Hyvä Vladimir Vladimirovitsh,
Muuan toimittaja kysyi viime viikolla Nato-kantaani. Otin aikalisän viikonlopun yli. Pohdin vastausta. Tässä se tulee. Arvelin sen kiinnostavan Teitäkin.
Asia ei ole helppo. Ukrainan kriisin keskellä se on vielä mutkikkaampi. Tiedän hyvin, että Nato herättää Venäjällä paljon pelkoa.
Itsekin olen ihmetellyt, miksi Neuvostoliittoa vastaan perustettu sotilasliitto jäi kummittelemaan Neuvostoliiton hajottua.
Osaselityksiä on monia. Länsi-Euroopassa tunnetaan yhä kiitollisuutta amerikkalaisten roolista natsivallasta vapauttajina.
Saksalle Nato on kunniallinen tapa tehdä sotilasyhteistyötä ja pitää historian haamut aisoissa.
Itäisen Keski-Euroopan maat ovat yhä katkeria neuvostovallasta ja pelkäävät Venäjän aikeita.
Meillä Suomessa on perinteisesti kunnioitettu Venäjän tunteita asiassa, eikä ole juuri intoiltu Naton perään.
—
Sanon ensiksi, että mielestäni Nato on väärä väline Ukrainan kriisin hoitoon. Meidän eurooppalaisten tulisi kyetä puhumaan Venäjän kanssa ilman Natoakin.
Muutaman amerikkalaishävittäjän lennättäminen Puolaan tai sotalaiva Mustallamerellä ei nyt tuo turvaa kenellekään. Se vain lietsoo vanhoja pelkoja Venäjällä.
Olen vilpitön Venäjän ystävä. Uskon Venäjän kansan rauhantahtoon. Minulla ei ole mitään ruusuisia harhakuvitelmia Natosta.
Uskon, että Nato on vanhentunut väline hoitaa asioita Euroopassa. Siksi en ole myöskään Suomen Natoon liittymisen kannalla.
Mutta jos maani hallitus arvioisi, että Suomi ei enää ole turvassa ilman Nato-jäsenyyttä, tukisin sitä. Kerron nyt, miksi.
—
Olen kaikin voimin yrittänyt saada läntisiä päättäjiä kuuntelemaan Venäjän painokasta viestiä 21.2. sopimuksesta lähtökohtana rauhaan.
En ole enää varma, kannattaako yrittää. Krimin tapahtumat koettelevat jokaisen Venäjän ystävän luottamusta tulevaisuuteen.
Krimillä on vahvat siteet Venäjään. Mutta niin on Ukrainallakin. Maakunnan kaappaaminen naapurimaalta kriisin sattuessa herättää Venäjän naapureissa kaikki vanhat pelot.
—
Toistan, että annan tämän varoituksen Venäjän ystävänä. Se, mitä Venäjä nyt tekee Krimillä, uhkaa murentaa kaiken sitä kohtaan tunnetun luottamuksen ja ystävyyden muualla maailmassa.
Euroopan ja Venäjän kansat seuraavat tilannetta Ukrainassa kauhulla. Vetoan valtiomiehen viisauteenne tänä kohtalokkaana hetkenä.
Kuunnelkaa ystäviänne, älkää tahdottomia myötäilijöitä ympärillänne. Ukraina voisi toimia koko Euraasiaa yhdistävänä siltana, ei kuiluna välillämme. Vielä ei ole liian myöhäistä.
Mitro Repo :”Sanon ensiksi, että mielestäni Nato on väärä väline Ukrainan kriisin hoitoon”
Suomalaisen enemmistön mielestähän Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato on perinteisestikin ollut väärä väline yhtään mihinkään, kun YYA-Suomen poliittinen perintö on se, että sen suurempaa ”syntiä” ei ole, kuin puolustaa omaa itsenäisyyttään/suvereniteettiaan.
Harmittaa vaan Suomen sodan ajan valtiojohdon ja sitä tukeneiden maanpuolustusjärjestöjen [Suomen Suojeluskunta, Suomen Aseveliliitto, Lotta Svärd] puolesta, jotka ainoastaan Suomea koskevan voimassapidetyn Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti joko syyllistyivät ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin tai olivat maanpuolustajina näiden rikollisten ”fascistisia tukijoita”.
Näihin ”fascisteihin” kuuluu myös Suomen Suojeluskunnan poikiin liian nuorena sotaan liittynyt nyt jo tuonilmaisiin siirtynyt isäni, joka talvisodan alkupäivinä oli 10-vuotiaana rajan taakse jääneessä kotikylässään lapsijoukossa, joka joutui venäläiskoneen tulituksen kohteeksi.
Tämän päivän politikkojen mietteitä.
http://yle.fi/uutiset/ukraina_pakottaa_pohjolan_arvioimaan_uhat_uudelleen__norja_toivoo_suomesta_naton_jasenta/7131540