Tänään meille alkoi erilainen kirkolliskokousviikko. Kirsi osallistuu kokoukseen yksin Heikin ollessa pätkätöissä Yhdysvalloissa. Pyrimme silti kirjoittamaan yhdessä blogia kirkolliskokousviikon ajan.
Lähtökuopat Turkuun on kaivattu syvälle. Heikki osallistui ennen kokousta tiiviisti työskennelleeseen hallintovaliokuntaan, Kirsi kirjoitti seurakuntien rakenneuudistuksesta Helsingin Sanomien vieraskynään keskustelun avauksen, joka on saanut ilahduttavaa liikelle aikaiseksi.
Päätöksenteko on kirkossa yhteisöllistä ja usein mukavaa. Erilaisista mielipiteistä huolimatta koolla on samanhenkisiä ihmisiä, jotka saavat innoitusta paitsi toisistaan myös virsistä ja hartauksista. Samaan aikaan päätöksenteko on myös kankeaa, virkamieskeskeistä ja hidasta.
Kirkon hallinnon siirtämisestä hevosrattaiden ajasta nykyaikaan tuntuukin muodostuvan tämän kirkolliskokouskauden tärkein teema. Luotamme siihen, että malliikot haluavat ja osaavat kantaa vastuuta seurakuntaneuvostojen ja yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajina sekä seurakuntayhtymän johtajan valitsijoina.
Kannatamme myös edustaja-aloitetta kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutoksesta välillisestä vaalitavasta suoraksi äänioikeutettujen seurakuntalaisten vaaliksi sekä kirkkohallituksen ehdotusta kirkollisia vaalin muuttamisesta yksipäiväisiksi.
Unelmoimme kirkosta, joka on tärkeä osa suomalaistan yhteiskuntaa yhteiskuntaamme sadankin vuoden kuluttua. Nykyisin ja tulevaisuudessa ja yhä enemmän kirkolle tärkeää asiantuntemusta, myös teologista, löytyy myös niiltä, jotka eivät saa palkkaa kirkolta. Kirkon halllintoa on uudistettava niin, että se innostaa jäseniä osallistumaan ja kantamaan vastuuta eri rooleissa.
Uudistaminen on hyvä asia, mutta uudistaminen uudistamisen vuoksi tai hinnalla millä hyvänsä jotenkin oudoksuttaa.
Siinä on vaarana, että koko hevoskuorma leviää tielle.
Blogistien mielestä kirkko elää vielä hevosrattaiden aikaa. Mutta kyllä autokin voi jättää tielle ja kuorma levitä ojiin eli rynnimällä uudistaminen voi saada aikaan enemmän sotkua kuin järjestystä.
Kaikenlanen nurkan valtaaminen tulee mahdollisemmaksi kun ”Kirkon halllintoa on uudistettava niin, että se innostaa jäseniä osallistumaan ja kantamaan vastuuta eri rooleissa.”
Motiivit ovat tärkeitä, onko uudistamisen ensisijainen tarkoitus viedä eteenpäin ja ajaa Jumalan valtakunnan asioita vai omia (poliittisiakin) agendoja?
Maallistunut ja haalean Kristuksen kirkko on tarpeeton eli yhteiskunnan rakenteet ja niiden muuttaminen kuuluu politiikan piiriin. Kirkon tehtävä on julistaa Kristusta ja tehdä se tiettäväksi mikä Hyvää on – ihmisille, yhteiskunnalle – tässä mielessä.
Mitä kirkolla sitten on tarjottavaa meille maallikkoteologeille?
Elias, Mitä maallikkoteologeilla on tarjottavaa kirkolle?
Kirkolliskokoukselle:
-Pankaa kirkko uusiksi. Jaetaan nykyinen organisatio 10 000 itsestään huolehtivaan seurakuntaan ilman verovaroja.Maalikot hoitakoon hallinnon kun osaavat sellaista muun kokemuksen kautta. Seurakunnat voisivat palkata yheisiä pappeja toimituksia varten kunnes uusia on koulutettu. Maalikot aktivoivat itse itsensä muihin toimintoihin jos ei tarvitse nojautua ammattiauktoriteetteihin.
Tehkää jotakin joka todella merkitsee jotakin.
Markku, teologista osaamista.