Kirkko on lähetys

Messu alkamassa Edeassa Kamerunissa sunnuntaina 16.4.2006 ja kulkua valmistautuu kirkkoon sisälle menoa varten kello 09:47:53.

Sunnuntai 01.07.2018
Apostolien päivä
Herran palveluksessa
Evankeliumi: Mark. 3:13-19

Vanhan perimätiedon mukaan apostolit Pietari ja Paavali kuolivat marttyyrikuoleman vuonna 67 j.Kr. Heidän kuolinpäiväkseen on vanhoissa lähteissä mainittu 29.päivä kesäkuuta. Juhla oli vanhan ajan lopulla ja keskiajan alussa niin merkittävä 400 – 500 luvuilla juhlalle oli tarjolla jopa 28 erilaista messukaavaa. 600 -luvulla juhlan aihe jaettiin kahdelle päivälle: 29.6. varattiin Pietarille ja 30.6. Paavalille.

Katolisessa kirkossa palattiin yhteen juhlapäivän viettoon 29.6. paavi Paavali VI:n julkaisemassa käsikirjassa 3.4.1969. Ruotsi-Suomessa juhlan vietto erillisenä juhlana lopetettiin jo 1772. Siitä lähtien se on ollut nykyisellä paikallaan kuudentena sunnuntaina helluntaista. Meidän kirkossamme se on laajentunut kaikkien apostolien päivän vietoksi.

Kirkko on järjestäytynyt

Noin sata vuotta sitten levisi läntiseen kristikuntaan urbaanilegenda, että kirkko olisi alkuaan ollut vain täysin vapaata toimintaa ilman selkeää organisaatiota. Jotenkin haaveilivat sellaisesta että ”hengen” vapaa toiminta ilman mitään ”rajoituksia” olisi muka tällä tavoin ollut ainoa johtotähti kirkon elämässä.

Tällainen epärealistinen malli ei vastaa Jeesuksen ajan arkielämän realiteettia. Kaikissa tuon ajan liikkeissä oli selkeä järjestys. Esimerkiksi Qumranin yhteisössä tuo järjestys oli niin tiukkaa, että yhteisissä kokoontumisissa nuorempi ihminen saattoi puhua vain kun vanhempi antoi siihen luvan. Juutalaisessa synagogassa rabbin piti olla vähintään 30 vuotias ja hän pääsi avaamaan suunsa vasta kun hän oli saanut synagogan esimiehen antaman virkaan vihkimyksen. Meidän papiksi vihkimisemme on suoraa jatkoa tuosta käytännöstä. Tästä kertovat Apostolisten isien kirjoituksissa esiintyvät tiedot, että kirkossa saattoi opettaa vain se, jolle piispa antoi siihen luvan.

Evankeliumissamme kuvattu apostolien kutsuminen virkaansa on täysin linjassa tämän saman selkeän organisaation kanssa. Niin kuin Jaakobilla oli ollut 12 poikaa ja Israelissa 12 sukukuntaa, niin myös Jeesuksen perustamassa organisaatiossa oli perustavina virkoina 12 apostolia. Kun Juudas Iskariot poistui joukosta, niin heti valittiin uusi edustaja tuon joukkoon.

Kirkon organisaatio ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan sillä on päämäärä: Koko kirkko yhtenä joukkona vie evankeliumia eteenpäin. Koko kirkko toimii yhtenä joukkona ja se tulee esiin kaikkien jäsentensä yhteisessä ponnistelussa evankeliumin asialla, jotta koko maailma tavoitetaan evankeliumin yhteyteen.

Kirkon tehtävänä on lähetystyö, evankeliumin vieminen eteenpäin

Jumala on kolmiyhteinen Jumala. Jumala on yksi ja hän on ilmoittanut itsensä kolmena persoonaa: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Kirkko toimii kolmiyhteisen Jumalan työkenttänä ja työvälineenä maailmassa.

Niin kuin Isä on lähettänyt Poikansa, niin Poika on lähettänyt apostolinsa ja Pyhä Henki toimii näiden lähetettyjen välityksellä. Apostoleista evankeliumi on mennyt eteenpäin heidän seuraajilleen piispoille ja näiltä edelleen seuraaville piispoille. Piispojen tehtävänä on viedä evankeliumia eteenpäin ja edistää kirkon elämää kukin omalla alueellaan. Kun Jeesuksen lähettiläät menivät eteenpäin evankeliumia julistamaan, niin aina työn vakiinnuttua perustettiin seurakuntia ja näiden seurakuntien toiminnassa kirkon sanoma meni eteenpäin. Usko on yhteinen, uskoa yhteen Herraan. Tähän uskon yhteyteen olemme päässeet pyhän kasteen kautta. Pyhän kasteen kautta jokainen uskova on kutsuttu omalla paikallaan ja omassa elämänkutsumuksessaan toimimaan Kristuksen todistajana aivan arkisen elämän jokapäiväisten askarten parissa.

Koko maailman laajuinen evankeliumin julistus tulee esille Jeesuksen sanoissa: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät.” Sanoma iankaikkisesta ja kaikkivaltiaasta Jumalasta menee eteenpäin kahdella jalalla, Jumalan lähettämien ja tehtäväänsä valtuuttamien ihmisten kautta. Evankeliumi menee eteenpäin ihmiseltä ihmiselle. Näin usko synnyttää uskoa, toivo leviää ympäristöön ja Jumalan tulevaisuus aukeaa myös lähimmille kanssaihmisillemme.