Lukijani.
Suomesta löytyy kaiketi kosolti niitä, jotka väittävät vakaasti, että kirkko on eilisen asia. Vakaumusten markkinoilla sopii säntäillä sinne tänne ja häthätää huutaa, että on älytöntä elää kahden vuosituhannen takaista aikaa.
Väärin väitetty. Itse asiassa kirkko on usein askeleen edellä.
Katsotaanpa vaikka kelloa. Yksi maapallon pyörähdys akselinsa ympäri vie vuorokauden. Aika, joka tarvitaan yhteen pyörähdykseen suhteessa aurinkoon, on jaettu 24 osaan. Lisäksi on sovittu, että uusi vuorokausi alkaa keskiyöllä kello 00:00.
Mutta mitä tekee kirkko? Ennakoi. Se aloittaa uuden vuorokauden jo kello 18. Harva sen arjessaan huomaa. Paitsi niillä paikkakunnilla ja niissä kodeissa, joissa hiljennytään ehtookellojen kuuloon lauantai-iltaisin. Kotikirkon kellot kumajavat sen merkiksi, että pyhän aatto – afton, ehtoo – on alkanut.
Pyhää ennakoidessaan kristitty siirtyy ensimmäisen uskonkappaleen alueelle, luomisen aamunkoittoon. Aikaan, jossa ilta on ennen aamua. Yön lepo on ennen päivän työtä. Raamatun ensimmäisessä luvussa kerrotaan: ”Jumala sanoi: ’Tulkoon valo!’ Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä. Ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.” (1. moos. 1:3-5)
Kalenteriviikko alkaa maanantaista. Me siis miellämme sen viikon ensimmäiseksi päiväksi. Mutta kirkkopa viettää viikon ensimmäistä päivää jo sunnuntaina! Ja kristitty elää todeksi toisen uskonkappaleen, kun osallistuu messuun. Kuten jo apostolien aikana: ”Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää.” (Ap.t. 20:7)
Kirkko siis ennakoi toisen kerran ja tarjoaa kristitylle eväät alkavan arjen aherrukseen.
Vuosi vaihtuu 1. päivä tammikuuta. Taas kirkko vie voiton. Uusi kirkkovuosi alkaa 1. adventtina, marras-joulukuun taitteessa. Kristuksen ensimmäisen tulemisen odotus päättyi jo kaksi vuosituhatta sitten. Nyt odotamme hänen toista tulemistaan sekä ”kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.” (Nikean uskontunnustus)
Kristitty kiirehtii kärjessä aikakausienkin muutokseen. Ja elää kolmannen uskonkappaleen alueella.
Lukijani! Kuten huomasit, kirkko on ajassaan edellä. 
Ja tarjoaa mitä parhaat eväät tulevaan.
Sinun
Harmaa rovasti
Koskas kolehdeista alkaa saamaan kuitin? Kun narikkamaksustakin se jo täytyy saada/antaa?
Kun käy sakastissa pyytämässä, saa kuitin. Joka kolehdista kirjoitetaan kuittivihkoon tilitys ennen kuin lipas lukitaan. Toinen osa menee rahojen mukana pankkiin, toinen jää vihkoon.
Jos haluaa, saa myös henkilökohtaisen kuitin. Silloin vain pitää antaa rahasumma vasta sakastissa, koska muuten voi olla vaikea näyttää toteen, kuinka paljon on kolehtipussiin laittanut.
Mobiilikolehteihin ja verkkopankkikolehteihin (esim. kauneimmissa joululauluissa on käytössä) kuitti tulee automaattoisesti.
Muistakin avoimista keräyksistä pitäisi ainakin periaatteessa saada kuitti. Esim. SPR:n nälkäpäivän lipaskeräyksestä ja veteraanien keräyksistä.
Jos muistan oikein laki vaatii (en tiedä josko kaikilta keräilijöiltä) että kuittia pitää tarjota pyytämättä.
Asiakas saa päättää ottaako sen vai ei.
Minusta lista on hyvä ja tärkeitä kohteita listalla.
Jossain päin maailmaa kolehtiin voi antaa rahan sijasta esimerkiksi pussillisen omenoita tai kaksi kanankoipea.
Viime sunnuntaina minulla oli kahden messun päivä ja rahaa taskussa kaikkiaan 90 senttiä. Kolehtiin ne kolikot päätyivät, mutta olisi minulla ollut antaa muutakin. Matkan varrelta olin keräillyt pulloja ja purkkeja. Mietin, mitä kolehdinkerääjä olisi tuumannut, jos olisin pannut kolehtihaaviin tyhjän oluttölkin.
Juha Kajander :”Jossain päin maailmaa kolehtiin voi antaa rahan sijasta esimerkiksi pussillisen omenoita tai kaksi kanankoipea.”
Ja mitä ihmettelemistä tuossa on. ”Jossain päin maailmaa” palkankin voi maksaa muunakin kuin rahana. Koska meillä Suomessa?
”Viimeisen vuoden aikana syyskuusta 2008 syyskuuhun 2009 palkat ovat laskeneet keskimäärin 5 % Venäjällä. Kuitenkin on alueita, joilla samasta työstä maksetaan eri palkkaa. Korkeimmin palkattuja alueita ovat Moskova ja Pietari. Pietarilaiset saavat keskimäärin 78 % Moskovassa maksetuista palkoista, kun puolestaan jaroslavlilaiset hankkivat vain 48 % moskovalaisten palkoista. Vuoden aikana Moskovan palkat ovat laskeneet 0,68 % ja Pietarin 5,52 %. Keskipalkka Moskovassa on 33 000 ruplaa kuussa, Pietarissa 23 500 ruplaa ja Leningradin alueella hieman alle 20 000 ruplaa kuussa. Venäläisten palkoista 50 % menee ruokaan. Euroopassa ruokaan kuluu 25 % tuloista. Elokuussa 2009 köyhien määrä kasvoi kuuteen miljoonaan henkeen.
– –
Jopa 25 % palkoista maksetaan tavarana tai muuna hyödykkeinä. Yritysten selviytymiskeinot huonossa taloustilanteessa ovat moninaisia. Jotkut yritykset laittavat väkeä pakkolomalle tai lyhennetylle työajalle, koska ei ole varaa maksaa palkkoja. Toiset yritykset ovat ottaneet käyttöön vanhat keinot ja maksavat palkat tavarana tai muina hyödykkeinä. Mm. Kirovin alueella Molot-tehdas, joka valmistaa Kalashnikov-aseisiin ammuksia, on velkaa työntekijöilleen palkkoja 121 miljoonan ruplan arvosta ja aikoo lyhentää palkkavelkojaan jauhoilla, makaroneilla, sokerilla ja purkkilihalla. Muutamat Luoteis-Venäjän yritykset ovat maksaneet työntekijöilleen palkkaa majoneesilla tai liinavaatteilla. Vaikka palkan maksaminen tavarana on Venäjällä laitonta, ei se ole kuitenkaan erityisen harvinaista tuotteiden kysynnän ollessa markkinoilla huonoa. Vacant.ru –portaalin tekemän kyselyn mukaan jopa 25 % kyselyyn vastanneista oli saanut palkan tai osan siitä tuotteina tai palveluina. Toisaalta, 55 % vastanneista ei ollut koskaan saanut palkkaa ”luonnossa” ja 19 % ei voinut kuvitellakaan moista tapahtuvan.” (Suomen pääkonsulaatti 18.12.09, Pietari, Petroskoi, Murmansk: Luoteis-Venäjän uutiskirje 13.11.-18.12.09)
”Venäläisten palkoista 50 % menee ruokaan…” Entäs Suomessa? Pääkaupunkiseudulla monella menee enemmän kuin 50 % tilille tulevasta rahasta asunnon vuokraan. Minulla noin 70 %. Ruokaan korkeintaan 15 %.
JUha Kajander:”Pääkaupunkiseudulla monella menee enemmän kuin 50 % tilille tulevasta rahasta asunnon vuokraan. Minulla noin 70 %. Ruokaan korkeintaan 15 %.”
No toivottavasti olet hakenut ja saanut asumistukea ja ”sossusta” muutakin tukea elämiseesi. Verovaroista kustannettavan ”sossunhan” pitäisi maksaa elämälle välttämättömät elinkustannuksesi, vaikka ei se aina ole sitäkään tehnyt, kuten yksi olkapäätäni vasten itkenyt nuori joskus kertoi, kun ”sossu” oli kieltäytynyt auttamasta häntä, kun hänellä ”oli liian hyvät kuteet päällä”.
Asumistukea saan, mutta se kattaa vain vähän yli puolet vuokrasta. Helsingin seudulla ei ole saatavissa vuokra-asuntoja, joihin asumistuki riittäisi. Muuttaisin muualle, mutta tyttäreni vuoksi en voi. Työmarkkinatuella maksan loput vuokrasta ja tietoliikennekulut. Sossusta en saa mitään, koska minulla on jonkin verran realisoitavaa omaisuutta – perintö, jonka realisointi ei ole edennyt toisesta osapuolesta johtuen. Onneksi minulla on vähän palkkatulojakin. Se tämän vuoden alusta käyttöön otettu 300 euron suojaosuus on siunattu asia. Ilman sitä olisin todella pahassa pulassa.
Vai oli nuorella liian hyvät kuteet päällä? Vaatteethan eivät maksa juuri mitään, jos ne ostaa kirpparilta. No, tyttärelleni joudun välillä ostamaan uusia vaatteita.
Parviainen: ”Kalenteriviikko alkaa maanantaista. Me siis miellämme sen viikon ensimmäiseksi päiväksi. Mutta kirkkopa viettää viikon ensimmäistä päivää jo sunnuntaina!”
Hetkinen nyt, herra Parviainen. Eipäs nyt innostuta liikaa. Eikös se Jumala maailmaa luodessaan paiskinut ensin kuusi päivää hommia ja levännyt sitten seitsemäntenä? Olen aina luullut, että sunnuntai on siitä syystä kirkonkin käsityksen mukaan viikon seitsemäs ja viimeinen päivä.
”Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
(2. Moos. 20:11)”
Vaikka mistäs tämmöinen pahainen pakana nyt kaikkia kristinuskon kommervenkkejä tuntee. Taidat olla kumminkin tekemässä puheillasi vähän omavaltaisia muutoksia kristinuskoon.
Mitenkäs se kolmas käsky kuuluukaan?
Jouni
Kiitos erinomaisen osuvasta jutusta.
Olet erinomaisella tavalla kuvannut kirkon edistyksellisyyden.
Kimmo
Kirkon liturgisen ohjelman mukaan.
Kirkkovuosi alkaa todellakin 1. adventista.
Liturginen vuorokausi vaihtuu todellakin klo 18 illalla. Luomiskertomuksessakin sanotaan: ”Tuli ilta, tuli aamu.”
Luomiskertomuksessa Jumalan luomispäivät olivat: ensimmäinen päivä lauantaista klo 18 sunnuntaihin klo 18 jne sekä seitsemäs päivä eli Jumalan lepopäivä oli perjantaista klo 18 lauantaihin klo 18. Tämä on edelleenkin juutalaisten sapatti.
Kristityt viettävät Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi viikon ensimmäistä päivää jumalanpalveluspäivänä ja siksi myös lepopäivänään.
Kun YK 1970 -luvulla muutti viikon alkamispäivän, niin se johtui vain amerikkalaisten heikosta historian tajusta että sunnuntai pantiin viikon viimeiseksi päiväksi. Tarve määrittelyyn nousi kansainvälisen kaupan tarpeesta, kun eräissä tavaratoimituksissa oli sopimuksiin kirjoitettu toimitusaika vain viikon tarkkuudella. Oikeustapauksissa myöhästymisissä oli syntynyt kiistaa siitä missä on viikon raja. Päättäjien heikon liturgian tuntemisen takia päätös meni yhden päivän pieleen. He kun olivat kuvitelleet seuraavansa raamatun lepopäiväjärjestystä mutta eivät tunteneet kulttuurihistoriaa.
”Kristityt viettävät Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi viikon ensimmäistä päivää jumalanpalveluspäivänä ja siksi myös lepopäivänään.”
Ei ole tainnut kristityille mennä oikein Jumalan ajatus perille, jos ennen duunia pitää huilata. Jumalahan huilasi (mistäköhän syystä kaikkivaltiaan piti yleensä huilata) vasta duunit tehtyään seitsemäntenä päivänä.
Uskonnoissa, niiden pyhissä kirjoituksissa ja opeissa on se hyvä puoli, että niitä voidaan tulkita täysin mielivaltaisesti aina uudelleen ja niin kuin vain tulkitsijalle itselle parhaiten passaa.
Usko on uskovaiselle ”oikeaa tietoa” aina sen mukaan, miten se heidän omiin kuvioihinsa sopii.
Kristinuskon alkuperäistä sanomaa ja sen olosuhteita tutkitaan eksegetiikan (tieteellinen raamatunselitysoppi) menetelmin. Ja sanoman tulkintaa nimitetään hermeneutiikaksi (tekstintulkintataito, tekstinselitystaito). Valistunut käyttäjä pääsee noilla menetelmillä hyvään lopputulokseen. Mutta ilman kelvollisia työkaluja lopputulos voi olla arvaamaton.
Matias. Kiitos hyvästä vastauksesta Kimmo Wallentinin kysymykseen. Vastasit seikkaperäisemmin kuin olisin itse tullut ajatelleeksi.
Kiitos samalla myös Sinulle, Kimmo, kiinnostuksesta kristillistä viikkokalenteria kohtaan.
Kirkon ajastaan (elatiivi) – ei siis kuten kirjoitit: ajassaan (inessiivi) – edellä oleminen on varsin naiivi väite ja mitä tulee pyhäpäivään ja sen pyhittämiseen, niin pitäisikö Moos. 20:11 kirjoittaa sitten uudelleen seuraavalla tavalla:
“Ensimmäisenä päivänä Herra huilasi ja kuutena sitä seuraavana päivänä hän teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäiväksi viikon ensimmäisen päivän ja pyhitti sen”?
No, monelle duunarille se maanantai on tietysti lähinnä lepopäivä, koska silloin podetaan vielä aika yleisesti kankkusta ja muita varsinaisen lepopäivän (sunnuntain) aiheuttamia rasituksia.
Kimmo. Kommenteistasi näkyy, että etsit erilaisia näkökulmia jo olemassa oleviin asioihin.
Minä myös.
Tein tietoisen sanaleikin, kun kirjoitin ’ajassaan’ enkä ’ajastaan’. Viittaan sanavalinnalla kirkolliseen aikakäsitykseen. Ja siihenkin vain sellaisena kuin se näyttäytyy nykyisessä suomalaisessa luterilaisessa todellisuudessa. Ja johtopäätös on: Saan eväät reppuun etukäteen.
Tämä 2. Moos. 20:8 – 20:11 pitäisi siis kuulua sinun mielestäsi näin:
20:8 Muista pyhittää lepopäivä.
20:9 Ensimmäinen päivä lepää ja seuraavat kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
20:10 ensimmäinen päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
20:11 Sillä ensimmäisenä päivänä Herra lepäsi ja kuutena sitä seuraavana päivänä teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on; sentähden Herra siunasi viikon ensimmäisen päivän lepopäiväksi ja pyhitti sen.
????????
Jouni: ”Tein tietoisen sanaleikin, kun kirjoitin ‘ajassaan’ enkä ‘ajastaan’. Viittaan sanavalinnalla kirkolliseen aikakäsitykseen. Ja siihenkin vain sellaisena kuin se näyttäytyy nykyisessä suomalaisessa luterilaisessa todellisuudessa.”
En näe tuossa mitään ”sanaleikkiä”. Jos kirkko on ajassaan, ei se silloin voi olla edellä aikaansa niin kuin annat ymmärtää sen olevan. Siis mitä edellä se on, jos se on ajassaan edellä?
Selvennän sanaleikkiä näin:
Kuluvan maaliskuun lopussa siirrämme Suomessa kelloja kesäaikaan. Kello, jonka viisareita ei silloin syystä tai toisesta siirretä kesäaikaan, on yhä talviajassa. Sen jälkeen talviajassa oleva kello on näyttämässään ajassa (eli ajassaan) jäljessä kesäaikaan siirrettyjen kellojen aikaan nähden.
Kun vastaavasti kirkon käyttämän aikataulun mukaan jonkin asian toteuttaminen aloitetaan kirjoitukseni kuvaamissa tapauksissa (vuorokausi, viikko, vuosi) etuajassa, kirkko on silloin ajassaan edellä.
Ja kirkon tavassa ennakoida taas näen kaunista tarkoituksenmukaisuutta. Saan elää kristittynä levollisin mielin, koska minut on ennakolta varustettu tarpeisiini riittävin matkaeväin.
Jouni, miksi kiertelet kysymystäni Mooseksen toisesta kirjasta? Olet asettanut sen paikkansapitävyyden kyseenalaiseksi käsitykselläsi siitä, että viikon ensimmäinen päivä on lepopäivä. Eiväthän kunnon uskovaisetkaan kohta enää tiedä pitäisikö – vastoin itse Jumalan noudattamaa käytäntöä – pitää ensin lepopäivä ja ruveta sitten vasta kuudeksi viikonpäiväksi hommiin.
Kimmo. Kiitos, että palasit tuohon kysymykseen, joka Sinua askarruttaa.
Kyllä Jumala lepäsi sapattina, kuten Raamattu kertoo. Sapatti on juutalaisen kalenterin seitsemäs päivä ja sitä vastaa meille tutuista viikonpäivistä lauantai. Jeesus nousi kuolleista sunnuntaina. Se on juutalaisen kalenterin ensimmäinen päivä. Ja se oli vuoteen 1973 saakka viikon ensimmäinen päivä myös meillä Suomessa.
Sunnuntain mieltäminen lepopäiväksi, johon pitää soveltaa kolmatta käskyä ”Pyhitä lepopäivä”, on vähittäisen kehityksen tulos. Osa kristityistä pitää lepopäivänään sapattia eli lauantaita. Valtaosalle erityinen jumalanpalvelusten pitopäivä on sunnuntai. Kun siis nautin ehtoollisen sunnuntaina, saan tämän logiikan mukaan eväät arkeen ennen arjen alkamista.
Mutta totta on, että vasta sen jälkeen, kun viikko on standardoitu alkamaan maanantaista, on tullut mahdolliseksi se ajatus- tai sanaleikki, johon kirjoituksessani viittaan.
Maailmanhistorian tai Jumalan pelastushistorian tosiasiat eivät muutu mihinkään suuntaan sen vuoksi, että minä kirjoitan kirkon olevan ajassaan edellä.
Jouni: ”Sapatti on juutalaisen kalenterin seitsemäs päivä ja sitä vastaa meille tutuista viikonpäivistä lauantai. ”
No eihän se sitä tosiasiaa – ainakaan toisen Mooseksen kirjan mukaan – miksikään muuta, että ”lepopäivä” on viikon viimeinen päivä eikä ensimmäinen. Ja miten se juutalainen kalenteri koko asiaan liittyy? Raamatun mukaan viikon viimeinen (seitsemäs, ei ensimmäinen) päivä on ”lepopäivä” olipa se sitten nimeltään vaikka keskiviikko. Kalenterit – ihan minkä sorttiset hyvänsä – on tietääkseni kirjoitettu joskus maailman syntymisen jälkeen vieläpä ihmisten toimesta.
Periaatteessa mikä tahansa viikonpäivä sopii lepopäiväksi raamatullisessa mielessä, jos se pyhitetään Jumalalle siten kuin se kuuluu pyhittää eli hädässä olevien auttamiseen.
Ja on myös niin, että päivä, jota Raamatussa kutsutaan nimellä ”Ensimmäinen päivä” sattuu olemaan ennen meidän tavanomaisen kalenteriviikkomme ensimmäistä päivää eli maanantaita. Joten minulla on mahdollisuus vilpittömästi ajatella, että kristitty saa eväät arkeen ennakolta.
Jouni: ”Ja on myös niin, että päivä, jota Raamatussa kutsutaan nimellä “Ensimmäinen päivä” sattuu olemaan ennen meidän tavanomaisen kalenteriviikkomme ensimmäistä päivää eli maanantaita.”
Ensimmäinen päivä on ensimmäinen. olkoot nimeltään vaikka torjantai ja siitä ensimmäisestä eteenpäin lukien 7. päivä on viikon viimeinen ja se ns. lepopäivä ainakin luomiskertomuksen tarkoittamassa, alkuperäisessä merkityksessä. Ei se siitä venkoilemalla tai juutalaisiin kalentereihin vetoamallla miksikään muutu.
En minä noista uskonasioista paljoa ymmärrä, mutta sen verran kuitenkin muistan jo alakouluajoiltani, että ensimmäisenä päivänä Jumala loi yön ja päivän.
1. Mooseksen kirja: 3 Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. 4 Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, 5 ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.
Yliopiston almanakasta voi saada hyvää opastusta siihen, millaisia kalentereita suomalaisessa todellisuudessa on käytössä. Kirkkoja sekä juutalaisuutta ja islaminuskoa koskevaa kalenteritietoutta löytyy mm. verkkosivulta uskontokalenteri.fi.
Vuodet ovat vaihtuneet seuraavasti:
1.9.2015 ortodoksinen kirkko aloitti uuden kirkkovuoden
14.9.2015 juutalaiset aloittivat vuoden 5776 viettämisen
15.10.2015 islaminuskoiset aloittivat vuoden 1437 viettämisen
29.11.2015 evankelis-luterilainen kirkko aloitti uuden kirkkovuoden
1.1.2016 alkoi yleisen länsimaisen ajanlaskun mukainen vuosi 2016.
Ja viikkojen vaihtumisesta voi nähdä seuraavaa:
6.3. sunnuntaina aloitettiin uusi kirkollinen viikko, jonka 1. päivä on nimeltään 4. paastonajan sunnuntai
7.3. maanantaina alkoi uusi, järjestyksessään 10. kuluvan vuoden (2016) kalenteriviikko.
Kuten voidaan todeta, kirkkovuoden kierron mukainen uusi teema alkoi jo edellisen eli 9. kalenteriviikon viimeisenä eli 7. päivänä. Kirkollinen viikko siis vaihtuu tämän logiikan mukaan etuajassa.
Mitä noilla kalentereilla ja kirkkovuosilla on muka sen asian kanssa tekemistä, että viikon seitsemäs päivä on ”lepopäivä”. Kalenterithan ovat vain ihmisten kirjoittamia opuksia. Eikös sinunkin pitäisi olla uskovaisena alkuperäisen luomiskertomuksen kannalla? Ainakin pari pappisystävääni oli – kysyttyäni asiaa heiltä – sitä mieltä, että kuusi päivää Jumala painoi duunia ja seitsemäntenä lepäsi ja siitä on peräisin nykyisinkin noudatettava viikkojärjestys. Ei viikonpäivien nimillä pitäisi olla sen kanssa mitään tekemistä. Ovathan ne muutenkin kaikissa kielissä erilaiset.
Siis vielä kerran rautalangasta väännettynä: kuusi päivää duunia ja seitsemäs päivä lepopäivä, joka kuulemma pitäisi vielä kaiken lisäksi ”pyhittää” (mitä sitten tarkoittaneekaan). Taitaa vain nykyään olla se lepopäiväkin monille duunipäivä, joten se siitä pyhittämisestä.
Enpä sitten tiedä. Taitavat olla tämän meidän seutukunnan papit harhaoppisia, kun niin luulevat.
Kimmo. Ei minulla ole vaikeuksia hyväksyä sitä, että Jumala käytti luomistyöhön kuusi päivää ja lepäsi seitsemännen päivän, sapatin. Meidän sunnuntaimme sai kuitenkin vastaavan lepopäiväluonteensa vasta vähitellen vuosisatojen mittaan.
Nyt olemme länsimaissa viisipäiväisen työviikon myötä tilanteessa, että sekä lauantaista, Jumalan ”alkuperäisen” työviikon viimeisestä päivästä että sen ensimmäisestä päivästä, sunnuntaista, on tullut vapaapäiviä, toki sunnuntai arvokkaampana ainakin silloin tehdystä työstä maksettavia haittakorvauksia mittarina käyttäen.
Arkisesti ajatellen sunnuntai on ISO-standardin mukaisen viikon viimeinen päivä, kuten oikein sen arvoa puolustat.
Mutta minä tarkastelen asiaa myös hengelliseltä näkökannalta, ikään kuin taideteoksena. Heprealaiskirjeessä sanotaan näin: ”Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon…” (Hepr. 4:9-11)
Kun matkaa tekevänä kristittynä käyn nauttimassa ehtoollisen, ajattelen saavani sen ennakolta juuri siksi, että se on useimmissa kirkoissa tarjolla kirkollisen viikon ensimmäisenä päivänä. Joka siis toteutuu yhtä aikaa edellisen vuorokauden ja edellisen viikon puolella suhteessa ISO-standardin mukaiseen työviikkoon.
Mites ihmeessä se viikkokalenteri luomisesta ja aurinkovuorokausita alkoi kun se auriko, josta alettiin vuorokausia laskea, luotiin vasta 4:s päivä eli Matiaksen mukaan torstaina?
Lainaus sivulta 14 Pentti Lempiäisen kirjasta Pyhät ajat (1976, Jyväskylä): ”Sunnuntain erityisasemaan vaikutti lisäksi se, että se oli Vanhan testamentin mukaan Jumalan luomistyön alkamisen päivä, ja Kristuksen nouseminen kuolleista esikoisena kuolemaan nukkuneista (1. Kor. 15:20) taas nähtiin uuden luomistyön alkuna.”
Essealaiskalenterin mukaan Jeesus ylösnousi ’kolmantena päivänä’, joka oli perjantai.
Essealaisille näet keskiviikko oli ensimmäinen päivä, ja päivillä oli nimet järjestysnumeronsa mukaan. Johanneksen evankeliumissa on ilmiselvästi kyseessä essealaiskalenteri.
Minulle on opetettu, että juutalaisen laskentatavan mukaan asian tapahtumapäivä on ensimmäinen päivä. Sitä seuraava päivä on toinen päivä ja sitä seuraava kolmas päivä. Ja niin edelleen.
Kun siis vietämme vaikkapa Jeesuksen kuolinhetken rukouspalvelusta pitkänäperjantaina, se on hänen kuolemansa ensimmäinen päivä. Toinen päivä on meidän antamamme nimen mukaan hiljainen lauantai. ”Kolmantena päivänä” viittaa siten sunnuntaihin ja se on nimeltään pääsiäispäivä.
Samalla logiikalla kirkko viettää helluntaipäivää sunnuntaina 50. päivänä pääsiäisestä, johon oikeasti on tasan seitsemän viikkoa eli meidän länsimaisen laskuoppimme mukaan vain 49 päivää.
Saamasi tnieto on Jouni pu,utteellista, kutensanoin essealaset kutsuivat keksiviikkoa ensimmäiseksi päiväksi ja päivillä on nämä järjestysluvut myös niminä. (Jhannes Lehman: Raportti rabbi J:stä,luku VII sivu 79)
Nolla keksittiin matematiikassa vasta runsas tuhat vuotta sitten. Sitä ennen ensimmäinen oli sama kuin nolla nykyisin. Musiikissa esimerkiksi primi on sama kuin se sävel mistä lähdettiin.
Meillä ei esimerkiksi ajanlaskussa ole vuotta nolla, vaan miinus yhdestä suoraan ensimmäiseen vuoteen Kristuksen syntymän jälkeen.
Johannes Lehmannin tuotanto perustuu vilkkaan mielikuvituksen luomaan harhaan. Usein historialliset romaanitkin sisältävät enemmän aitoa menneisyyden ymmärrystä kuin Lehmannin luomat teoriat.
Olen lukenut kirjan ja totesin sen historiallisen skifin luokkaa olevaksi luomukseksi.
Kukaan itseään arvostava tutkija ei viittaa häneen siitä yksinkertaisesta syystä että hänen teoriansa menee niin paljon rehellisen lähteisiin perustuvien tutkimusten ohi.
Seuraavassa tekstissä muuan amerikkalainen yrittää ottaa kirjan varovaiseen käsittelyyn, mutta hänkin päätyy selkeään Lehmannin teorian kumoamiseen.
http://www.desiringgod.org/articles/was-qumran-the-cradle-of-christianity
Johannes Lehman on teologian tohtori ja häen käsityksensä (mm. kalenterikysymyksestä) ovat erittäin hyvin perusteltuja. Häntä ei yksinkertaisesti u s ka l l e t a noteerata, koska hän puutuu teologian paradigmaan, jonka horjuttaminen horjuttaa liian monta kristillistä dogmia yhtäaikaa. Kannattaakin lukea itse hänen kirjoitamansa ”Raportti Rabbi J:stä, erään väärennyksen pöytäkirja.” Käännös Otava 1972.
Seppo
Olen lukenut ja köykäiseksi havainnut
Lehmannin teorian nimittäin