Luin mielenkiintoisen ja ehkä aika yllättävän jutun Kirkko ja Kaupunki lehdestä. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-on-tyontanyt-jumalan-sivuun-vaittaa-agricolaliikkeen-pappi-henrik-wikstrom#44112e61
Tiivistetysti sen pointit:
- Agricolaliikkeen pappi Henrik Wikströmin mukaan ev.lut. kirkko on työntänyt puheissaan Jumalan syrjään
= Ollaan kiinnostuttu enemmän ilmasto ja muista ajankohtaisista kuin ikuisuusasioista
= kritiikkiä saa myös vihervasemmisto mielistelevät seurakuntalehdet, joiden esiintuoma Jumala on ”suuri tuntematon liberaali”
2. Isoista teemoista ei puhuta sillä tavalla, että ne koskettaisivat ihmisiä vaan ollaan varovaisia
= pelko jäsenten menetyksistä
= kohuista, joita syntyy kun isoista asioista puhutaan. Aina joku suuttuu ja se johtaa tasapainotteluun, miten asioista puhutaan
3. Miten Jumalasta pitäisi puhua Wikströmin mukaan?
”Jumalan olisi oltava niin suuri, että hänen todellisuutensa piiriin mahtuu muutakin kuin suomalaisen keskiluokan elämä. Liian siisti ja ristiriidaton kuva Jumalasta ei anna lohtua niille, jotka kokevat kärsimystä, vääryyttä tai menetyksiä.
– Suurin osa elämän kysymyksistä on sellaisia, että tarvittaisiin voimakkaampi Jumala, jos halutaan, että Jumala on vastaus mihinkään. Sen takia kirkon pitäisi ottaa koko ilmoitettu Jumalan todellisuus enemmän tosissaan. Kyllä kaikessa pitäisi olla ihmeellisyyden silaus päällä ja ihmisten pitäisi tulla kirkossa yllätetyiksi ja haastetuiksi.” (Wiksröm, suora lainaus Kirkko&Kaupunki lehden jutusta)
4. Klassisen kristinuskon edustaja
= Kadotus on totta, joten kaikille ei ole luvassa taivaspaikkaa
= Konservatiivit ovat kadonneen ajan edustajia ja omien pikkupiirien pyörittäjiä
= Kristinuskon sanoma on kaikille
JOHTOPÄÄTÖKSIÄ (lyhyesti)
- Mielestäni Henrik Wikström puhuu asiaa. (En ole häntä koskaan henkilökohtaisesti tavannut, mutta eräs tuttavani kuuluu Agricolaliikkeeseen ja on heidän toiminnassan viihtynyt.) Samasta asiasta ovat tosiaan muutkin pitäneet ääntä, mutta asia on tärkeä ja koko kirkon kohtalon kysymys. Jos ei puhuta Jumalasta, Jeesuksesta, armosta, pelastuksesta ja parannuksen tarpeesta, niin mitä jää jäljelle muuta kuin hyväntekeväisyyslaitos.
- On hyvä, että tässä kritisoidaan tasapuolisesti sekä liberaaleja ja konservatiiveja. Peiliin katsomista on jokaisella, sillä kukaan ei omista täydellisen oikeaa Raamattu näkemystä ja ehyintä Jumala-kuvaa.
- Olisin kaivannut vielä jotain konkreettisempaa ja vaikka jonkun Raamattu-sitaatin, mutta varmaan ne ovat hänen kirjastaan luettavissa.
- Jumala tulisi ottaa hänen kokonaisluonteensa kannalta huomioon paremmin. Tämä on monesti haaste. Jumala on rakkaus ja Hän on Pyhä Kaikkivaltias. Sitten miten tämän sanoittaa ja siitä keskustelee ihmisten kanssa on jo oma juttunsa. Niin ja Jumala on hyvä.
- Nyt kun on ilmastoviikko ja luontoteemaa pukkaa, joka paikasta, niin tarvitsee jakaa hieman omaa näkökulmaa tähän teemaan siitä vinkkelistä. Itselle luonnossa kävely parhaimmillaan hyvin hengellinen kokemus. Metsässä olen monet huudot, kuiskaukset ja ylistykset Jumalalle osoittanut. Olen saanut kokea sellaista pyhää rauhaa ja levollisuutta luonnon keskellä. En siis ihmettele lainkaan, että monet Raamatun henkilöt kohtasivat Jumalan luonnon keskellä, kuten Mooses, Daavid ja Jeesus.
- Voisiko tässä olla yksi tapa jolla saataisin tavoitettua paremmin ihmisiä hengellisten asioiden piiriin, niin että ei tehdä hengellisyydestä ja Raamatun sanomasta vesitettyä. Meillä oli itse asiassa juuri teologian opiskelijoiden kanssa luomakunnan sunnuntain messu(harjoitus), jossa päästiin kyllä virsien, saarnan, koristelun ja rukousten kautta hyvinkin luontoteemaan kiinni.
- Varmasti olisi tarvetta tuoda terveellä ja tasapainoisella tavalla esille Jeesuksen kuningas puolta, jossa tulee esiin Wiksrömin kaipaamat voimaakkaamman Jumalan tunnusmerkit.Siispä Psalmit, Jesaja ja Ilmestyskirja voisivat toimia tässä kohtaa. Toki tarvitaan teologeja ja muita, jotka osaavat niistä tuoda esille keskeiset pointit
- Se, että asiasta puhutaan ja ollaan huolissaan on terve merkki ja toivottomasti vaikuttaa myös Jumala-puheeseen kirkossa ja muissa Suomen kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä
Luin viittaamasi jutun, ja blogi kuvaa asiaa hyvin.
Kirkon todellisuus taitaa olla juuri sitä mille se näyttää, tuntuu, ja maistuu. Jäsenensä kirkko vielä pitää hyvin.
Wikström: ”Ei ketään kiinnosta semmoinen helppo arjen kristillisyys, jolla tällä hetkellä yritetään pitää tämä instituutio pystyssä.”
Kristilliset elitistit korottavat aina näin itseään. Heillä on jotain ihmeellistä, josta muut eivät tiedä mitään ja mikä muiden pitäisi saavuttaa.
Wikström: ”Vihervasemmistoa kosiskelevat seurakuntalehdet esittävät Jumalan suurena tuntemattomana liberaalina.”
On muotia haukkua kaikkea sellaista, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, vihervasemmistoksi. Temppu on opittu Timo Soinilta ja Jussi Halla-aholta. Se tepsii tiettyyn ihmisryhmään ja sillä saa tämän ryhmä kannatuksen. Wikström pääsi esiin vihervasemmista seurakuntalehdessä, muuten hänestä ei keskusteltaisi 🙂 Olisi kiva tietää, miten Wikström tuntee Jumalan paremmin kuin liberaalit? Sanoitus, joka perustuu oman egon nostamiseen, ei anna hyvää kuvaa sanojasta.
Wikströmin teologia on samaa kuin esikoislestadiolaisilla ymv. sisäpiirilahkoilla. Sen paljastaa hänen ulostulonsa: ”Kaikki eivät pääse taivaaseen – myös kadotus on olemassa. Saatana on todellinen. Osa ihmisistä joutuu lopullisesti Jumalan hylkäämäksi.”
Kirjoitin vastineen Facebookiin, joten lainaan sitä:
”Wikström esiintyy uudistajana, mutta toistaa konservatiivien totuuksia. Kuten kadotusoppia. Kirkko on kääntänyt kaikki tuhoa tarkoittavat sanat kadotukseksi ja jopa lisännyt niitä. Tuho tarkoittaa esim. ilmastonmuutosta, josta pitäisi puhua enemmän, samoin kuin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. On jotenkin kuvaavaa, että oikeamielisyys on käännetty vanhurskaudeksi. Oikeamielinen pysyy maallisessa arjessa, kun taivaallisiin ei yllä. Todellinen muutos on päinvastaisessa suunnassa kuin minne superuskovaiset viittovat menemään.
Niin, ja helvetti muuten on paikka nimeltä Gehenna, Ben-Hinnomin laakso, jossa juutalaiset polttivat lapsiaan baalille (Jer.7 ja 19). Jeesuksen aikana laaksossa oli kaatopaikka, jossa paloi sammumaton tuli. Arvatenkin Jeesus puhuessaan helvetin laaksosta viittasi sen julmaan historiaan, joka kuulijoille oli tuttua. Katolinen kirkko kehitti omat stoorinsa helvetistä, joita Wikström toistaa totuutena. Voiko sitä enemmän olla pihalla Raamatusta, kun ei ymmärrä edes sitä, ettei helvettiin voi kukaan joutua. Mutta voisin minä siellä kerran elämässäni käydä. Löytyy Jerusalemin läheltä.”
Eräs henkilö komppasi Kirkko ja Kaupunki -lehdessä Wikströmiä: ”Kirkossa ollaan tultu siihen pisteeseen, että Raamatusta voi lukea vain tietyt kohdat, joita alkaa olemaan koko ajan vähemmän ja vähemmän.”
Tämä koskee ennen kaikkea Wikströmiä ja hänen hengenheimolaisiaan, jotka eivät koskaan ole lukeneet jaetta: ”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.” Eikä tämä ole ainoa jae, joka upottaa niin Wikströmin kuin muidenkin konservatiivien rakastaman kadotusopin.
Uskonpuhdistus alkaisi siitä, että luettaisiin kirjoituksia niin kuin ne ovat alkuteksteissä eikä niin kuin alkutekstien pitäisi kirkon teologian mukaan mennä. Näin Wikströmin kaltaisten ylemmyysopista putoaisi pohja pois. Paradoksi on siinä, että ne, jotka eniten vaahtoavat Jumalan tuntemisesta, ovat eniten pihalla Raamatun sanomasta.
Kirkon omina poikina ja tyttöinä me olemme oikein hyviä kristittyjä.Pahat ihmiset ja harhaan joutuneet ovat muulla. Heitä ei kirkon toiminnassa näy. Raamattua lukiessamme ymmärrämme sen sanoman oikein ja haluamme sitä opettaa myös muille. Mikäpä olisi hienompaa, kuin elää näin Jumalan työtoverina ja Hänen hyvässä johdatuksessaan.
Paitsi, että joskus joudumme pahasti pettymään itseemme ja toisiin hyviin uskoviin. Jopa niin katkerasti, että haluaisimme ottaa etäisyyttä koko kirkkoon ja kaikkeen sen touhuun. Pohjalla taitaa olla pettymys Jumalaakin kohtaan. Miksi Hän jotaa minut tälläiseen pettymykseen ja suruun. Kaipaisin rohkaisua ja lohdutusta, mutta Jumala antaa sen sijaan katkeraa surua. Mitä tästä voin oppia?
Sen, että Jos kerran Jumala on rakkaus ja hän haluaa minulle hyvää, niin tämän katkeran pettymyksen täytyy myös olla osoitus siitä. Jostakin syystä Hän siis näkee välttämättömäksi tämän tilanteen. Hänen on pakko toimia minua kohtaa juuri näin. Hän tietää miten suuressa vaaraan joudun, jos jatkossakin luotan omaan suureen hyvyyteeni ja siihen että kelpaan Hänelle. Tämän kohtaamani pettymyksen ja samalla uskoni Jumalan hyvään tarkoitusen merkitys on siinä, että näkisin oman sydämeni louttoman petollisuuden ja raadollisuuden. Kuvitellessani olevani hyvä ja riittävä, olenkin suuressa vaarassa joutua kokonaan hukkaan ja kadotukseen. Oikeasti olen täynnä pahuutta ja vääryyttä ja hyvä vaellukseni on vain naamiota, jonka alle kätkeytyy jumalaton ja Jumalan tahtoa vastustava sisin olemus.
Jollemme kirkossa tätä uskalla nähdä, niin oikeasti meillä ei ole mitään toivoa, eikä tulevaisuutta.
Silloin emme roiku yksin Vapahtajamme sovitustyön varassa, vaan alamme pystyttää omasta hyvästä vaelluksestamme itsellemme parempaa pelastajaa. Raamattuakin luemme niiden silmälasien kautta, joiden näkökentässä on oma hyvä vaelluksemme , tai sitten se , että olemme oikeasti Jumalattomia ja syntisiä koko olemuksemme puolesta.
Raamatun sanoma ei siis ole sama kaikille. Toisille sen tutkiminen vie poispäin Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta ja toisia lähemmäksi. Kaikki riippuu niistä silmälasesista, joiden läpi Jumalan sanaa luemme. Jos uskallamme nähdä sen, että Jumalan on pakko antaa meille suuria murheita ja kärsimystä siksi, että rakastaa meitä ja näkee meidän olevan suuressa vaarassa, koska luulemme olevamme oikein hyviä kirkon poikia ja tyttöjä.
Pekka: ”Jos uskallamme nähdä sen, että Jumalan on pakko antaa meille suuria murheita ja kärsimystä siksi, että rakastaa meitä…”
Onko Jumala antanut sinulle rakkaudenosoituksinaan suuria murheita ja kärsimyksiä? No, semmoisen Jumalan kanssa en ainakaan minä halua olla missään tekemisissä. Ja varsin hyvin on elämäni ainakin tähän asti sujunut ilman isompia murheita ja kärsimyksiä – ja muita jumalallisia rakkaudenosoituksia.
Pesonen: ”Raamatun sanoma ei siis ole sama kaikille. Toisille sen tutkiminen vie poispäin Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta ja toisia lähemmäksi. Kaikki riippuu niistä silmälasesista, joiden läpi Jumalan sanaa luemme. ”
Niinpä. Luterilaiset silmälasit ovat eri vahvuiset kuin katoliset. Vaikka silmä on terve, niin silmälaseihin tehdään taittokorjauksia, joilla saadaa tekstin lukutapaan haluttu suodatus sekä myös toivottu korostus.
Ilman silmälaseja lukeva voi heittää Raamatun roskikseen, kun huomaa uskovaisten puhuneen puppua Jumalan rakkaudesta. Mikä se semmoinen rakkaus on, kun heitetään helvettiin vain sillä perusteella, ettei usko? Tai mikä pahempaa, helvettiin, kun ei ole koskaan edes kuullut evankeliumia, oma vika.
Raamattu puhuu selkeästi eri Jumalasta kuin kirkon virallista teologiaa tukeva Henrik Wikström.
Erittäin hyvin kirjoitettu. Tuli tämä Raamatun kohta mieleen:
Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? 5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, 6 hänen, ”joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”: 7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, 8mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. 9Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; 10mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! 11 Sillä Jumala ei katso henkilöön. (Room.2:4-11)
50 vuotta kun olen elänyt Jumalan yhteydessä, niin olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että Hän on. Jumala eroaa meistä siinä, ettei Hän muutu, eikä petä lupauksiaan. 50 vuotta olen saanut henkilökohtaisesti havaita, että se mitä Hän on luvannut, ni se pelittää. Silloin 50v. sitten menin kirkkoon ja otin uskolla vastaan se mitä sanottiin. Siitä se alkoi, eikä Jumalan lupauksiin ole tarvinnut kertaakaan pettyä. Sellaista ystävää yleesä pidetään hyvin luotettavana. Tietysti voit halutessasi väittää, että ystäväni on vain omia kuvitelmiani. Kuvitelmat eivät kuitenkaan lupaa koskaan mitään.
Pekka: ”50 vuotta kun olen elänyt Jumalan yhteydessä, niin olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että Hän on.”
Minä olen elänyt kohta 74 vuotta ilman vähäisintäkään havaintoa minkään sorttisista jumalista tai muistakaan henkiolennoista ja olen tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että niitä ei ole.
Se, kumman näkemys on oikea selviää vasta kun kuolo meidät korjaa. Ei sitä kukaan elävä ihminen voi tietää, eikä kukaan kuollut ole tullut kertomaan mitä rajan takana on, vai onko mitään.
Helvettiä ei siellä kuulopuheiden mukaan ainakaan enää ole. Ja jos helvettiä ei ole, niin eihän silloin ole mitään syytä uskoakaan. Saas nähdä, mennään siihen asti riskillä kunnes lopullinen totuus paljastuu.
Pekka mitä evankeliumissa luvataan Jumalan antavan?
Matt. 7:11
Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!
Ja jatkuu:
12 Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.
Siis otappa nuo kaksi peräkkäistä jaetta ja liitä ne yhteen, siis kun lankeat kohtelemaan lähimmäistäsi rakkaudettomasti niin eikö tuossa ole selkeä ohje miten sen välttää jatkossa, siis anoa Jumalalta rauhaa ja rakkautta niin ettei enää kohtelisi lähimmäistä rakkaudettomasti eli niin kuin ei itseä haluaisi kohdeltavan?
Wallentin, ”Minä olen elänyt kohta 74 vuotta ilman vähäisintäkään havaintoa minkään sorttisista jumalista tai muistakaan henkiolennoista ja olen tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että niitä ei ole.”
”Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia tai jumalaa ei ole olemassa.[2][3][4] Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi.[5]”
Olet toisessa blogissa kertonut, että sinä et ole ateisti. Miten sovitat nämä edelliset kappaleet tarkoittamaan samaa asiaa? Mitä tarkoittaa se, että sinä et ole ateisti?
Tämä on Pekalta hyvä kommentti, siitä voi hyvin tehdä teologisen johtopäätöksen: Jumala on uskollinen(muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi).
Jos minun pitäisi jotenkin luonnehtia omaa kymmenen vuotta lyhyempää elämääni Jumalan yhteydessä, sanoisin täsmälleen samoin. En ole koskaan pettynyt Jumalaan. Hän on aina osoittanut uskollisuutta minua kohtaan ja jollain aikavälillä kääntänyt elämän pettymykset ja vastoinkäymisetkin minulle siunaukseksi. Jumala on ihmeellinen hyvyydessään.
Paukkunen: ””Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia tai jumalaa ei ole olemassa.[2][3][4] Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi.[5]””
Onneksi olkoon. Hyvin olet osannut copypeistata Wikipediasta ateismin määrittelyn (yleensä hyviin tapoihin kuuluu, että sitaatin lähde mainitaan). Tuossa kopioimassasi tekstissä ei ole minulle mitään uutta. Tosin se on varsin epätarkka määritelmä.
Edelleen väitän , että en ole ateisti. Tekstissäni totean, ” Se, kumman näkemys on oikea selviää vasta kun kuolo meidät korjaa. Ei sitä kukaan elävä ihminen voi tietää, eikä kukaan kuollut ole tullut kertomaan mitä rajan takana on, vai onko mitään.”
Se, että itse olen kokemukseeni perustuen vakuuttunut jumalien olemattomuudesta ei tee minusta ateistia. En ole ikinä tarvinnut minkään sorttisia henkiolentoja, enkä liioin havainnut sellaisista mitään merkkejä, mutta en kiellä keneltäkään muulta hänen jumalansa olemassaoloa. Ateisti kieltää totaalisesti jumalien olemassaolon. Minähän en sitä tee.
Jos joku katsoo tarvitsevansa jumalia elämänsä tukihenkilöiksi, niin ihan vapaasti vaan minun puolestani. Noita oletettuja jumaliahan riittää joka lähtöön, tuhansiin uskontoihin ja lahkoihin.
Luokittelen – jos nyt niin haluat minun välttämättä tekevän – itseni uskonnottomaksi, jopa pienen penessä määrin agnostisuuteen taipuvaiseksi.
Jatkan vielä ateismin ja uskonnottomuuden erosta sen verran, että onhan paavikin ateisti, nimittäin ateisti suhteessa kaikkiin muihin jumaliin paitsi siihen, johon hän itse uskoo. Paavi kieltää taatusti hindujen lukuisat jumalat ja muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten jumalat ja monen monet muut jumaluudet, joihin ihmiskunta on olemassaolonsa aikana uskonut, joita se on palvonut, ja joitten vihaa se on pelännyt. Paavi on siis ateisti suhteessa kaikkiin mahdollisiin muihin jumaliin paitsi omaansa.
Uskonnottomana minä en ole minkäänlaisten jumalien kieltäjä (ateisti), paitsi itseni suhteen. Jokainen saa minun puolestani pitää omat jumalansa – olivatpa ne minkä sorttisia hyvänsä – jos sen tarpeelliseksi katsovat. Sillä edellytyksellä tietysti, etteivät aiheuta jumaluskollaan toisille ihmisille mitään häiriötä tai pahaa.
Wallentin, nyt ymmärrän tarkemmin, miksi ajattelet, että et ole ateisti. Kiitos selvityksestä.
Copypaste ei ihme osaamista vaadi eikä onnitteluja kaipaa, vaikka olet sen ilmeisesti kohteliaisuudeksi tarkoittanut, jos haluan sen niin hyvällä tahdolla ymmärtää? Pidän kuitenkin omana tietonani kuinka onnitteluusi suhtaudun. Pyydän kuitenkin anteeksi, että en ole hyviä tapoja laiskuuttani noudattanut. Tekstistä näkyy selvästi (numerot), että se on lainaus, numerot eivät tietysti kerro Wikipedian puolesta. En ajatellut, että voisit luulla, että esitän sen omana viisautena. Määritelmät ennen minua määritellyt myös minun jälkeeni määritelmiksi jäävät.
Tarkoitukseni ei ollut ärsyttää sinua kysymällä ”uskonnottomuutesi” laatua. Kommentoit, ”Luokittelen – jos nyt niin haluat minun välttämättä tekevän – itseni uskonnottomaksi, jopa pienen pienessä määrin agnostisuuteen taipuvaiseksi.” (Lainaus, Wallentin). Tunnustan, että tämä asia on minua kiinnostanut. Sitä en olisi halunnut, että olet saattanut kokea olevasi painostuksen kohteena?
Vielä, Kristinuskon Jumala ei ole minun ”tukihenkilöni”. Hän edustaa minulle kaiken olevaisen, siis myös minun koko olemassaoloni perustaa. Tämän uskon sinä näytät myös tunnustavan, ”en kiellä keneltäkään muulta hänen jumalansa olemassaoloa” (lainaus Wallentin). Minua ei kuitenkaan häiritse, vaikka uskoani eivät muut ymmärtäisi.
Paukkunen: ”Tämän uskon sinä näytät myös tunnustavan, “en kiellä keneltäkään muulta hänen jumalansa olemassaoloa” (lainaus Wallentin). Minua ei kuitenkaan häiritse, vaikka uskoani eivät muut ymmärtäisi.”
Juu, usko sinä ihan vapaasti vaan ihan mihin haluat, siihen sinulla on lain takaama oikeus. Ei sinun uskosi minulle kuulu kunhan et häiritse uskollasi ketään muuta.
Mitä tuohon ateismiin vielä tulee, niin itse asiassa kristinuskon Jumalaan uskovathan ovat suhteessa kaikkiin maailman uskontojen jumaliin vähintään 99 prosenttisesti ateisteja, jos oletetaan, että maailmassa on 100 eri uskontojen, eri sorttista jumalaa. Todellisuudessahan niitä on vieläkin enemmän.
Wallentin, nyt on minun vuoroni onnitella sinua sinun koskaan aikaisemmin kuulemallani ateismin määrittelyssä tai sen tunnistamisessa:”tse asiassa kristinuskon Jumalaan uskovathan ovat suhteessa kaikkiin maailman uskontojen jumaliin vähintään 99 prosenttisesti ateisteja, jos oletetaan, että maailmassa on 100 eri uskontojen, eri sorttista jumalaa. ” (lainaus Kimmo Wallentin)
Ateisti ei usko jumalaan. Kristitty uskoo omaansa, hindu, budhalainen omiinsa jne. Mihin lähteeseen viittaat ateismin perustelussa, vai onko tämä vain sinun oma näkemyksesi? Jos sinä et usko satoihin tai tuhansiin jumaliin, edes yhteen nimettyyn, niin sinä olet mielestäni ateisti . Kymmeniin eri jumaliin uskovilla ihmisillä on vähintään yksi jumala, johon uskoo. Hän, joka uskoo edes yhteen ei ole ateisti. Nimeä edes yksi, niin voin todeta, että et ole ateisti tai ole ystävällisesti hyvä ihminen ja kerro lähteesi, johon ateismin määrittelysi perustat?
Olen todella utelias, mutta en missään tapauksessa omalla uskollani halua sinua häiritä. Oma uskoni ei kysymykseeni liity millään tavalla.
Wallentin, jatkan vielä. Jumalaan uskovalla, olkoon hänen jumalansa mitä tahansa, on usko. Ateistilla ei ole uskoa edes yhteen jumalaan eli hän kieltää uskonsa kaikkiin jumaliin. Ateisti ei ole jumalaan uskova sillä perusteella, että hän uskoo, että jollakin tai joillakin ihmisillä on usko yhteen tai satoihintuhansiin jumaliin. Tunnustan sen, että olet uskonnoton ja ehkä vielä pienen pieni agnostikko, mutta edellä olevaan perusteluusi viitaten, en osaa kuvata sinua muulla sanalla kuin ateisti = sinulta itseltäsi puuttuu jumalausko. Jumalausko on satoihin tuhansiin jumaliin uskovilla ihmisillä. Sinulla itselläsi ei sitä ole kommenttiesi perusteella. Kerrot, että et usko muuhun kuin siihen, että Telluksella tallustelee Homo Sapiens nimellä itsensä nimittäviä tallaajia, joista jotkut uskovat johonkin jumalaan.
Paukkunen: ”en osaa kuvata sinua muulla sanalla kuin ateisti”
Jos nyt niin välttämättä haluat, niin olkoon niin. Minulle sillä ei varsinaisesti ole hölkäsen pöläyksen väliä olenko mielestäsi ateisti vai muuten vain uskonnoton ja jumalaton. Toivottavasti se saa mielesi rauhoittumaan, etkä joudu kärsimään unettomia öitä pohtiessasi ateismiani tai sen olemattomuutta. Minulle merkityksellistä on vain se miten itse itseni koen.
Mm. Hannu Reime kirjoittaa kolumnissaan ”Ateismi ja uskonnottomuus”: ”Ateismi on siinä mielessä erikoinen maailmankatsomus, että henkilö, joka sen kannattajaksi tunnustautuu, ei oikeastaan pysty sanomaan, mikä on se — siis jumala — jonka olemassaolon hän kiistää. Ateismi on myös suhteellista, vaikka asian tätä puolta on harvemmin pantu merkille.
Jumalan kieltämisen suhteellisuuden on tuonut esille belgialainen fyysikko Jean Bricmont, terävä kommentaattori maailmankatsomuksellisissa ja myös poliittisissa kysymyksissä. Eräässä artikkelissaan Bricmont kirjoitti, että paavi on oikeastaan ateisti, nimittäin ateisti suhteessa kaikkiin muihin jumaliin paitsi siihen, johon hän itse uskoo. Paavi kieltää taatusti hindujen lukuisat jumalat ja muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten jumalat ja monen monet muut jumaluudet, joihin ihmiskunta on olemassaolonsa aikana uskonut, joita se on palvonut, ja joitten vihaa se on pelännyt. Paavi on siis ateisti suhteessa 99 prosenttiin kaikista mahdollisista jumalista. Prosenttiluku on tietysti otettava hyppysellisellä suolaa. Jumalia on ihmiskunnan historiassa joka tapauksessa ollut paljon ja moneen tarpeeseen.” Lisää voit lukea täältä: http://www.lausti.com/articles/kolumnit/ateismi.html
Ihan vaan ajankuluksesi, jos mielenkiintoa aihetta kohtaan itsestäsi löydät, voisit ottaa selvää käsitteiden eroavaisuuksista. Se avartaa tietämystä, lisää sivistystä ja tarkentaa ilmaisua.
Voit aloittaa vaikkapa täältä:
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/artikkeli-uskonnottomuus-suomessa
Lainaus opetushallituksen tekstistä ”Uskonnottomuus Suomessa”:
”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määrittelee uskonnottomiin kuuluvan ateisteja, agnostikkoja, skeptikkoja ja uskontojen suhteen välinpitämättömiä. Myös uskonnon ja omantunnon vapauden perusoikeuden yhteydessä uskonnottomuus nähdään erilaisten ihmisten monimuotoisena ja laajana katsomuksellisena ryhmittymänä.”
https://peda.net/iin-kunta/perusopetus/valtarin-koulu/oppiaineet2/ue/e7lum2/e7lum/2-uskonnottomuus
Paukkunen, varmistan vielä, että rautalangasta vääntämiseni meni perille. Siis lyhyesti ja tiivistetysti sanottuna vielä kerran: Ateisti on aina uskonnoton, mutta uskonnoton ei aina ole ateisti.
Oliko tässä nyt vielä jotain epäselvää?
Wallentin, ”voisit ottaa selvää käsitteiden eroavaisuuksista. Se avartaa tietämystä, lisää sivistystä ja tarkentaa ilmaisua.” (lainaus K.Wallentin)
Sivistystä on niin monenlaista, niin myös monia sanaseppoja, joista jotkut osaavat tehdä selvistä asioista monimutkaisia.
Kaunis kiitos K. Wallentin vaivannäöstä ja avusta selkiyttää ajatuksiani. Olet tarkentanut ilmaisua sinulle sopivalla tavalla, kiitos!
Paukkunen: ” niin myös monia sanaseppoja, joista jotkut osaavat tehdä selvistä asioista monimutkaisia.”
Mitäköhän tässä nyt on niin monimutkaista ja vaikeasti ymmärrettävää? ”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määrittelee uskonnottomiin kuuluvan ateisteja, agnostikkoja, skeptikkoja ja uskontojen suhteen välinpitämättömiä.”
Kirjoitin aikaisemmin olevan mahdollisuuksien rajoissa, että minussa saattaa asua pienen pieni agnostikko. Agnostikko ei ole ateisti, uskonnoton kylläkin.
Joka tapauksessa ilman agnostismiakin olen täysin skeptikko kaikensorttisten uskontojen suhteen, mutta se ei vielä tee minusta ateistia (jumalien kieltäjää). Uskonnottoman kylläkin.
Tulikohan tämä nyt täysin selväksi.
Paukkunen: ”Sivistystä on niin monenlaista”
Toki on, mutta sivistys ei ole koskaan pahasta, olkoon se minkälaista tahansa.
Paukkunen: ”Kaunis kiitos K. Wallentin vaivannäöstä ja avusta selkiyttää ajatuksiani.”
Ole hyvä vaan.
Wallentin, kanssasi on virkistävää keskustella!
Jos nyt välttämättä haluat, niin en nimeä sinua ateistiksi, koska tämä on sinulle hyvin tärkeätä, että olet oikein määritelty. Tosin minusta on erikoista, koska myös toisaalta sanot , että et ole jumalien kieltäjä: ”olen täysin skeptikko kaiken sorttisten uskontojen suhteen, mutta se ei vielä tee minusta ateistia (jumalien kieltäjää)” (lainaus K.Wallentin)
Kommenttiesi perusteella minun ei ole vaikeata todeta sinun olevan uskonnoton, jolla on piirteitä/viitteitä agnostikosta. Sinä olet myös kertomasi mukaan täysin skeptinen suhteessa uskontoihin, ovat ne sitten mitä tahansa. Uskon myös tämän väittämäsi. Kuulut myös laajaan, tarkemmin määrittelemättömään, katsomukselliseen ryhmittymään. K.Wallentin, tässä ei ole mitään epäselvää. Rautalanka mallisi on timantin luja ja pätevä. Toimii näköjään lopulta jopa minunkin kohdallani. Turhaan et ole työtä ja vaivaa nähnyt.
Wallentin : Lainauksesi: Lainaus opetushallituksen tekstistä “Uskonnottomuus Suomessa”: “Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määrittelee uskonnottomiin kuuluvan ateisteja, agnostikkoja, skeptikkoja ja uskontojen suhteen välinpitämättömiä. Myös uskonnon ja omantunnon vapauden perusoikeuden yhteydessä uskonnottomuus nähdään erilaisten ihmisten monimuotoisena ja laajana katsomuksellisena ryhmittymänä.” (Wallentin, lainaus opetushallituksen tekstistä)
Välinpitämättömäksi et ole itseäsi todennut ja totisesti et sitä olekaan. Perustelen tätä sinulle sillä tavalla, että otat jatkuvasti kantaa näillä blogeilla uskonnollisiin keskusteluihin. Eihän sellainen, aktiivinen, kantaa ottava henkilö ole välinpitämätön suhteessa uskontoihin? Sinulle on tärkeätä ottaa kantaa, voin tämän helposti todeta. Olen jotenkin siinä käsityksessä, että nämä blogi keskustelut jollain tavoin linkittyvät uskonnollisiin teemoihin? Jos olen väärässä, niin minä tarvitsisin myös tässä asiassa lisää sivistystä.
Wallentin, ”sivistys ei ole koskaan pahasta, olkoon se minkälaista tahansa.” Kimmo Wallentin, olen täysin samaa mieltä tästä toteamastasi.
Paukkunen: ”Wallentin, kanssasi on virkistävää keskustella!”
Kiitos samoin.
Paukkunen: ”Jos nyt välttämättä haluat, niin en nimeä sinua ateistiksi, koska tämä on sinulle hyvin tärkeätä, että olet oikein määritelty.”
Kyllä se taisit olla sinä, joka alunperin olit kovasti kiinnostunut perusteluistani ateismin ja uskonnottomuuden eroista. Itse ilmoitin olevan hölkäsen pöläyksen samantekevää miksi uskovaiiset minut määrittelevät, jos nyt on ihan pakko jokin määritelmä ihmisille antaa. Määritelmältä on kuitenkin lupa odottaa tarkkuutta, jos sellaisia halutaan käyttää.
Paukkunen: ”Tosin minusta on erikoista, koska myös toisaalta sanot , että et ole jumalien kieltäjä: ”olen täysin skeptikko kaiken sorttisten uskontojen suhteen, mutta se ei vielä tee minusta ateistia (jumalien kieltäjää)”.
Skeptisyys kaiken sorttisia uskontoja ja jumalia kohtaan ei ole sama asia kuin jumalten kieltäminen (ateismi). Nykysuomen sanakirjan mukaan skeptikko on semanttiselta merkitykseltään yhtä kuin ”epäilijä”
”Skeptikko on henkilö, joka arvioi väitteen pätevyyden vasta tutustuttuaan väitettä koskevaan todistusaineistoon. Skeptikko ei kysy ja kyseenalaista vain huvin vuoksi, vaan siksi, että keskusteltava aihe on hänen mielestään liian tärkeä perustuakseen heppoiseen todistusaineistoon. Hän voi myös muuttaa käsityksiään uuden todistusaineiston pohjalta. Skeptikkoa pidetään dogmaatikon vastakohtana.” – Wikipedia.
Paukkunen: ”Perustelen tätä sinulle sillä tavalla, että otat jatkuvasti kantaa näillä blogeilla uskonnollisiin keskusteluihin. Eihän sellainen, aktiivinen, kantaa ottava henkilö ole välinpitämätön suhteessa uskontoihin?”
Ei olekaan. Ehkä se on juuri se minussa mahdollisesti asustava pienen pieni agnostikko, joka erottaa minut ateistista.
Taas putosi kommentti väärään laariin eli edelliseen . Tässä se uudelleen, jotta keskustelun kulku olisi paremmin löydettävissä:
Voi tavatonta ja tahatonta virhettäni. Tottakai tiedän, mitä skeptikolla tarkoitetaan. Luin tekstini ja huomasin virheeni. Ehkä kuitenkin tarkoittamani ajatus löytyy lukuisista edellä olevista kommenteista? No, kirjoitin, mitä kirjoitin eikä siitä ei voi saada muuta käsitystä kuin sen, että olen hukassa termien kanssa ja taas K. Wallentin joutui neuvomaan sivistymätöntä.
Ihmettelen siis sitä, että sama henkilö, joka ei usko mihinkään jumalaan ei kiellä jumalia? Tosin sinulla K.Wallentin on keskustelu ketjussa luettavissa pitkä perustelu tästä teemasta. Näihin perusteluihin viitaten olet tietysti oikeutettu ajattelemaan, että et ole ateisti. Tähän perustuen en minäkään voi sinua ateistiksi nimittää.
Määritelmän tarkkuutta olet perään kuuluttanut. Tarkkuus siis löytyy pitkästä tekstistä. Lukija saa olla tarkkana, että voi tarkasti sinun viitekehyksesi ymmärtää; sitä ei voi lyhyesti todeta. No, ei tarvitsekaan.
Paukkunen: ”No, kirjoitin, mitä kirjoitin eikä siitä ei voi saada muuta käsitystä kuin sen, että olen hukassa termien kanssa”
No, sattuuhan sitä kaikenlaisia kömmähdyksiä itse kullekin.
Paukkunen: ”Ihmettelen siis sitä, että sama henkilö, joka ei usko mihinkään jumalaan ei kiellä jumalia?”
Ihmettele sinä vaan, mutta jos nyt sitten vielä kerran yrittäisin asiaa selventää, ettet menetä yöuniasi. Kirjoitin: ”Ehkä se on juuri se minussa mahdollisesti asustava pienen pieni agnostikko, joka erottaa minut ateistista.”
Agnostikko ei kiellä jumalien olemassaoloa, eikä muiden ihmisten uskoa, mutta ei myöskään itse usko jumalien olemassaoloon. Agnostikko ja ateisti eivät ole sama asia – puhumattakaan skeptikosta. Ateisti on aina uskonnoton, mutta uskonnoton ei ole aina ateisti.
“Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määrittelee uskonnottomiin kuuluvan ateisteja, agnostikkoja, skeptikkoja ja uskontojen suhteen välinpitämättömiä. Myös uskonnon ja omantunnon vapauden perusoikeuden yhteydessä uskonnottomuus nähdään erilaisten ihmisten monimuotoisena ja laajana katsomuksellisena ryhmittymänä.”
Että silleen. Voihan tätä jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta minusta tuntuu, että lopetan tähän. Olinpa sinun mielestäsi sitten ateisti, pappi, lukkari, talonpoika tai kuppari.
Wallentin, ” jos nyt sitten vielä kerran yrittäisin asiaa selventää, ettet menetä yöuniasi. Kirjoitin: “Ehkä se on juuri se minussa mahdollisesti asustava pienen pieni agnostikko, joka erottaa minut ateistista.”
Agnostikko ei kiellä jumalien olemassaoloa, eikä muiden ihmisten uskoa, mutta ei myöskään itse usko jumalien olemassaoloon. Agnostikko ja ateisti eivät ole sama asia – puhumattakaan skeptikosta. Ateisti on aina uskonnoton, mutta uskonnoton ei ole aina ateisti.”
Älä K.Wallentin huolehdi minun yöunistani, vaikka huolenpitosi kuulostaa kovin kristilliseltä. En nimeä sinua papiksi enkä ateistiksi. Ymmärrän selvästi, että sinulle on aivan sama miten asian sinun kohdallasi käsitän. Voinko kuitenkin kansan kielellä todeta seuraavasti? Olet agnostikko ja skeptikko, joka et kiellä jumalia, mutta et usko jumalien olemassaoloon. ” Skeptikko voi myös muuttaa käsityksiään uuden todistusaineiston pohjalta. Skeptikkoa pidetään dogmaatikon vastakohtana.” – Wikipedia.
Toivon, ellet pahastu, että sinulle uusi todistusaineisto avautuu. Tarkoitukseni ei ole sinua omalla viitekehykselläni häiritä. Minulla ei myöskään muuta tarjottavaa sinulle kuin Raamattu. Sinun ei tarvitse minulle uudelleen rautalangasta (rautalankasi on ollut ihan kelpo värkkiä) vääntää minkä arvoisena (nolla) pidät Raamatun ilmoitusta.
Minä myös mielelläni lopetan keskustelun tästä teemasta kanssasi. Laita sinäkin tyyny hyvin kun käyt levolle!
Paukkunen: ”Sinun ei tarvitse minulle uudelleen rautalangasta (rautalankasi on ollut ihan kelpo värkkiä) vääntää minkä arvoisena (nolla) pidät Raamatun ilmoitusta.”
Myös Kalevala on ihan upea ja arvokas (ainakin suomalaisten) yleissivistykseen kuuluva runokokoelma – vaikkakin tarua.
Wallentin, hyvä, että täsmensit kalevalan merkitystä, ”ainakin suomalaisten”.
Raamattu edustaa maapallolla paljon laajempaa ja syvempää sivistystä. Raamatun kymmenen käskyä ovat myös koeteltu arvopohja sivistyneelle ja järjestäytyneelle yhteiskunnalle.
Paukkunen: ”Wallentin, hyvä, että täsmensit kalevalan merkitystä, ”ainakin suomalaisten”.
Suosi suomalaista, käytä kotimaista. Turha sitä on tarustoja maailmalta tänne rahdata, kun omassa on vara parempi.
(Kalevala isolla alkukirjaimella, please. Ei siksi, että olisi jotenkin erityinen tai pyhä, vaan siksi, että on erisnimi kuten Raamattukin.)
Wallentin, ”(Kalevala isolla alkukirjaimella, please. Ei siksi, että olisi jotenkin erityinen tai pyhä, vaan siksi, että on erisnimi kuten Raamattukin.)”
Yes, tartuit ”täkyyn”, jonka asetin. Minulle on tullut selväksi, että arvostat oikeinkirjoitusta. Siitä olen iloinen, että jossakin blogissa neuvoit minua kirjoittamaan Raamatun isolla (häpeän tekemääni virhettä ja olen tyytyväinen siitä, että ojensit minua).
Tiedän myös kommenttiesi perusteella, että et Raamatun pyhyyttä arvosta, vaan rinnastat sen kalevalaan. Tästä syystä haluan sinun kanssasi keskustellessani kirjoittaa kalevalan pienellä ja kirjoittaisin vieläkin pienemmällä, mutta blogin fontti on vakio.
Tämä valintani ei osoita kuuluttamaasi sivistystä eikä kristillistä rakkautta, vaan Aadamilaista perisyntisyyttä, jossa ”liha” nousee esille ja haluaa ”näpäyttää” omasta näkökulmasta katsottuna vääräuskoista.
Kovin ovat köykäiset eväät sinulla K.W. Kotimainen Väinämöinen ja Sampo eivät minua auta ”tuonelan joella”. Minä tarvitsen paljon, paljon väkevämpää, ikiaikojen saatossa koeteltua.
Kimmo Wallentin, sinä hallitset oikein kirjoituksen, siksi en kerro sinulle, että sekä Kimmo että Wallentin kirjoitetaan molemmat isoilla alkukirjaimilla.
Kertoisitko, miksi kommenteissa nimesi näkyy pienillä alkukirjaimilla? Voisiko tämä olla kristillistä, mutta vääränlaista nöyryyttä?
Paukkunen: ”Kertoisitko, miksi kommenteissa nimesi näkyy pienillä alkukirjaimilla? ”
Olen ottanut vapauden valita oman nimeni kirjoitusasun, joka kuvastaa pelkästään luonteelleni ominaista pohjatonta vaatimattomuutta.
Paukkunen: ”Tästä syystä haluan sinun kanssasi keskustellessani kirjoittaa kalevalan pienellä ja kirjoittaisin vieläkin pienemmällä, mutta blogin fontti on vakio.”
Juu ole hyvä vaan. Ei se nyt minua varsinaisesti häiritse, mutta et sinä lapsellisella purkauksellasi muuta saa aikaan, kuin itsesi naurunalaiseksi.
Paukkunen: ”Tiedän myös kommenttiesi perusteella, että et Raamatun pyhyyttä arvosta, vaan rinnastat sen kalevalaan.”
Molemmat tarustot ovat ihmisten aikaansaannoksia. Mikä toisesta tekee pyhän, mutta toisesta ei? Ja on ihan sama, olivatpa pyhiä tai ei, siitä huolimatta molemmat ovat erisnimiä jotka kirjoitetaan versaalialkuisina. (Kalevalaa en ole koskaan pyhäksi väittänyt, arvokkaana kansalliseepoksena kyllä).
Paukkunen: “haluaa “näpäyttää” omasta näkökulmasta katsottuna vääräuskoista.”
”Vääräuskoisuus on vain ajatuksenvapauden toinen nimi.”
— Kirjailija Graham Greene (1904-1991)
Wallentin, ”et sinä lapsellisella purkauksellasi muuta saa aikaan, kuin itsesi naurunalaiseksi.”
K.W. en ole mitenkään ajatellut, että saisin jotain aikaiseksi näillä jorinoillani. Ehkä toiveesi toteutuu jonkun kohdalla ja joudun ”naurunalaiseksi”. Olen jorissut lähinnä omaksi ilokseni ja yksinkertaisuudessani, huolettomuudessani sekä lapsellisuudessani olen tykännyt omista sanan valinnoista. Se on hyvä, että sinä suhtaudut asiaan vakavammin ja asiallisesti.
Keskity sinä Kalevalaan sekä muuhun ”sivistävään” kirjallisuuteen. Minä avaan Raamattuni uudelleen ja uudelleen. Hyvää syksyä Kimmo!
Keskustelu KW:n kanssa on käyty blogin ”katvealueella”. Kiitos blogista. Blogin otsikon mielipiteestä olen samaa mieltä.
Paukkunen: ”Se on hyvä, että sinä suhtaudut asiaan vakavammin ja asiallisesti.”
Jonkun täytyy. Onhan uskonnottomuus totinen juttu. Uskonnollisuudesta en tiedä.
P.S. Oikeinkirjoitus ja sananvalinta ovat yhdyssanoja.
Wallentin, ”Oikeinkirjoitus ja sananvalinta ovat yhdyssanoja.”
Kiitos oikaisusta!
Kimmo Wallentin minä jätän vielä teille molemmille yhden Tien jolla voi varmistua onko Jumala olemassa, kun Jumala kutsuu voi nöyrtyä parannukseen.
Minulle tämä kutsu tuli omassa suuressa hädässä jolloin HUUUUSIN Jumalalta apua, siis oikeastaan sitä itsekkään tiedostamatta. Jumala kuuli ja kutsui, AAAMEN.
Kirkkomme todistus yläsnousseesta Kristuksesta on asiaa uskossamme mutta on todistusta niin Paavalilta kuin Lutherilta etteivät kaikki ole osallisia Jumalan Armosta oikean uskon omistamisessa missä vielä huomataan Jumalan oikean uskon soivan niille kenelle Jumala tahtoo sen antaa.
Ihmistä ei voida syyttää siitä mitä Hän ei ymmärrä.
Kirkkolaitos, mukaanlukien oma kirkkomme, on hyvä ilmentymä jo pitkään kestäneestä fokuksen luomisesta brändille jolla Ihmisille luvataan hyvää uskossaan.
Asia sinällään on ollut markkinoiden kestävää mutta jatkuuko asia pitkään. Kirkon puolesta puhuvat hyvin, jos ei erinomaisesti, huolitut hautausmaat, nuoriso·,diakonia, ja lapsityö.
Aiemmin olen tuonut esille jonkun asian joilla kirkkomme pääsisi eteenpäin. Halua ei kuitenkaan näytä olevan. Näin olemme todistamassa kansankirkon viimeisiä vielä elinvoimaisia hetkiä.
Edellistä siunaten, Pekka.
Olen samaa mieltä, kuten Henrik Wikström toteaa tuossa raikkaassa artikkelissa, että, jos ja kun ”Jumala on luonut tämän maailman, hänen on pakko olla voimakkaampi, kuin joku seurakuntalehtien suuri tuntematon liberaali”
Kun Wikström toteaa: ”Kaikki eivät pääse taivaaseen – myös kadotus on olemassa. Saatana on todellinen. Osa ihmisistä joutuu lopullisesti Jumalan hylkäämäksi,” niin tämä tuskin sopii ”Antti Kylliäisen seuraajien” ajatusmaailmaan, yhtä vähän kuin Marcus J. Borgin ”Kristinuskon sydämeen”, jossa hän muun muassa toteaa: ”Raamatun käsitykset pelastuksesta keskittyvät tähän maailmaan eivät tulevaan.”
Vasumäki: ”kuin Marcus J. Borgin “Kristinuskon sydämeen”, jossa hän muun muassa toteaa: “Raamatun käsitykset pelastuksesta keskittyvät tähän maailmaan eivät tulevaan.””
Kiitos kirjavinkistä!
Marcus J. Borg on oikeassa ja sen pystyy todistamaan Raamatusta. Kirkko on tehnyt todella vastenmielisen teon väärentäessään tuhoa tarkoittavan sanan kadotukseksi. Näin evankeliumin idea on käännetty maallisesta kuoleman jälkeiseen.
Lause “Raamatun käsitykset pelastuksesta keskittyvät tähän maailmaan eivät tulevaan” on tosi eikä sitä kukaan pysty muuksi muuttamaan, muuten kuin tekemällä saman tempun kuin kirkko, väärentämällä.
Tapio Tuomaala selitäppä nyt mitä tarkoitat “Raamatun käsitykset pelastuksesta keskittyvät tähän maailmaan eivät tulevaan.”?
Siis mitä ”tulevassa” tapahtuu ihmiselle, elääkö hän ja kuinka?
Mitä on Ilmestyskirjassa oleva ”uusi Jerusalem”? Ketkä jäävät ulkopuolelle ja mitä se tarkoittaa?
Kristinuskon sanoman tarvitsee ankkuroitua tulevaan maailmaan. Jeesus on tullut antamaan meille tulevaisuuden ja toivon. Kaiken tämän ajan ilmastoahdistuksen, katastrofien ja itsekkyyden keskellä on hyvä muistaa, että emme elä vain tätä aikaa varten, vaan tulevaa. Jeesus on ylösnoussut ja Hän tulee kerran takaisin maan päälle.Sen takia teologia, jossa kielletään tai väheksytään tätä ei ole hyvä juttu etenkin, kun jos se puhuu pelastuksesta vain tämän ajan juttuna, jossa pelastetaan maallisesta helvetistä.
Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa. 18Ja silloin nekin, jotka ovat nukkuneet pois Kristukseen uskoen, ovat joutuneet perikatoon. 19Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä.(1.Kor.15:17-19)
Jumalanpalveluskeskusajatuksesta voi olla useaa mieltä. Miksikähän tätä ajatusta ei haluta katsoa tarkemmin sen realiteetteihin nähden. Yksi syy voi olla puhumattomuus kuka itseasiassa Jumalanpalveluksessa palvelee ketäkin. Kirkkoaktiiveille tilaisuus on varmasti väärti.
Kommentoin fb:ssa samasta aiheesta olevassa ketjussa näin:
Siinä kirkossa, jossa minä olen yhteisön jäsenenä ja myös pappina, puhutaan joka viikko ja joka päivä Jumalasta. Olen itse taas sitä mieltä, että meillä on liikaa puhetta ja sanoja ja ei välttämättä oikein puhuttuja sanoja ja liian vähän ihmisten kanssa elämistä ja yhdessä tekemistä. Evankeliumia pitää julistaa ja niin sitä julistetaankin, mutta on turha luulla, että kirkko muuttuu vahvalla tai paljolla puhumisella Jumalasta! Kirkko muuttuu – jos muuttuu – elämällä yhdessä evankeiumia todeksi!
Toivolta viisaita sanoja!
Toivo loikkanen mitä on evankeliumin yhdessä eläminentodeksi?
Sitäkö että julistat seurakunnalle heidän synnit anteeksi, siis vaikka penkissä istuisi perhe jonka isä olisi edellisenä iltana ajanut humalassa vaimon ja lapset umpihankeen? Mitä kerrot näille lapsille evankeliumista ja armosta?
Kirkon toimintaa voi muuttaa vain ne jotka siinä on työssä. Muille se on aika työläs ja turhauttava puuha. Sillä tuloksia on turha odottaa. Joten jos haluat muutoksia, niin mene kirkolle töihin.
Jumalanpalveluksia on ihan turha moittia. Ainakaan jollei itse käy niissä, joka pyhä.Jos käy, niin tuskin paljon moitteensijaa löytyy. Jumalanpalvelusten rikkaus löytyy vain jatkuvan ja ahkeran käytön kautta. Se että suurissa kaupungeissa kävijöitä on vähän, ei johdu jumalanpalvelusten ankeudesta, vaan siitä että isoilla paikkakunnilla yhteisöllisyyttä ei enää ole. Jumalanpalveluksen tarkoitus on rikastuttaa ja hoitaa hengellistä elämää ja sen tehtävän se hoitaa monipuolisesti ja mainiosti. Jos jumalanpalveluksiin halutaan haalia porukkaa, jonkin muun tarpeen, tai syyn tähden, niin se ei oikein toimi.
Naulankantaan osui Pekka!