Sähköiseltä kirkonmäeltä tuskin löytyy ketään, joka ei olisi törmännyt viimepäivinä virinneeseen avioliittokeskusteluun, jonka käynnisti tällä kertaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumota Árpád Kovácsin saama rangaistus samaa sukupuolta olevan parin vihkimisestä.
Mitä tästä kaikesta pitäisi sitten ajatella?
Hallinto-oikeuden päätöksestä tyrmistyneiden ensireaktiona tuntuu olevan ajatus siitä, että tuomioistuinlaitos rajoittaa uskonnonvapautta. Jopa Oulun hiippakunta hakee valituslupaa perustellen sitä perustuslain suomalla kirkon autonomialla. Nämä argumentit lienee heitetty ilmoille kiivastuksissaan miettimättä asiaa tarkemmin. Kirkolliskokouksella on oikeus muuttaa kirkkojärjestystä ja tuomioistuin jakaa tuomionsa kirkkojärjestyksen perusteella. Miten niin kirkolla ei olisi uskonnonvapautta ja autonomiaa kun se saa vapaasti kirjata kirkkojärjestykseen mitä haluaa?
Kirkkoon kuuluvien sateenkaarikansalaisten joukossa hallinto-oikeuden päätös on vastaanotettu ilolla ja Helsingin piispa on esittänyt toiveikkuutensa kirkon virallisen koneiston rattaiden rasvaamiselle niin omassa hiippakunnassaan kuin kollegoidensa keskuudessa. Laajasalo lienee oikeassa, että vuosikymmenten vatvomisen jälkeen asian saaminen päätökseen olisi myös kirkon etu.
Korkein hallinto-oikeus ottanee aikanaan kantaa siihen, oliko nyt tehdystä ratkaisusta tyrmistyminen vai iloitseminen ennenaikainen reaktio, mutta lopullisesta päätöksestä riippumatta selvää on se, että sateenkaariparien vihkiminen kirkossa jatkuu. Jokaiselle parille löytyy oma kapinapappi.
Piispat yllätettiin housut kintuissa
Jos nyt annettu tuomio jää jatkokäsittelyssä lainvoimaiseksi, on oikeutettua todeta, että kirkon päättäjät mokasivat asian käsittelyn. Kukaan tuskin voi väittää, ettei kirkkoa olisi varoitettu etukäteen siitä, että kirkkojärjestyksen pykälät jättävät asian oikeustilan huomattavan epäselväksi. Tästä huomauttivat jopa valtakunnan kokeneimmat julkisoikeuden asiantuntijat.
Olisiko sitten niin, että kirkossa kuviteltiin oikeuslaitoksen ratkaisevan asiasta syntyneet kiistat piittaamatta siitä, mitä laeissa ja asetuksissa on kirjoitettu? Ajatuksena tämä on naiivi, mutta se saattaisi silti syntyä joukkosuggestiona ympäristössä, jossa usko omaan oikeassaolemiseen on rajaton.
Olipa tapahtumaketju mikä hyvänsä, on äärettömän noloa, jos ratkaisu asiassa tehdään kirkon ulkopuolelta. Se asettaisi piispojen viisinumeroiset kuukausipalkat ja kirkolliskokouksen loputtomat istunnut outoon valoon. Eikö kirkossa pystytä tekemään päätöksiä?
Kirkko vähemmistönsä panttivankina
Mennään sitten ongelman ytimeen, joita on mielestäni kaksi: Yhtäältä kirkolliskokouksen määrävähemmistösääntö on halvaannuttanut päätöksenteon ja pitää kirkkoa panttivankinaan. Toisaalta osapuolten kyvyttömyys kompromissiin estää sen, että kirkko pystyisi ottamaan asiasta päättämisen omiin käsiinsä.
On suorastaan koomista, että Oulun tuomiokapituli hakee valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta kun kirkon kannalta varma ratkaisu olisi muuttaa kirkkojärjestystä. Tuomiokapituli kantelee korkeimmalle hallinto-oikeudelle siitä, että kirkolla on huono kirkkojärjestys, jota se saisi itse muuttaa mutta ei kykene. Mikään järkevä organisaatio ei hoida oikeusprosessin kautta asiaa, joka tosiasiallisesti on sen omissa käsissä.
Sama umpikuja näkyy myös kirkollisessa keskustelussa. Vihkimisen puolustajat vetoavat oikeustilan epäselvyyteen ja siihen, että osa papeista vihkii joka tapauksessa. Vastustajat puolestaan ovat kehitelleet argumentaationsa tueksi niinsanotun avioliittoteologian, joka syntyi kuin tyhjästä meneillään olevan vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Kumpikin osapuoli varjonyrkkeilee, koska tarvittavaa enemmistöä oman tahtotilan runnomiseksi läpi ei löydy.
Nykytilassaan kirkko on kuin brexitin kanssa kamppaileva brittiparlamentti. Mikään vaihtoehto ei saa tarvittavaa enemmistöä. Mitään päätöstä ei pystytä tekemään. Ja lopputuloksena on ainoastaan iltapäivälehtien sivuille kelpaavaa sirkushuvia.
Yllätyin hieman kirkon lähtemisestä Priden tukijaksi. Olisiko nyt linjanveto tehty, ja lähdetään avoimesti muuttamaan myös avioliittoon suhtautumista? Minusta tuo vaikuttaa todennäköiseltä. Avoimuuden kehuminen ja Pride-kumppanuus eivät millään sovi yhteen sen kanssa, että edelleen ”opetettaisiin” vain miehen ja naisen välisestä avioliitosta. Kuulostaisi nyt erityisen tekopyhältä ja kaksinaamaiselta.
Ei kai ihmisten rinnalla kulkeminen ja hyväksyminen ole sama asia kuin avioliitto ja avioliittokäsityksen muuttaminen. Minä en ihan oikeasti ymmärrä miksi nämä esitetään kuin synonyymeina.
Eli miksi ihmeessä olisi ristiriitaista opettaa ja ylläpitää avioliittokäsitystä miehen ja naisen välisenä erityisenä liittona, ja hyväksyä kaikenlaiset.
hyväksyä kaikenlaiset.
-Siis hyväksyä kaikenlaiset ihmiset ihmisinä ja lähimmäisinä.
”Minä en ihan oikeasti ymmärrä …”
Täsmälleen. Jätetäänpä sananväännökset ja -muunnokset nyt tähän. Pidättäydyn osaltani ketjun pitkittämisestä asian vierestä jankkaamisella.
”Pidättäydyn osaltani ketjun pitkittämisestä asian vierestä jankkaamisella.”
-Anteeksi nyt, mutta minä olen yrittänyt selittää miksi perinteisessä kristillisessä avioliittokäsityksessä ei ole kyse syrjinnästä. Ja että avioliittolain muuttaminen ja ihmisten hyväksyminen ei ole sama asia.”
Sitä en ymmärrä miksi näitä väitteitä vain toistetaan kuin itsestäänselvyyksinä. Jos osoittaisit että olet kuullut ja ymmärtänyt, vaikket olisikaan samaa mieltä, ei olisi mitään syytä puuttua tuohon väärien oletusten esittämiseen 🙂
”Avoimuuden kehuminen ja Pride-kumppanuus eivät millään sovi yhteen sen kanssa, että edelleen “opetettaisiin” vain miehen ja naisen välisestä avioliitosta”
-Siis tämä väite on kummallinen.
Mielestäni kirjoitukseni ei käsittely Pride-tapahtumaa.
Totta, eli Riston kommentti meni jo aiheesta sivuun…
Mutta mitä tämä tarkoittaa?
”Vastustajat puolestaan ovat kehitelleet argumentaationsa tueksi niinsanotun avioliittoteologian, joka syntyi kuin tyhjästä meneillään olevan vuosikymmenen puolivälin jälkeen. ”
Miksi ihmeessä ajattelet, että avioliittoteologia, joka tukee avioliittoa miehen ja naisen välisenä Jumalan luomistyön mukaisesti, olisi jotenkin uusi (epätoivoinen) keksintö?
Sari, se tarkoittaa juuri mitä sanoin. Meillä ei luterilaisessa kirkossa ole juurikaan ollut avioliittoteologiaa ennen kuin se termi tempaistiin muutama vuosi sitten käyttöön kun piti löytää argumentteja vastustaa homoparien vihkimistä.
Antti Yli-Opas on tutkinut aihetta jo aikaisemmin ja ohessa lyhyt viittaus Kotimaan julkaisemaan pidempään artikkeliin aiheesta.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/puuttuuko-kirkolta-selkea-avioliittoteologia/
Mutta et voi väittää ettei sitä ole ollut olemassa. Totta kai se otetaan esiin tilanteessa jossa sitä tarvitaan. Syytät siis epärehellisestä pelistä?
Ei tässä sen kummemmin ole tarvetta ketään syyttää. Totesin vain, että perinteisesti meillä on kirkossa noudateltu avioliittolakia ja siihen on suhtauduttu yhteiskunnallisena instituutiona, johon kuuluu erityisella kaavalla läpi viety jumalanpalvelus.
Vasta viime vuosina on herännyt tarve erityiselle avioliittoteologialle ja avioliiton perusteita on lähdetty kaivamaan luomiskertomusta myöden. Voisi sanoa, että tarve vastustaa samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä on synnyttänyt tarpeen kehitellä avioliittoteologia, jollaista kirkolla ei aikaisemmin ole ollut.
Sitä voisin hieman kritisoida, että keskustelussa aika surutta (ja ehkä osin tarkoitushakuisesti) sotketaan kirkon vuosisatainen perinne ja muutaman viime vuoden aikana nousseet raamatuntulkinnat, jotta luodaan illuusio siitä, että avioliitosta on aina ajateltu kirkossa tietyllä tavalla.
Mikko, pyydän anteeksi, että kommenttini ei sopinut tähän. Minun mielikuvissani näillä asioilla on yhteys. Kuten kirjoitat, kirkko todella on avioliiton pyörteissä. Pride-kansan joukossa on varmasti ihmisiä, jotka toivovat kirkon hyväksyvän myös heidät vihittäviksi. Kirkon ryhtyminen tukijaksi tuntuu kädenojennukselta tähän suuntaan.
Lyhyen kommentin takia tuntui turhalta tarjota blogikirjoitusta. Niinpä laitoin kommentin blogiisi, johon ajattelin sen sopivan. Pahoittelen ajattelematonta kaappaustani. Poistanet kommenttini.
No worries. Hetken vain ihmettelin käydyn keskustelun suhdetta blogikirjoitukseeni. Sana on vapaa. En lähde kommentteja sensuroimaan ajatuksia vaikka lentäisivät vähän pidemmälle.