Tämän päivän (27.10.19) Helsingin Sanomien mielipidepalstan ylimpänä oli kirjoitus, jonka toivoisin jokaisen kirkosta vastuuta kantavan lukevan. Liikesivistysrahaston johtajat kirjoittivat:
”Muutosten nopeus asettaa valtavia haasteita yksilöille, yrityksille ja koko yhteiskunnalle. Yritysjohtajan pitää elää niin, että hän on kymmenen vuotta edellä muita. Hänen pitää ymmärtää yhteiskunnallisia muutoksia ja sitä, miten ne vaikuttavat yrityksen liiketoimintaan – sekä kyetä tulkitsemaan muutosta muille. Sama vaatimus koskee yrityksiä, koko yhteiskuntaa ja julkisia toimijoita.”
Vaikka kirjoittajat eivät mainitse kirkkoa, sama vaatimus koskee myös kirkosta vastuuta kantavia: piispoja, pappeja, muita työntekijöitä, luottamushenkilöitä, kaikkia kirkosta huolta kantavia. Meidän pitää ymmärtää muutoksia ja niiden vaikutusta – ja kyetä tulkitsemaan muutosta toisillemme.
Pikemmin kuin arvaammekaan tulee yhteiskunnassa hyväksytyksi kolmas sukupuoli. Se muutos on vielä pientä verrattuna teknologisen evoluution muokkaamaan ihmiseen. Kyborgeihin. Ja mihin vielä? Nyt tuskailtu kysymys avioliiton ulottamisesta samaa sukupuolta olevien välille on tulevaisuuden näkökulmasta peanuts. Jonain päivänä muistellaan kaiholla aikamme pieniä ongelmia.
Kirkko tarvitsee sopeutumista maailman muuttumiseen – mutta hallittua sellaista. Kirkon sanoma ei ole sidottu menneeseen maailmankuvaan, eikä sitä ole tarkoitettu vain menneelle maailmalle. Evankeliumi ylittää maailmankuvat ja on tarkoitettu tulevaisuudelle.
Kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaalit lähestyvät. Asetu ehdolle.
Vesa Hirvonen
TT, dos.
Vesa Hirvonen: ”Pikemmin kuin arvaammekaan tulee yhteiskunnassa hyväksytyksi kolmas sukupuoli.”
Ja kirkko joutuu ottamaan asiaan kantaa omien tasa-arvosäännöstensä tähden. Nykyisen kirkkolain 23. luvun 8. pykälä ja hallituksen esityksenä perustuslakivaliokunnassa parhaillaan lausunnolla olevan uuden kodifioidun kirkkolain 9. luvun 8. pykälä ovat sisällöltään yhtenevät:
”Naisten ja miesten edustus toimielimissä
Jollei erityisestä syystä muuta johdu, tulee kirkollisessa toimielimessä olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia lukuun ottamatta kirkolliskokousta, hiippakuntavaltuustoa, tuomiokapitulia, kirkkovaltuustoa, yhteistä kirkkovaltuustoa ja seurakuntaneuvostoa.”
Ihmisenä olemisemme moniulotteisuuden vaikutus pykälän tulkintaan on jo nykyisessä kaksiulotteisessa tilanteessa aavistettavissa tasa-arvovaltuutetun lausunnossa, jonka aiheena on transsukupuolisten ihmisten edustus toimielimissä.
Sosiaali- ja terveysministeriön pyytämänä kannanottona annettu Tasa-arvovaltuutetun lausunto: (https://www.tasa-arvo.fi/-/kiintiosaannos-ja-transsukupuoliset-ihmiset-tas-331-2018-15-8-2018-)
Vesa Hirvosen huoli on siis ajankohtainen.
Niin mikä huoli? Huolissaan tulisi olla siitä, jos mennään mukaan kaiken maailman luonnottomuuksiin. On se jännä tuo muuntumileikki. Ensin tuli tasa-arvon nimessä feminismin tuputus ja nyt nämä kolmannet tai muunsukupuoliset. Lain säädännöllä halutaan kajota lastenkin muuttamiseen luonnollisesta sukupuolesta toiseen. On siinä odotettavissa monen monta katumapäälle tulijaa, mutta mikä taho ottaa heidät vakavasti ja tarjoaa apua? Siinäpä voi mennä se kuuluisa maailman maine, mikä onkin suurin pelko. Translakia ei voi olla ajamassa yksikään taho, mikä ottaa vakavasti elämän lahjan suojelun Raamatun jaihan terveen järjen pohjalta.