Jos kirkon johto ja sen jäsenet todella uskoisivat, he myös puhuisivat. Raamattu kertoo monin esimerkein, että kun ihminen saa tuntea sydämessään syntien anteeksisaamisen armon, hänen elämänsä suunta todella muuttuu. Jeesus antoi tappaa itsensä sen tähden, että syntiensä tähden ikuiseen kuolemaan tuomittu ihminen saa ikuisen elämän. ”Kyllä-kyllä, tämä jo tiedetään!” – Tiedetään, mutta uskotaanko todella, sopii kysyä, kun katsotaan minkälaista hedelmää kotoinen ja luterilainen kirkkomme tuottaa.
Aina siellä, missä evankeliumi todella uskotaan, tulee Pyhä Henki ihmisen sydämeen. Jeesus astuu elämän Herraksi ja silloin tämä maailma ja sen riennot jäävät väistämättä taka-alalle. Jeesus avaa ihmisen hengelliset silmät ja hän alkaa nähdä Totuuden. Hän näkee totuuden omasta syntisyydestään ja samalla kaikkien muidenkin. Hän käsittää, kuinka avuton hän on perimmäisten kysymysten äärellä. Hän ymmärtää oman pienuutensa ja Jumalan suuren kaikkivaltiuden. Hän näkee Jumalan pyhyyden ja vihan. Ja hän näkee Jumalan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa.
”Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” – Jeesus
Mistä kirkossa puhutaan? Mitä kirkko puhuu julkisuudessa?
En ole koskaan kuullut kirkon puhuvan yhtään mitään. Raamattupiirissä sen sijaan monikin puhui ja saatiin oikeaa opetusta. Miksi ihmeessä koko kirkkoa pitää moittia, jos jokin siinä ei omaa uskoa miellytä? Ihmettelen mikä mielekkyys on niputtaa kirkko joksikin pahaksi. Ei kai kirkko laitoksena voi mitään puhua. Jos kirkosta joku ei saa mitään, niin voihan sitä mennä muualle hakemaan. Jos joku opettaa kirkossa toisin, kuin asianomainen kokee oikeaksi, niin miksi siitä syytetään koko kirkkoa? Sellainen syytös kohdistuu myös Jumalan työhön kirkossa.
Kyllä Mooses ja Jeesuskin huusivat huolensa koko Israelista, vaikka ehkä joku pyhäkin siinä joukossa on. Ei kristityn tarvitse rientää hyssyttelemään, jos vaikka koko kansakunnan syntejä kuulutettaisiin katoilta.
”Hän näkee totuuden omasta syntisyydestään ja samalla kaikkien muidenkin.”Tjaa… Onhan tämä oikeastaan ihan hyvä lähtökohta. Entä sitten, kun on löytänyt armollisen Jumalan ja syntien anteeksiantamuksen, mitä siitä seuraa? Jääåkö jäljelle totuus kaikkien muiden syntisyydestä? Miten silloin suhtautuu itseensä? Kuinka välttää omavanhurskaus ja muiden tuomitseminen? Nämä ovat tärkeitä asioita. Onneksi niistäkin puhutaan kirkossamme.
”Kun kristityn on nimi mulla / tee siksi minut todella” veisataan kirkossa. Minun insinöörinaivoihini ei vain taivu mitenkään ajatus, että yhden hyvän ihmisen kiduttaminen kuoliaaksi noin 2000 vuotta sitten sovittaisi minun ja kaikkien muidenkin Häneen uskovien väärinteot eli synnit. Tämähän on täysin jumalaton ajatus ja sopimaton tällä palstalla, mutta se nyt vain on totta. Totuuden pitäisi olla suuressa arvossa myös näissä piireissä.