linkki verkkokyselyyn, jonka vastausaika päättyi seuraavan huhtikuun lopussa. Pyyntö oli kohdistettu kristityille miehille ja naisille, joilla on (ollut) kokemusta tutkimuksen aiheesta.

    Aikataulusta päätellen tutkimus on hyvää vauhtia etenemässä, mutta ei vielä valmis.

    Minulle on syntynyt vaikutelma, että kaikki keskustelijat kokevat aiheen tutkimisen eri syistä tärkeäksi.

    Aihepiiristä käytävä julkinen keskustelu voi parhaimmillaan antaa tutkijalle hyviä virikkeitä.

    Sami Paajanen päätti erään kommenttinsa (https://www.kotimaa.fi/blogit/kiitos-suorista-sanoista-pia-rendic/comment-page-1/#comment-273160) sanoihin ”Keskustelu jatkukoon.”

    Kiitos tähänastisesta matkasta. Mutta: Jospa jatkaisimme lainaamani kommentin mukaan – jos jaksamista riittää – siinä hengessä, että kuvittelisimme verkkosivun kirjoituksen olleen alustus jossakin sellaisessa tutkimusseminaarin istunnossa, jossa satumme olemaan kuunteluoppilaana tai kärpäsenä seinällä.

    Huomatkaamme, että tutkija ilmaisee kirjoituksensa lopussa yhden merkittävän alkuolettaman: ”Uskon, että terveeltä pohjalta nouseva, avoin ja ihmistä kuunteleva puhe seksuaalisuudesta vähentäisi myös kristittyjen tarvetta klikkailla itseään pornosivustoille.”

    Miten tahtoisit rohkaista tutkijaa etenemään? Millaisiin kysymyksiin toivoisit lisävalaistusta, jos kertynyt aineisto sisältää aineksia vastata niihin? Onko tiedossasi jotakin kirjallisuutta tms., mihin tutustuminen voisi olla hyödyllistä?

    • En oikein usko, että tämän palstan ’uudestisyntyneet’ tai heidän ihailijansa ryhtyisivät näin julkisella foorumilla avautumaan pornoaddiktioistaan.

      Nimettömänä suoritettu kyselytutkimus sen sijaan voi joillekin toimia rippituolina.

      Minusta olisi noloa ryhtyä väitöskirjaansa tekevää neuvomaan. Ei riittäisi kompetenssi. Eiköhän hänellä itsellään ole tässä vaiheessa tutkimussuunnitelma valmiina.

    • Seija. Kiitos näkemyksestäsi. Se vie keskustelua eteenpäin.

      Olen samaa mieltä siitä, että kukaan tuskin tahtoo kertoa riippuvuudestaan julkisesti tällä mielipiteiden torilla. Mutta kiinnostuksen osoittamista väitöstutkijan työtä kohtaan ei ole tarpeen ajatella neuvomiseksi. Etenkään oman näkemyksen kertomista niistä kysymyksistä, joita tutkija on itse esittänyt kirjoituksessaan.

      Minä esimerkiksi olisin kiinnostunut tietämään, mitä kertovat tuntemuksistaan ne henkilöt, jotka odottivat uudestisyntymisen vapauttavan heidät riippuvuudestaan, mutta pettyivät odotuksissaan. Mielikuvani mukaan uskoon tulleiden julkiset todistukset nimittäin antavat ymmärtää, että alkoholi, rikollisuus ym. jää taakse, kun uusi elämä alkaa. Miten koukussa yhä olevat selittävät itselleen sen, että ”kaava” ei pitänyt paikkaansa heidän kohdallaan? Johtaako riippuvuuden sitkeys tarpeeseen pitää yllä totuudenvastaista julkisivua?

    • Jouni P,

      Osut mielestäni oikeaan kun nostat esille tuon ”uudestisyntymisen” käsitteen. Kyseessä lienee eräiden protestanttisten suuntien puhetapa. Ehkä kuvitellaan että ollaan yhtäkkiä synnitttömiä, en tiedä.

      Kuitenkin Kirkko opettaa että kristityn koko elämä on kilvoittelua, joka jatkuu viimeiseen hengenvetoon asti. Mielestäni nämä ”uudestisyntymisen” korostajat voivat tehdä suurta vahinkoa sanomisillaan. Ehkä olisi syytä keskittyä nöyryyden, paaston ja muun kilvoittelun korostamiseen tunteisiin tukeutuvan ”uudestisyntymisen” sijasta.

    • Jari H.

      Ajattelen samaan tapaan: Yhden totuuden korostaminen voi aiheuttaa vahinkoa. Silti en näe erilaisissa painotuksissa pelkkää vastakohtaisuutta vaan myös vilpitöntä samaan päämäärään tähtäämistä.

      Fariseus Saulus sokeutui Damaskon tiellä. Jeesuksen esittämä kutsu tuossa yhteydessä oli käänteentekevä tapahtuma, jonka voi ainakin varauksin luokitella uudestisyntymiseksi. Tuosta hetkestä alkoi kasvaminen apostoli Paavaliksi. Sen voimme vähintään yhtä hyvällä syyllä tulkita kilvoitteluksi. Sen askelet olivat hänen oman kertomansa mukaan: apostoleista halvin, pyhistä huonoin, syntisistä suurin.

      Suuren syntisen kertomus kääntymyksestään voi rohkaista jotakuta elämänsä suunnasta tuskaa tuntevaa turvautumaan Jumalaan. Ns. todistamisella on siten sijansa. Mutta Damaskon tielle ei pidä unohtua. Matkaa on syytä jatkaa, kuten muistutat, nöyränä, paastoten ja kilvoitellen.

      Asiayhteydessä sopinee muistuttaa lääkkeellisestä kilvoittelusta (paasto yhdistettynä rukoukseen) etenkin sellaisessa parantamistarkoituksessa, jota esim. Mark. 8:29 (KR38) kuvaa: Hän [Jeesus] sanoi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla”.

Jouni Parviainen
Jouni Parviainen
Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.