Lukijani.
Suomesta löytyy kaiketi kosolti niitä, jotka väittävät vakaasti, että kirkko on eilisen asia. Vakaumusten markkinoilla sopii säntäillä sinne tänne ja häthätää huutaa, että on älytöntä elää kahden vuosituhannen takaista aikaa.
Väärin väitetty. Itse asiassa kirkko on usein askeleen edellä.
Katsotaanpa vaikka kelloa. Yksi maapallon pyörähdys akselinsa ympäri vie vuorokauden. Aika, joka tarvitaan yhteen pyörähdykseen suhteessa aurinkoon, on jaettu 24 osaan. Lisäksi on sovittu, että uusi vuorokausi alkaa keskiyöllä kello 00:00.
Mutta mitä tekee kirkko? Ennakoi. Se aloittaa uuden vuorokauden jo kello 18. Harva sen arjessaan huomaa. Paitsi niillä paikkakunnilla ja niissä kodeissa, joissa hiljennytään ehtookellojen kuuloon lauantai-iltaisin. Kotikirkon kellot kumajavat sen merkiksi, että pyhän aatto – afton, ehtoo – on alkanut.
Pyhää ennakoidessaan kristitty siirtyy ensimmäisen uskonkappaleen alueelle, luomisen aamunkoittoon. Aikaan, jossa ilta on ennen aamua. Yön lepo on ennen päivän työtä. Raamatun ensimmäisessä luvussa kerrotaan: ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valo!’ Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä. Ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.” (1. moos. 1:3-5)
Kalenteriviikko alkaa maanantaista. Me siis miellämme sen viikon ensimmäiseksi päiväksi. Mutta kirkkopa viettää viikon ensimmäistä päivää jo sunnuntaina! Ja kristitty elää todeksi toisen uskonkappaleen, kun osallistuu messuun. Kuten jo apostolien aikana: ”Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää.” (Ap.t. 20:7)
Kirkko siis ennakoi toisen kerran ja tarjoaa kristitylle eväät alkavan arjen aherrukseen.
Vuosi vaihtuu 1. päivä tammikuuta. Taas kirkko vie voiton. Uusi kirkkovuosi alkaa 1. adventtina, marras-joulukuun taitteessa. Kristuksen ensimmäisen tulemisen odotus päättyi jo kaksi vuosituhatta sitten. Nyt odotamme hänen toista tulemistaan sekä ”kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.” (Nikean uskontunnustus)
Kristitty kiirehtii kärjessä aikakausienkin muutokseen. Ja elää kolmannen uskonkappaleen alueella.
Lukijani! Kuten huomasit, kirkko on ajassaan edellä. 
Ja tarjoaa mitä parhaat eväät tulevaan.
Sinun
Harmaa rovasti
Ristiinnaulitut saattoivat elää pitkäänkin ristillä ennen kuolemaansa. Tästä on paljonkin kertomuksia.
Kun juutalaisessa yhteiskunnassa ei saanut ketään jättää puuhun ripustetuksi sapatin ajaksi niin oli tapana ottaa ristiinnaulitut pois ristiltä sapatin ajaksi ja ripustaa heidät uudelleen sapatin jälkeen. Jotta nämä eivät pääsisi pakenemaan pyhäpäivän aikana niin heiltä rikottiin jalkaluut tuota aikaa varten.
Näin tehtiin myös Jeesuksen kanssa ristiinnaulituille.
Jeesukselle tätä ei tehty, koska hänet oli jo todettu kuolleeksi. Varmistukseksi häneltä puhkaistiin keihäällä kylki. Veden ja veren valuminen kertoivat kuoleman todellisuuden.
Nelisen vuosikymmentä myöhemmän juutalaissodan aikaisessa tapauksessa ei myöskään ollut mitään erikoista. Kun ristiinnaulittu eli siis sodassa haavoittunut sai oikeaa hoitoa riittävän ajoissa niin hänen henkensä saatiin pelastettua.
Samaahan tapahtui meidänkin sodissamme. Lähes sadastatuhannesta sotiemme sotainvalidista oli vuoden 2016 alussa vielä elossa 3 170. Siis näin paljon haavoittumisensa jälkeen. Etelä-Hämeen piirissäkin, jossa olen veljespappi, 121 invalidijäsentä.
Koska patriarkka Josef oli niin merkittävä Egyptin aikana, niin myös Jeesuksen aikana Joosef nimi oli todella yleinen. Tämän nimen varaan ei todellakaan voi rakentaa joitain kummallisia erikoisteorioita historiasta roomalaisvallan ajalta.
”Jeesukselle tätä ei tehty, koska hänet oli jo todettu kuolleeksi. Varmistukseksi häneltä puhkaistiin keihäällä kylki. Veden ja veren valuminen kertoivat kuoleman todellisuuden.”
Aivotoiminnan lakkaamista oli tuskin kukaan pätevästi todennut. Veden ja veren virtaus kyljestä on joko a)symboliikkaa kutenperimätiedollinen nimi Longinuskin, sillä akk. muoto ’kylkeen’ eli’pleuran’ saa kreikan gemaytriassa lukuarvon 666…
tai 3) veri ja vesi kyljestäsaattoi tulla myös keuhkopussissta, jolloin niiden aiheuttama paine keuhkoa kohta helpottui ja asia oli yhtähyvin parantava kuin tappava.
Mirha ja aloe olivat tuolloin paljonpuhuvasti esim.armeijoiden haavoittuneiden
hoidossa käytämiä lääkeaineita. ( Roomalainenn lääkäri Pedanius Dioscrorides (c 75 eKr.) suositttelee aloeta haavoihin ja ihosairauksiin.. Aleksanteri Suuren mentori, Aristoteles, suostutteli hänet valloittamaan Socotra saaren ja korjaamaan sen aloe-sadon haavoittuneitten sotilaittensa hoitoon.. Mielenkiintoisesti keskiaikainen lähi-idän klassinen Avicennan lääketieteen oppikirja Canon of Medicine kutsuu mainittua voidetta Marhami Isa:ksi (Jeesus-voiteeksi). )
On siis mahdollista selvitä ko tilanteesta myös hengissä. Onko näin todellisuudessa tyapahtunut vai ei on toinen asia. Emme varmasti tiedä. Mutta muutkin tapahtumatulkinat ovat mahdollisia kuin perinteiset.
Jeesuksen ristin kuoleman tutkimisessa on käsitelty niin monia vaihtoehtoja tavanomaisimmista mitä kummallisimpiin, ettei ainoatakaan neulastakaan ole jätetty tonkimatta.
Mielestäni esittämäsi teoriat ovat niin kaukana niistä linjoista joita pidän mahdollisina, että omalta osaltani aion lopettaa tämän keskustelun tähän kommenttiin, mikäli jotakin todella merkittävää ei muuta vaadi.
Kiitos keskustelusta ja Jumalan siunausta
Kyllä siellä on jätetty kunnolla tonkimatta kaikki ne neulaset, joita esim. juutalainen kabbalistinen ja sittemmin gnostilainen symboliikka tarjoaa Jeesus-narraation mahdolisiksi avaimiksi.
Seppo Heinola :”Kyllä siellä on jätetty kunnolla tonkimatta kaikki ne neulaset, joita esim. juutalainen kabbalistinen ja sittemmin gnostilainen symboliikka tarjoaa Jeesus-narraation mahdolisiksi avaimiksi.”
On suorastaan häkellyttävää lukea kaikista mahdollisista ”narraatioista”, jotka koskevat olentoa, joka tuli jo lapsena tutuksi isoäidin opettamien iltarukousten myötä: ”Levolle lasken Luojani, armias ole suojani…” Se ”narraatio” teki koko elämän niin turvalliseksi, ettei siitä ole halunnut koskaan luopua.
https://www.youtube.com/watch?v=0xf3VctNP3k
Tuula, tutkimusotaksumat ns. historiallisen Jeesuksen ratkaisemattomista arvoituksista
eivät mitenkään tee tyhjiksi ns, keerygman Jeesukseen liittyvien oppien toimimista käytännössä’. Tämä ns. existenssiteologia saa piirteineen mm. armo-opin toimimaan monen ihmisen kohdalla loduttavana ja turvaavana apparaattina aivan hyvin.
Ja sana ’narraatio’ ei ole oiekeassa merkityksessään mitenkään negatiivinen, se tarkoittaa vaan kertomusta sinänsä eikä sisällä lähtökohtaisesti väärän tai oikean latausta.