Luin Samuel Davidkinin uuden kirjan Rautakupoli suurella mielenkiinnolla. Se tempaisi mukaansa. En malttanut edes syödä, kunnes olin päässyt sen loppuun. Täysverinen dekkari.
Itseasiassa se oli minulle jotenkin liiankin räväkkä. Yllättäviä käänteitä ja ruumiita, toinen toistaan kummallisempia kommervenkkejä ja liikkeitä eri osapuolilta. No, romaanissa voi hyvin tapahtua asioita paljon vauhdikkaammin kuin todellisuudessa, olipa kyseessä poliisi tai toisaalta rikollisjoukkio.
Luettuani teoksen jäin kuitenkin kaipaamaan sitä viisasta kulttuurista antia, jota löysin paljon Davidkinin edellisestä kirjasta. Juutalaisen kulttuuritradition ja hengenelämän käsittely oli tällä kertaa jotenkin ohuehkoa.
Dekkarit ovat yksi tärkeä kirjallisuuden laji. Tosin olen lukenut niitä vähän. Nyt matkakirjana aloitin Indrek Harglan dekkarin Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (Into 2019). Se sisältää monipuolista kulttuurihistoriallista kuvausta keskiajan Tallinnasta. Tämän joku tuttu antoi minulle huomattuaan blogistani, että myös dekkarit ovat osa lukukokemustani.
Isä Ambrosius 27.8.2019
