Jos kirkko haluaa aidosti tunnustaa jokaisen elämän hyvyyden, on sen oltava aina valmiina tulemaan naisten avuksi epätoivottujen raskauksien kohdalla, olivatpa nämä seurausta raiskauksesta tai molemminpuoliseen suostumukseen perustuneesta seksistä.
Asiakirja Maailman elämän edestä on ortodoksinen yhteiskuntaoppi vuodelta 2020.
Abortin kohdalla asiakirja on perinteinen. Käsitteistö on kovaa. Abortti on sen mukaan yksinkertaisesti väärin.
Itse kiinnitin huomiota sanaan jos.
Jos kirkko aikoo näin opettaa, on sen ”oltava aina valmiina” auttamaan.
Asiakirja siis haastaa ennen kaikkea kirkkoa itseään. Kirkko ei voi vain tuomita kovasanaisesti.
Sen on myös ”kiiruhdettava auttamaan odottavia äitejä, jotka kärsivät kurjuudesta, hyväksikäytöstä tai muista vaikeuksista, tarjoamalla heille aineellista ja henkistä tukea, hengellistä helpotusta ja muistutusta Jumalan rakkaudesta niin raskauden aikana kuin sen jälkeenkin”.
Yhteiskuntaopin antoisin puoli on juuri tämä yhteiskunnallinen ja kirkkoa itseään peilaava puoli.
Oma toiminta tulee olla johdonmukaisesta. Aiheesta esimerkiksi asiakirja tuomitsee kuolemanrangaistuksen. Joko elämä on pyhää tai ei, alusta loppuun.
Asiakirja muistuttaa, ettei kirkko abortin kohdalla ”voi teeskennellä olevansa pätevä kaikissa tapauksissa arvioimaan parasta menettelytapaa”.
Monissa vaikeissa tilanteissa kirkon ”tulee luovuttaa asia vanhempien rukoukselliseen pohdintaan ja heidän lääkäriensä arvioitavaksi”.
Ortodoksisuudessa suhtaudutaan jumalanpalveluksiin intohimoisesti. Asiakirja myös vaatii, että kirkon on tarkistettava perinteisiä rukouksia keskenmenoon liittyen.
Kirkon on noustava ”rakkauden ja herkkyyden pastoraaliselle tasolle, jota raskauden keskeytyminen vaatii”, myös abortin suhteen.
Täytyy ehdottaa Dawkinsin Out-kampanjalle samantyylistä merkintätapaa. Tähän asti olemme tyytyneet puskuritarroihin, hihamerkkeihin ja pinsseihin.
Matkimista mailmalta: intiaanit ja hindut ovat jo ammoin pirrelleet pyhiä merkkejään kasvoihin .
Noo, tuhkan ja veden sekoittaminen synnyttää lipeää… Lipeä syövyttää ja aiheuttaa palovamman. Vahingoista opimme. Kuiva tuhka tai öljyyn sekoitettu tuhka pitäisi olla ok.
Ei sitä tarvitse piirtää otsaan. Sen tuhkan voi ripotella päähän. Toisaalta ei varmaan mitään pahaa siinä, jos katumuksen merkki myös näkyy. Kyllä kaikilla on aihetta katua, kääntyä ja uskoa evankeliumi.
Lars A,
Oletko havainnut tuomitsemista?
Minusta aborttia pakkotilanteessa pitää verrata ihmisen surmaamiseen sodassa. Ei tappamisessa ole koskaan mitään hyvää, mutta langenneessa maailmassa monenlaista tapahtuu.
Montako syntymätöntä lasta arvelette Jari Haukka Jumalan murhanneen antaessaan taivaasta sata tulta ja tulikiveä kahden kaupungin asukkaiden ylle niin että kaikki ihmiset kuolivat?
Olen havainnut.
Asiakirja Maailman elämän edestä on askel eteenpäin ajankohtaisen aiheen käsittelyssä, erityisesti Yhdysvaltain kontekstissa. Se ilmenee monessa kohdassa asiakirjaa.
Kaavamaisuus on jäänyt sivuun ja antimonia (yksi 1900-luvun anneista ortodoksisessa teologiassa) otettu mukaan jännitteeksi. Hyvänlainen kirkon itsensä haastaminen on myös paikallaan. Hyvä on tämä kehitys.
Jos taivaasta sataa tulta ja tulikiveä, niinkuin Raamatun mukaan kerran vielä koko nykyisen maailmamme päälle on tuleva, niin siinä ei ole meillä ihmisillä paljon sanottavaa. Sitä ennen yleensä kysytään ihmiskunnalla halua parannukseen, joka koskee meitä kaikkia.
”Sitä ennen yleensä kysytään ihmiskunnalla halua parannukseen, joka koskee meitä kaikkia.”
Miten tämä kysymys esitettiin Sodoman vielä syntymättömille sikiöille ennen kuin heidän tulella ja tulikivellä murhattiin?
Seppo, vastaavaa voi kysyä siltä abortoidulta lapselta, jonka lääkäri tappaa, kysyttiinkö häneltä. Ja nämä ihmisten teot jatkuvat.
Vastaapa nyt Paajanen vaan esittämääni kysymykseen ja hautaa se haiseva punainen sillisi vaikka takapihasi tunkiolle.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Harhaanjohtava_vihje
Jumalan luomaa elämää kuuluu kunnioittaa, mutta ei vain yhdellä tavalla vaan kaikki asiat ja asianosaiset ihmiset huomioiden ja eteenpäin katsoen. Se ei ole helppoa, mutta elämä ei ole helppoa ja kaavamaista.
Hyvin sanottu. Liian usein vaikkapa aborttia on käsitelty kaavamaisesti tuomiten. Asiakirja Maailman elämän edestä on monella tavalla tästä askel pois tai juuri eteenpäin.
Tuomitsemista on kahdenlaista. Oikeusvaltiossa tuomioistuimet tuomitsevat valtiovallan säätämien lakien perusteella. Toisaalta Jumala tuomitsee viimeisellä tuomiolla kaikkitietävyydessään ja sanassaan ilmoitetun tahtonsa nojalla, tosin myös armahtaa ansaittusta tuomiosta armolupaustensa mukaan. Kirkko ei voi tuomita, mutta sen tulee opetuksessaan ja julistuksessaan selkeästi tuoda esille, mikä on Jumalan tahto. Tämä ns. lain saarna ei ole tuomitsemista, vaikka siihen loukkaantuvat näin väittävätkin. Niinikään yksilöt ja epäviralliset yhteisöt tai media eivät voi tuomita, vaan ainoastaan paheksua vääränä pitämiään käyttäytymismuotoja. Tämä on osa yhteiskunnassa käytävä arvokeskustelua, jossa pitäisi oppia sietämään hyvinkin syviä erimielisyyksiä.
”Kirkko ei voi tuomita, mutta sen tulee opetuksessaan ja julistuksessaan selkeästi tuoda esille, mikä on Jumalan tahto.” Se, mitä Jumala meiltä tahtoo, on vain toinen puoli kirkon julistusta. Se, mitä Hän meille tahtoo, on toinen, tärkeämpi.
Martti on aivan oikeassa. Koko pelastusjärjestys ei oikein tuntunut mahtuvan kommentiksi tarkoitettuun puheenvuoroon. Mutta tulkoon tässä sanotuksi, että käsittääkseni lain saarnaa sinänsä on yllin kyllin, joskin usein ohitetaan vähemmän miellyttäviä lainkohtia. Evankeliumin saarnasta, armon ja sen perusteiden julistamisesta sen sijaan on usein huutava puute. Saarna, jonka anti on tiivistettävissä kehotukseen ”olkaa kilttejä toisillenne” ei ole evankeliumia vaan lakia. Evankeliumia on kun kerrotaan miten rötöstelijä voi löytää anteeksiantavan ja armahtavan Jumalan.
Blogi on eräässä mielessä ajankohtainen myös ev.lut. papistolle. Kirkkohallituksen julkaisemassa vuoden 2022 synodaalikirjassa Pelastus otetaan nimittäin kantaa myös blogissa viitattuun asiakirjaan Maailman elämän edestä.
Kati Jansa on kirjoittanut synodaalikirjaan otsikolla Pelastus, hyvinvointi ja eriarvoisuus. Jansa toteaa (s. 195, i synodalavhandlingen s. 194) mm. seuraavaa: ”Ortodoksinen ja katolinen kirkko ovat ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin pureutuvissa sosiaalieettisessä dokumentaatiossa askeleita edellä Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Ortodoksisen kirkon Maailman elämän edestä -asiakirjassa (2020) käsitellään muun muassa suuressa kuvassa ihmiskuvaa, ihmisoikeuksia, sotaa ja köyhyyttä sekä tarkennetaan mm. halpatyövoiman, median, rakenteellisen köyhyyden ja ilmastokriisin kysymyksiin.”
Todettakoon samalla, että synodaalikirjassa julkaistu suora linkki (s. 206, i synodalavhandlingen s. 205) em. suomenkieliseen asiakirjaan on valitettavasti vaurioitunut. Kirjan nimessä olevan toisen välilyönnin korvausmerkinnästä on prosenttimerkin jäljestä pudonnut pois numero 20. Lukee siis Maailman%20elämän% edestä. Pitäisi lukea Maailman%20elämän%20edestä.
Huoli ei ole ylipääsemätön. Ainakin Google näyttää löytävän hakutuloksiin oikean asiakirjan, vaikka hakukenttään tai otsikkoriville kirjoittaa korjatun linkin sijasta pelkän otsikon Maailman elämän edestä.
Kiitos vinkistä. En tiennyt, että MEE on esillä siellä.