On kysymys Raamatusta, oppineen lausumasta, vt. Olli Löytty, kolumni Kotimaa-lehdessä.
Kirjaimellinen ja tulkinta ovat sanoja, jotka eivät toimi yhdessä, ei millään kielellä!
Raamattu itse kertoo, mitä se / Hän on.
Paavali, joka oli aikalaisistaan edistynein, mitä juutalaisuuteen tulee, päätyi tilanteeseen, että kaikki tulkinta osoittautui roskaksi, kun hän tuli tuntemaan Itse Sanan, Jeesuksen. Eli tuli uskoon.
Paavalin tietämykseen sisältyi Vanha Testamentti/ Alkuperäinen ja “talmudit” mikä nimitys kattaa kaikki tulkinnat alkuperäiseen. Ensimmäinen on tänäänkin sama, ymmärrettävässä muodossa ja luettavissa eri kielillä. Toiselle ei näy loppua tulevan, koska tulkinnat ei ole sidottu mihinkään, eivätkä perustu mihinkään, mitä Raamattuun tulee.
Uusi Testamentti on täydellisessä sopusoinnussa Vanhan Testamentin kanssa. Kaikki näihin lisätty, tulkittu rikkoo kokonaisuutta, tasapainoa. Tietokirjailija, kuten Olli Löytty edustaa Kirjoitusten tulkintaa, minkä ainekset on puuta ja heinää. Kirjoitukset on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikuttamana. Niiden ymmärtäminen, sulautuminen on mahdollista vain Pyhän Hengen vaikuttamassa uskossa.
Niinpä, on myös tutkijoita, jotka katsovat että myös Ieosus Kristhos on vertauskuva, vertauskuva kevään eli talven haudasta aina nousevan uuden auringon heräämisestä. Eivät kirkkovuoden suurimmat juhlat sattumalta ole aurinkovuoden neljässä tärkeimmässä kulminaatiopäivässä…
Ari,
Lähetin sinulle viestin s-postin kautta. Saitko sen?
Reijo, vielä yksi asia. Ei meillä luterilaisilla papeilla ole mitään velvollisuutta tai intressiä erityisesti puolustaa ”tulkintoja”. On vain ihan oikeasti niin, että kun kristillinen usko on 2000 vuotta vanha ja meillä on koko joukko käyttökelpoisia määritelmiä ja tapoja puhua kristillisestä uskosta. En minä vaadi ketään käyttämään esimerkiksi sanoja ”armonväline”, ”kolminaisuusoppi”, tai ”seurakuntaneuvosto ”. Mutta jos itse asia on vankasti Raamatulla perusteltavissa, olisi älytöntä olla käyttämättä muillekin tuttuja ja mielekkäitä termejä.
Marko S.,
Kun puhutaan Seurakunnasta, niin ensimmäinen kristillinen, Uuden Liiton Seurakunnan perustuskirja on Apostolien Tekojen toinen luku. Se on myös yhtäkuin Profettain ja Apostolien perustuksella oleva Jumalan perhe. Siitä perustuksesta poikkeamisista on kyse. Perustus ei ole tulkinnan tuotteet, sakramentit. Määritelmä ”sakramentti” on yhtäkuin uskovaksi kastaminen. Tämä on kaikkien tulkintojen perustus ja sitä on johdonmukaista kutsua ”armovälineeksi”. Sitä kutsutaan myös uudestisynnytäväksi kasteeksi, eli uudestisyntymäksi. Olen usein sanonut ja sanon taas, että mikään kaste ei ole este tulla uskoon, eikä mikään kaste uudestisynnytä.
Uskon, ettet halua tulkinnoilla estää Itse Asiaa, Pyhän Hengen, Jumalan uudestisynnyttävää ”aktia”. Ongelma on evlut oppi, johon pappina olet sitoutunut tai sinun on annettava oletus, että olet sitoutunut.
Martti,
Muutamassa yhteydessä olen maininnut sinulle, että laita viite Raamatun tekstiin ja mainitse käännös. Ilman eri mainintaa tälläkin sivustolla viitaukset koskee KK33/38. On silloin nopeata mennä suoraan tekstiin.
Tämä kohta on siis Apt. 2:38, KK92. Ikävä kyllä, tässäkin on poistettu Pyhän Hengen kasteen merkitys. On kysymys Henkilahjasta, mikä on tätä kohtaa ennen, VT:sta lähtien, ilmoitettu niille, joissa on jo Pyhän Hengen sinetti, eli ovat uskossa. Sinä ja ne jotka ovat kääntäneet ”… lahjaksi Pyhän Hengen” edustavat niitä, jotka tarkoituksella sotkevat Henkilahjat Pyhän Hengen sinettiin, mikä on osoitus uskoontulosta, uudestisyntymisestä. Ilman tätä sinettiä ei Pyhälle Hengelle ole reititystä toimia ihmisessä. Tämä sama sotku ylettyy kuulijoiden jälkeläisille, lapsille (teknon) lupausta. Tässä sumpussa sitten on ”sanatarkka tulkinta” ja siihen voi mm. evlut opetus laittaa viittauksen ”Jeesuksen antamaan esimerkkiin tulkinnasta”.
Martti,
Alkuun: Kimputa kohtuullisesti, kuten tätä Markku S:n kommenttia, että itse kohdekin saa tilaa.
Isien perinnäissäännöt tai vaihtoehtoiset tulkintavaihtoehdot ovat asia, joihin Jeesus puuttui hyvin ankarasti. Tulkitseminen on aina vaihtoehto, ehkä parempi kuin itse Kirjoitus. Tällaisia ovat esimerkiksi evlut ja RKK:n katekismukset.
”Miksi edelleen Jeesuksen sanat loukkaavat niin että tuntuu kuin ’orjantappuroita’ julistettaisiin?” Jeesuksen sanoista tekemäsi tulkinnat ovat omiasi eivätkä Hänen sanojaan.
Martti Pentti onko siis se että kun ns ”omenan” siemenestä kasvaa orapihlaja ja tästä sanoo, että jokin on pielessä, mielestäsi ”tulkintaa” vai selkeää ”maalaisjärjen” käyttöä?
Ari,
Tein edellä kysymyksen sinulle. Poistan kommenttisi, ellen kuule sinulta.
Seppo Heinola
30.10.2021 23:14
”Käännös vai väännös: Kristittyjen ensimmäinen Raamattu Septuaginta oli myös ensimmäinen käännetty Raamattu. Eikä käännös ollut likikään paras mahdollinen. Kristityt joutuivat omaksumaan sen ansioineen ja puutteineen, sillä omaa kirjaansa he joutuivat odottamaan vielä useita satoja vuosia.”
Tässä edellä muutama lause kommenttisi alusta.
En lähde tähän käsittelyyn jo pelkästään siksi, että Septuaginta käännettiin kreikaksi niille hebrealaisille, jotka olivat menettäneet hebrean kielen osaamisen. Viisi Mooseksen kirjaa oli tarkoitus, kun käännöstä ilmeisesti Alexandriassa syntyi.
Olennaista on, että osa krist. Dogmaa perustuu yhä heprealaisten jo hylkäämään Septuagintaan, joka oli mahdollisesti myös yksi Jeesuksen Raamattu.
”Krist. Dogma” on minulle lähes käsittämätön ilmaisu.
Myös ”.. oli mahdollisesti …” on perusteluna heikko.
Eli edelliset sopivat toisiinsa tai ”täydentävät” toisiaan samalla periaatteettomuudella kuin Löytyn ”Kirjaimellinen tulkinta”. Eli täytyy tulkita ja vapautetaan tulkintojen tarkkuusvaatimukset. Ei tule mieleen, ettei tulkittaisi, vaan luettaisiin, mitä luettavissa on. Uskottaisiin myös Raamatun oma, toistettu kanta, että vain hengellinen tutkiminen on täsmällistä.
Martti,
Alat taas lähestyä jankutusta eli kommenttisi ovat muuttumassa ”leppäkeihääksi”.
Tämä ”tiivistelmä” on ristiriitainen, koska täsmällisyys ei ole enempää kuin oikea, totuus ja Totuus.
Eli toistat Olli Löytyn sanotusta ja toteutat mahdottomuutta.
Tämän voinkin antaa olla!
Täsmälleen, oikea, täsmälleen väärä(kö).
On nyt kysymys oikeasta, hengellisesti. Mikään totuus eikä Totuus ole venyvä, se on on, on tai ei, ei! Vaikka puhuisimme ajallisiin liittyvästä totuudesta, niin siinäkään totuudessa ei ole mitään väärää. On nk. ”valkoisia valheita”, joista teologia Augustinuksen ja Lutherin määritelmin puhuu.
Saarnasin tänään jumalanpalveluksessa mm. siitä, miten Jumala vihastuu ihmiseen ja hylkää hänet. Syntistä ei Jumala lähelleen ota laisinkaan.
Saarnatekstinä oli Jeesuksen opetuksen kohta vuorisaarnassa Matt. 6:14–15 . Lisukkeena oli Vanhan testamentin teksti Jes. 64:3–8 .
Saarnani oli tulkintaa näistä teksteistä.
Ville,
Uskon, että uskovan papin, niinkuin sinä, on luonnollista pysyä Raamatun totuudessa, eli vastustaa kiusausta tulkita sanoma, ”Sillä jos te annnatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi”. Tämän jakeen tulkitsematon sanoma on koko Raamatun sanoma, anteeksianto. Jos sanot, että se anteeksianto, minkä varassa ainoastaan perille pääsemme on mahdollista vastaanottaa ja jakaa sitä niille, jotka meitä ovat loukanneet tavalla tai toisella, et tulkitse, vaan kerrot saman asian yksiyhteen. Tätä Hebr. 4:2 kutsuu uskossa sulautumiseksi.
Mutta jos sanot, että tähän täytyy adaptoida lapsikasteen armo, niin se on tulkintaa, sitä mitä Jeesus vastusti. Hän vastusti isien perinnäissääntöjä, jotka muuttavat, tulkitsevat Kirjoituksia jopa niin, että kun ne eroavat Kirjoituksista, niin ne pätevät.
Sanotaan esim. ”Vain Kirjoitukset”, mutta sen jälkeen sanotaan vaikka mitä, mikä muuttaa hyvän raamatullisen lausuman.
Vaikka, ”Vain Kirjoitukset/Sola scriptura”, ei ole Raamatun tekstistä, niin se ei ole tulkintaa. Ongelma ja tulkintojen ketju sitten sisältää sellaisen määrän ”tunnareita” ja ”väikkäreitä”, että ensimmäinen lause vain vaivoin mahtuu samaan ”huoneeseen”.
Kun Filippus selitti hoviherralle pelastuksen tiestä, tai Pietari saarnasi helluntaina ja Korneliuksen talossa, niin ne kaikki oli saarnoja, sanoja, kun Pyhä Henki uskovalle uskossa avasi Kirjoituksia, mihin he viittasivat.
Voi vaikuttaa konstikkaalta, mutta on kysymys Pyhän Hengen vaikutuksesta, kun Sanaa saarnataan. Onko sakramentit Sanaa? Kun niistä saarnataan, niin kirkkojen käsikirjat on otettava käyttöön ja niillä tulkittava.
Jo viittasin etusivun juttuun piispojen huolesta, koskien Raamatun lukua ja tulkintoja.
Jeesuksen “malli” tulkitsemisesta on tulkintojen, eli isien perinnäissääntöjen hylkääminen. Asiat kääntyvä päälaelleen, kun piispa Revon aatokseen viitataan:
“Piispat rohkaisevat puheenvuorossaan lukemaan Raamattua ja ottamaan tulkinnassa mallia Jeesuksesta”
Tämä edustaa vastapuoleen liittymistä. Ensin kehotetaan lukemaan Raamattua ja sitten tulkitsemaan sitä, – – – kuin Jeesus!? Tällä metodilla “saavutetaan” eniten, mutta mitä? Eli on otettava huomioon tämän kaavan mukaan toimimisen todellinen tulos. Esimerkkinä pidän Jesuiitta-kulttuuria. Tämän päivän johtavin jesuiitta, paavi, lähettää pappejaan kielilläpuhumaan karismaattisiin seurakkuntiin, jotka tapahtumat televisioidaan. Lisäksi hän lentää helikopterilla tilaisuuteen pahoitellakseen ystäviensä erehdyksiä. Tämä on suunnattu helluntalaisille, mutta tilaisuudessa ei heitä ollut. Paavi tuolloin ilmoitti tulleensa tapaamaan veljiään, tarkoittaen hengellisiä veljiään. ADI ei tähän julkisesti vastannut, mutta tehtiin tiettäväksi, että paavi ei ole heidän veljensä Kristuksessa.
Kyllä nämä hämäykset tuleva esille, mutta niistä voi mainitakin, kun vastaan sellaista tulee.