On kysytty, miten kirkko reagoi Ukrainan tapahtumiin ja ylipäätään kansainvälisen ilmaston viileämpiin tuuliin. Voisi sanoa, että toistaiseksi varovaisesti.
Kirkolta kuitenkin odotetaan rauhan ajatuksia ja toivon vahvistamista, niin lähellä kuin kauempanakin olevien ihmisten rinnalla kulkemista. Oma lukunsa on, että Ukrainan tapahtumat koskettavat Eurooppaa ja pääosin kristittyjä maita. Siitä ei saa uskontojen välistä kysymystä.
Ukrainakeskustelussa on haettu vertailukohtia historiasta ja arvuuteltu tulevia tapahtumia. On tunnettu myötätuntoa, mutta myös ahdistusta ja pelkoa.
Monissa seurakunnissa Ukrainan tilanteen puolesta on jo rukoiltu. Viime pyhänä seurakuntia koko Suomessa kutsuttiin rukoilemaan messussa Ukrainan ja siellä asuvien puolesta. Monessa kirkossa se toteutui, mutta tuskin kaikissa.
Rukoilemisen tarve ei ole vielä poistunut. Yhteiseen esirukoukseen voi liittää myös Syyrian tilanteen ja muut maailman kriisipesäkkeet.
Espoossa pohdittiin pari viikkoa sitten kirkon asemaa ja tehtäviä muuttuvassa yhteiskunnassa. Maailmanpolitiikan ja talouden epävarmuuden todettiin tuovan kirkolle uusia tehtäviä. Yhteiskunnan huolenpito ihmisistä on vaarassa ja vanhuksia uhkaa unohtaminen. Kunnat korostavat yhä enemmän ihmisten omaa vastuuta omasta ja omaistensa hyvinvoinnista.
Tämä korostaa kirkon diakoniatyön merkitystä.
Kirkon on elettävä tässä ajassa, ihmisten arjen huolien keskellä. Kirkko ei saa käpertyä oman olemuksensa pohtimiseen, oppiriitoihinsa tai historiaansa. Kristinuskoa eletään todeksi meidän aikanamme.
Ja kristillinen kirkko on maailmanlaajuinen.
Jumala oli ilmoittanut Nooalle hukuttavansa ja hävittävänsä turmeltuneen maailman; mutta vierii sata vuotta, eikä kukaan saa sen toteutumista nähdä ja kansa piti Nooaa valheenpuhujana. Nooa oli varma Jumalan sanasta ja oli uskollinen Jumalalle, hän toimi uskollisesti sata vuotta ennen kuin tapahtui Jumalan sanan mukaisesti. Meidän aikamme muistuttaa paljon Nooan päivien ja Lootin päivien aikaa. Odotammeko varmana Jeesuksen Kristuksen tulemista suurella voimalla ja kunniassa, kuten Nooa odotti Jumalan sanan toteutumista?
Jeesus sanoo: ”Niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki. Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” (Luuk. 17:26-35)
Olen ajatellut, että tuo Arkin ”Terva” (pelastus) on maailman ja taivaan välissä, kuten se jätti Jumalan Sanaan uskomattomat maailmaan ja erotti hukuttavan veden ja arkin henkilöt toisistaan.
Jeesuksestakin puhutaan välimiehenä Ihmisen ja Jumalan välissä.
Ne jotka ovat Jeesuksessa, ovat tuon Arkin Pelastuksen suojissa, kun Jumalan säätämä tuhon päivä tulee. Herran päivä, suuri ja peljättävä.
”Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.
Sentähden herpoavat kaikki kädet, ja kaikki ihmissydämet raukeavat.
He peljästyvät, kivut ja tuskat valtaavat heidät, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä, kasvot tulenkarvaisina.
Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.
Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat eivät loista valollansa, aurinko on pimeä noustessansa, kuu ei kirkkaana kumota.
Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa; minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.
Minä teen kuolevaiset harvinaisemmiksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaisemmiksi kuin Oofirin kulta.
Sentähden minä järisytän taivaat, ja maa järkkyy paikaltansa Herran Sebaotin kiivaudesta, hänen vihansa hehkun päivänä. Jes.13:6-13
Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. (1. Joh. 5:10-12)
Ei Nooa tervaa tietenkään käyttänyt, vaan maapihkaa eli asfalttia eli pikeä. Olisi ollut kenties mahdotonta polttaa tervaa.
”Tee itsellesi arkki honkapuista, rakenna arkki täyteen kammioita, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.” 1.Moos.6:14 En tiedä tuosta aineesta, ilmeisesti pikeä tai maapihkaa, alkusana vain merkitsee ”pelastusta”, se oli ajatuksena. Honkapuitakin nykyisin niukalti noilla kyseisillä alueilla. Nooan usko on meille hyvä esimerkiksi, uskosta, joka on ihmisen ulkopuolelta.
Uskosta joka panee kaiken toivonsa Jumalan Sanaan.
Kristuksen kirkko on Sanan kirkko, Jeesus vetoaa jatkuvasti kirjoituksiin, kun aikansa oppineet väittelivät, ylösnousemuksen mahdottomuudesta ja muista ihmeistä. Usko on se mihin sana tarttuu, ”kuin täi tervaan”, jos näin raflaavaa esimerkkiä voi käyttää, mutta kuvaa hyvin uskon luonnetta, se siis on se minkä Jumala oli Pietarille antanut. Mikään muu ei tunnista Jeesusta lihaksi tulleeksi Jumalaksi, kuin Isän antama Usko.
Usko siis syntyy Jumalan Sanasta, joka on Pyhä ja siis erotettu muista kirjoituksesta, sillä se ilmoittaa Sanan olevan lähtöisin Jumalan luota.
Tämä onkin yksi tärkeimpiä asioita ymmärtää. Sanat ovat Jumalasta lähtöisin, ne ovat itse Luojan kädestä annetut. Mooses sai ne suoraan Jumalalta.
”Ja kun Mooses astui alas Siinain vuorelta ja hänellä vuorelta alas astuessaan oli kädessänsä kaksi laintaulua, ei hän tiennyt, että hänen kasvojensa iho oli tullut säteileväksi hänen puhuessaan Herran kanssa. 1.Moos.34:29
Voimme olla kirjoituksista mitä mieltä hyvänsä, mutta ne ovat juuri ne kirjoitukset, jotka synnyttävät uskon, jolla Jumala Pelastaa omansa lähettäessään Poikansa maailmaan. Jeesus tuli omiensa tykö, mutta eivät ottaneet Häntä vastaan, sen tähden, että me pakanat saisimme myös Pelastuksen sanan luoksemme, ja niin on tosiaan tapahtunut, että Sana tuli vihdoin myös meidän luokse, jotka olemme uskoon tulleet.
Siinä on näytetty kirjoitukset myös toteen, että lähetti sen kaikkeen maailmaan, ettei yksikään jäisi siitä osattomaksi. Mutta kuka uskoo saarnamme, on hyvä kysymys.
Herra on se joka kutsuu, sillä on edeltätuntenut ja määrännyt pelastuksen johon uskovansa liittää saarnauttamansa Sanan kautta ja Pelastaa ja vanhurskauttaa ja kirkastaa meidät, jotka uskomme Hänen Poikansa Evankeliumin.
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.Room.8:1-2
”Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” Room.8:27-33
Kristuksessa, me olemme ja odotamme toivossa, että lunastaa meidät lupauksensa mukaan.
Kyllä Nooa on tervaa käyttänyt arkin rakentamisessa kuten Raamatussa on kerrottuna; joka tapauksessa arkki oli hyvin pietty. Minä luotan Jumalan sanaan. Oma viisaus vie meidät harhaan. Ismo kirjoitti hyvin pelastuksesta. Kiitos!
Tee sinulles arkki hongasta, ja tee sisälle olinsijat, ja tervaa se sisältä ja ulkoa. (1. Moos. 6:14 / Biblia)
Ovatkohan ’honkapuu’ ja ’terva’ missään mielessä sanatarkkoja käännöksiä? Ne kuulostavat entisten suomalaisten ymmärrykseen sovelletuilta.
Raamattu kirjoitetaan kuulijoitaan varten. Niinpä afrikkalaisessa käännöksessä saatetaan rukoilla jokapäiväistä puuroa, kun leipä on perinteelle tuntematon ruokatavara. Papualainen taas ei ole koskaan nähnyt lampaita, joten Jumalan karitsa on häntä varten muodossa ’kiharakarvainen porsas’.
Martti Pentti, Kristuksen kirkkoon kuuluva luottaa Jumalan sanaan. Muille on aivan sama, lukeeko siinä honka vai puu tai terva vai piki, eivät he siihen kuitenkaan usko.
Onko käytössä oleva raamatunkäännöksemme siis epäluotettava väärennös, kun arkki tehtiin sen mukaan sypressistä ja tiivistettiin maapiellä?
Martti Pentti, minä luen pääasiassa kahta vanhempaa virallista käännöstä; Biblia ja 33/38. En osaa ottaa kantaa uuteen käännökseen. Käännöskomitean puheenjohtaja piispa Nikolainen oli ylpeä uudesta käännöksestä, josta tuli parempi kuin mitä alkuperäinen on.
Miten mahtaa tuonkaan jutun totuusarvon kanssa kanssa olla? Aimo T. Nikolainen saattoi tosin olla tyytväinen komiteansa työhön, mutta tuo sutkaus tuntuu oudolta. Ettei vain olisi raamatunkäännöstyötä moittineiden sepittämä.
Kenelle Hitler omisti kirjansa “Mein Kampf”?
Hyllyssäni on kirjan suomenkielinen toinen painos, joka on painettu WSOY:n laakapainossa 1941 suomentajana Lauri Hirvensalo. Samoissa kansissa on sekä teoksen ensimmäinen osa ”Tilinteko” että toinen osa ”Kansallissosialistinen liike”. Kirjan ensimmäisellä osalla on erillinen omistuskirjoitus, joka kuuluu seuraavasti:
>>
Marraskuun 9 p:nä 1923, klo 12.30 päivällä kaatuivat Feldherrnhallen edustalla ja entisen sotaministeriön pihalla Münchenissä seuraavat miehet kansansa ylösnousemuksen uskossa.
Alfarth, Felix, kauppias, s. 5.7.1901
Bauriedl, Andreas, hatuntekijä, s. 4.5.1879
Casella, Theodor, pankkivirkailija, s. 8.8.1900
Ehrlich, Wilhelm, pankkivirkailija, s. 19.8.1894
Faust, Martin, pankkivirkailija, 27.1.1901
Hechenberger, Anton, lukkoseppä, s. 28. 9. 1902
Körner, Oskar, kauppias, s. 4.1.1875
Kuhn, Karl, hovimestari, s. 26.7.1897
Laforce, Karl, insin. ylioppilas, s. 28.10.1904
Neubauer, Kurt, palvelija, s. 27.3.1899
Pape, Claus Von, kauppias, s. 16.8.1904
Pfordten, Theodor von der, ylimaakunnanoikeudenneuvos, s. 14.5.1873
Rickmers, Joh., ratsumestari e.v.p., s. 7.5.1881
Scheubner-Richter, Max Erwin von, insin. tohtori, s. 9.1.1884
Stransky, Lorenz, Ritter von, insinööri, s. 14.3.1899
Wolf, Wilhelm, kauppias, s. 19.10.1898
Ns. kansalliset viranomaiset eivät sallineet haudata näitä kaatuneita sankareita yhteiseen hautaan.
Niin omistan heille yhteiseksi muistoksi tämän kirjan ensimmäisen osan, jonka veritodistajina he ainian kulkekoot valon näyttäjinä liikkeemme kannattajien edellä.
Landsberg a. L., Linnavankeudessa, 16.10.1924
Adolf Hitler
>>
Kirjan toisen osan alussa ei ole erillistä omistuskirjoitusta. Osan lopussa (ennen loppusanoja) on kuitenkin seuraava kappale:
>>
Ne kuusitoista sankaria, joille olen omistanut tämän teoksen ensimmäisen osan, tahdon tämän toisen osan lopussa osoittaa meidän oppimme kannattajille ja sen puolesta taistelijoille niiksi sankareiksi, jotka mitä selvimmin asiastaan tietoisina uhrasivat itsensä meidän kaikkien puolesta. Heidän täytyy alati kutsua niitä, jotka pyrkivät horjumaan ja ovat heikkoja, täyttämään velvollisuutensa, velvollisuuden, jonka he itse täyttivät parhaassa uskossa ja viimeistä johtopäätöstä myöten. Ja heidän joukkoonsa minun pitää lukea myös se mies, joka eräänä parhaimmista runoillaan ja ajatuksillaan ja lopulta myöskin teollaan uhrasi elämänsä oman ja meidän kansamme heräämiselle: DIETRICH ECKART.
>>
Dietrich Eckart (23.3.1868–26.12.1923). osallistui mainittuun Münchenin Hitler-Ludendorff-Putschiin 9.11.1923. Hänet vangittiin ja vietiin Hitlerin ym. kanssa Landsbergin vankilaan. Eckart päästettiin kuitenkin pian vapaaksi sairauden perusteella. Hän kuoli pian tämän jälkeen sydänkohtaukseen 26.12.1923.
————-
Aiemmin tässä ketjussa Juha Heinilä kirjoitti: ”Adolf Hitler omisti Mein Kampfinsa oppi-isälleen Charles Robert Darwinille.” ja Martti Pentti korjasi: ”Tuo asia piti tarkistaa. A. H. omisti teoksensa Taisteluni Dietrich Eckartille.”
Juha ei siis ollut ”edes väärässä” ja Martti oli melkein oikeassa 😉 Toivottavasti kukaan ei enää mainitse Darwinia Mein Kampfin omistuskirjoitusten yhteydessä.
P.S.
Toivottavasti kukaan ei myöskään väitä, että Hitler kirjassaan olisi ylistänyt Lutherin antisemitismiä! Mein Kampfista on vain yksi maininta Lutherista. Se on teoksen ensimmäisessä osassa luvussa 8 ”Poliittinen toimintani alkaa”. Siinä Hitler puhuu ”tämän maailman suurista taistelijoista” ja kirjoittaa:
“Mutta näitä eivät ole yksinomaan todella suuret valtiomiehet, vaan myöskin kaikki muut suuret uudistajat. Fredrik Suuren rinnalla ovat tällä tavoin niin hyvin Martti Luther kuin Richard Wagnerkin.”
Pertti, kiitos hyvästä kommentista. Minun olisi pitänyt tarkistaa heittoni.
”Lobbari ei tullut vakuuttuneeksi. Lukemansa perusteella hän nosti etenkin perussuomalaiset syntilistalle. ”
Näin voi käydä. Kaikkea luettua ei tarvitse pitää sata prosenntisena totuutena. Mistähän ko. ranskalainen oli muuten lukenut eli tietonsa saanut?
Israelilaisessa mediassa levisi taannoin kuva, jossa eräs perussuomalaisten eduskuntavieras tervehti julkisesti ystäväänsä natsitervehdyksellä. Tällaiset hölmöilyt luovat kuvaa antisemitismistä, vaikka Soini ja Joutsenlahti olisivat kunnon miehiä. Nämä tällaiset asiat pitäisi oppia karsimaan pois jo koulun historian tuntiopetuksen perusteella.
Kristillinen diakonia on luovuttamaton osa kirkon työtä. Jokainen kristitty (uskovainen) on kutsuttu tekemään toisille hyvää. Erityisesti heikoimmille. Heitä ovat vaikkapa sairaat, sotien ja manipulaation uhrit sekä pudokkaat. Heitä on autettava. Rukous vaikuttaa myös rajojen yli.
Diakonian näkökulmasta opilliset reunaehdot ja Raamatun tulkinnat ovat marginaalisia asioita. Marginaalissa elävät ihmiset eivät sitä ole.
Rukoilla voi joka hetki Ukrainan ja Syyrian puolesta hiljaisessa ajatuksessaan.
Mutta tällä hetkellä molemmat maat kaipaavat varoja pystyäkseen toimimaan. Avustuksen voi maksaa suoraan Punaisen Ristin katastrofitilille
Kirkko voi olla joskus hyvinkin käpertynyt johonkin, ei kykene muuttamaan sanojaan sen päivän ihmisten ahdistuneisuuden ja pelokkuuden mukaan. Olin tilaisuudessa, joka oli keskellä tätä kaaosta, jossa Venäjällä on epäsopu lähes koko maailman kanssa, ja pappi puhui EU:n mädännäisyydestä ja kertoi paavin olevan antikristus. En antanut montaa pistettä.
Muistan kahta nuorta ukrainalaismiestä, jotka joskus 2000-luvun aluaa vierailivat entsyymitehtaalla. Kutsuin heidät aamiaiselle, Söivät lujasti. Juttelimme. Sitten veimme heidät satamaan laivalle, jolla jatkoivat matkaa kohti Ukrainaa. Automme oli niin täynnä, että tuskin hegittämään pystyimme: verhotankoja, silityslautoja, kankaita tuliaisiksi heidän vaimoilleen. Usein nämä nuoret perheenisät ovat mielessäni. Miten he voivat nyt?
Venäjä on käsittämätön paradoksi.
Alueen suurin ja kauhein jättiläinen, joka kuitenkin ilmeisesti vapisee pelosta pikkuisia naapureitansa kohtaan, eikä osaa muuta kuin öykkärimäisellä voimalla ja väkivallalla miehittää ja alistaa, että tuntisi olonsa turvallisemmaksi?