Lukijani.
Pertti J. Rosilan kirjoitus KIPA – kirkon painajainen on lajissaan harvinainen tapaus Kotimaa24-sivuilla.
KIPAn syntyhistoriaa kuvaava puheenvuoro on hyödyllinen havaintoesimerkki huolellisten taustaselvitysten tarpeellisuudesta. Hyötynäkökulma korostuu, sillä tuoreet kirkolliskokousedustajat valmistautuvat toukokuussa alkavaan toimikauteensa.
Kirjoitus sisältää asiantuntevaa analyysia. Sen perusteella vaikuttaa siltä, että kirkossa on saatu taloushallinnon työkaluksi jotakin, mikä ei toimi odotetulla tavalla. Ikävää on myös se, että yksi asiantuntija on maksanut kohtuuttoman henkilökohtaisen hinnan huonosta esimiestyöstä.
Mutta on olemassa toinenkin näkökulma.
Minun mielestäni KIPAn tuotteet palvelivat minua riittävällä tavalla, kun hiljattain erityisen syyn tähden olin kolmisen kuukautta erään pienehkön seurakunnan vt. kirkkoherrana. Taloushallinnon järjestelmä toimi loogisesti ja tarjosi käyttöön erilaisia esimiestyössä tarvittavia työkaluja.
Kokemani perusteella arvelen, että hankitusta järjestelmästä voidaan saada enemmän tehoa irti, kun vähennetään harmittelua. Silloin voidaan keskittyä pohtimaan sitä, miten pullonkaulat saataisiin avarammiksi. SItä helpottaa se, että KIPA on oppinut entistä paremmin kuuntelemaan erilaisia asiakkaitaan järjestelmän kehitystyössä.
Piikit pystyyn ja siilipuolustukseen -asenne johtaa harvoin hyvään lopputulokseen. Toivon sydämestäni, että osapuolet kykenisivät kysymään itseltään viisaita kysymyksiä.
Malliajatus on seuraava:
”Kuulin Sinun suustasi minun tuotteittani koskevan kielteisen palautteen. Sellaista en uskonut enkä toivonut koskaan kuulevani. Vaikka onkin järjenvastaista, että voisit olla oikeassa, niin suhtaudun antamaasi palautteeseen ikään kuin sittenkin olisit oikeassa.
Kysyn siis varmuuden maksimoimiseksi itseltäni: Mikä on pahin seuraus siitä, jos en kuuntele Sinua nyt ja myöhemmin osoittautuisi, että minä sittenkin olin väärässä. Voinko sietää virhearvioni seuraukset? Jos en voi, niin miten minun pitäisi muuttaa toimintatapojani, jotta välttäisin sen vahingon, johon antamasi palaute viittaa?”
Andersenin sadun keisari ei koskaan saanut haaveilemiaan vaatteita. Ja hiiri räätälinä epäonnistui yrittäessään ommella kissalle takkia.
Asiakas voi siis pettyä sekä tietoisen huijauksen vuoksi että kyvyistään liikoja luulevan toimijan taitamattomuuden tähden. Tehkäämme silti palvelutiskin molemmin puolin kaikkemme, jotta KIPAsta ei tulisi kirkkoon kovin pitkäikäinen kompasana.
Sinun
Harmaa rovasti
Onhan ollut mahdottoman erikoinen väline kun esimiehenä työhön on löytynyt tehoa ja taitoa.
Tämä Andersenin satuasia olikin sitten hyvä. Siinähän kuvataan unenomaista valvetilaa yht^aikaa hereilläolon kanssa jolloin totuutta nähdään vuoroin selvästikin.
Ihmisille jotka ovat velvollisuudentunnossaan halukkaita kuin alttiita sitoutumaan järjestelmään mikä antaa turvallisuudentunnetta, ja uskoa omaan moitteetomuuteen tekemisissään, ei mikään mahdotonkaan systeemi ole mahdoton päämäärään pääsemiseksi.
Harmaa Rovasti. Avostan pyrkimystäsi tasapuolisuuteen. Kipan käyttöönotto hidasti omassa seurakunnassani sekä laskujen tarkastusta että hyväksymistä (=tuplasi laskujen hyväksyntään tarvittavan ajan). Niin kirkkoherralta kuin kirkkoherran lomasijaiselta. Työntekijöiden matkalaskuja katosi jäljettömiin ja niiden laadintaan käytettävä aika lisääntyi muutenkin. Muuan työtoverini joutui laatimaan meille muille idioottivarman yksityiskohtaisen A4-kokoisen tiheän ohjeen, jotta toiset pystyisivät laatimaan matkalaskunsa kun eivät saaneet tolkkua Kipan ohjeistuksesta. Itseltäni kului pari kolme vuotta ennen kuin opin täyttämään käsittämätöntä kapulakieltä ja termejä vilisevää kankeaa ohjelmaa omien matkalaskujeni teossa. Pientä yksinkertaistumista on toki tapahtunut viime vuosina.
Tunnustus: Vältän edelleenkin kaikkien maksutositteiden skannaamista KIPAan, koska on niin paljon yksinkertaisempaa ostaa pieniä tarvikkeita seurakunnalle omasta pussista kuin käyttää kohtuuttomasti työaikaa pienten laskujen skannaukseen, käsittämättömien termien tavaamiseen ja yrittää klikata oikeita valikkoja.
Ymmärrän sen, että keskittämisellä voidaan etsiä ja saada aikaan toimivia ratkaisuja. Voin ajatella, että pienissä seurakunnissa puuttuu myös digiaikana tarvittavaa tietotaitoa. Mutta sitä en voi ymmärtää, miksi esimerkiksi VR:n verkkokaupan, veroviraston tai omakanta -sivuston sekä verkkopankin palvelujen käyttö on tälläkin hetkellä paljon selkeämpää ja loogisempaa kuin Kipan. Myös visuaalisesti. Hyviä puolia ei oikein tahdo löytyä…
Kiitos kommentista, Marko.
Kuvauksesi perusteella seurakunnassanne on toimittu esimerkillisesti ainakin siinä, että joku matkalaskun laatimisessa onnistunut työtoveri jakoi osaamisensa muiden hyväksi. Hyvä!
KIPAn ohjeiden outous saattaa muutamissa tapauksissa johtua siitä, että sinänsä hyödylliset kuvankaappaukset on otettu sellaisista laajennetuin oikeuksin varustetun käyttäjän näkymistä, jotka eivät ole identtiset peruskäyttäjän näkymän kanssa. Ero opastuksen hyödyssä voi silloin olla samaa luokkaa kuin kilpasuunnistuksen erikoiskartalla ja retkeilijän reittikartalla.
Samantapainen perusvirhe on onneksi tullut minua vastaan niin monen muunkin järjestelmän oppaassa, että se ei erityisesti häirinnyt. Löytöretkeilijän mielellä eteenpäin! Tai – jos sopii – asennoiduttakoon tilanteeseen Hemingwayn kirjan Vanhus ja meri kirjan juonesta tiivistetyn elämänohjeen sanoin: ”Nyt ei ole aika murehtia sitä, mitä sinulta puuttuu. Mieti, mitä voit tehdä sillä, mitä sinulla on.”
Marko, Kirjoitat asiaa! Kipan tarkoitus oli kaiketi vilpitön, mutta se oli karkeasti sanoen ja vanhaa sanontaa käyttäen ”susi jo syntyessään”. Sen suunnitteluvaiheessa ja alkuvaiheessa tuli laajalti erittäin painavaa ja perusteltua kritikkiä, jonka olisi tullut johtaa Kipan laittamiseen jäihin. Näin ei käynyt ja nyt luemme surullisen tarinan suurine lisäkuluineen Rosilan kirjoituksesta.
Meidän (=Someron seurakunta) siirtyi käsittääkseni viimeisten joukossa Kipan käyttöön. Kun oli pakko. Olen ymmärtänyt, että olisimme oikein hyvin pärjänneet ilman Kipaakin, koska asiansa osaavat työntekijät. Mutta tällä mennään. Itse olen suhtautunut Kipaan kiihkottomasti. Kyllä, käyttöliittymä on osittain kummallinen, isolla ruudulla olevat pienet painikkeet ovat hieman huvittavan näköisiä. Ja mielestäni joidenkin pitäisi olla toisin päin (vasen – oikea). Kyllä, järjestelmä on osittain epälooginen, esim. ateriavähennysten kanssa. Ja kyllä, joitakin toimintoja se myös hidastaa. Osittain yhteysviiveiden takia. Ja erittäin huono muutos oli se, että kotikoneella ei pääse enää asioita hoitamaan (esim. päivittämään matkalaskua tai laittamaan laskuja kiertoon eteenpäin). Malliesimerkki ajattelusta, että kaikki ihmiset tulevat aamulla tiettyyn paikkaan töihin ja pysyvät koko työpäivän paikallaan. Sorry, kaikki eivät näin toimi.
Mutta siitä huolimatta, voin tavallisena riviviranhaltijana Kipan kanssa elää. Matkalaskut on tullut tehtyä ja laskuihin olen osannut laittaa oikeat momentit ja laittaa hyväksymiskiertoon (tämäkin oli joillekin kauhea uhraus). Ja kyllä, ehkä kynä ja paperi on edelleen joissain tilanteissa ylivertainen käyttöliittymä tietokoneeseen verrattuna mutta yritetään pärjätä. Kuittien skannaaminen on kieltämättä tympeää mutta yleensä teen sen omalla kotikoneella ja lähetän tiedoston itselleni evl-mailiin, josta sitten virastolla siirrän sen Kipaan, kun sitä ei enää kotoa käsin pysty hoitamaan, mikä on siis hölmöä.
Eli, onhan se kökkö mutta kyllä sen kanssa elää, jos on halua ja tahtoa. Taloudellisiin aspekteihin en osaa ottaa kantaa. Mutta jos kustannukset ovat kasvaneet, niin kuin väitetään, niin eihän sitä kunniaksi projektia ajaneille voi oikein sanoa. jotain henkilökohtaisia johtopäätöksiä kannattaisi silloin ehkä myös tehdä.
Perusteltu kannanotto. Kiitos, Olli.
Skannaaminen, joka nousi esille jo aiemmassa kommentissa, lienee mörkö, jonka kanssa on opittava elämään.
Velvoite skannata kuitit tms. koskee nimittäin muitakin digiympäristössä toimivia järjestelmiä kuin niitä, mitä kirkko käyttää. Mm. KELA odottaa, että etuuksia haettaessa hakemukseen liitetään digikuva. Valtakunnalliset kaupan ja tarviketuotannon yritykset puolestaan saattavat luvata parempaa reklamaatioitten käsittelynopeuutta, jos palautteeseen liitetään kuva valituksen aiheuttaneesta viasta.
Niksi. Jos oikeaa skanneria ei ole käytettävissä, niin riittävään lopputulokseen pääsee asettamalla kuitin tms. taakse mustan roskapussin ennen kuvaamista. Silloin kuvattavan kohteen automaattinen tai manuaalinen rajaaminen helpottuu ja kuvausjälkeä huonontavat varjot on helpompi välttää.
Henkilökohtainen kuittisirkus skannaustarpeineen pienenee myös siten, että työyhteisö (seurakunta) hankkii henkilöstön käyttöön riittävän määrän yritysluottokortteja. Firman piikki on ihan hyvä työväline, kun sitä käytetään harkiten. Tehkää aloite!
Moni kritiikki selittyy varmaan sillä, että asiat pitää tehdä eri tavalla kuin ennen. Otetaan esimerkiksi laskujen vastaanottaminen. Ennen lasku ilmestyi omaan lokeroon, josta sen huomasi, kun lokerolla kävi. Yleensä siinä oli siinä vaiheessa leima valmiina. Siis sellainen, jonka luomille riveille kirjoitettiin oikeat koodit ja nimikirjaimet. Sitä ennen piti kävellä laskun kanssa omalle työhuoneelle, jossa kaikki koodit oli ylhäällä. Kirjoitit numerot ja nimikirjaimet ja veit laskun takaisin sinne lokerikkoon ja laitoit sen kirkkoherran lokerikkoon, josta hän sen sitten poimi jatkotoimenpiteitä varten. Nyt sinun pitää (sen jälkeen kun Kipasta on tullut sähköpostia, että järjestelmässä olisi lasku, jotka vaatii toimenpiteitä) sillä samalla virastolla (kun ei kotona enää voi, se säästi aikaa ja nopeutti asioita) mennä omalla kompuutterillasi Kipaan, klikata muutaman kerran ruutua, kirjoittaa tarvittavat numerot ja klikata lasku eteenpäin. Meneekö tässä enemmän tai vähemmän aikaa, en tiedä mutta erilaista se on.
Matka- / päivärahalaskujen kanssa on vähän sama juttu. Ennen tein sen kotona valmiiseen Excel-tyyppiseen pohjaan. Itse piti pitää huolta, että korvausmäärät oli oikein määritetty. Kauden päätyttyä printtasi paperin ulos ja kiikutti sen kirkkoherran lokeroon hyväksyttäväksi. Nyt pitää täyttää Kipaa, jossa on ajantasaiset tiedot. Huonompi vai parempi, nopeampaa vai hitaampaa, en tiedä. Erilaista joka tapauksessa. Edelleen täyttö kotoa käsin helpottaisi elämää.
Skannaukset. Niin, hankaluus työpaikalla on siinä, että skanneri on kopiokoneessa ja se sijaitsee omalta työpisteeltä 15 metrin päässä. Joutuu kulkemaan käytävää edestakaisin. Asian vaivallisuuden voi jokainen itse ratkaista. Itse skannaan kuitit kotona, koska kuittien rajaaminen onnistuu näin paljon helpommin. Varsinkin jos kuitteja olisi useampi.
Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että jos pikkuostettavaa on säännöllisesti ja eri paikoista, niin luottokortti olisi kova juttu. Voipi olla, että sitä kohtaan tunnetaan liikaa epäluuloa, pelätään väärinkäytöksiä. Itsellä ei onneksi ostettavaa niin paljon ole, pärjään hyvin ilmankin.
Että kyllähän ongelmia itse kukin saa sieltä mistä haluaa. Tämän kanssa eletään. Tämä ei ole mitään verrattuna Populukseen, johon pitäisi käydä ilmoittamassa omat käydyt koulutukset. Se on aika paha rasti…
Kiitos tästäkin puheenvuorosta! Kuvaus askeleista laskun parissa askarrellessa on niin tarkka, että niihin on helppo eläytyä.
Populuksesta ja koulutuksista. Tunnollisuudella senkin sovelluksen parissa on omat hyvät puolensa. Voi olla, että juuri Sinun saamasi koulutus oikeuttaa työnantajan (seurakunta) saamaan valtiolta koulutuskorvausta. Voit ehkä ostaa sitä kautta tulleella lisärahalla uusia nuotteja tai virityttää soittimen, joka särkee korvaa. Kannattaa toki varmuudeksi keskustella talouspuolen osaajien kanssa, onko se riittävä porkkana innostua asiasta…
KIPAsta en tiedä mitään; jäin pois srk-hommista juuri kun se tuli. Ihailen kuitenkin blogistin asennetta. On turha voivotella asioita, joille ei voi mitään. Ja pitää ottaa se paras irti, mitä saa. Kuulostaa elämänkoulussa kypsyneen kristityn puheelta.
Samalla kuitenkin mietin, että onko todella niin, että Kipa on kuin luonnonvoima, jolle ei voi (juuri) mitään. Systeemi ei mitä ilmeisimmin toimi kunnolla ja vaikeuttaa ehkä enemmän kuin hyödyttää. Ja on vielä julmetun kallis. Ja ainoa keino on sopeutua hammasta purren.
Kuulostaa järjettömältä!
Kiitos näkökulmasta, Timo.
Keinoista: Sopeutuminen hammasta purren ei toki ole pakkini ainoa työkalu. Mieluummin teen jotakin havaitun ongelman korjaamiseksi. Vähintä on ilmoittaa se palautekanavaan sellaisenaan. Parempi on esittää palautteen yhteydessä kehittämistoivomus tai parhaassa tapauksessa jopa ratkaisuehdotus.
Ison osan työtehoa syövästä pahasta mielestä ja epäonnistumisen tunteesta voi välttää jo sillä, että työyhteisössä opetellaan käyttöön valitun järjestelmän sellaiset yhteiset uudet perusrutiinit, joita noudattamalla mahdollisimman moni voittaa jotakin. Esimiehen perusteltu pyyntö ja uuden toimintatavan yhdessä opettelu mahdollistavat muutokselle hyvän alun. Änkyrästäkin suhtautujasta saattaa silloin sulaa uuden innokas kannattaja.
Kehityksen suhteen saattaa yhä päteä roskisdyykkarin yhteiskunnallisesti oivaltava mutta perin pessimistinen peruslause: Paremmaksi kaikki muuttuu, hyväksi ei milloinkaan!
Jouni: ”Parempi on esittää palautteen yhteydessä kehittämistoivomus tai parhaassa tapauksessa jopa ratkaisuehdotus”.
Mutta jos tuo ratkaisuehdotus onkin luettavissa toisessa (Rosilan) blogkirjoituksessa.
”KPMG:n surkeaksi osoittautunut Kipa edellytti konsultin mielestä koko nykyisen toimintatavan uudistamista ja Kipan roolin muutamista. Monopolin sijaan taloudellisuuden parantaminen vaatisi henkilöstö- ja taloushallintopalveluiden kilpailuttamista.”
Mutta se taitaa olla liian kova (ainakaan vielä) toteutettavaksi.
Harmaan rovastin kristillistä kärsivällisyyttä sisältävän hyvän blogin ynnnä hyvien kommenttien jälkeen luin uudestaan Pertti J. Rosilan kirjoituksen. En voi mitään sille, että olen edelleen todella vihainen tästä kirkkomme tavasta hoitaa asioita. Kyllä alla olevat faktat täytyy ottaa vakavasti ja korjata heti koko surkea KIPA.
”Raportin mukaan kokonaiskirkon henkilöstö- ja taloushallinnon kustannusten piti alentua roimasti! Toisin on käynyt. Vuonna 2010 ennen Kipaa ne olivat vuositasolla 26 milj. euroa. Kipan myötä niiden olisi pitänyt alentua niin, että vuonna 2017 ne olisivat 17–19 milj. euroa vuodessa. Todellisuudessa ne olivatkin kohonneet 30 milj. euroon vuodessa.
Tavoitellut tietotekniikan ja henkilöstömenojen säästöt ajalla 2010–17 olivat KMPG:n raportin mukaan vain noin 7 milj. euroa. Kipan kehittämis- ja käyttökulut olivat kuitenkin samaan aikaan noin 66 milj. euroa. Kipalla tavoitellut miljoonien säästöt olivatkin kääntyneet kymmenien miljoonien eurojen lisämenoiksi.” Kyse on siis todella merkittävistä summista!
Uusinta raporttia odotellessa totean, että eihän tällainen meno liike-elämässä tulisi kuuloonkaan. Mutta onko niin, että toistaiseksi tasaisesti virtaavilla verotuloilla voidaan ev.lut. kirkossamme todella toimia ihan miten sattuu?
Kiitos palautteesta, Tarja.
Kun muistelen vanhoja uutisia, niin päädyn osin toisenlaiseen johtopäätökseen. Näyttää nimittäin siltä, että jokainen organisaatio voi erehtyä tekemään kokoonsa nähden strategisen mittaluokan virheitä. Monikansallinen yritys voi kuitenkin hukata jopa miljardin tai enemmän ilman että yritysjohdon polvet notkahtavat. Valtio ja varmaan moni kuntakin on tehnyt veronmaksajien rahoilla kustannettuja kalliiksi osoittautuneita hukkainvestointeja.
Kaikkea ei voi korjata. Mutta jos KIPA osoittautuu kustannuksia hillitsemään pyrkivistä nykyisistä kehittämistavoitteista huolimatta strategiseksi virheeksi, niin kaiketi se kyetään tunnustamaan ja tekemään uusi, parempi päätös.
Mittaluokan arvioimiseksi kaivoin verkosta faktoja. KIPA on kooltaan pienin Kirkon keskusrahaston tilinpidon organisaatioista. Vuoden 2018 tilinpäätöksestä ilmenee, että kirkkohallituksen menot olivat tuolloin yli 25 M€ ja tuomiokapitulien menot yhteensä 13 M€. KIPAn menot olivat alle 9 M€.
TP2018 kertoo lisäksi sivulla 16, että KIPAn käynnistettyä toimintansa se on vuosina 2012-2018 investoinut kaikkiaan 9 M€ ja toimintakuluja on kertynyt yhteensä 52 M€. Samaan aikaan maksutuotot asiakkailta ovat olleet yhteensä vain 35 M€, joten sikäli KIPAlaiva näyttää uivan raskaassa velkalastissa. Painolastiin lienee lisättävä toiminnan valmisteluvuosien 2010-2011 kulut, jotka eivät ilmene tilinpäätöksestä.
Jos tavanomainen aikataulu pätee, niin Keskusrahaston vuoden 2019 tilinpäätös julkistetaan 25.2.2020 pidettävän Kirkkohallituksen istunnon jälkeen. Silloin lienemme taas hippusen viisaampia kyetäksemme päättelemään, millaisen mittaluokan ratkaisusta KIPAn luomisessa on ollut kysymys.
Minulla ei ole mitään digitalisaatiota vastaan. Jokin sellaisessa systeemissä mättää, minkä pitäisi tuoda säästöjä ja säästää työaikaa asioiden yksinkertaistuessa. Mutta johtaakin seurakunnassa lisäkustannuksiin, turhautumiseen sekä laskujen maksun monimutkaistumiseen. Ja moniin muihin negatiivisiin seurauksiin. Joista kärsivät työntekijät.
Pakko kommentoida, kun olen itse toiminut ohjelmistoalalla ja käyttänyt monia eri hallinnon sovelluksia. Olisiko ollut viisasta ostaa valmisohjelmisto, jota käyttää tuhannet muutkin organisaatiot? En kyllä tunne Kipaa sen tarkemmin, mutta kuulostaa monimutkaiselta yksinkertaisten asioiden tekeminen. Ja kalliilta.
Kiinnostuin kommentistasi, Heikki. Kiitos.
Osoittautui, että KIPAn tuotepaketti näyttää kootun palikoista. Ainakin Tivi-verkkouutinen (kirj. Suvi Korhonen 26.10.2018)
Kirkon it-uudistus meni mönkään kertoo asiasta seuraavaa:
”Kolme miljoonaa euroa vuoden 2017 aikana maksaneet Kipan järjestelmät olivat kokonaiskirkon suurin sovellushankintojen erä vuoden 2017 budjetissa. Kipalla on ollut useita järjestelmätoimittajia, mukaan lukien SAP, Fujitsu, CGI, Basware, Atos ja eTaika.”
Koko artikkeli on lukemisen arvoinen. Se on kuitenkin ehdollisen maksumuurin takana.
Luulen, että suurin ongelma on monipoli. Seurakunnat eivät voi valita, keneltä palvelun hankkivat. Näin ollen vaikka joku tilitoimisto pystyisi tarjoamaan paremman palvelun halvemmalla, ei siihen tarjoukseen ole mahdollisuutta tarttua.
Luulen, että KIPAn monopoli ei ole ainoa syy korkealle kustannustasolle, vaan hankaluutta lisää seurakuntien itsenäisyys sekä valtava kirjo tilinpitoyksikköjen koossa. Myös tietohallinnon asiakaspalvelun hartiat saattavat olla paikoin liian kapeat. Muitakin syitä on käsittääkseni kuvattu KPMG:n raportissa.
Askel eteenpäin olisi mielestäni jo se, että erilaisia seurakunta(yhtymä)malleja palvelevia joustavia ja selkeitä vuokaavioita luotaisiin eri toimialoja edustavien työntekijöitten käyttöön kuvaamaan vähintäänkin sitä, miten osto- ja myyntilaskut kiertävät järjestelmässä.
Seurakunnan työntekijän keskeisen osuuden hahmottamista tapahtumien ketjussa vaikeuttaa se, että matkalaskut ovat aivan oma maailmansa, samoin palkanlaskenta (tuntisuunnitelmat, poissaolot syineen) sekä toimituspalkkioilla toteutettavat palvelut. Hautaustoimen maksut vaativat myös erikoisosaamista. Luottamushenkilöiden kokouspalkkiot sisältävät erityiskiemuroita ja menettelyt lisäksi poikkeavat toisistaan seurakunta(yhtymä)tasolla ja kirkon keskusrahaston tasolla.
Jos mielikuvani on likimainkaan oikea, niin säästöjä tuottavaan yhden luukun periaatteeseen näyttää vielä olevan matkaa. Neliraajajarrutus peruskäyttäjätasolla ei edistä matkaa sillä tiellä. Ei tietenkään myöskään palveluntuottajan kuurous perustellulle kritiikille.
En ajattele, että korkea kustannustaso olisi monipolin syytä. Mutta niin ajattelen, että jos on olemassa monopoli, niin moni kehitysidea jää syntymättä. Itse olen toiminut järjestössä, ja siellä tilitoimistopalvelut kilpailutetaan säännöllisesti. Ja siksi myös se tilitoimisto, joka juuri nyt hoitaa tilejä, haluaa kehittää omaa toimintaansa, jotta voi pitää asiakkaansa.
Sitäkin ajattelen, että pienen seurakunnan tilinpito on aika tavalla toisenlainen kuin tosi ison seurakunnan. Miksi niitä pitäisi hoitaa samassa putiikissa?
Pekka: ”…pienen seurakunnan tilinpito on aika tavalla toisenlainen kuin tosi ison seurakunnan. Miksi niitä pitäisi hoitaa samassa putiikissa?”
Ei yhden putiikin ratkaisu välttämättömyys lienekään. Mutta riittävän monia seurakuntatalouksia palveleva yhteinen palveluntuottaja voi kuitenkin kohtuullisella vaivalla tuottaa kokonaiskirkon ja sen seurakuntien hallintoa palvelevia moniulotteisia vertailuraportteja. Ne puolestaan oikein käytettyinä kirittävät luottamuspäättäjiä ja seurakunnan virkajohtoa kehittämään kokonaisuutta parempaan suuntaan. Edellytys tietenkin on, että ko. raportteja osataan ja tahdotaan käyttää.