Tuntematon virsiaarteemme
Olen kirjoittanut viime pyhäksi suositelluista virsistä jo Nummisuutarin Eskon häävirrestä: Koko maailma iloit mahtaa Kaikest sielust mielestäns; nyt 327: Kaikki maat, te riemuitkaatte, kansat, Herraa palvelkaa! Samalla käsittelin erästä toistakin virttä.
Nyt puhun virsihelmestä, joka ei alkuaan ole suomalainen, mutta on käytössä enää vain meillä – vieläpä molemmissa, niin suomenkielisessä kuin ruotsinkielisessä virsikirjassamme.
Valitettavasti emme tiedä juuri mitään tästä virrestä, joten minun on taas kerrottava itse löytämääni. Virsitutkimuksemme ei yleensäkään välitä, ymmärrä tarkastella virsiä myös käännöksinä. Tämän virren kohdalla se olisi todella kannattanut.
Kyseessä on ainakin vanhemman väen tuntema kiitosvirsi 326 Sinulle kiitos isä maan ja taivaan. Kuvitelkaa sitä ei ole enää Ruotsissa, vaikka se on alunperin ruotsalainen. Virren teki piispa Laurentius Paulinus Gothus, joka oli sitä ennen Uppsalan yliopiston ensimmäinen virallinen rehtori, rector magnificus. Sen ensimmäinen säkeistö kuului 1695 psalmbokissa: Lov, pris och tack ske dig, o Fader käre! Berömlig är dins Gudoms magt och äre. Som sig sträcker över jordenes krets, Öfver himmlar och stjernor alleleds.
Suorasanaisesti: Ylistys, ylistys, kiitos olkoon sinun, rakas Isä! Suunnaton on sun Jumaluutes mahti ja maine, Joka ulottuun yli maan piirin, Yli taivaiden ja tähtikaikkeuden.
Huomatkaa, kuinka paljon paremmin ruotsin kieli soveltuu virren kieleksi:
neljä ensimmäistä tavua sanoo saman kuin suomessa kokonaisen lause: Lov, pris, och tack; ylistys, ylistys, ja kiitos. En tiedä, millä sävelmällä sitä on alunperin laulettu, mutta tuo toisto on kuin trumpettien kutsu, Nykyisen virtemme sävelmä on toisinto Pohjanmaalta ja se vahvistaa, kuten Väinöläkin sanoo, virren sanomaa.
Mutta tämä virsi, kuten kaikki Laurentius Gotuksen 8 virttä jätettiin pois seuraavasta 1819 psalmbokista. Tämän virren kohdalla syynä ei ollut sen huonous, vaan tuon virsikirjan keskushahmo Johan Olof Wallin, hänkin tuleva arkkipiispa, tuolloin pappi ja Ruotsin Akatemian jäsen.
-Tulkinta on siis minun. Perusteeksi vain se, että virsikirjan 500 virrestä Wallin teki itse, käänsi tai korjasi kokonaista 329. Ei silloin ole muille paljon sijaa. Lisäksi voisi sanoa, että kun alkuperäisessä oli melko vähän eli 11 säkeistöä, niin niitä on nyt ruotsinkielisessämme 10 ja suomenkielisessä 9. Ei ole ollut tarvetta ottaa paljoa pois!
Valitettavasti meidän ruotsinkielisen virsikirjamme nykyinen versio on minusta alkuperäistä huonompi. Näin on nimenomaan lopun kohdalla, jossa iskevyys on hävinnyt.
Näin veisataan nykyisin, hyvin kauniisti sekin: Må alla folk i fjärran liksom nära… Kerran viel kansat, kaukaa ja läheltä …
Mutta alunperin se alkoi konkreettisesti ilmansuunnilla Söder och norr, och in til verldsens ände, Alt folk, som utaf Christo varda nämde.. Vapaasti: Etelästä. Pohjolasta maailmaan ääriin, minne vain sana on levinnyt. Siinä on lähetysvirren sanomaa.
Laurentiuksen virsi on ns. akronymi, jossa säkeiden alkukirjaimista tulee tekijän nimi joko kokonaisena tai osittain. Virsi tuli siis 1695 virsikirjaan ja myös sen suomalaiseen vastineeseen 1701 ns. vanhaan virsikirjaan. Mutta tuon virsikirjan tekijät ovat yhtä virttä lukuun ottamatta tuntemattomia. Tuo ainoa on: Etkös ole ihmisparka, aivan arka. Emme siis tiedä valitettavasti tämänkään virren ensimmäistä suomentajaa. Hänen suomennoksensa 1. säkeistö kuului: KIjtos olcon sull Isä Maan ja Taiwan / Sun pyhän Nimes cunnia suur on aiwan / Sun armos waca käypi awarald / . Taiwan ja tähtein ylitz lawiald. ( Pari sanaa selitykseksi; kenoviivat ovat säkeiden merkkejä. Uusi säe aloitettiin vielä 1938, teidän ”vanhassa” virsikirjassa isolla alkukirjaimella. Katsotaanpa ihan alkua, miksi ihmeessä KIjtos, siis kaksi isoa alkjukirjainta alussa. Se ei ole virhe, vaan niin tehtiin aina. Ymmärtääkseni siksi, että näin nähtiin se, että alkoi uusi asia, uusi virsi. Yksi iso kirjain olisi voinut olla painovirhe!
Mutta parasta on suomalaisen käännöksen loppu, siis 11. säkeistö: Caick Christityt / Eteläs / Pohjas / Lännes / Ett Idäs olcon ain sull kijtos änes ; Tuocat sull Christe caunis kijtoxen / Ylimmäisen ijät ylistöxen. – Ja vaikka suomalaista tutkimusta ei kiinnostakaan rinnastaa alkuperäistä ruotsalaista ja suomalaista käännöstä toisiinsa, vaan jättää sen luterilaisittain itsekunkin tehtäväksi, teen sen ja jokainen voi sitten yhtyä tai jopa sivuuttaa pointti epäasiallisena.
Minusta ei ole vailla mieltä todeta tai pikemmin esittää, ruotsin kielessä ja Ruotsissa on kaksi ilmansuuntaa: etelä ja pohjola, kun niitä suomenkielessä ja samalla Suomessa on neljä. Ruotsin historian pääilmansuunta on etelä, meidän itä.
Eli lopuksi meidän viimeinen eli 9. säkeistö. Siinä voi käyttää palkeitaan, niin paljon kuin sielu sietää. Niissä sanoissa on läsnä Kristuksen kirkko kaikkialla, myös täällä Pohjan perillä: Yhdessä kristikunta kaikkialla,
etelän, pohjan, idän, lännen alla, sinulle, Kristus, tuokoon kiitoksen,
Isälle ylistyksen ikuisen, ikuisen.
