Lukijani.
Teologi, tietokirjailija ja Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja Pia Rendic kirjoitti 13.6.2019 blogin Kristitty ja seksuaalisuuden tabu. Se julkaistiin ensin Kotimaan painetussa lehdessä ja kaksi päivää myöhemmin verkkosivulla.
En ole kaikesta samaa mieltä. Mutta arvostan korkealle, että joku jaksaa ennakoitavasta vastarinnasta huolimatta sanoittaa asioita, joista ei juurikaan puhuta suoraan. Siksi päätin kiittää julkisesti.
Erityisesti minuun kolahtivat sanat: ”Puhuessani kristityille nuorille seksuaalisuudesta esiin nousevat aina samat kysymykset ja kipupisteet.” Kappaleessa on avattu kolme kysymystä. Ja sen jälkeen kirjoittaja tekee yhdeksän muuta kysymystä.
Kirjoitus palautti mieleeni sen tilanteen, jossa olin todella heikoilla jäillä. Olin kesäteologina ja pidin rippikoulua. Törmäsin eräänä iltana yllättävään näkyyn oppisalissa: leirin tytöt olivat pukeneet yhden pojista mekkoon ja meikanneet hänet.
Tarkkaa reaktiotani en muista. Taisin olla lähinnä yllättynyt ja ehkä järkyttynyt. En kai osannut oikein olla vihainenkaan. Muuttumisleikki oli ilmeisesti vapaaehtoinen. Pyysin keskeyttämään sen. Siinä kaikki.
Mutta: Kirjoittajan mainitsemia kysymyksiä minulle ei opetustilanteissa ole koskaan esitetty. Mistä se kertonee?
”Lyömätön linja” on ollut se punainen lanka, jonka varaan olen ripustanut parisuhdeopetuksen nuorten aikuisten parissa. Jos hellyyden ilmentämisessä päästäisiin aluksi edes siihen, niin siitä voitaisiin kenties vähitellen jatkaa pitemmälle.
Saarnoissa tai hartauksissa olen tullut käsitelleeksi lähinnä seksuaalisia hairahduksia. Niistä tunnetuimpia lienee kuningas Daavidin lankeemus Urian vaimon Batseban kanssa.
Onko olemassa vaihtoehtoja? Tarkistin ja havaitsin olevan. Perheen sunnuntain 3. vuosikerran valikoimassa on kaksi jaetta Laulujen laulusta. Minun on silti vaikea nähdä itseni edes sen johdolla vastaamassa myönteisesti kirjoittajan haasteeseen saarnata seksistä uudella tavalla.
Kirjoituksen lopussa Pia Rendic sivuaa mielikuvituksen merkitystä. Olen samaa mieltä siitä, että se voidaan valjastaa tukemaan parisuhdetta.
Näyttää siltä, että kirjoittaja on menossa varsin kaukana minun edelläni. Siitä huolimatta ja juuri siksi: Kiitos suorista sanoistasi, Pia Rendic!
Sinun
Harmaa rovasti
Minua taas hämmästytti Rendicin tutkimustulos: itseänsä uudestisyntyneiksi kristityiksi kutsuvat ovat pornon suurkuluttajia, tai siis ainakin iso osa heistä. Rendicin johtopäätös oli minusta oikeansuuntainen: missä paljon kieltoja ja toisten arvostelua, siellä haudallinen salaisuuksia ja omaa syyllisyyttä.
Seija. Minä tulkitsen toisin sen, miten Pia Rendic kuvaa 500 vastanneen joukon. Oletan, että tutkija sai vastauksia juuri siltä kristittyjen osajoukolta, jolta hän oli toivonutkin niitä saavansa.
Tuntuu samalla hyvältä, että yli 500 itseään uudestisyntyneenä kristittynä pitävää henkilöä luottaa tutkijaan niin paljon, että on ollut valmis kirjoittamaan pornonkäytöstään. Parhaassa tapauksessa heidän luottavaisuutensa kautta tutkijan on mahdollista löytää avaimia paremman maailman rakentamiseen niin tutkimuksen kohteille kuin kaikille muillekin, joille asiasta aiheutuu vahinkoa.
Yksityiselle ihmiselle ainakin henkilökohtainen seksuaalisuus on yksityisasia ja siten muille tabu.Myös nuorten sukupuolielämää tulee kunnioittaa heidän yksityisasianaan jolleivat he itse tee siitä julkista asiaa.
Sukupuolielämästä ei voi puhua nuorille ilman että tilanne ainakin osittain erotisoituu. Oli itse luento , tai keskustele tai saarna pinnalta ottaen kuinka asiallinen tahansa ,niin vain sen esille ottaminen erotisoi tilannetta. Sen toteaminen, että myös seurakuntalaiset ovat eroottisia olentoja ,ei ole mikään uutuus. Mutta luulen että seurakuntalaiset mielellään etsivät toisenlaista näkökulmaa elämään kun minieroottisia kokemuksia seurakuntayhteydessä.
Miksi aikuisten kanssa pitäisi keskustella seksistä erityisesti kirkossa. Tavallisella aikuisella on kirkkoon tullessaan takanaan pitkä kokemus sukupuolisuudesta ihmisten elämässä. Heillä on omat kokemuksensa ja tietoa. He eivät ole kertakaikkiaan voineet välttyä yleisistä keskusteluista joka koskevat sukupolisuuden eri puolia. Jos heillä on ongelmia tällä alueella, niin kirkko ei ole se oikea paikka yrittää hoitaa niitä.
On aivan eri asia mitä sitten kirkon tarjoamissa sielunhoitopalveluksissa , niin kuin Perheasiain yhteydessä, otetaan esiin.
Nuorilla on kysymyksensä ja jännityksensä. Kaikki epävarmuus joka kasvuiässä liittyy sukupuolisuuteen panee varmasti esitämään kysymyksiä jos tilaisuus annetaan. Silloin oletetaan että tilanteen vetäjä on asiantuntija. Sitä he harvoin ovat. Tottakai aikuinen opiskellut ihminen, jolla on nuo tavalliset kokemukset sukupuolisuudesta ja erotiikasta tietää yhtä ja toista aiheesta ,mutta se ei ole sama asia kun olla asiantuntija.
Yleensä ripp9ikolunopettajat ovat asiantuntijoita teologian suhteen. Teologilla voi olla jotain opettamista sukupuolisuuden etiikasta. Valitettavasti esllaisella opetuksella on taipumus olla moralismia eikä eettisyyttä.Sellaisen opetukseen osallistuminen voi olla uutuus nuorille jotka yleensä ovat nähneet koko joukon pornovideoita ja nuorisofilmejä joissa sukupuolisuus ja erotiikka ovat vahvasti esillä. Heillä on omat ensi kokemuksensa takana päin.
Rippikouluiässä nykynuoret ovat vahvasti tietoisia sukupuoli-identiteetti keskusteluista. En usko sitä , että rippikoulu on se oikea paikka kehottaa homoseksuaalisesti taipuvaisia tulemaan esiin kaapista. Se on liian aikaista ympäristölle. He saavat elää seurauksien kanssa ,jotka todennäköisesti eivät ole kovinkaan mielyttäviä, koko lukioikänsä. Nuorison suvaitsevaisuus lähiympäristön ”poikkeavia” kohtaan ei todistetusti ole suuri, päinvastoin, asianomainen joutuu useimmissa tapauksissa syrjinnän ja kiusauksen kohteeksi ajaen heitä kohti katastrofia.
Jos joku opettaja tuntee olevansa kutsuttu tällaiseen opetukseen niin tehköön sitä mitä oikeaksi kokevat mutta olkoon varovaisia.
> Nuorison suvaitsevaisuus lähiympäristön “poikkeavia” kohtaan ei todistetusti ole suuri
On valitettavaa, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tai sellaisiksi oletetut nuoret tulevat yhä edelleen koulukiusatuksi erityisesti peruskoulussa. Lukioikäiset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja omien havaintojeni perusteella se on jo selkeästi kypsempi yhteisö.
Yleisesti ottaen sanoisin silti, että suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan on suurinta nuorissa ja nuorissa aikuisissa. Olen myös taipuvainen ajattelemaan, että kukaan ihminen ei synny vihaamaan tai kiusaamaan vähemmistöön kuuluvaa ihmistä. Varsinkin kun kyse on lapsista, asenteet ovat erittäin usein opittuja.
Valitettavasti myös kirkollinen keskustelu on usein sävyltään sellaista, että se on omiaan synnyttämään ennakkoluuloja vähemmistöjä kohtaan. Yhtäältä puhumme lähimmäisenrakkaudesta, mutta rivien välissä annamme nuorille viestin, että ihan kaikki lähimmäiset eivät ole rakkautemme arvoisia. Se on surullista.
Markku Hirn. Kiitos perusteellisesta pohdinnasta. Ja varoituksenkin sanasta.
Eikö se ”uudestisyntyminen” valaisekaan ihmisen pimeyttä (pimeyden voi tässä käsittää salassa tehdyiksi teoiksi, joista ei voi puhua päivänvalossa). Eikö ”uudestisyntyminen ” olekaan osallisuutta ja yhteisyyttä ? Rakkautta ja vapautta ?
Onko se vain pinta, joka kätkee sisäänsä ihmisen rikkinäisyyden.
Aikoinaan eräs psykiatri puhui ”kotivammaisista”. Se tarkoitti kodeissaan pahoinpideltyjä lapsia. Ylivoimainen enemmistö hänen potilaistaan (pahoinpidellyistä) tuli ns. uskovista perheistä. Ehkä se selittää kaikenlaisen itsensä rankaisemisen ja häpäisyn, mitä pornon harrastaminenkin on.
Mielestäni Pia Rendic kirjoittaa juuri niistä asioista joista olisi tarvetta puhua. Seksuaalisuudesta ouhutaan liian vähän ja se on edelleen tabu. Toisaalta aihe on niin intiimi ja herkkä, että on myös ymmärretäävää asian ympärillä oleva hiljaisuus. Kirkko tai seurakunta ei ole ainut ympäristö missä tämä hiljaisuus vallitsee. Hiljaisuuden kulttuuri olisi hyvä murtaa.
Pia Rendic kirjoitus sisältää mielestäni myös sisäisen ristiriidan.
” Voisivatko Matti ja Maija poiketa kirkonmenojen jälkeen seksikauppaan ostamaan näpsäkän korsetin ja sukkanauhat seksielämän piristykseksi ilman, että heidät leimattaisiin seksihurjastelijoiksi ja tekouskoviksi? Voisiko sinkkuna elävä Liisa hankkia dildon ilman, että pelkäisi joutuvansa helvettiin?
Itse mietin, että pornon tutkijana hän varmasti tietää, mitä kultuuria pornoteolollisuus ylläpitää ja minkälaisia arvoja ne edustavat. Nämäkaupat voivat olla kristityiltä boikotissa.
Sitten vielä Liisa ja dildo. Missä ne Markun pumpattavat barbarat sitten ovat? Tänäänkin jumalanpalveluksessa synnintunnustuksessa tunnustimme rikkomuksemme, ajatusten, sanojen ja tekojen. Kristitty peilaa koko elämäänsä myös ajatuksiaan 10. käskyn peiliin. Seksuaalisuus ei ole samanlainen tarve kuin nälkä. Jos minulla on nälkä tarvitsen ruokaa muuten kuolen. Tyydyttämättömän seksuaalisuuden suhteen näin ei kuitenkaan tapahdu. Voimme myös oppia odottamaan seksuaalisuuden luonnollisen toteutumisen ympäristöä. Dildo ja barbara ja pornokaupat eivät sitä edistä. Keskustelu jatkukoon…
> Muuttumisleikki oli ilmeisesti vapaaehtoinen. Pyysin keskeyttämään sen. Siinä kaikki.
Olisin halunnut kysyä blogistiltä, miksi pyysit keskeyttämään leikin?
Kiitos kysymyksestä, Mikko Nieminen.
Mielikuvat vuosikymmenien takaa ovat hataria. Ratkaisulle on monia mahdollisia syitä (tai niiden yhdistelmiä).
1. Virallinen opetusohjelma oli pian jatkumassa, joten leikkiä ei voinut jatkaa. TAI
2. En tuolloin tuntenut seurakunnan kumpaakaan pappia tai ylimalkaan itse paikkakuntaakaan niin hyvin, että olisin voinut ajatella muuttumisleikkiä rippikoulun tavanomaisena vapaa-ajan viettotapana.
Seksuaalisuus kuuluukin olla tabu. Tabujen murtamisesta on tullut kovin tavanomaista. Sitä pidetään jopa suurena hyveenä. Jokaiseen kulttuuriin liittyy omat tabunsa ja ne kuuluvat sen kulttuurin perustuksiin. Niiden murtaminen romahduttaa koko kulttuurin. Jollei sitten luoda uusia tabuja tilalle. Uusien tabujen luomisessa ollaan jo tosi pitkällä.
Seksuaalisesta puhtaudesta luopuminen merkitsee samalla haureuden hyväksymistä osana nuoren normaalia elämää. Samalla sen kieltämistä, mitä Raamattu opettaa synnistä. Synnin mitätöiminen taas saa aikaan sen että mitätöidään koko kristillisen uskon perusta. Eli se, että Jeesus Kristus sovitti ristillä meidän syntimme. Jos mitätöimme sen mitä Raamattu sanoo synniksi, niin emme enää tarvitse pelastajaa, emmekä kirkkoakaan.
Pekka:”Jos mitätöimme sen mitä Raamattu sanoo synniksi, emme enää tarvitse pelastajaa, emmekä kirkkoakaan”
Niissä vanhoissa kirjoissa nyt on tapana höpötellä kaikenlaista puppua. Mitäpä sillä on tänä päivänä merkitystä, mitä johonkin 2000 vuotta vanhaan opukseen on kirjoitettu vaikkapa nyt seksuaalisuudesta. Paljon on aikaa kulunut, tavat muuttuneet, ihmiset vapautuneet hengellisistä kahleista ja vettä virrannut Vantaassa Raamatunkin kirjoittamisen jälkeen, siis miksi emme mitätöisi sitä, mitä Raamattu sanoo synniksi?
Seksuaalisuus ja sen toteuttaminen jokapäiväisessä elämässä on ihan tasan tarkkaan jokaisen ihmisyksilön ikioma yksityisasia pornon kanssa tai sitä ilman, kunhan sillä ei loukata tai millään muulla tavoin vahingoiteta ketään muuta.
”Paljon on aikaa kulunut, tavat muuttuneet, ihmiset vapautuneet hengellisistä kahleista…”
-Oletko siis näistä ohjeista kovin eri mieltä?
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/LEV.18/3-Mooseksen-kirja-18
Kiitos lastenpsykiatri Jari Sinkkonen suorista sanoistasi eilen, kun totesit, että sukupuolia olisi enemmän kuin kaksi on ”hevonkukkua.”
Pia Rendic kirjoittaa: ”Sain kyselyyn yli 500 vastausta. Vastaajat luokittelivat itsensä uudestisyntyneiksi kristityiksi, joille pornonkäyttö oli ollut tai oli parhaillaan osa elämää.”
Aihe on tietysti oleellinen, mutta kuvatun kaltainen tutkimusaineiston hankintatapa aiheuttaa melkoisia ongelmia tulosten tulkinnassa. Luettelen alla muutamia:
1) Kyselytutkimukseen vastaavat yleensä ne, joille aihe on läheinen. Tässä tapauksessa ehkä ongelmallinen. Kerätyn aineiston perusteelle ei siis voida päätellä pornon käytön yleisyydestä juuri mitään, koska vastaajat voivat olla hyvin valikoitunutta joukkoa.
2) Mikään ei takaa, että vastaajat ovat antaneet oikeaa tietoa. Esim. joku saattaa esiintyä ”uudestisyntyneenä” (mitä se sitten mahtaakin tarkoittaa), vaikka on esim. tapakristitty, muslimi, ateisti tai körtti.
3) Aineisto voi myös manipuloida vastaamalla useita kertoja eri nimimerkeillä jne. Kun vastauksia on 500, niin muutama ahkera trolli voi vääristää aineistoa.
Siis, aihe on tärkeä ja hyvä että sitä tutkitaan. Aineiston hankintatapa kuitenkin rajoittaa huomattavasti tutkimuksen tulosten yleistettävyyttä, ja voi jopa mitätöidä sen. Tutkijan olisi syytä harkita myös muita tapoja hankkia tutkimusaineistoa.
PS. Porno ja kaikki siihen liittyvä on tietysti täysin sopimatonta kristitylle. On äärimmäisen tärkeää että Pia Rendic tuo asiaa esille. Tutkijan on kuitenkin pyrittävä tuottamaan mahdollisimman oikeaa ja harhatonta tietoa.
Koska en ole nähnyt tutkimusraporttia, voi olla että harhat on otettu huomioon. Jos jollakin on julkaisu, niin se olisi hyvä linkata tänne. Kyselyissä on kuitenkin aina huomattavia virhelähteitä.
500 on hyvin suuri vastausmäärä, vähemmästäkin on tehty tiedettä. Mutta mikä oli otos? Ja mille porukalle kysymykset oli lähetetty?Eli kuinka edustava tämä vastausprosentti on?
Kyseessä on yliopistossa tohtorin väitöskirjaa tekevästä tutkijasta. Aliarvioimme aika pahasti korkeakoulutuksen tasoa, jos lähdemme lämpimiksemme ilman mitään tarkempaa tietoa spekuloimaan aineiston luotettavuudella. Jos väitöskirja perustuu kyselytutkimuksiin, kukaan tohtoriksi valmistuva ei tee sitä ilman perusteellista tutustumista tilastomatematiikan saloihin.
Vertailun vuoksi voisi todeta, että eduskuntavaaleissa äänestää noin 3 miljoonaa suomalaista. Tutkimuksia ammattimaisesti työstävät organisaatiot pystyvät ennustamaan puolueiden vaalikannatuksen suhteellisen tarkasti alle 3000 vastauksen perusteella eli kyselyyn ei tarvita edes promillea äänestäjistä.
Hyvä Mikko N,
Olen tehnyt tutkimustyötä ja opettanut menetelmiä päätyökseni viimeiset 30 vuotta yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, siksi tutkimuksen luotettavuus kiinnostaa. Otin kantaa varovaisesti ja yleisellä tasolla. Tutkimusta voi arvioida kriittisesti vasta kun on huolellisesti tutustunut koko tutkimusraporttiin. Tutkimuksen teko yliopistossa ei valitettavsti takaa sekään laatua. Vasta julkinen, kriittinen tieteellinen arviointi antaa viitteitä kuinka luotettavia tulokset ovat.
Otoksen koko (500) ei myöskään takaa mitään. Koon lisäksi vähintään yhtä olennaista on otoksen laatu, siis miten otos on koottu. Odottelen mielenkiinnolla vertaisarvioituja tutkimusjulkaisuja. Ugh, tästä teknisestä puolesta.
Jarin jako erilaisten kristittyjen piireihin kuvaa aika paljon sitä asennetta, jolla hän itse asiaa lähestyy: ”Esim. joku saattaa esiintyä “uudestisyntyneenä” (mitä se sitten mahtaakin tarkoittaa), vaikka on esim. tapakristitty, muslimi, ateisti tai körtti.”
Sinänsä muuten vielä mielenkiintoinen lisätieto tästä tutkijasta vielä, että hän oli KD-puolueen eduskuntavaaliehdokkaana: https://www.rendic.fi
Herra H: ”PS. Porno ja kaikki siihen liittyvä on tietysti täysin sopimatonta kristitylle.”
Herra H tuntuu esiintyvän jälleen tapansa mukaan kompetenssilla, jonka vain hänen ylimaallinen kaikkien alojen erikoisasiantuntijuutensa voi hänelle antaa.
Se, minkälaisten ihmisten käyttöön porno sopii tai ei sovi, ei ole herra H:n päätettävissä vaan täysin jokaisen ihmisen ikiomaan yksityisyyteen kuuluva asia.
”Se, minkälaisten ihmisten käyttöön porno sopii tai ei sovi, ei ole herra H:n päätettävissä vaan täysin jokaisen ihmisen ikiomaan yksityisyyteen kuuluva asia.”
—
-Paitsi että Jari Haukka on tässä aivan oikeassa.
Kaipa tästäkin aiheesta voisi kirkollisen keskustelun saada, mutta olettaisin, että kristityt ovat tästä asiasta aika yksimielisiä…
Sari: ”-Paitsi että Jari Haukka on tässä aivan oikeassa.”
Miten tässä asiassa ratkaistaan oikeassa tai väärässä oleminen? Ja kuka sen tekee? Taitaa olla mitä suurimmassa määrin subjektiivinen mielipidekysymys.
”Ja kuka sen tekee?”
-No, ainakaan sitä ei tee kirkkoon kuulumaton uskonnoton.
Teologiset kysymykset ja syntikysymykset ovat kirkon sisäisiä. Ne tulee ratkaista teologisin perustein ja raamattuperustein. Ja omantunnonkysymyksenä. Mutta ne eivät ole vain subjektiivisia mielipidekysymyksiä. Siitä lähdetään että totuus ja Jumalan tahto on olemassa.
Oliko tutkimuksen tulos (ikävä) yllätys, vai mistä johtuu tutkimuksen ”mitätöiminen” ? Vai johtuuko se siitä, että tekijä on nainen ? Miehet tietävät aina paremmin ? Ehkä syyllisyyskin painaa .
Yritin tuloksetta etsiä Itä-Suomen yliopiston julkaisuarkistosta teosta, jonka tekijänä on Pia Rendic. Se voi tarkoittaa, että väitöskirjaa ei ole vielä julkaistu. Blogi on siinä tapauksessa vasta näyte siitä, mitä on myöhemmin tulossa.
Päättelen kuitenkin, että Pia Rendic tietää riittävästi aiheesta, mistä puhuu. Hän on julkaissut aihepiiristä tutkimuksiin, haastatteluihin ym. perustuen ainakin teoksen Voihan porno – aikuisviihteen vaietut vaikutukset.
Muuten: Kiinnitin huomioni myös siihen, että Pia Rendic ei kirjoituksessaan syystä tai toisesta paljasta, mikä on 500 vastanneen sukupuolijakauma.
Aika yleinen ilmiö tämä: julkaistaan joku tutkimus, jonka tulokset eivät ole kaikkien mieleen. Heti alkaa joku siitä toista mieltä olevien porukasta nillittää, että väärin tutkittu, väärin tutkittu.
” Aika yleinen ilmiö tämä: julkaistaan joku tutkimus, jonka tulokset eivät ole kaikkien mieleen. Heti alkaa joku siitä toista mieltä olevien porukasta nillittää, että väärin tutkittu, väärin tutkittu.”
Homoseksuaalisissa tutkimuksissa on havaittu juuri tätä ongelmaa, että ne ovat tarkoitushakuisia. Ja kääntäen myös homoseksuaaliset piirit edes auttavat heille myönteisiä tutkimustuloksia.
Sami: Voitko kertoa, mihin ’homoseksuaalisiin tutkimuksiin’ nyt viittaat? Ja mitä ne siis ylipäänsä ovat? Mitä ovat ’homoseksuaaliset piirit’? Miten ne vaikuttavat kuvittelemiisi tutkimustuloksiin? Ja siis mitkä tarkkaan ottaen ovat näissä viittaamissasi tutkimuksissa esiintyneet ongelmat? Nyt kaipaisin sinulta jotakin konkretiaa väittämiesi tueksi. Muutoin kommenttisi vertautuu lähinnä PS-puoluetta lähellä olevien piirien suunpieksäntään.
Ja siis toistan nyt vielä: tämän p.o. tutkimuksen tekijä on Itä-Suomen yliopiston tohtorikoulussa ja KD-puolueen eduskuntavaaliehdokkaana (https://www.rendic.fi), joten hänen luulisi tuntevan ’uudestisyntyneet kristityt’ aika hyvin.
Missä ihmeen välissä ja minkä takia tästäkin aiheesta tuli homokeskustelu?
Jatkan vielä Sami. Kerrot – viitaten joihinkin ’homoseksuaalisiin tutkimuksiin’, (joiden lähdeviitteitä jään vielä odottamaan), että ”kääntäen myös homoseksuaaliset piirit edes auttavat heille myönteisiä tutkimustuloksia.”
Kun nyt tässä p.o. tapauksessa ’uudestisyntyneet kristityt’ kertovat KD-puolueen kansanedustajaehdokkaalle, että he kuluttavat pornoa, niin onko tämä siis myös sinusta ’myönteinen tutkimustulos’?
Paajanen: ”Homoseksuaalisissa tutkimuksissa on havaittu juuri tätä ongelmaa, että ne ovat tarkoitushakuisia. Ja kääntäen myös homoseksuaaliset piirit edes auttavat heille myönteisiä tutkimustuloksia.”
Herra Paajanen esittää melko raskaita väitteitä, muttei sanaakaan faktaa väitteittensä tueksi. Näin ollen herra Paajasen väitteet voi huoletta jättää täysin omaan arvottomaan arvoonsa.
PS. ”Edesauttavat” on yhdyssana.