On kysytty, miten kirkko reagoi Ukrainan tapahtumiin ja ylipäätään kansainvälisen ilmaston viileämpiin tuuliin. Voisi sanoa, että toistaiseksi varovaisesti.
Kirkolta kuitenkin odotetaan rauhan ajatuksia ja toivon vahvistamista, niin lähellä kuin kauempanakin olevien ihmisten rinnalla kulkemista. Oma lukunsa on, että Ukrainan tapahtumat koskettavat Eurooppaa ja pääosin kristittyjä maita. Siitä ei saa uskontojen välistä kysymystä.
Ukrainakeskustelussa on haettu vertailukohtia historiasta ja arvuuteltu tulevia tapahtumia. On tunnettu myötätuntoa, mutta myös ahdistusta ja pelkoa.
Monissa seurakunnissa Ukrainan tilanteen puolesta on jo rukoiltu. Viime pyhänä seurakuntia koko Suomessa kutsuttiin rukoilemaan messussa Ukrainan ja siellä asuvien puolesta. Monessa kirkossa se toteutui, mutta tuskin kaikissa.
Rukoilemisen tarve ei ole vielä poistunut. Yhteiseen esirukoukseen voi liittää myös Syyrian tilanteen ja muut maailman kriisipesäkkeet.
Espoossa pohdittiin pari viikkoa sitten kirkon asemaa ja tehtäviä muuttuvassa yhteiskunnassa. Maailmanpolitiikan ja talouden epävarmuuden todettiin tuovan kirkolle uusia tehtäviä. Yhteiskunnan huolenpito ihmisistä on vaarassa ja vanhuksia uhkaa unohtaminen. Kunnat korostavat yhä enemmän ihmisten omaa vastuuta omasta ja omaistensa hyvinvoinnista.
Tämä korostaa kirkon diakoniatyön merkitystä.
Kirkon on elettävä tässä ajassa, ihmisten arjen huolien keskellä. Kirkko ei saa käpertyä oman olemuksensa pohtimiseen, oppiriitoihinsa tai historiaansa. Kristinuskoa eletään todeksi meidän aikanamme.
Ja kristillinen kirkko on maailmanlaajuinen.
”Miksi koko Pyhä Raamattu (laki ja evankeliumi) kuuluu Kristuksen oppiin?”
Miksi ei kuuluisi? Miksi kummassa olisi niin, että vaikkapa Saarnaajan kirja kaikessa buddhalaisuudessaan olisi Kristuksen opin ulkopuolella? Enemmän mietin sitä, onko olemassa paljonkin ihmisiä, joiden mielestä Kristuksen oppi on Raamattu.
”Miksi uskot (tai et usko), että koko Pyhä Raamattu on kokonaan totta (vert. ps. 119:160 ja Joh. 17:17)?”
Kirjoitin tästä aikanaan bloginkin. Sen päällimmäinen kysymys oli nimenomaan Totuus. Mikä on totta ja mikä Totta? Moni asia tässä maailmassa rakentuu illuusioille. Eräs internet-käyttäjä tuolta ameriikan yhdysvalloista pisti liikkeelle sarjan kuvia, joissa oli nuorten suosikkilaulaja ja sitaatti, joka oli laitettu hänen nimiinsä. Kyseisen laulajan fanit levittivät kuvia sosiaalisessa mediassa ja kommentoivat kuinka ihania asioita heidän suosikkilaulajansa sanookaan. Oikeasti sitaatit olivat Adolf Hitleriltä.
”Mikä meille on tärkeintä Kristuksen opissa?”
Tämä on juuri inhimillisen ymmärryksen päällimmäisiä ongelmia: me katsomme asioita oman kokemusmaailmamme läpi. Jokin asia voi olla jossain elämänvaiheessa enemmän tärkeä kuin toisessa. Siinä mielessä ei ole ”meitä”, ojtka ajattelisimme kaikesta samoin ja pitäisimme kaikkia asioita samassa arvossa. Silti oppi on kokonainen ja yksi.
”Miten ymmärrämme lakihenkisyyden; mitä on lain alla oleminen; mitä on omavanhurskaus?”
Tästä tulisi liian pitkä vastaus.
”Miksi maailmaa rakastavat vihaavat Kristuksen oppia ja niitä, jotka seuraavat Kristusta?”
En ymmärrä. Rakastan maailmaa, minusta se on mahtava, mutten vihaa Kristuksen oppia tai Kristuksen seuraajia, niinkuin en ihmisiä ylipäätäänkään. Minkä se minusta tekee?
Pauli, kiitos hyvästä kommentista. Muutama ajatus, joka heräsi kun luin kommenttiasi. Kristuksen oppi ei koskaan ole ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Olemme harhaoppisia, jos kannatamme muuta oppia kuin Kristuksen oppia. Monesti mielikuvat vaikuttaa siihen, mitä pidämme totuutena. Tarpeeksi arvostetun tutkijan sana voi olla meille totta, vaikka se olisi todellisuudessa täyttä hömppää; toisin on Pyhä Raamattu, joka on totta eilen, tänään ja iankaikkisesti. Iankaikkinen elämä on tärkeintä Kristuksen opissa. Voiko rakastaa Jumalaa ja maailmaa samanaikaisesti vai ovatko ne rakkauden kohteena toistensa vaihtoehdot?
”Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.”
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
”En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.”
Martti Pentti, kiitos hyvistä Raamatun kohdista.
Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ”Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.” Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut. (Joh. 1:9-18)
Maailma on Jumalan maailma, jota Hän on rakastanut niin, että antoi Poikansa pelastaakseen sen. Eikö tämä ole juuri se Kristuksen oppi?
Jeesus sanoo: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen”. (Joh. 3:16-18)
Jeesus sanoi, ettei hän tullut tuomitsemaan maailmaa. Se sana, jonka hän on puhunut, se on tuomitseva
Jorma, näin on. Kiitos kommentista.
Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: ”Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?” Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” (Apt. 16:29-31)
” Miksi uskot (tai et usko), että koko Pyhä Raamattu on kokonaan totta ” (vert. ps. 119:160 ja Joh. 17:17) ?
Kun Raamatussa puhutaan totuudesta niin tällä sanalla on kaksi merkitystä. Se merkitsee ennen kaikkea opin totuutta elikä Jumalan sanaa. Mitä se sitten merkitsee: mitä silloin tarkoitetaan ? Yksinkertaisesti sitä, että pitää olla tarkka selko Jumalan sanasta, jopa niin tarkka etteivät vieraat opit pääse hämmentämän, eikä himmentämään asiaa.
Toiseksi sanalla totuus tarkoitetaan myöskin ihmisen rehellisyyttä ja vakavuutta, kun kerran tunnemme Jumalan tahdon ja tahdomme sitä noudattaa. Sanoihan Jeesus, että Jumalan sana on totuus ( Joh. 17:17 ) Tämä sana ei ainoastaan kerro totuudesta, vaan on totuus. Emmekä voi pysyä totuudessa, jos emme tunne sitä. Emmekä tunne totuutta. Mutta jos me sen tunnemme ja sitä sittenkin halveksimme , emmekä halua sitä noudattaa. Silloin eivät asiat Jumala suhteessamme ole lainkaan kunnossa.
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. On hienoa, kun voi luottaa Jumalan sanaa, joka on kokonaan totta!
Simon Pietari vastasi Jeesukselle: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” (Joh. 6:68-69)
Katsoin kreikan sanakirjasta, mikä on sanan totuus ’αληθεια’ kantasana. Se tarkoittaa peittämätöntä ja piiloittamatonta ja näin ollen totta. Kenties voisi käyttää suomeksi sanaa ’ilmiselvä’. Jumalan sanalle on siis ominaista, että se on ilmeisen tosi. Ei siis ole kysymys mistään, joka näyttää ja kuulostaa mahdottomalta ja järjenvastaiselta, mutta joka pitää vain ottaa todesta, kun se kerran on Jumalan sana.
Martti Pentti, kiitos kreikan sanasta ja selvityksestä. Totuus on valheen vastakohta. Fariseukset vihasi Jeesusta, kun Hän puhui totta. Jumalan sana on totta, eikä siinä ole mitään valhetta.
Kreikan ’ψευδος’ taas tarkoittaa paitsi valhetta, myös petosta ja vääryyttä. Raamatussa ei siis aseteta vastakkain todella tapahtunutta faktaa sepitetyn fiktion kanssa vaan avoin rehellisyys petoksen kanssa.
Uskommeko valhetta vai rakastammeko totuutta?
Laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. (2. Tess. 2: 7-12)
” Miksi koko Pyhä Raamattu (laki ja evankeliumi) kuuluu Kristuksen oppiin ” ?
Raamatussa on sekä laki, että evankeliumi, eikä meillä ole lupa karsia siitä mitään pois. Mutta se on todettava, ettemme Raamatussa olevan lain noudattamisen tiellä hyvää seuraa vaan sen sijaan eksymme, emmekä saavuta pelastusta.
Mutta jos siitä huolimatta haluamme rimpuilla irti Jumalan laista irtaudumme samalla myös evankeliumista, koska meiltä katoaa tieto siitä, miksi tarvitsemme evankeliumin. Sen tähden katekismuksen selitys kolmanteen käskyyn on täysin voimassa ja erittäin tarpellinen : ” Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä. mielellämme sitä kuulemme ja opimme”
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Katekismus on hyvä opas Kristuksen oppiin.
Raamattu sisältää sekä opin Kristuksesta, so. VT:n lupaukset ja ennustukset Messiaasta ja UT:ssa olevat apostolien todistukset Jeesuksen teoista, että Kristuksen opin, so. Jeesuksen omat opetukset. Laajemmassa merkityksessä voidaan Kristuksen opilla tarkoittaa koko Raamatun ilmoitusta kolmiyhteisestä Jumalasta.
Uskon, että Raamattu on kokonaan totta, mutta ”totta” merkitsee eri asioita eri kirjallisuudenlajeissa. Evankeliumit ovat todenmukaista todistusta Kristuksesta. Apostolien kirjeet ovat oikeaa opetusta kristillisestä uskosta. Profetiat ovat Jumalasta lähtöisin. Psalmit ovat totta ninkuin runot ovat totta. VT:n historiakirjat esittävät oikean uskonnollisen tulkinnan tunnetuista Israelin kansan historian vaiheista. Vertauskuvalliset kertomukset eivät tietenkään sinänsä tarvitse olla todenperäisiä (jotkut eivät aivan ilmeisesti ole), mutta niiden kuvaamat hengelliset totuudet ovat totta.
Kristuksen opissa on kaksi erottamattomasti yhteen kuuluvaa asiaa: 1)Mitä Jumala meiltä vaatii (rakkauden laki) ja 2) Mitä Jumala meille lupaa (armon evankeliumi). Kumpikin ovat ehdottomia.
Lain alla on se, joka ei usko omalle kohdalleen Kristuksen armolupauksia, vaan yrittää mahdotonta, nimittäin kelvat omilla teoillaan Jumalalle, mikä vie väistämättä epätoivoon. Tästä kierteestä voi vapautua vain armon saamalla.
Rakkauden laki paljastaa, että emme pysty elämään oikein. Muistutus siitä, että tilinteko odottaa voi tuntua ahdistavalta, siksi se yritetään kieltää. Armon vastaanottaminen tuntuu nöyryyttävältä ja kaikkien syntien anteeksisaaminen tuntuu epäoikeudenmkaiselta kun se kohdistuu toisiin ihmisiin.
Kiitos hyvästä kommentista, Yrjö. Pyhä Raamattu on Kristuksen kirja. Koko Raamattu on Kristuksen oppi. Minä rakastan psalmeja. Armo on kaikkien ulottuvilla, mutta kaikille se ei vain kelpaa.
Olemme jopa väitelleet Raamatun arvosta.
Siinä mielessä otin puheeksi tarinan hölmöläisistä, jotka merkitsivät verkkonsa veistämällä loven veneensä partaaseen.
Yleensä tuo merkki laitetaan mereen verkon viereen.
Mielestäni tilanne on sama, kun vedotaan siihen, ettei varmaa ja selvää totuutta ole, vaan kaikki muuttuu koko ajan.
Kun siis merkki on verkon lähellä, se muuttumaton ja se osoittaa: tässä on pelastus, tässä on tie, totuus ja elämä.
Kun taas mennään merelle ja katsotaan verkon sijainti veneen
kyljestä, ei Kristusta ja tietä pelastukseen löydetä koskaan. Se on missä milloinkin.
Tämä keskustelu satujen arvosta alko toisessa keskustelussa. Se, että Jorma Ojala vielä palaa siihen, osoittaa, että jopa hauskat hölmöläistarinat voivat kertoa totuuden. En tosin ymmärrä, miten verkko kuvaa pelastusta. Pikemminkin se voisi olla lähetystyön kuva.
Monien ajatukset ovat todella hyviä, mutta ihan aina ei niitä tavoita kommenttia lukiessa. Joskus on ihan hyvä pysähtyä ja lukea kommentin uudemman kerran.
”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen” 2.Tess.2:13
”Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen” !
Merkittävää on, että uskomme totuuteen. (Luotamme Jumalan Sanaan. ”Totuus paljastaa valheen”, ”Tuo sen piilosta esiin”)
”Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.
Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Katso, TOTUUTTA SINÄ HALUAT SALATUIMPAAN SAAKKA, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.
Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.
Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.” Ps.51:3-9
Toinen yhtä merkittävä asia on, että tunnustamme Totuuden (Olemme samaa mieltä Totuudesta)
”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Room.10:9-10
Huomaa tässä ei puhuta synnistä mitään, vaan Totuuden tunnustamisesta. (Jeesus on Herra)
Hebr.kielen merkitys ”synnille”=”ampua ohi maalin”
tai ”mennä ohi totuuden” = ”mennä valheeseen”
Hengellinen merkitys haureudessa elämiselle on ”valheessa eläminen” Totuuden tunnustaminen on myös synnin tunnustamista. ”Olemme Herran puhdas morsian, jossa ei ole haureutta” ja vielä: ”Olette Puhtaat sen sana tähden, jonka olen teille puhunut” sanoi Jeesus
Tässä on ymmärrys, että ihminen elää valheessa eikä tahtoisi sen paljastuvan, eikä siksi tule totuuteen, että syntinsä tulisi julki. Ihminen kieltää Totuuden peittääkseen valheensa. Koska ihminen rakastaa omaa valheellista elämäänsä, eikä halua siitä luopua, ja lain kautta näkee vain vaatimuksia.
Kristuksen oppi on perimiltään sitä, että ihminen saa syntinsä anteeksi Jumalan Sanan kautta, joka on Kristus meidän edestämme Uhrattu. Ihminen tulee tämän Uhrin kautta tuntemaan Kristuksen Opin, eikä elä enää haureudessa vaan saa Armon ja tunnustaa Totuuden.
Vain Jumalan Armon, Jeesuksen Kristuksen kohdatessaan, ihminen uskaltautuu Valoon ja tunnustaa eläneensä valheessa ja vääryydessä.
Mikään eikä kukaan voi Pelastaa ihmistä, kuin Jeesus Kristus, koska Hänet Jumala on Lähettänyt meitä Pelastamaan. Hän oli täynnä Armoa ja Totuutta.
”Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen”
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. Me ihmiset olemme viheliäisiä syntisiä. Onnkesi Jeesus Kristus on kärsinyt syntiemme rangaistuksen. Jumala on Pyhä. Ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta pääsemme Taivaaseen.