Kiitoslauluun mä suuni avaan

Kiitollisuuden sunnuntain tekstit ja pyhän teeman esittelyä voi lukea osoitteessa

http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20190922

På svenska

http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keSV?OpenPage&dagindex=20190922

Kiitos, Matias, Jumala toimii ajasta aikaan. (Martti Rautanen on minulle kaukainen sukulainen, näin on äitini kertonut. Olen etsinyt kirjaa hänestä ja tiedän, että joku kirja on olemassa, kiitollisena otan vinkkejä vastaan)

Martti (Martin) Rautanen ayntyi 10.11.1845 Tikanpesällä, Inkerinmaalla ja kuoli 19.10.1926 Olukondassa, Namibiassa. Hän oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön pioneeri.

Hän lähti 24.6.1868 neljän muun suomalaisen työtoverin kanssa lähetyssaarnaajaksi lounaiseen Afrikkaan Ambomaalle, joka on nykyisen Namibian pohjoista seutua.

Suomeksi hänestä on lyhyt selostus osoitteessa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Rautanen

Rautasen käden jälki näkyy myös Olukonda National Monumentissa, joka sijaitsee Namibian pohjoisosassa, Makalani palmujen, Mahangu niittyjen ja Owambo maatilojen keskellä. Tässä esittelyä englanniksi.

http://www.namibweb.com/olukonda.htm

Kiitos Matias, tutkin asiaa noilta pohjilta.

”Elävät, elävät sinua ylistävät,
niin kuin minä tänään ylistän!”

Tuosta tulee mieleen, että vain elävät, Jumalasta syntyneet, joiden sisimmässä Pyhä Henki asuu, voivat todellisesti ylistää Jumalaa, jonka siis tuntevat. Eikä kiitoksen aiheet lopu.
Hiskia oli tämän kokenut, käytyään kuoleman porteilla ja saatuaan taas palata elämään.

Tämä on sikäli myös esikuvallista, koska voidakseen tulla Jumalan yhteyteen, täytyy vanhan ikäänkuin kuolla ja uuden syntyä.

Raamatun mukaan Pyhä Henki ei voi asua ihmisen vanhassa luonnossa vaan niinkuin ”uusi viini laitetaan uusiin leileihin” niin Jumalan täytyy luoda ihmisen sisin uudelleen, jotta Hän voisi siellä asua.

Vanhan luonnon eli järjen varassa elävät ja vaeltavat ihmiset eivät ymmärrä Jumalan maailman suunnitelmista yhtään mitään.
He ovat niitä, jotka vaipuvat hautaan ilman toivoa ja jotka eivät ole elämänsä aikana laittaneet toivoaan Jumalaan. He ovat suurin osa kastettuja, mutta joissa kasteen lupaukset eivät koskaan ole saaneet tulla esiin, eikä sisin ole muuttunut, niin että Jumalan Henki olisi voinut heissä asua ja vaikuttaa parannusta ja mielenmuutosta.

He eivät ole koskaan antautuneet elämässään Jumalan varaan vaan ovat halunneet pitää elämänsä omissa käsissään. He voivat olla jopa opettajia, toiset taas ovat pilkkaajia ja halveksivat niitä, jotka tunnustautuvat Kristukseen.
Yleensä he kuitenkin ovat vain välinpitämättömiä elämän tärkeimpien asioiden kohdalla, eikä heillä ole aikaa eikä mielenkiintoa sellaisiin.
He ajattelevat, että on jokaisen oma asia mihin uskoo, ei kiinnosta sellaiset.

He ovat kuitenkin hekin useimmat pienenä kastettuja, mutta kasteen armo ei merkitse heille mitään.
He eivät tiedä olevansa uudestisyntyneitä ja että he ovat saaneet Pyhän Hengen kastehetkellä.
He eivät tiedä koska siitä ei ole mitään merkkiä heissä niinkuin kuuluisi, mutta se johtuu siitä, että näitä ei yksinkertaisesti ole tapahtunut.

Muutenhan he liittyisivät Jumalan ylistäjien joukkoon, mutta nyt tällaisenaan he ovat niitä, ilman toivoa hautaan vaipuvia ellei Jumala tartu heidän elämäänsä ja todellisesti uudestisynnytä ja anna Pyhän Hengen heidän sisimpään, jolloin Jumalan ja Kristuksen ylistys tulee esiin heidän huuliltaan.
Heidän ei tarvitsisi mennä uudelleen kasteelle, mutta kuka heitä moittii jos jotkut heistä haluavat niin ja kokevat raamatullisisena tekona kastautua tietoisesti Kristukseen.
Varmaa on, ettei Jumala heitä siitä moiti, Hän ottaa heidät lämpimästi vastaan lapsinaan. Hän ymmärtää tämänkin paljon paremmin kuin ne, jotka ovat laittaneet Jumalan omaan muottiinsa, mutta joka on kuitenkin täysin mahdotonta.

Jumala teki ihmeen, jopa ihmeitä Hiskian ja Jerusalemin kohdalla.
Jumala tekee ihmeitä tänäänkin, ei tarvitse onneksi mennä kymmeniä, satoja jopa tuhansia vuosia taaksepäin, kohdatakseen niitä.
”Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.”

Ihmisiä tulee uskoon, mikä on suurin ihme maan päällä, kun kieroutunut elämä korjaantuu ja elämän tavat ja suunta muuttuu.
”Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät” tuntuu meistä oudolta, mutta se on kuitenkin täysin raamatullista ja hengellistä todellisuutta niille, jotka uskovat ja ovat saaneet osansa Jumalan armolahjoista ja seuraavat Jeesusta.
Paavali kirjoittaakin pyrkimään osalliseksi parhaista armolahjoista.

Miksi tämä selkeä totuus on unohdettu kirkoissamme?
Kaavoista tiukasti kiinni pitäminen ei ainakaan tässä asiassa auta.

Mitä tapahtuisi jos Jumala tulisikin kokouksiimme eri tavalla kuin olemme tottuneet. Jos joku alkaisi profetoida tai puhua kielillä kesken Jumalanpalveluksen tai puhkeisi äänekkääseen ylistykseen.
Pitäisimmekö tätä sopimattomana?
Lähellä taitaisi olla se tilanne, että heidät talutettaisiin ulos.

Kaava ja sen noudattaminen tuntuu olevan niin tärkeää ja elinehto, että mikään ei sitä saa estää.
Ollaanko kuinkakin kaukana Jeesuksen ajan fariseusten toiminnasta?

Jorma

Usko on todellakin mahdollista panna toimintaan elämän voimaksi.

Muutama kohta kuitenkin huomattava. Uudelleen kaste ei koskaan ole uskon teko, vaan osoitus suuresta epäuskosta, koska ei uskota Raamatun sanaa että kaste on yksi ja tuo yksi kaste pelastaa.

Efesolaiskirje:
4:5 yksi Herra, yksi usko, yksi kaste;

1.Pietarin kirje:
3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – – – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,

Ei myöskään pidä vähätellä liturgisten kaavojen merkitystä. Jeesus ja Paaali olivat ensimerkillisiä tapakristittyjä, jotka tapansa mukaan osallistuivat säännöllisesti Jumalan kansan liturgiaan, jonka suoraa jatkumoa ovat kaikkien perinteisten kirkkojen liturgiat. Liturgia on yhteistä Raamatun lukemista, Jumalan suurten lahjojen vastaanottamista, hänen ylistystään ja hänen läsnäolostaan elämistä.

Markuksen evankeliumi:
10:1 Ja hän nousi sieltä ja tuli Juudean alueelle, kulkien Jordanin toista puolta. Ja taas kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja tapansa mukaan hän taas opetti heitä.

Luukkaan evankeliumi:
4:16 Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.

Apostolien teot:
17:2 Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista,

Kun opettelee hyvän tavan, niin hyvä tapa antaa elämälle ryhtiä ja pitää sitä yllä.

Jos ymmärsin sinua Jorma oikein niin puhuit siitä miten uskonelämän pitää olla toiminnassa kaiken aikaa joka päivä.

Luther on puhunut jokapäiväisestä parennuksen teosta nimenomaan kasteen antamana jokapäiväisenä elämän uudistuksena

Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen. Siksi jokaisen on pidettävä kastetta joka päivä päälle puettavana vaatteena. Sitä hänen on kannettava aina, mikäli hän mielii, että hänestä jatkuvasti löytyisi uskoa ja sen hedelmiä, että hänen vanha ihmisensä tukahtuisi ja että uusi varttuisi hänessä. Jos me näet aiomme pysyä kristittyinä, meidän on harjoitettava sitä tekoa, joka on tehnyt meidät kristityiksi. Jos joku lankeaa siitä pois, hänen on palattava siihen takaisin. Kristus, armoistuin, ei järky siitä, että teemme syntiä, eikä hän estä meitä palaamasta takaisin luokseen. Samoin pysyvät myös kaikki hänen aarteensa ja lahjansa. Niin myös se syntien anteeksiantamus, jonka olemme kerran kasteessa saaneet, pysyy yhäti voimassa joka päivä koko tämän elämämme, jonka aikana vanha ihminen riippuu meissä kiinni.

http://tunnustuskirjat.fi/ik/4osa.html