Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. (1. Kor. 15:1-5 FB38)
He pysyivät alati apostolien opissa ja osallisuudessa, ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Apt. 2:42 FB38)
Mitkä kristinuskon fundamentit sinulle ovat tärkeitä ja mitkä eivät ole?
Mitä on tosi kirkon tosi oppi?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Taistelu (25.5.2017)
Kiitos, kaikille kommentoijille ja lukijoille.
Mitä on tosi kirkon tosi oppi?
Laki ja evankeliumi.
Minä luen piispa Svebiliuksen katekismusta, joka on Lutherin Vähäkatekismuksen selitys kysymyksin ja vastauksin. Tämä katekismus on erinomainen.
Svebiliuksen katekismuksen lukeminen kannattaa aina. Sitä luetaan edelleen rukoilevaisten piirissä, kai evankelistenkin…
Näin on. Katekismukseni ulkoasu on vuodelta 1831.
Näin tohtori Martti Lutherin ja uskonpuhdistuksen juhlavuonna voisimme kaikki lukea Vähäkatekismusta.
Suosittelen Lutherin Isoakin katekismusta. Ei se mitenkään pelottavan iso teos ole.
Martti Pentti, kiitos hyvästä suosituksesta. Molemmat ovat hyviä. Minä tykkään hyvistä kysymyksistä, joihin on hyvät vastaukset.
Kirkko tunnetaan ennenkaikkea siitä, että se pysyy Jeesuksen sanoissa ja Apostolisessa tunnustuksessa, ja pitäytyy Hänen sanassaan, josta meillä on ilmoitus Raamatussa.
Jumalan Luoma maailma, Jeesuksen Lähettäminen maailmaan, Hänen kuolema ja ylösnousemus, Pyhän Hengen Lähettäminen ja Kirkon toiminta Sanan ja sakramenttien jakajana ovat Kirkon selkeitä merkkejä ja on tosin muutakin, joka ilmenee uskon kautta tulevana Rakkautena ja palveluna, joka ei ole inhimillisen järjen päätösten tulosta, vaan yliluonnollisen ihmeen aikaan saamaa, joka myös peittää synnin paljouden, eikä tunne ihmistä lihan mukaan vaan hengen.
Kirkko pysyy yhteisessä rukouksessa ja tunnustuksessa joka on aina ja kaikialla sama. Jumalan Henki ei ole koskaan ristiriidassa Sanan kanssa, näin ollen Kirkko on yksimielinen Kristuksessa.
Kirkko taas ei ole sellainen, joka ei luota Sanaan, vaan ilmentää kaikessa toiminnassa ihmisen omaa suoritusta, joka ilmenee ihmiskeskeisyytenä, eli epäjumalan palvontana. Kirkko ei myöskään ole sellainen yhteisö, jossa Jeesuksen täytetty työ ehdollistetaan ihmisen omiin ratkaisuihin ja tekoihin Jumalalle kelvollisen mielen aikaan saamiseksi.
Kirkko jolla on ristiriitoja Sana inspiraation ja Pyhän Hengen kanssa, ei ole Kristillinen Kirkko vaan yleensä ihmisten luoma uskonnollinen järjestelmä, jollaisia maailma on täynnä ja ne tunnistaa helposti siitä, että niissä keskeistä on ihmisen oma toiminta Jumalan vihan lepyttämiseksi. Ne tunnetaan myös siitä, että ne eivät tunne Armoa, vaan pystyttävät ihmisen omaa vanhurskautta ja kelvollisuutta, he ovat valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia, kauniita ja kunnollisia katsoa , mutta sisällä ei ole elämää ja iloa, vaan kuolemaa ja kuolleita töitä.
Kristillinen Kirkko tunnetaan myös siitä, että Jumalan viha on sovitettu Kristuksen kertakaikkisella Uhrilla, jonka todistajana Jumala itse astui alas ja sovitti maailman synnin oman Poikansa kautta, jonka todistajaksi Pyhä Henki tuli maailmaan.
Joka kieltää Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen on antikristus ja monta on jotka korottavat ihmisen Jumalan paikalle, kieltäen Luojan ja Jeesuksen persoonan, joka Elää ja on Jumalassa ja Kirkossa, joka on Kristuksen seurakunta.
”Kirkko jolla on ristiriitoja sanainspiraation ja Pyhän Hengen kanssa, ei ole kristillinen kirkko vaan yleensä ihmisten luoma uskonnollinen järjestelmä,” Otin vapauden karsia mielestäni sekavaa suurten alkukirjainten käyttöä. Ristiriidattoman ykseyden ihanne on pidettävä mielessä, kun keskustellaan kirkon sisällä olevista opillisista erimielisyyksistä. Yksi aiheista onkin suhtautuminen Raamatun inspiraatioon. Ykseyden ihanne toteutunee täydellisesti vasta iäisyydessä. Sitä ennen meidän on elettävä ja toimittava tässä kirkossa, joka on paitsi Kristuksen ruumis maan päällä, myös ihmisten luoma uskonnollinen järjestelmä. Tämä kaksinaisuus näkyy mielestäni jo lainauksessakin. Pyhä Henki on Jumalan persoona, mutta sanainspiraatio ihmisten muotoilema oppi.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista!
Mikä on oikea kirkko? Näen niin, että oikea kirkko on se paikka, jos pyhät kokoontuvat sanan ja sakramenttien äärelle tai toisaalta kirkko on kaikki kastetut, jotka uskovat Herraan Jeesukseen Kristukseen ts. kastamattomat ja luopiot eivät kuulu oikeaan kirkkoon.
Martti Pentti, kiitos hyvistä kommenteistasi. Ykseys on tärkeää, mutta oikean kristuksen kirkon opin tuntemus on huonoa, jolloin pakostakin tulee erimielisyyksiä. Tänäpänä puhutaan moniäänisestä kirkosta, joka pakostakin on oikean kirkon vihollinen, koska se hajottaa ykseyttä.
Kiitos korjauksista Martti. Tuo ykseyden ihanne on paljon vaadittu, jos yritämme sovittaa omat mielipiteemme Raamatun sanan rinnalle ja Iuoda niistä sanan ohi meneviä käytänteitä. Ykseys ei tahdo onnistua, kuin silloin, kun kaikki asettuvat Sanan alle yksimielisesti.
Perus ajatus tulisikin aina olla, että olemme kaikki väärässä ja Jumala oikeassa. Tämä on lyhyellä tähtäimellä vaikea oppia, mutta pitkässä juoksussa osoittautunut ainoaksi Kallio pohjaksi. ( vrt. Kristillisen kirkon historia)
Ihminen on helposti synergiaan taipuvainen ja ottaa siksi helposti ohjat, jolloin tie alkaa monesti mutkistumaan, onneksi Jumalalla on keinot palauttaa ihminen takaisin oikealle paikalle. Seurakunta on tosiaan monimielisten ihmisten lauma, mutta kaikilla pitäisi olla kirkkaana mielessään, että Kristus tuli palvelemaan, eikä niinkään johtamaan, jollei ajatella, että johtaminen on toisten palvelemista… Jota se mielestäni syvimmillään on.
Kirkolla on vain yksi Johtaja, Kristus ja seurakunta on Kristuksen tuoksu. Niinkuin kukka tuoksuu maailman yllä, niin on myöskin seurakunta, mutta seurakunta ei ole itse kukka.
”Ykseys ei tahdo onnistua, kuin silloin, kun kaikki asettuvat Sanan alle yksimielisesti.” Tarkoitatko Sanalla Raamattua vai Kristusta, joka on lihaksi tullut Jumalan Sana? Kuinka tahansa, sanonta ’Sanan alle asettumisesta’ on runollisena ilmaisuna moniselitteinen. Olen kuulevinani sen taustalla latinalaisperäisen käsitteen subjekti, jonka voi tällaisessa yhteydessä kääntää joko alamaiseksi tai tarkastelun kohteeksi. Jeesus puhuukin Raamatussa uskoakseni sekä minusta että minulle. Näin hän sanoo: ”En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.” Kristitty on tämän mukaan enemmän kuin subjekti, alamainen. Hän on Kristuksen ystävä.
Ismo, erinomainen kommentti. Oikea oppi on laki ja evankeliumi. On hienoa kun meillä on pyhä Raamattu, jossa on kaikki mitä pyhään elämään tarvitaan. Kristuksen kirkko on Kristuksen, eikä siihen tarvita ketään sijaista maanpäällä. Tänäpänä jotkut piispat ja kirkolliskokoukset yrittävät ottaa Kristukselta valtaa pois, mutta tällainen maailmallinen kapina päättyy aikanaan.
Martti Pentti kiitos hyvästä näkökulmasta. Ainoastaan Kristus on todellinen ystävä, joka on antanut henkensä meidän puolesta. Meidän ystävyyden osoitukset taitaa olla aika heikkoa. Mistä tunnistat kristityn, joka on Kristuksen ystävä ja mistä Kristuksen vihamiehen?
MIksi minun pitäisi tunnistaa lähimmäiseni joko Kristuksen ystäväksi tai vihamieheksi? Olisiko minulla oikeus kohdella häntä eri tavalla sen mukaan? ”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.”
Martti Pentti, ihan kaikki ei pidä Jeesusta ystävänään, vaikka Jeesus on kuollut hänenkin puolesta.
Toistan: Onko minun syytä tietää, pitääkö toinen Jeesusta ystävänään vai vihamiehenään? Onko minun kohdattava toinen eri tavalla sen mukaan, tunnistanko hänet Jeesuksen ystäväksi vai viholliseksi?
Martti Pentti, en usko, että seurakuntayhteys voisi toteutua sellaisten kanssa, jotka ovat Kristuksen vihollisia.
”En usko, että seurakuntayhteys voisi toteutua sellaisten kanssa, jotka ovat Kristuksen vihollisia.” Toivottavasti yhteyden särkyminen ei koskaan ole minusta johtuvaa sen vuoksi, että erehdyn aiheettomasti pitämään toista ihmistä Jeesuksen vastustajana!
Meidän on aina hyvä muistaa, että Paavali oli Kristuksen vihollinen, mutta kuinkas kävikään? On hyvä jos voimme osoittaa rakkautta kaikkia kohtaan, sillä Jumalan Rakkaus on avoin kutsu kaikille ihmisille. On harmi, että monet kulkevat ristin vihollisena maailmassa ja taistelevat Herraa vastaan, mutta kuten sanottua, entinen ateisti voi olla huomisen evankelista. Tutkimattomat ovat Herran tiet.
Viekäämme Kristuksen Evankeliumia kaikkialle iloisin mielin, Herraan turvaten, sillä yksin Jumalan on Tuomio.
Aamen, kiitos Ismo.
Eikös se Paavali kirjoittanut jotain vaaroista valheveljien keskellä? Semmoisten kanssa yhteistyö voi olla jopa vaarallista.
Hyvä kommentti, kiitos Pekka. Silloin voi saada tikarin selkään.
”Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen. Mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teille puhtaana.” Tästä saan sen käsityksen, että valeveljet olivat perinteisen käsityksen kannattajia ja Paavali kuului liberaaleihin.
Paavali ymmärsi evankeliumin, eikä hyväksynyt lakihenkisyyttä, perinnäissääntöjä tai muitakaan harhaoppeja. Sama on tänäpänä, puhdasta evankeliumia vastustetaan kuin itse perkelettä.
Kiitos Martti Pentti hyvistä kommenteista!
”Sama on tänäpänä, puhdasta evankeliumia vastustetaan kuin itse perkelettä.” Siinä saakin olla tarkkana, kummalla puolella on? Onko vaikkapa opillisen yksimielisyyden edellyttäminen ehtoollispöytään tulevilta evankeliumin puhtauden vaalimista vai puhtaan evankeliumin vastustamista?
Lain ja Armon erottaminen on mahdotonta Hengestä osattomalle, siis niille, jotka eivät ole (vielä) vapaat lain kirouksesta.
Kristityt ovat Kristuksessa vapaat ja tätä vapautta eivät voi sietää ne tahot, jotka harjoittava itsevalittua Jumalan palvontaa ja näitä on paljon maailmassa ja myös kirkon sisällä. He ovat kyllä kaikessa lihan työssä esimerkillisiä ja tuohuavat Jeesuksen nimissä kaikkea, mutta oma kunnia ja oman vanhurskauden rakentaminen on heidän vaivansa hedelmä.
Kuitenkin on niin, että kaikkia tarvitaan maailmassa, Jumala on sen niin säätänyt, että Hänen kunniansa nousee kaikessa esiin, vaikka me miten päin asioita käännämme, niin meille ei ole annettu lupaa tuomita ketään, vaikka voimmekin seisoa ja vastustaa panettelijoitaja ja syyttäjiä sen perustuksen pohjalla, jonka Jumala on asettanut meidän Kallioksi ja turvaksi, sillä sanotaanhan meille myös:
”Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle” Saarn.16:4
Jos se siis näin on, niin miksi huolehdimme turhia? Jumala kuitenkin tuomitsee vanhurskaasti ja antaa kaikille leivän ajallaan. Kristittyinä meidän tehtävä on pitää esillä Jumalan Evankeliumia jokaiselle Pelastukseksi, myös niille, jotka häntä vastustavat. Kaikki me voimme totuuden puolesta, mutta mitään, emme voi sitä vastaan. Jumala tekee mitä tahtoo ja me olemme sen todistajat.