SUNNUNTAI 25.10.2020
21. sunnuntai helluntaista
Jeesuksen lähettiläät
Ensimmäinen lukukappale: 5. Moos. 31: 6-8
Jumalan lähetys on hyvin selkeä ja suoraviivainen. Jumala lähetti ihmiskunnalle avun. Aluksi hän lähetti Abrahamin, Isakin ja Jaakobin toimimaan uskon isinä, patriarkkoina. Sitten hän lähetti Mooseksen johtamaan kansaansa sekä Joosuan työn jatkajaksi.
Edelleen hän lähetti profeettoja julistamaan kansalleen Jumalan sanaa.
Lopulta Taivaan Isä lähetti ainosyntyisen Poikansa maailman Vapahtajaksi. Jeesus puolestaan lähetti oppilaansa koko maailmaa evankelioimaan. Näiden seuraajina kirkko rakentuu Jumalan lähetyksen varassa profeettain ja apostolien viitoittamalla tiellä.
Kirkko on lähetys ja siksi evankeliumin kuuluu kulkea eteenpäin. Tavoitteena on koko maailman kaikkien kansojen voittaminen Jumalan valtakunnan yhteyteen.
Älkäämme pelätkö vaan olkaamme rohkeita
Kun Jumala on puolellamme, niin meidän ei tarvitse säikkyä vastuksia. Saamme rohkeasti käydä eteenpäin ja pelotta julistaa Jumalan sanaa. Jumala on voimallinen ja siksi hänen sanansa on hyvä ja tuottaa tulosta. Kukin paikallaan, kukin tavallaan, kukin oman elämäntilanteensa mukaan, jokainen meistä saa olla Jumalan asialla, hänen työssään mukana, toinen toistamme tukien ja rohkaisten, yhdessä toimien, yhteisen asian hyväksi, evankeliumin eteen päin saattamiseksi.
”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”
Vapahtajamme Jeesus on Mooseksen seuraajan Joosuan kaima
Israelin kansan johtajana Mooses oli hyvin vanha. Hänellä oli nuori avustaja Joosua. Kun Mooses saapui elämänsä loppusuoralle, niin hän siunasi Joosuan seuraajakseen.
Vanhassa testamentissa käytetty Joosua on sama nimi kuin Uudessa testamentissa käytetty Jeesus. Vanha testamentti on kirjoitettu hepreaksi. Maailman vanhin tunnettu raamatunkäännös on Septuaginta kreikaksi. Siinä Joosuan nimi esiintyy muodossa Jeesus. Uusi testamentti on kirjoitettu kreikaksi ja siksi nimi on kreikkalaisessa muodossa. Juutalaisten oppineitten eri rabbien teksteissä Vapahtajamme nimi esiintyy muodossa Jesu, heidän aikansa galilean murteen mukaisessa asussa.
Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: ”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi.
Joosua vei kansan perille luvattuun maahan. Hän täytti sen tehtävän, mihin hänet oli kutsuttu. Rohkeasti hän tunnustautui Jumalan seuraajaksi ja pelkäämättä hän puhui epäjumalanpalvelusta vastaan ja elävän Jumalan palvelemisen puolesta. Niinpä hän saattoi pelkäämättä todeta, että hän ja hänen perheensä palvelevat Jumalaa. Tämän hän todisti koko kansan edessä.
Jeesus on koko maailman Vapahtaja
Jeesus lähetti apostolinsa julistamaan evankeliumia. Parhaimmillaan hänellä on 70 avustajaa julistamassa hänen sanomaansa. Näin evankeliumi meni eteenpäin jo hänen maailmassa ollessaan ja täytti koko maan.
Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa sovitti koko maailman Jumalan kanssa. Siksi seuraava vaihe työn laajentamisessa ei ollut sen vähäisempi kuin koko maailman kaikkien kansojen voittaminen Jumalan lapseuteen. Kaikki kansat on kasteen välityksellä tehtävä hänen oppilaikseen.
Sovitus koskee koko maailmaa, Jeesuksen työ on jo valmis hänen puoleltaan. Sanoman vieminen kuitenkin on vielä kesken. Siksi tarvitaan alati uusia sanoman eteenpäin viejiä, uusia tapoja tavoittaa koko maailman kaikki kansat, jokainen ihminen maan päällä.
Turha meidän on säikkyä, turhaa arkailla, koska Jumala on kanssamme. Lähetyskäskyyn hän on liittänyt lupauksensa, että hän on alati meidän kanssamme. Saamme siis rohkeasti avata silmämme ja luoda katseemme eteenpäin. Tulevaisuus on Jumalan ja siksi saamme olla Jumalan tulevaisuuden airueina kukin sillä paikalla missä elämme ja olemme, toiset lähellä, toiset kaukana, kukin oman kutsumuksensa ja Jumalan hänelle suomain armolahjojen mukaan. Kenenkään ei tarvitse hävetä, vaan saamme itse kukin, juuri sellaisina kuin olemme, vapautuneesti kertoa Vapahtajamme ihanasta armosta, hyvyydestä ja ihmisrakkaudesta.
Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.”
Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale
5. Moos. 31: 6-8
Mooses sanoi israelilaisille:
”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”
Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: ”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.”
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-25-10-2020/
Temat och texterna för söndagen presenteras här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-25-10-2020/
Matias
Mooses sanoi israelilaisille:
”Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.”
Todella rohkeita he ovatkin olleet, selviytyneet täällä ja tuolla. Kuka muu siihen olisi pystynyt?
He ovat syntyneet katoamattoman Elämän voimasta, eivät ensimmäisen kuoloon nukkuneen uneksijan toimesta.
Pieni kansa, suurten puristuksessa. Eikö olisi oikeudenmukaista jos Jumala kohtelisi suurempaa, niinkuin suurempi on kohdellut pienempää.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasi.
Juutalaisten historiassa on todellakin esiintynyt moniakin vaikeuksien aikoja. Niitä on todellakin kasaantunut yhden kansan kestettäväksi suuri määrä. Ihailtavasti he myös ovat niistä selviytyneen ja näennäisen lopulliselta näyttävistäkin tilanteista ovat nousseet takaisin elämään kokonaisena kansakuntana.
Toki pitkään historiaan myös mahtuu enemmän kansakunnan ahdistuksen aikoja, kuin sellaist3en kansojen historian kuvaukseen, missä tunnemme tapahtumat vasta lyhyemmällä aikavälillä.
Vanhassa testamentissa on useitakin varoituksen sanoja siitä, miten myös kansojen välisissä suhteissa ihmiskunta on kokonaisina kansoinakin vastuussa tekemisistään toisia kansoja kohtaan.
Kiitos Matias jälleen erittäin hyvin Raamattuun linkitetystä blogistasi. Kaikesta näkee, että myös sinulle Raamatun sanomalla on paljon merkitystä.
Kiinnitin huomiota melkoiseen optimistisuuteesi, kun toteat seuraavaa Jeesuksen alulle panematta työstä: ”Siksi seuraava vaihe työn laajentamisessa ei ollut sen vähäisempi kuin koko maailman kaikkien kansojen voittaminen Jumalan lapseuteen. Kaikki kansat on kasteen välityksellä tehtävä hänen oppilaikseen.”
Kuinka realistisena pidät Jeesuksen asettamaa tavoitetta noin ymmärrettynä? Sanoihan Vapahtajamme Vuorisaarnassa, että ”Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”
Eikä Jeesus suinkaan ennustanut lopputuloksena ”kaikkien kansojen” kääntymistä vaan puhui Matteuksen 25. luvussa jaosta vuohiin ja lampaisiin, joilla on varsin erilainen tulevaisuus edessään. Miten sinä ymmärrät sen Jeesuksen lausuman, että ennen tuota jakoa kahteen ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”(Mat24:14) Tässäkään ei mielestäni ”kaikkien kansojen” kääntymisestä puhuta mitään.
Rauli
Kiitos hyvästä puheenvuorostasi.
Lähtökohtani sille,että kaikkien kansojen kaikki ihmiset saadaan mukaan kirkon jäsenyyteen pyhän kasteen välityksellä, nousee suoraan Matteuksen evankeliumin kertomasta lähetyskäskystä.
Mielestäni tapaukset sinun tuomiisi erityiskysymyksiin siitä, että jotkut lankeavat pois uskosta ja joutuvat väärälle tielle, liikkuvat sellaisella tasolla, että vain Jumalalla on mahdollisuus sanoa niistä sanansa. Vain hän tuntee sydämet ja voi nähdä sen, mitä me emme voi nähdä.
Viimeisen tuomion sanoma on erityisen merkittävä puhuttelu jokaiselle ihmiselle ja jokaiselle kansalle kutsuna seuraamaan Vapahtajaamme niin, että kukaan ei hukkuisi, vaan että he kääntyisivät kuolemaan johtavalta tieltä elämän tielle.
Myös meidän kirkkomme tunnustuskirjoissa todetaan, että ulkonaisessa seurakunnassa on myös sellaisia, jotka eivät sydämeltään usko. Näitä nimitetään 1500 -luvun käytännön mukaisesti ”ulkokullatuiksi”. Tarkoituksena on sanoa, että he ovat sellaisia, jotka kylläkin ovat saaneet kasteen ja ulkonaisesti ovat kirkon jäseniä, mutta heidän sydämensä kuitenkin on epäuskon varassa.
Oma painotukseni lähetyskäskyn kokonaisluonteesta tähtää siihen, ettei tehtävän uskollisesta ja uutterasta toimeksiannosta luovuttaisi liian vähäisin perustein, vaan vaikeampienkin aikojen aikana uskalletaan nähdä eteenpäin ja toteuttaa sitä tehtävää, mihin meidät on kutsuttu.
Yksittäisinä ihmisinä meistä kukaan ei voi tehdä kaikkea, onhan voimamme rajallisia, mutta kun uskallamme kokonaisena kirkkona mennä eteenpäin ja uskoa, että myös toiset voivat tehtä oman osuutensa, niin silloin me yhtenä Kristuksen kansana voimme tuoda iloisen sanoman esiin ja työ menee eteenpäin.
Minäkään en jaa kirjoittajan optimismia koska se ei ole realismia koska Raamattu puhuu aivan päinvastoin tapahtuvasta kehityksestä.
Jeesus sanoi, kun hän tulee maan päälle toisessa tulemuksessaan, että ”löytäneekö hän uskoa maan päältä”. Tämä kertoo siitä kehityksestä mitä maailmassa tapahtuu ennen hänen tuloaan, joka monen raamatuntutkijan mielestä on jo hyvin lähellä, että ihmiskunta ei suinkaan ole ottamassa Häntä vastaan vaan vastustaa Häntä eikä tahdo Häntä kuninkaakseen.
Valitettavasti Jumalan oma kansakaan ei tällä hetkellä tunnusta Jeesusta Herrana ja Kuninkaana kuinka sitten muutkaan kansakunnat niin tekisivät.
Kirjoittaja ei ehkä halua ymmärtää puhetta ”ahtaasta portista” tai ”vuohista ja lampaista” vaan uskoo kasteen pelastavan kaikki. Hän ei myöskään tahdo tietää mitään ”sydämen ratkaisuista” siitäkään huolimatta vaikka Jeesus sanoo kuinka Hän itse kolkuttaa sydämen ovelle ja jos joku avaa, Hän käy sisälle ja aterioitsee hänen kanssaan.
Ne, joiden sydämessä Jeesus Henkensä kautta asuu, heillä on kyky tunnistaa onko joku Herran oma vai ei. Tässä ei ole mitään epäselvyyttä.
Jeesus sanoo, että hedelmistään puu tunnetaan. Ei voi hyvä puu kantaa huonoja hedelmiä eikä huono puu hyviä. Siitä me tunnemme kuka on Herran oma ja kuka ei. Lopullisen tuomion tekee tietenkin Jumala, mutta on turha yrittää väittää, että kaikki kastetut ovat Herran omia ja että kansankirkkomme massat olisivat Pyhän Hengen kuljetettavana.
Apostoli Paavalia voisi kirjoittaja siteerata enemmän. Sieltä löytyy ohjeita siitä kuinka seurakunnissa pitäisi toimia ja antaa itsensä esimerkiksi siitä kuinka Herran omana tulee elää ja mitä se vaatii, että on antanut itsensä ehdoitta Jeesuksen käyttöön.
Näin Herramme kuitenkin haluaa meidän elämässämme tekevän, antavan kaiken vallan itsestämme Hänelle.
Kuinkahan moni seurakuntiin kuuluvista on näin tehnyt. Vain niitä Jumala seurakuntaan ja uskontokuntaan katsomatta käyttää, niitä, jotka ovat uskollisia Hänelle.
Muita kriteereitä ei ole, Hän vaikuttaa kaiken.
Oppiarvoilla ei tässä ole mitään merkitystä. Herra käyttää niitä, jotka eivät mitään ole. ”Katsokaa veljet omaa kutsumustanne, ei ole montaa jalosukuista, oppinutta, viisasta”. Ainoastaan niillä on merkitystä seurakunnan rakentamisessa ja sanan eteenpäin viemisessä, jotka ovat horjumattoman uskollisia Jeesukselle itselleen.
Suurin osa kansastamme kulkee Kristuksesta erillään huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu Hänen nimeensä.
Totta on se sana, että monet ovet kutsutut, mutta harvat valitut ts. harvat osoittautuvat valituksi.
Toinen asia on se, että Jumala voi käyttää vain niitä, jotka tekevät Hänen tahtoaan, ne Hän varustaa ja lähettää mihin itse tahtoo oman viisautensa mukaan.
Muilla ei ole mitään asiaa Herran elovainioilla.
Järjestys on tämä, asetu ensin oikeaan suhteeseen Herran kanssa, vasta sitten Hän voi uskoa sinulle katoamatonta viisautta, jota voit jakaa muillekin.
Jorma
Kiitos puheenvuorostasi.
1) Juutalaisessa yhteisössä Jeesuksen aikaan ahdas portti oli kaupungin portti, joka johti välittömästi portin jälkeen kaupungin torin vilinään ja siitä edelleen vilkkaimpien basaarien kauppakujille. Kaupungin portti oli myös kaupungin hallintopaikka, missä kaikki kaupungin kannalta tärkeimmät päätökset tehtiin.
Sen sijaan avara tie ja avara portti oli kahden vuoren välinen avoin sola, joka johti suoraan autiomaahan. Jos sitä kulki niin päätyi eristyksiin ja kuolemaan.
Olen kirjoittanut tästä blogin kahden talonrakentajan näkökulmasta, mutta samaan maisemaan liittyvän vertauksen perusteella.
https://www.kotimaa.fi/blogit/kaksi-rakentajaa/
2) Jumalan pyhä ateria on viittaus Jumalan ja ihmisen välisen todellisen yhteyden olemassaoloon. Teksti Jeesuksen aterioinnista omiensa kanssa on erinomainen Herran pyhän ehtoollisen vieton valtaisan lahjan kuvaus. Kun kokoonnumme alttarin sakramentin viettoon, niin silloin maa ja taivas ovat yhtä, Jumala on keskellämme, Kristus itse on juhlan isäntä ja tarjoaa oman itsensä, oman ruumiinsa leivässä ja verensä viinissä eli siis täyden pelastuksen koko iihmisen pelastus koko ihmisen hyväksi kun meille annetaan lahjaksi Golgatan sovintotyön täyteys, iankaikkisuuden lääke, joka antaa lahjaksi iankaikkisen elämän.
Johanneksen evankeliumi:
6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
3) Kasteessa me tulemme Jumalan lapsiksi. Kasteessa meidän syntimme annetaan anteeksi ja meille lahjoitetaan Pyhän Hengen lahja.
Herran pyhässä ehtoollisessa me elämme todeksi tämän lapseuden. Koska Kristus antaa itsensä pyhän eukaristian eli Jumalan ylistys -aterian välityksellä, niin meillä on yhteys Kristuksen kanssa kun aterioimme hänen seurassaan.
Samainen Johanneksen evankeliumi sanoo tästä:
6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Jorma
4) Viittaat Jeesuksen puheeseen
Luukkaan evankeliumi:
18:8 Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?”
Tämä lause liittyy puheeseen, missä rohkaistaan rukoilemaan lakkaamatta ja periksi antamatta. Siinä Jumalan suurta hyvyyttä verrataan vastakohtaansa jumalattomaan tuomariin, joka kuitenkin pyytäjän peräänantamattomuuden vuoksi lopulta toteutti anojan pyynnön. Tämän vastakohtana esitetään Jumalan suuri hyvyys, kun meidän Herramme antaa runsain määrin niille, jotka häntä avuksi pyytävät.
Kohdan varsinainen kärki siis on luottamus Jumalan suureen hyvyyteen ja juuri tästä syystä heittäytyminen rohkeasti ja täysin rinnoin eteenpäin Jumalan suuriin lupauksiin luottaen.
Viittauksena jumalattoman tuomarin elämään liittyy sitten tämä tokaisu, että vaikka maailmassa kuinka näyttäisi, että kaikki on pahan vallassa eikä kukaan välitä meidän asioistamme, kun kunnon uskoa löydy, niin pitäkäämme silti uskallus Jumalaan ja kääntykäämme hänen puoleensa apua pyytämään.
5) Jumalan edessä olemme kaikki saman arvoisia, koska kasteessa olemme tulleet Jumalan lapsiksi. Sen sijaan kirkon rakentumiseksi on tärkeää, että alati opiskelemme Jumalan pyhää sanaa ja sitä tutkistelemme.
Kun Jerusalemin seurakunta haki viranhaltijoita kreikankielistä työtä varten, niin näille virkaan valittaville pantiin kelpoisuusvaatimukseksi sekä viisaus että sydämen antautuminen Herran työhön.
Apostolien teot:
6:3 Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.
Siis jo alkukirkon ensimmäisessä seurakunnassa noudatettiin terveen opin osaamisen tärkeyttä annettuun palvelusvirkaan valittavilta.
Meidän ei siis pidä halveksia kristillisen tiedon merkitystä kirkon rakentamisessa, vaan saamme alati hankkia lisää tietoa ja ymmärrystä, jotta palvelustehtävämme voisi tuottaa tulosta.
Sananlaskujen opetus oli erittäin hyvin alkuseurakunnassa oivallettu.
Sananlaskut:
4:5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.
4:7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
Jorma
6) Puhut juutalaisesta kansasta ja kerrot ettei sekään vielä ole ottanut vastaan Jeesusta kokonaisena kansana.
Tätä kysymystä Paavali on käsitellyt Roomalaiskirjeen luvuissa 9-11. Aitona juutalaisena häntä suretti se, etteivät hänen oman kansansa jäsenet vielä olleet ottaneet vastaan Jeesusta Vapahtajakseen.
Roomalaiskirje:
9:1 Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele – sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä,
9:2 että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
9:3 Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
9:4 ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
9:5 heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!
Samaisessa yhteydessä hän myös antoi toivon täyteisen näköalan, että kerran Jumalan valitsemana aikana kansa tulee kokonaisena kansana kääntymään Herramme puoleen, silloin kaikki Israel on pelastuva.
11:25 Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, 11:26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: ”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. 11:27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.”
JOrma
7) Puhut myös uskon henkilökohtaisesta tasosta. Eri ihmisten henkilökohtaiset tuntemukset vaihtelevat hyvin paljon elämäntilanteen mukaan. Niillä voi olla toisinaan hyvinkin suuri merkitys yksityisen ihmisen elämysmaailmassa. Sellaisina ne voivat olla hyvinkin arvokkaita. Muutamille ne voivat olla uskoa vahvistavia ja rohkaisevia.
Mutta on huomattava että ne eivät sovellu yleisen opin pohjaksi. Yksittäisten ihmisten kokemukset nimittäin voivat mennä hyvinkin pahasti ristiin keskenään niin, ettei niiden pohjalta lähtien saada mitään yksimielisyyttä aikaan.
Sen sijaan Raamatun sana on aina vahva turva uskon perusaksi, edellyttäen että se otetaan niin kuin se on kirjoitettu.
Edelleen on huomattava, että Raamattu on kirkon kirja. Siksi kaikki sellaiset selitykset, jotka hajoittavat seurakuntia ovat merkkinä siitä, että jotakin on mennyt vikaan tekstin selityksessä. Pyhä Henki nimittäin valaisee ja kokoaa kirkkoaan Kristuksen yhteyteen ja tämä yhteys ei ole erillisten uskovien ihmisten uskon toimintojen summa vaan perusteissaan Jumalan työ, jolla hän itse pitää huolta kansastaan.
Niinpä emme saa asettaa kastetta ja uskoa toistensa vastakohdiksi ikään kuin kasteen pelastuksesta puhuminen olisi jotakin muuta kuin uskosta pelastuminen. Uskosta pelastuminen on nimen omaan kasteesta pelastumista, koska usko tarttuu siihen pelastukseen, joka jo kasteen hetkellä meille on annettu. Usko panee toivonsa siihen Jumalan suureen tekoon, josta 1. Pietarin kirje sanoo:
”vesi pelastaa kasteena” vuoden 1938 käännös
”kaste pelastaa” vuoden 1992 käännös.
Kumpikin ovat täyden kympin käännöksiä.
Kaikki sellaiset uskon tulkinnat, missä tämän lupauksen sanan voimaa vähennetään, ovat ainakin jossain määrin ilmausta epäuskosta, koska aito usko tarttuu näihin Jumalan suuriin lupausten täyteisiin raamatunkohtiin ja niihin luottaen saa vakaan pohjansa. Kun perustana on Raamatun sana, niin usko ei horju, vaan pysyy vakaana ja kestää kovimmatkin ajan myrskyt.
Matias Roto.
Hyvä kirjoitus sinulta kirkon opista. ” Jeesuksen lähettiläät ”, maanapäälliset jumalat, papit, joilla on valta antaa ihmisille pelastus kasteen kautta. Antamansa kasteen jälkeen Jeesuksen jumala kaveri Pyhä Henki on velvollinen antamaan uuden ruumiin taivaan ikuiseen paratiisiin menosta.
Reino
Kiitos kommentistasi.
Me elämämme maan päällä. Me elämme yhteisönä. Olemme osa yhteistä kristikansaa. Yhteisöön kuuluu myös se että yhdessä jaetaan tehtävät ja niihin liittyvät vastuut sillä tavoin että tehtävät tulevat hoidetuksi.
Kasteen varsinainen toimittaja on kolmiyhteinen Jumala itse. Pappihan ei tee kastetta omissa nimisssään vaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Toimen varsinainen toimija siis on toimeksiantaja. Pappi toimii Jumalan suuna ja kätenä kastetoimituksessa.
Koska kaste on Jumalan työ, niin juuri siitä syystä kaste pelastaa. Kasteessa meille annetaan Jumalan lapseus ja me saamme Pyhän Hengen lahjan.
Jumala on kolmiyhteinen. Näin ollen meillä on vain yksi Jumala, mutta hän on ilmoittanut itsensä kolmessa persoonassa Isänä ja Poikana ja Pyhänä Henkenä.
Koska Jumala on yksi, niin myös kaste on yksi. Siksi tässä yhdessä kasteessa meidät liitetään Isän Jumalan luomistyön varsinaiseen tavoitteeseen ja meidän kasteemme on Jeesuksen kaste ja kristillinen kaste veden välityksellä on myös Pyhän Hengen kaste.
Matias Roto:””Koska kaste on Jumalan työ, niin juuri siitä syystä kaste pelastaa. Kasteessa meille annetaan Jumalan lapseus ja me saamme Pyhän Hengen lahjan.””
Onko siis kaikki kasteet, niin katolisen kirkon kuin sen ulkopuolella?
Miksi nykyisin kun ei enää olekkaan ”pakkoa” kastattaa vauvoja vanhemmat päättävät olla kastatttamatta vauvojaan, miksi vanhemmilla on näin suuri valta?
Ari
1) Sanan katolinen alkupereäinen merkitys on yleinen ja yhteineen koko maailmaa koskeva kristikunta. Kaikenlainen lahkolaisuus on vierasta kristinuskon alkuperäiselle sanomalle. Koska Kristus on yksi niin myös kirkko on yksi. Se joka ei ole jäsen kirkossa ei myöskään ole Kristuksen ruumiin jäsen eli siis hän ei ole kristitty, hän on Kristuksen ulkopuolella.
2) Mikäli tarkoitat maailman suurinta kirkkokuntaa katolisia, niin heidänkin kasteensa on aito Kristuksen kaste. Kristillisen kasteen tuntomerkki on se, että toimituksessa käytetään vettä ja että ihminen kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Näin me luterilaiset ja katoliset olemme yhtä kristikuntaa, koska meillä on yhteinen Kristus ja yksi yhteinen kaste, jonka kautta meidät Kristuksen yhteyteen liitetään.
3) Kun yhteiskunnassa on uskonnonvapaus, niin silloin lasten uskontokunta määräytyy vanhempien mukaan. Mikäli vanhemmat eivät pääse yhteisymmärrykseen, niin laissa on määrätty kumman uskontoa seurataan.
Muinaisessa Rooman imperiumissa lapsi seurasi isäänsä.
Suomessa vanhemmat valitsevat yhdessä uskontokuntaan kuulumisen paria poikkeusta lukuunottamatta.
Tarkemmin tästä voi lukea kolmannesta pykälästä osoitteesta:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030453
Matias
”Oma painotukseni lähetyskäskyn kokonaisluonteesta tähtää siihen, ettei tehtävän uskollisesta ja uutterasta toimeksiannosta luovuttaisi liian vähäisin perustein, vaan vaikeampienkin aikojen aikana uskalletaan nähdä eteenpäin ja toteuttaa sitä tehtävää, mihin meidät on kutsuttu. ”
Mutta osaatko sanoa sitä, että miksi teidät on kutsuttu tällaiseen alistavaan tehtävään.
Paavali
” Sillä hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojen alle ”
” Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle.
Mutta kun hän sanoo:” Kaikki on alistettu,” niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.
Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa. ”
Tehtävä vaikuttaa väliaikaiselta. Aivan kuten oli Mooseksen ylentämä käärme erämassa oli väliaikainen apu. ” Ihmisen Poika ylennetään, niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa”
Matias
”Kasteen varsinainen toimittaja on kolmiyhteinen Jumala itse. Pappihan ei tee kastetta omissa nimisssään vaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Toimen varsinainen toimija siis on toimeksiantaja. Pappi toimii Jumalan suuna ja kätenä kastetoimituksessa. ”
”Pappi ei tee kastetta omissa nimissään, vaan Isän jaPojan ja pyhän hengen nimessä. ”
Pappi ei tietenkään voi kastaa lasta omiin nimiinsä, koska hän ei ole lapsen isä, lapsen isä on joku poika, josta nainen on nyt tehnyt isän, synnyttämällä hänelle lapsen.
Poika on nyt, sekä isä, että poika, koska hänellä on lapsi.
Isä-poika on myös isänsä nimessä koska heillä on sama sukunimi ja lapsi saa tämän saman sukunimen. Se on siis suvun nimi nyt kolmannessa polvessa ja jatkuu taas pojassa.
Tyttö taas, on ensin isänsä nimessä ja avioiduttuaan pojan nimessä, joka on pojan isän mini.
Isän ja pojan nimessä oleminen ei ole riippuvain kirkosta, koska lapsi saa isänsä nimen myös rekisteröinnin kautta, ja tämä nuori-isä on oman isänsä nimessä.
Anteeksi kommenttini Matiakselle suunnatussa ajatuksessa. Toteat Tarja Korinttilaiskirjeen perusteella Jeesuksen hallintokaudesta, että ” Tehtävä vaikuttaa väliaikaiselta”.
Olen kanssasi samaa mieltä. Kun Jeesus tuhannen vuoden jakson jälkeen on kukistanut jopa kuoleman, hän luovuttaa hallinnon suoraan Isälleen. Vähän samaan tapaan kuin Suomen hallituskautensa päätettyään marssii presidentin eteen erokirje mukanaan.
Raamattu kertoo, että Jeesuksella on todella keskeinen tehtävä Isänsä tarkoitusten toteuttamisessa. Kun asiat täällä maapallolla on saatettu lähtöruutuun, Jeesusta epäilemättä odottavat uudet ohjeet taivaassa. Niistä meille ei ole annettu tietoa, koska Raamattu on maapallolle asumaan luoduilla ihmisille kohdistettu informaatiopaketti.
Tarja
Evankeliumi ei ole alistava tehtävä, kuten väität vaan päinvastoin.
Evankeliumi on sanoma vapaudesta, jonka Jumala meille lahjoittaa Jeesuksessa meidän Vapahtajassamme.
Tarja
Athanasiuksen tunnustus kertoo erittäin hyvin, mistä on kysymys Isän ja Pojan välisessä suhteessa Pyhän Kolminaisuuden olemuksessa.
Inhimillisen luontonsa puolesta Jumalan Poika Jeesus on alempiarvoinen kuin Isä.
Jumalana Isä ja Poika ovat samanarvoisia.
Näin sanoo vanhan kirkon uskontunnustus noin puolen vuosituhannen uutteran ja syvällisen Raamatun tutkimisen ja hurskaan elämän ja Jumalan palvonnan antaman kristillisen opin yhteenvetona.
Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi.
Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen:
Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.
Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.
Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.
Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden.
jne.
https://tunnustuskirjat.fi/ekumeeni.html
Samalla kun kiitän Matiasta vastauksesta tuolla ylempänä jatkan hiukan vielä sen ajatuksen kritisointia, että ”kaikki kansat” ottaisivat lopulta Jeesuksen sanoman vastaan.
Ilmestyskirjassa kerrotaan muun Raamatun kanssa sopusoinnussa suuresta taistelusta, jossa Kaikkivaltias tekee selvän vihollisistaan. Näin 19. luku kuvailee tuon epätasaisen mittelön lopputulosta: ”Saatte syödä kuninkaiden lihaa, sotapäälliköiden ja mahtimiesten lihaa, ratsujen ja ratsastajien lihaa, kaikkien lihaa, niin vapaiden kuin orjien, niin pienten kuin suurten.”(jae18)
Mistä ja miksi tuollainen verilöyly, jos kaikki kansat ja heidän kuninkaansa ovat Jeesuksen opetuslapsia?
Rauli
Ajattelen Ilmestyskirjan mainintaa siitä, että Jumalan taivaaseen pääsee ihmisiä kaikista maailman kansoista. Kristuksen lunastustyö koskee jokaista ihmistä koko maailmankaikkeudessa. Tämä koko maailman vanhurskauttaminen Jeesuksen työn välityksellä on kutsu tekemään lähetystyötä, että mahdolisimman moni myös pääsee pelastuksen sanasta osalliseksi. Huomaa ihminen sana on kokonaisobjektissa.
Ilmestyskirja:
5:9 ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista
7:4 Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista:
7:9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ”Kristuksen lunastustyö koskee jokaista ihmistä koko maailmankaikkeudessa”. Sitaattisi Ilmestyskirjan 5. luvusta kertoo, että todellakin ”Jumalan taivaaseen pääsee ihmisiä kaikista maailman kansoista”.
Mutta nyt on puhe siitä, että ”kaikki kansat” evankelioimalla saadaan joskus Kristuksen puolelle. Minun siteeraamani ote Ilmestyksen 19. on yksi niistä monista raamatunjakeista, jotka kertovat jostakin ihan muusta.
Ja konditionaali se on siinä pienoisevankeliumissakin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Vasta Jeesuksen hallitessa taivaallisena kuninkaana tulee aika, jolloin ”maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan”.(Jes11:9)
Rauli
Kiitos puheenvuoroistasi
Mielestäni Raamatussa on samaan aikaan sekä selkeä kohotus saattaa kaikki kansat opetuslapsiksi pyhän kasteen kautta että kaikki eivät kuitenkaan pysy lujina siinä uskossa johon heidät on liitetty.
Näin kävi jo Vanhan testamentin kansankirkossa eli koko kansana Jumalan kansana olemisen kanssa. Lukemattomia kertoja sekä Mooses että profeetat varoittivat luopumuksen vaaroista ja näiden varoitusten uhkaukset myös kävivät toteen. Koko kansan yhtenäisyys Jumalan edessä oli niin syvällistä, että esimerkiksi Herran siunauksessa koko kansaa yhteenä persoonana kutsuttiin yksikössä ”sinäksi” ja samaan aikaan kansan keskuudessa vallinnut lankeemus saattoi olla niin syvää että puhuttiin koko kansan lankeemuksena.
Myös Uuden testamentin puolella lähetyksen tavoitteeksi ei aseta mitään sen vähempää kuin kokonaisten kansojen voittaminen Jumalan yhteyteen. Markuksen evankeliumin lähetyskäskyssä lähetystyön tehtävä on asettettu niin laajalle, että siihen mahtuu koko luomakunta. Viesti viedään kaikille luoduille. Näin Roomalaiskirjeen 8 luvun ajatus siitä että koko luomakunta odottaa Jumalan lasten ilmestymistä sisältyy Jeesuksen tehtävänantoon.
Taivaan näköalakiin viittaa kokonaisten kansojen voittamiseen.
Samaan aikaan on kuitenkin muistettava että jo Jeesuksen opetuslapsipiirissäkin oli yksi luopio ja näin on sitä enemmän mitä isommasta joukosta on kysymys. Näin siis myös toteutuu tuo esille nostamasi jako pelastuneitten ja kadotukseen joutuvien välillä.
Meidän luterilaiset tunnustuskirjat puhuvat tästä seuraavasti Augsburgin tunnustuksessa, joka luettiin julki 25.6.1530
XVII Kristuksen tuomiolle tulo
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka katsovat, että tuomittujen ihmisten ja perkeleiden rangaistus on kerran saava loppunsa.
Rauli
On mielenkiintoista keskustella kanssasi, koska keskustelumme liikkuu itse asiassa.
On ilo valmistella näitä blogeja, kun tietää että niistä syntyy keskustelua sellaisen kanssa, joka pystyy asialliseen mielipiteiden vaihtoon.
Muuten. Tämän blogin pohjalla olevan lukukappaleen luin ja kuuntelin koko luvun verran monien muiden eri käännösten joukossa myös Uuden maailman käännöksen mukaan niillä kolmella kielellä, joilla jw.org -sivustolla saattai seurata tekstiä sekä lukemalla että kuuntelemalla samalla kertaa.
Kiitos Matias arvostavista sanoistasi, sinun kanssasi on miellyttävää olla samaa tai vaikkapa aivan eri mieltä. Siirryn nyt tarkemmin tuohon Jeesuksen lähetyskäskyksi nimettyyn Raamatun jakeeseen Mat28:19.
Alkukielinen teksti menee keskustelumme kannalta oleelliselta osalta seuraavasti: μαθητεύσατε πάντα τὰ ἔθνη βαπτίζοντες αὐτοὺς, eli sanatarkasti suomennettuna ”opettakaa kaikki kansat kastaen heidät”. Pronomini ”αὐτοὺς”(heidät) on monikollinen maskuliinimuoto akkusatiivissa. Sen korrelaatti ei siksi voi olla sana ”ἔθνη”(kansat), joka on neutri.
Englantilaisissa käännöksissä näyttää esiintyvän muoto ”make disciples of all the nations, baptizing them”. Tässä korrelaattina ei liene(?) ”nations” vaan ”disciples”, joka on kyllä sitten maskuliini suvultaan. Lieneekö valittu lisäsanaksi juuri tuosta syystä? Meidän käännöksemme on päätynyt samankaltaiseen käännösmuotoon suomeksi: ”tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä. Kastakaa heidät..” Englantilainen muoto kuuluu käännöksestämme ”make disciples of people of all the nations, baptizing them..”
Mitä sinä Matias ajattelet tuosta ”kaikkien kansojen” käännytysurakasta edellä olevan perusteella?
Huomasin, että tänään julkaistu uusi KR2020 kääntää näin: ”tehkää kaikista kansoista minun oppilaitani. Tehkää se kastamalla heidät ..”
Yksittäisiä oppilaita siis kastetaan eikä kokonaisia kansoja?
Rauli
Olen käsitellyt tuota kysymystä osaobjektista ja kokonaisobjektista pienessä tutkielmassani.
Siinä totean että tuo kysymys ei ole vain suomen kielen erityisongelma, vaan erilaisten tulkintaerojen takana on myös laajempi teologinen kysymys siitä, onko pelastus kokonaisvaltaisesti koko maailmalle tarkoitettu vaiko vain joillekin.
Otan tekstissäni esille sen, että Jumalan huolenpito ja hänen pelastustyönsä koskettaa kaikkia ja siksi myös lähetystyön tehtävänä on tavoittaa jokaisesta kansasta jokaikinen ihminen.
https://www.roto.nu/doku.php/text004
Kiitos linkistä. Sinä todellakin käsittelet perusteellisesti lähetyskäskyksi kutsuttua, jossa ongelmana on ”koskettaako kastekäsky kansoja vaiko vain ihmisiä kansoista”.
Toteat tutkielmassasi saman kuin minäkin: ”éthne = kansat, neutrin monikon akkusatiivi sanasta tó éthnos = kansa” ja ”autoùs = heidät, maskuliinin monikon akkusatiivi sanasta autós”. Maskuliinimuotoinen pronomini ei voi viitata neutrisukuiseen substantiiviin, eihän? Joten ”kastakaa heidät” ei voi viitata ”kansoihin” kokonaisuutena. Sen täytyy siis viitata johonkin muuhun: yksilöihin kansojen sisällä.
Jeesus itse kohdisti sanansa ja todistuksen valtakunnasta kaikille, mutta antoi ymmärtää, ettei edes omaisuuskansassa kaikki olleet valmiita häntä seuraamaan. Näin Jeesus meitäkin opastaa lähettäessään 12 ensimmäistä kansan pariin.
”Kun tulette kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on ansainnut käyntinne”, sanotaan upouudessa käännöksessä(Mat10:11) Toisenlaisia vastaanottojakin oli silloin ja on nyt: ” Jos joku ei ota teitä vastaan tai kuuntele sanojanne, lähtekää siitä talosta tai kaupungista ja puhdistakaa pölytkin jaloistanne.”(14)
Meidän ongelmamme on se, että meillä ei ole kykyä nähdä niitä yksilöitä, jotka ovat ”ansainneet käyntinne”. Siksi kaikille täytyy kertoa evankeliumia ja luottaa siihen, että mahdollisimman monet pelastuisivat. Tästä lienemme yhtä mieltä? Uusi käännös ilmaisee hyvin Jumalan asenteen tänä lopun aikana: ”Ei Herra hidastele täyttäessään lupaustaan, vaikka jotkut ajattelevatkin niin. Hän on vain kärsivällinen teitä kohtaan. Hän ei tahdo kenenkään tuhoutuvan vaan toivoo, että kaikki muuttaisivat elämänsä suunnan.”(2.Piet3:9)
Rauli
Kiitos puheenvuorostasi.
Mielestäni kokonaisobjektissa olevan sanan kansat tarkastelee kokonaistavoitetta ja sitten toteutuksena tulee se, että yksittäisiä kansan jäseniä kastetaan siinä tahdissa kuin lähetystyö etenee ja ihmisiä voidaan liittää kirkon yhteyteen kasteen välityksellä.
Otan tähän vielä yhden kirjoittamani tekstin jossa tarkastelen muutamia afrikkalaisia kieliä mm siltä näkökulmalta, miten niissä on huomioitu kokonaisten kansojen kollektiivinen tavoittaminen.
https://www.roto.nu/doku.php/text006
Tauno,
1) Jeesus kyllä tarkoitti puheellaan”ahtaasta portista” ja ”laveasta tiestä” nimenomaan sitä mitä kirjoitin.
Tämä on täysin sopusoinnussa Jeesuksen muihin vertauksiin, jossa Hän myös jakaa ihmiset kahteen kategoriaan, niihin, jotka kulkevat pelastuksen tietä ja niihin, jotka kulkevat kohti kadotusta.
Esim. Luuk.13:23-30, jossa hän käskee kilvoittelemaan päästäkseen sisälle ahtaasta ovesta, jonka perheenisäntä lopulta sulkee.
Lavea tie on maailman menon mukainen tie, joka ei johda iankaikkiseen elämään. Suurin osa Jeesuksen mukaan kulkee tätä tietä.
2) Tässä Jeesus ei tarkoita ehtoollisyhteyttä eikä ateriaa, joka on Hänen omiensa yhteinen ateria, johon sellaisen, joka syö ja juo erottamatta sitä Kristuksen ruumiista ja verestä, ei pitäisi osallistua koska hän tekee sen silloin vahingokseen.
Jeesus kolkuttaa sydämen ovella, jotta hän saisi sijan ihmisen sydämessä. Näin hän toimii. Aterioitseminen tässä yhteydessä tarkoittaa läheistä yhteyttä. Se tarkoittaa yhteyttä, jossa Jeesuksesta tulee sen Herra, joka sydämensä hänelle avaa.
Jeesus sanoo itse asiassa olevansa ovi. Hän sanoo: Jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu. Joh.10:9.
Huom! monessa kohdassa sana ”jos”. Herramme ei pakota ketään kuuliaisuuteen vaan antaa valita.
3) Pieni lapsi ei kasteen hetkellä tiedä mitään Jeesuksesta eikä mistään muustakaan.
Viittaan myös kohtaan 7.)
Kun lapsi varttuu ja hänestä tulee nuori, ja jos hän saa silloin kuulla Jeesuksesta, hänen on mahdollista tulla Jeesuksen opetuslapseksi ja hän voi vastaanottaa uskon, joka hänet pelastaa jos hän vain pysyy vahvana loppuun asti.
Moni tuntemani uskova on saanut itseni tavoin vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä aikuisiällä.
Tämä ei ole mitään teoriaa vaan tietoinen kokemus, jossa ihminen tajuaa syntisyytensä kun Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen ristintyön omalle kohdalle ja kuinka Jumalan sana, Raamattu, joka siihen saakka on ollut kuollut kirja, tulee eläväksi.
Tässä ei puhuta tuntemuksista vaan tuntemisesta, nimenomaan Jeesuksen tuntemisesta, todellisesta tuntemisesta, jossa Jeesuksesta tulee oman elämän Herra.
Miksi tämä on niin vastenmielistä hyväksyä?
Eikö tämän pitäisi olla suuren kiitoksen aihe kun syntinen ihminen tajuaa syntisyytensä ja saa rauhan Jumalan kanssa!
Pyhä Henki antaa myös kokemuksia omilleen monellakin tavalla. ”Pyhä Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.”
Ei uskossa vaeltaminen ole mitään pelkkää kirjaimen ja kirjanoppineiden viisautta vaan ”vapautta, johon Kristus on meidät vapauttanut.”
Se on vanhurskautta, uskoa ja rauhaa, Jumalan yhteydessä Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka Pyhä Henki tekee päivittäin todelliseksi.
Lapsikaste saa minun puolestani pelastaa sinut ja kaikki muutkin, jos se siihen kykenee. Minutkin on kastettu, mutta Jeesuksen opin tuntemaan vasta aikuisiällä kun Herra tarttui minuun ja antoi elävän uskon sisimpään.
Usko, mitä sillä tarkoitan, ei ole uskoa kasteeseen, vaan Jeesukseen, jonka uskon Pyhä Henki vaikuttaa. Usko tarkoittaa tässä yhteydessä nimenomaan kuuliaisuutta uskon kohteeseen, Kristukseen.
”Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, joutuu kadotukseen”.
Eli jos usko Jeesukseen puuttuu, ei kastekaan silloin mitään hyödytä. Sen vuoksi on tarpeellista, että ihminen joutuu kohtaamaan aikuisena Hänet, jonka nimeen hänet on lapsena kastettu. Tämä on tietoinen kokemus ja samalla suostuminen Jumalan tahtoon.
Aikuinen tietää mistä on kysymys kun aikuisiällä kastetaan niinkuin Raamatun henkilöiden kohdalla tapahtui.
Parannus ja kaste liitettiin silloin yhteen.
Vain Pyhä Henki voi tehdä eläväksi sanan ja hän myös pitää huolen, että emme siitä sanasta eksy.
Hän huomauttaa jos olemme menossa väärään suuntaan.
Jumala ei ole antanut sanaansa vain teologeille eikä myöskään millekään yksittäiselle laitokselle, jota myös kirkoksi kutsutaan.
Jeesuksen kirkko on siellä missä ”kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään.”
Sen vuoksi on väärin luulla, että pelastus olisi minkään kirkkokunnan sisällä. Se voi olla, jos Jumalan sanaa aidosti ja oikein julistetaan, mutta Pyhä Henki myös jättää sen kirkon, missä sanasta luovutaan tai siitä lipsutaan, olkoon kirkon nimi mikä hyvänsä.
Jorma
8) Juutalaisessa yhteisössä nimenomaan yhteisen aterian nauttiminen oli läheisen yhteenkuuluvuuden todellisuuden ilmaus. Kukaan ei voinut syödä toisen kanssa ilman että hän samalla tunnusti kuuluvansa toisen ystäväpiiriin. Niinpä oudon ja vieraan kutsuminen paimentolaisyhteisössä oli samalla kutsu käyttäytymään ystävän tavoin ohi kulkiessaan. Yhteisellä aterialla kerrottiin että ei pidetä vihollisuutta eikä tehdä pahaa toiselle. Ateriasta kieltäytyminen oli vihollisuuden merkki.
Kun siis sanot, että ateria olisi vain tuossa yksittäisessä tapauksessa merkinnyt läheistä yhteyttä Jeesuksen kanssa muka ilman ehtoollisyhteyttä, niin sinulta on jäänyt huomaamatta tuon aikaisen yhteisön ratkaisevaa yhteyden reaalisen todellisuuden elämisen muotoa. Ehtoollinen ei ole vain joku merkityksetön tunnusmerkki jostain uskon kannalta sivuasiasta, vaan itse aidon uskon todellisuuden kohtaaminen. Ehtoollisessa ylistämme Jumalaa eli siis ehtoollinen on eukaristia, Jumalan ylistys ja kiitos, hänen täytetystä pelastustyöstään.
9) Sanot sellaiset sanat, jotka teologisessa mielessä keksittiin vasta 1500 -luvulla: ”Pieni lapsi ei kasteen hetkellä tiedä mitään Jeesuksesta eikä mistään muustakaan. ”
Alkuaan 1523 yhteiskunnalliseksi mielenosoitukseksi tarkoitetusta lasten kastamatta jättämisestä, ja tästä 1525vseuranneen laiminlyönnin seurauksena annettavien rangaistuksien kovenemisen protestina tehdyt ensimmäiset baptistiset kasteet 1525bolivat saaneet mukaansa myös aikaisemmin 1518 juutalaisvainon takia virastaan potkitun yliopistomiehen Hubmeierin. Hubmeier oli pyrkinyt kapinan johtoon, mutta epäonnistunut tässä pyrkimyksessään. Kun hän huomasi että talonpoikaiskapina päättyi kapinallisten tappioon, niin hänen tilanteensa tuli uhanalaiseksi. Silloin hänelle tuli kiire keksiä teoreettisia puolustuksia uuden anabaptistisen kastekäsityksen tueksi. Näiden hänen keksimiensä muka perusteiden joukkoon tuli myös tuo lapsen tietämättömyys. Ikään kuin lapsen usko olisi hänen älykkyysosamäärästään kiinni. Saman logiikan mukaan lapselle ei voisi antaa äidin rintaakaan, koska lapsi ei ymmärrä annetun maidon kaikkien ravintoarvojen merkitystä ruumiinsa rakentumiseen.
Luther puhuu lapsen uskosta. Siinä hän seuraa meidän Vapahtajamme opetusta.
Meidän Herramme sanoo:
Matteuksen evankeliumi:
18:1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
18:2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
18:4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
Markuksen evankeliumi:
10:15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.”
Luukkaan evankeliumi:
9:47 Mutta kun Jeesus tiesi heidän sydämensä ajatuksen, otti hän lapsen ja asetti sen viereensä
9:48 ja sanoi heille: ”Joka ottaa tykönsä tämän lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa tykönsä minut, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka teistä kaikista on pienin, se on suuri.”
Jorma
10) Sanot: ”Tässä ei puhuta tuntemuksista vaan tuntemisesta, nimenomaan Jeesuksen tuntemisesta, todellisesta tuntemisesta, jossa Jeesuksesta tulee oman elämän Herra. Miksi tämä on niin vastenmielistä hyväksyä? Eikö tämän pitäisi olla suuren kiitoksen aihe kun syntinen ihminen tajuaa syntisyytensä ja saa rauhan Jumalan kanssa!”
Mutta sehän on suuri lahja, todella riemullinen ja iloa luova, kun syntinen kääntyy Herramme luo ja alkaa elämään elämänsä Jumalan tahdon mukaan. Tästähän kirkko iloitsee yhdessä jokaisen uskovan kanssa.
Ihmettelen vain, mistä sinä olet saanut sen käsityksen, että se muka olisi niin vaikeaa hyväksyä?
Eihän tuo ole pyhän kasteen pelastavan sanoman vastainen, vaan sen sisällön kirkastuminen eläväksi elämän voimaksi, ikään kuin aikaisemmin itäneen siemenen synnyttämän taimen varttuminen täyteen kukintoonsa.
Juuri tuolloinhan pääsee esiin se lahja, minkä Jumala jo pienenä lapsena meille on luovuttanut kasteen hetkellä. Silloin syntien anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjan todellinen voima viritetään käyttöön, nukkuva herätetään unestaan ja näin elämä Jumalan valossa saa olla valon ja päivän lapsen elämää Jumalan sanan valkeudessa.
Jorma
11) Usko on aina osallisuutta kirkon yhteiseen uskoon. Vanhan kirkon opetukseen kuuluu se, ettei kukaan voi pelastua kirkon ulkopuolella: extra ecclesiam nulla salus, kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Samoin kirkon isät ovat sanoneet, ettei kenelläkään voi olla Jumala Isänä taivaassa ellei hänellä ole kirkko äitinä maan päällä.
Tämä on täysin yhtenevä Jeesuksen opetuksen kanssa.
Laumasta irrallaan oleva lammas oli kadotuksen tilassa. Paimen kävi hakemassa lampaan takaisin laumaan, siis kirkosta vieraantuneen takaisin kirkon yhteyteen.
Vanhan testamentin opetuksessa viinipuu oli Israelin kansan vertauskuva. Siis ollakseen Jumalan yhteydessä piti olla viinipuussa elävä oksa, Jumalan oman kansan jäsen.
Uudessa testamentissa Jeesus liittyi tähän vertaukseen eikä suinkaan kumonnut sitä, vaan täydensi sen kertomalla että tuo Jumalan kansa on nimenomaan Hän itse. Vapahtaja on kansansa kanssa ja kansa hänen kanssaan. Näin jokainen oksa joka elää hänestä elää myös Jumalan kansan jäsenenä ja jokainen oksa joka on irronnut puusta on samalla irronnut myös Jeesuksesta.
Kirkko on elävä Kristus -puu eikä suinkaan kasa irrallaan olevia oksia.
Matias
”Evankeliumi ei ole alistava tehtävä, kuten väität vaan päinvastoin.”
Minä en ole niin väittänyt, lainasin Paavalia.
Tarja
Luin tekstisi sellaisena kuin se viittaisi edellä olevaan lähetystehtävän tekemiseen. Lähetystehtävähän on nimenomaan vapauttavan sanoman julistamista.
Sinä viittasitkin tuon lauseen jälkeen tulevaan ajatukseesi. Siihen vastasin jo edellä todeten että Jeesus; Jumalan Poika eli siis todellinen Jumala, on ikuinen Jumala ikuisesta Jumalasta saman arvoinen kuin Isä. Alistettu hän on inhimillisen luontonsa puolesta. Jumala on yksi ja siksi Isä ja Poika ovat yhteensä yksi Jumala, joten tämän luontonsa puolesta ei ole sen paremmin vertailua kuin eriarvoisuuttakaan.
Athanasiuksen tunnustuksen voi kokonaisuudessaan lukea osoitteessa
http://tunnustuskirjat.fi/ekumeeni.html
Tältä sivulta pääsee eteenpäin myös toisilla kielilllä esiteltäviin uskontunnustuksen teksteihin.
Esimerkiksi Athanasiuksen käännöksen alkukielinen latinankielinen teksti ja käännös kreikaksi on pantu jae jakeelta rinnakkain samalle riville osoitteessa (ainakin tänään 22.10.2020 klo 17.16 Suomen aikaa.)
https://el.wikipedia.org/wiki/%CE%A3%CF%8D%CE%BC%CE%B2%CE%BF%CE%BB%CE%BF_%CF%84%CE%B7%CF%82_%CE%A0%CE%AF%CF%83%CF%84%CE%B5%CF%89%CF%82
Matias
”Juutalaisessa yhteisössä nimenomaan yhteisen aterian nauttiminen oli läheisen yhteenkuuluvuuden todellisuuden ilmaus. Kukaan ei voinut syödä toisen kanssa ilman että hän samalla tunnusti kuuluvansa toisen ystäväpiiriin. Niinpä oudon ja vieraan kutsuminen paimentolaisyhteisössä oli samalla kutsu käyttäytymään ystävän tavoin ohi kulkiessaan. ”
Millään tavalla halveksimatta paimentolaisia, eli peduiineja. en kuitenkaan lukisi juutalaisia paimentolaisiksi, koska juutalaiset olivat paikallaan elävä kansa kaupunkeineen, eivät vaeltaneet karjan kanssa maita ja mantuja kuten peduiinit.
Ilman pysyvää asuinsijaa.
Yhteiset ateriat juutalaisuudessa olivat käsittääkseni perheaterioita, jonne voitiin myös vieraita kutsua.
Ehtoollisen esikuvana lienee Jeesuksen viimeinen ateria opetuslasten kanssa, ja siellä ei ollut naisia, eikä lapsia, koska miesten oli pitänyt jättää perheensä. Siitä voi päätellä, että suvut ja sukulaiset eivät olleet tälle joukolle tärkeitä.
Myös aterian valmistajat olivat miehiä, tai mies, majatalon isäntä. Ateria koostui leivästä ja viinistä, joten he eivät syöneet lihaa, kuten lammasta, joka kuului aterialle niin juutalaisilla, kuin myös peduiineilla, ( paimentolaisilla,) eihän lamapaita lemmikkieläiminä suinkaan paimennettu, eikä paimenneta tänäkään päivänä. Kyllä ne ovat syötäväksi tarkoitettuja.
Se, että leipä ja viini muuttuvat kristinuskossa ihmisen lihaksi ja vereksi, on muínulle täysin outo ja hämmästystä herättävä.
Meillä syödään myös lihaa, joten eläinten uhraaminen ’kertakaikkiaan’ ei ole loppunut, myös lammasta saa kaupasta nykyisin. Vain sana on muuttunut uhrilampaasta, teurastetuksi lampaaksi.
Tarja
1) Heprealaisten ja siitä jatkona oleva juutalaisten historia on vuosituhansia pitkä. Niinpä patriarkat olivat lammaslaumojen kaitsijoita, jotka kulkivat paikasta toiseen laidunmaita etsien. He siis olivat paimentolaisia. Jeesuksen aikanakin lampaiden hoito oli hyvin yleistä. Tästä kertoo jo jouluevankeliumi.
Lännenfilmien cowboyt ja meidän aikamme karjankasvattajat ovat saman ammattiryhmän edustajia nykymaailmassamme.
Meillä kotona oli karjaa navetassa, lampaita niiden mukana. Lukemattomia kertoja olin äidin mukana, kun hän keritsi lampaitamme.
2) Vielä nykyäänkin Orientissa on merkittäviä aterioita, joissa yhdessä syöminen julistaa läsnäolleitten kuuluvan toinen toistensa kanssa yhteen. Tämä näkyy jopa Lähi-Idän ulkopolitiikassa. Ajatus siis läpäisee koko sosiaalisen kentän yhteiskunnan korkeimmilta asteilta pienimpien perheiden yhteisiin aterioihin.
3) Jeesuksen viimeinen ateria opetuslastensa kanssa oli todellakin vain hänen ja hänen oppilaittensa yhteinen ateria. Se oli liturgian mukainen pääsiäisateria. Liturgia päättyi kuten kaikki tuon ajan pääsiäisliturgiat kiitospsalmien laulamiseen.
Opetuslapsien liikkuminen omassa piirissään johtui aivan heidän työnsä luonteesta. Se ei ollut periaaatteellisessti heidän perhe-elämänsä vastaista, vaan tuon hetken käytännön työtilanteen sanelema. Olihan esimerkiksi Pietari naimisissa, kerrotaanhan hänen anoppinsa parantamisesta. Jne.
3) Samaten todettakoon, että naisten osuus opetuslasten ryhmän toiminnassa ei ollut mitätön. Merkittävä naisjoukko tuki heidän toimintaansa. Verrattakoon vaikkapa Naiset Kristukselle -järjestö Kamerunin kirkossa tai meidän kansallisesta historiastamme Lotta-järjestön toiminta sotiemme aikoina.
Naiset ovat aina kautta historian olleet huomattavasti enemmän historian pulssilla, kuin mitä pintapuolisesti vain ylimalkaisia tiedon palasia lukaistessaan tulee ajatelleeksi.
4) Lihan syöminen jäi pois monista päivittäisistä uhriliturgioista sen takia, että Jerusalemin temppeli hävitettiin vuonna 70 jKr. Tämän takia hurskaat juutalaiset alkoivat laulaa uhrilitugioiden kaavaa ilman lihan syöntiä. Syntyi verettömien uhrien käytäntö. Tähään samaan perinteeseen liittyy myös ortodoksisen kirkon ehtoollisliturgiaan kuuluva ilmaus verettömän uhrin viettämisestä.