Minulla oli ystävä! Nimenomaan oli, koska hän on jo poissa. Me olimme molemmat perheellisiä, yksi vaimo ja yhtä monta lasta kummassakin perheessä. Meillä kummallakin oli kokemusta matkatöistä, kun leipä oli murusina siellä ja täällä. Hän kertoi kokemuksenaan seuraavaa: Hän oli saanut komennuksen Rovaniemelle Turun pääkonttorin edustajana. Hän työskentelee siellä ja kohtaa ongelman, jossa tarvitsee työnantajan apua, koska asia näyttää niin vaikealta. Hän soittaa esimiehelleen saadakseen apua. Hän saa vastauksen: Kun minä olen täällä ja sinä olet siellä, niin älä soita, kirjoita mieluummin.
Onko nyt niin, että tämä kaukojohtaminen on löytänyt tien myös hengelliselle alalle. Annetaan määräyksiä ja ukaaseja, kun ne on annetut voidaan kädet ristiä ja jättää käytäntö niille joille käytäntö kuuluu. Harjoitin turhaa aivovoimistelua. Mietin MN- festivaalin ehtoollisasiaa. Jos ajatellaan, että esimerkiksi 10 000 henkilöä roudataan johonkin. Jos keskimäärin olisi 40 henkeä per bussi, niin summasummarun busseja piti olla käytössä 25o kappaletta! Ehkä soittaminen tai kirjoittaminen ei olisi muuttanut tilannetta.
Kun tasa-arvolakia säädettiin, oli mahdollisuus saada varauma. Tiedän sen, kun olin sijaisesimiehenä luonnonvoimien palveluksessa. Koitin silloin tasoittaa naisten ja miesten eläkeikää, mutta vastaus oli varauma. Ny on ilmeisesti vähän siellä ja täällä maalattu itsensä eri nurkkiin ja sieltä ei pääse enää keskilattialle kukaan. Eikä näytä kirjeilläkään olevan muuta arvoa kuin pilkkapuheiden kohteena olla. Yksi kieltäytyy yhdestä ja toinen toisesta, mutta määrätyistä ikkunoista luonto näyttää ihan samanlaiselta kuin ennenkin. Valtakunnassa kaikki hyvin.
