Kirkkohallituksen osallistumisesta Pride-tapahtuman tukemiseen alkoi keskustelu, joka on ollut paljon esillä myös Itä-Savo -lehden sivuilla. Myös meitä pappeja on haastettu osallistumaan siihen. En halua tällä kirjoituksella kommentoida suoraan oman seurakuntamme toimijoiden kirjoituksia, mutta tuon kokeneena kirkon ammattilaisena ja ”kirkollisena kirjoittajana” joitakin minulle tärkeitä näkökohtia esille.
Syntyneen keskusteluun alkuun liittyen ymmärrän, että Pride-tapahtuma voi synnyttää myös kriittisiä kannanottoja. En kuitenkaan itse näe pelkona esille tuodun gender-ideologian valtaavan kirkkoamme. Tuollaisen ideologian olemassaolo on joidenkin mielestä myös kiistanalainen. Haluan kuitenkin kristittynä ja kirkkomme pappina sanoutua selkeästi irti siitä, että ihmisen identiteetti nähtäisiin syntinä. Näen, että koko kirkossamme on syytä todeta tämä. Näin toivon ja uskon asian olevan myös omassa seurakunnassamme.
Raamatun joidenkin kohtien tulkinnasta voidaan käydä keskustelua. Itse näen kyseiset kohdat varoituksena holtittomasta ja vastuuttomasta elämästä ihmisten yhteiselämässä ja seksuaalisuudessa – olipa yhteiselämä eri tai samaa sukupuolta olevien välistä.
Kirkkomme on ollut menneinä aikoina myös kansan valistaja ja eettisen elämän ohjaaja ja jopa moraalin vartija. Tässä on tehty sekä hyvää että pahaa eli ylilyöntejäkin on ollut. Nykyaikana kirkon rooli ei voi olla enää tuollainen. Näinä aikoina ja käydyn keskustelun yhteydessä on syytä kysellä entistä enemmän, mikä on kirkon työn painopiste ja kirkon rooli. Suurin uhkamme kirkossa on se, jos emme kykene elämään erilaisina sovussa ja jos hukkaamme syvimmän identiteettimme.
Kirkko on totuusyhteisö eli etsimme Raamatun sanoman pohjalta Jumalan tahtoa ja vedämme myös rajoja uskomme sisällön osalta. Mutta kirkko on ennen kaikkea evankeliumin ja armon yhteisö. Kirkko ei ole maailmassa ensisijaisesti ”vartioimassa” ihmisten elämää vaan tuomassa sanoman Jumalan armosta Kristuksessa.
Kirkko on Kristuksesta todistamisen ja rakkauden jakamisen yhteisö. Pyrimme työllämme syntisen ihmisen ja Kristuksen kohtaamiseen sekä siihen, että yhteinen elämämme rakentuisi Jeesuksen opetuksen ja esikuvan mukaisesti. Tässä kaikessa perspektiiveinä on vahvasti sekä tämä että tuleva, iankaikkinen elämä! Kirkkoa voi siis sanoa myös pelastuksen yhteisöksi. Kirkko ja usko eivät ole ”teemulaajasalomaisesti” tiivistettynä oikeassa vaan armossa olemisen asia!
Kun puolustamme kirkossa kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta Jumalan luomina ja lunastamina, voimme samalla hyvin puhua ”perinteisen” naisen ja miehen parisuhteen ja avioliiton puolesta. Nämä asiat eivät sulje toisiaan pois. On samalla hyvin tärkeää kuunnella niiden ääni ja kokemus, jotka ovat toisenlaisia ja jotka eivät ennen ole edes uskaltaneet tulla esille.
Kirkossa on tärkeää pyrkiä kulkemaan kaikkien ihmisten rinnalla, myös niiden, joiden elämä tuntuu meistä kirkon toimijoista joskus ehkä vieraalta. Voimme toisiamme kohdaten, kuunnellen ja keskustellun oppia enemmän ihmisyydestämme. Olemme erilaisina ihmisinä hyvällä tavalla Jumalan sekalainen seurakunta, jonka jäsenet ovat kaikki Jumalalle yhtä rakkaita! (kirjoitus julkaistu hieman tiivistettynä Itä-Savossa 12.7.2019)
Toivo Loikkanen
https://ita-savo.fi/mielipide/lukijalta/93fab3ee-6dbb-4ee2-b293-bf5a7d4fb470
”Minä en halua uskoa siihen, että ihmiset olisi kutsuttu taivaan portinvartijoiksi, etsimään pikatestejä, joilla todelliset kristityt erotetaan rupusakista, päättämään, kenelle kuuluu taivasosuus ja kenelle ei. Minä en halua uskoa kirkkoon, joka repeää vyötärönalusista riitelyyn, kun on oikeitakin haasteita. – – Minä haluan uskoa oudosti siunattuun ja kovasti vajavaisten seurakuntalaisten muodostamaan kirkkoon, jossa parannusta tehdään enemmän omista kuin toisten synneistä. Jumala on niin paljon enemmän kuin kristittyjen perheriidat.” (Kimmo Saares Nivalan herättäjäjuhlien päätösseuroissa 7.7.2019)
Kiitos, Rauno, ja kiitos Kimmo Saares!
Kirkkoon voi tulla kaikki, mutta ei kaikkea, on minusta Mikkelin piispan osuva mielipide kirkon asemasta. Ei kirkon tarvitse tuomita ketään elämätapansa takia, mutta ei tarvitse hyväksyä sellaisia tekoja jotka ovat ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa.
Kirkko voisi auttaa omista elämäntavoistaan kipuilevin kanssa, mutta ei yllyttää rikkomaan Jumalan käskyjä.
Kuka on yllyttänyt ja mitä?
Kalevi: Perehdypä termeihin. Seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole ’elämäntapa’.
Elämäntapa ei ole elämäntapa. = Hauki ei ole kala.
Werner: En nyt ihan ymmärrä kommenttiasi. Voisitko kertoa, miten hauet ja kalat tähän hienosti kirjoitettuun blogiin liittyvät?
Seija: Suuri joukko ihmisiä on yrittänyt selittää sinulle täällä esim. Mitä on avioliitto, etkä sinä ymmärrä vaikka selitetään sata kertaa. Kuinka sinä voisit itse ymmärtää tämän vertauksen?
Werner: Tottahan minä avioliiton ymmärrän, kun itsekin naimisissa olen. Sinun kalasoppasi ei vain kuulu blogin aiheeseen.
Kiitos Toivo. Erityisesti pitää muistaa tuo, että kirkon mieltäminen totuusyhteisöksi tarkoittaa paikkaa, jossa totuutta etsitään ja totuuden etsimiseen sitoudutaan; ei paikkaa, jossa totuus väitetään löydetyksi.
”Haluan kuitenkin kristittynä ja kirkkomme pappina sanoutua selkeästi irti siitä, että ihmisen identiteetti nähtäisiin syntinä.”
Tätä olisi mielenkiintoista verrata vaikkapa Yksimilelisyyden ohjeeseen. Asia ei ole aivan niin itsestäänselvä. Identiteetti on ihmisen yksilöivä ”osa”, luonto jotakin joka on yleistä. Perisynnistä Tunnustuksemme opettaa, että se ei ole ihmisen luonto. Se on aksidenssiin kuuluvaa, eli jotakin joka nimenomaan tekee meistä yksilöitä. Ihmisen identiteetin näkeminen syntinä on toisaalta jollakin tapaa tyhjä käsite. Jos jatkamme Tunnustuskirjojen linjalla, niin seksuaalisuuson luotuna hyvää, mutta eri seksuaalisuuden muodot kuuluisivat perisynnin piiriin. Heteroseksuaalisuuskin, joka ei suinkaan ole synnitöntä.
Väite että identiteetti on synnitön, on jollakin tapaa omituinen. Se on sama jos väitettäisiin että jokainen ihmisyksilö on synnitön.
Mutta tämä on tietenkin vain teknistä kikkailua. Ei homo- eikä heteroseksuaalisuus itsessään kuulu synnittömyyden piriin. Perisynti on nekin turmellut.
Markku: Mietin itsekin samaa. Ajatus, että torjun joidenkin identiteetin pitämisen syntinä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että en pidä syntinä ihmisen seksuaalista suuntautuneisuutta. Se, että joku on homoseksuaali, ei ole synti. Tämäkin on tietysti joidenkin mielestä joko väärin sanottu tai ainakin ongelmallisesti. Minusta tuon pitäisi kuitenkin olla lähtökohta, kun ajattelemme kanssaihmisiä ja yhteistä elämää kristillisen elämän ja Jeesuksen opetuksen näkökulmista.
” Haluan kuitenkin kristittynä ja kirkkomme pappina sanoutua selkeästi irti siitä, että ihmisen identiteetti nähtäisiin syntinä. ”
Tunnustuskirjoissamme tehdään ero ihmisen luonnon ja perisynninvälillä. Lisäksi pohditaan sitä väitteiden muodossa tämän eron oikeudellisuutta ( FC 423,3, 470, 41,44).
” Ajatus, että torjun joidenkin identiteetin pitämisen syntinä tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että en pidä syntinä ihmisen seksuaalista suuntautuneisuutta. ”
Identiteetti ja luonto voivat suuntautua, olla taipuvaisia ja suuntautua mihin vain. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole tästä poikkeus.
Lainaus kirjasta, Platonin Valtiosta joka on kuvaava;
”Halut heräävät unen aikana, jolloin sielun järkevä, rauhallinen ja hallitseva puoli nukkuu. Liian syömisen tai juomisen vaikutuksesta sielun eläimellinen ja hurja puoli pääsee valloilleen, karkottaa unen ja pyrkii omille teilleen, tyydyttämään omia mielitekojaan. Tällaisessa tilassa olevassa ihmisessä se julkenee kuten tiedät tehdä mitä tahansa, aivan kuin se olisi ravistanut itsensä eroon kaikesta häpeäntunteesta ja järkevyydestä. Se ei häikäile yrittää ajatuksissaan maata äitinsä tai kenen tahansa muun kanssa, ihmisen, jumalan tai eläimen, se on valmis mihin hyvänsä murhaan ja syömään mitä tahansa, ei kieltäydy ylipäänsä mistään mielettömyydestä tai häpeämättömyydestä.”
(Scott Stossel: Pelosta sekaisin. WSOY 2013, 73.)
Schmalkaldenin opinkohdissa kuvataan synnin aikaansaanoksia ihmisessä. Ihminen ei voi luonnollisilla kyvyillään pitää kaikkia Jumalan käskyjä eikä toteuttaa rakkauden kaksoiskäskyä. Usko sen sijaan synnyttää Jumalan hyvän tahdon mukaisia oikeita tekoja.
Markku Virta muotoilee identiteetin funktion hyvin terävästi. Identiteetti on kehityksen ja kokemuksen luoma luonnos , sellainen joka tee meistä yksilöitä. Vaikka lähtökohta onkin biologinen perintö, niin se miten tämä biologinen valikoitujen samaistuksien kautta persoonallisuudeksi , on psykologiaa. Eli persoonamme on vain osittain determinoitu etukäteen.Tämä tekee mahdolliseksi sen että ”synti” ”tarttuu” persoonaan kehityksen myötä ja osana identiteettiä.
Vaikka erilaisiin yhteisöihin kuuluminen on väistämätöntä ja olemme niiden vaikutusten kynsissä, niin yksilöllisyytemme tekee meidät vastuullisiksi omasta elämästä.
Tämä koskee meitä vaikka Sami Paajasen löytämä Platonin sitaatti, joka muuten vaikutti Freudin uniteoriaan, osoittaakin millaisten alitajuisten, siis ei kontrolloitujen , voimien kanssa joudumme painiskelemaan .
Vaikutelma on se , että Raamatun eri kirjojen kirjoittajat ovat ymmärtäneet jotain oleellista näistä alitajuisista voimista , puhuessaan voimattomuudestaan niiden suhteen. Kysymys voisi olla se, että onko perisynnin idea syntynyt kirjoittajien kokemuksista taistelusta näitä voimia vastaan ja/tai yrittäessään kesyttää niitä omaan palvelukseensa?
Tällöin perisynti olisi vähemmän myyttistä ja abstraktia ja enemmän psykologisesti ymmärrettävää.
Toivo Loikkanen kirjoitti:” Se, että joku on homoseksuaali, ei ole synti. ” Tämä on oikeastaan tyhjä lause.
Homo- tai heteroseksuaalina oleminen kuuluvat siilä tavalla ihmisyyteen, että perisynti on ne turmellut. Ihminen on syntinen ja siihne kuuluu että homo- tai heterona oleminen on syntisenä olemista. Vasenkätisenä oleminen on syntisenä olemista. OIkeajalkaisena oleminen on syntisenä olemista. Sokeana oleminen on syntisenä olemista. Näkevänä oleminen on syntisenä olemista.
Ei vasenkätisyyskään ole syntiä, mutta vasenkätisenä oleminen on syntisenä olemista, koska ihminen on oma itsensä syntisenä entiteettinä. Jos sanomme jostakin että oleminen X:nä ei ole syntiä, niin emme sano oikeastaan yhtään mitään. Valitettavasti tähän on mahdoton esittää mitään analogiaa koska se tulkittaisiin heti viha tms. puheeksi.
Samaa sukupuolta olevien välisistä seksuaalisista akteista Raamattu ja traditio sanoo selkeästi että se on jotakin, jota Jumala ei tahdo.
Homoseksuaalisena olemisesta tai heteroseksuaalisena olemisesta Raamattu ei sano mitään. Muuta kuin sen että molemmat ovat pelastusta vailla.
Kristityn olemisen lähtökohta on se, että kaikki ovat syntisiä. Tämän syntisenä olemisen syyllisyyden saa anteeksi kasteessa.
Virta: ”Kristityn olemisen lähtökohta on se, että kaikki ovat syntisiä. ”
Tuntuvat olevan syntistä sakkia nuo kristityt. Pitänee siis välttää kristityksi tulemista.
Identiteetti ei ole syntiä, teot voivat olla.
Asiaa voisi pohtia vaikka pedofilian kautta. Siinäkin on kyse seksuaalisesta suuntautumisesta. Kiinnostuksen kohteena alle murrosikäiset lapset. Ei pelkkä suuntautuneusuus ole tässäkään tapauksessa syntiä. Teot ovat kuitenkin vahingoksi tekojen kohteille.
Jukka: Liity nyt vielä hyvänen aika Pentti Oinosen rintamaan ja todista rinta rottingilla, että kohta siunataan hauvat ja isännät.
Olisin toki luullut, että sinulle korkeasti koulutetulle – ainakin tähän asti älykkäänä pitämälleni henkilölle – olisi jollakin tavalla kirkastunut, mikä ero on kahden aikuisen, toisiaan rakastavan ihmisen rakkaudenosoituksen ja seksuaalisen hyväsikäytön (pedofilia, zoofilia…) välillä.
Mutta ilmeisesti Raamattuopisto kieltää oman järjen käytön. Olo on varmaan kuin entisen DDR:n älymystöllä. Kaikkea saa ajatella, mutta vain yhdenlaista propagandaa saa ilmaista?
Oletko Seija Rantanen oikasti sitä mieltä, että pedofiilia, joka joko siksi, että ymmärtää taipumuksensa toteuttamisen vahingollisuuden kohteille tai pelkästään siksi, että laki sen kieltää, pidätäytyy teoista ja kenties lääkkeillä tukahduttaa seksuaalisuutensa, pitää vielä erikseen syyllistää siitä millainen hän on?
Jukka K., seksuaalisrlla suuntautumisella takoitetaan hetero-, homo- tai biseksuaalisuutta.
Pedofilia kuuluu eri kategoriaan.
Jorma Hentilä, siinäkin on kuitenkin kyse asiasta jota ihminen ei ole itse valinnut. Emme kuitenkaan hyväksy että sellainen ihminen toimii hänelle annetun halunsa mukaisesti.
Toisaalta on syytä huomata, että Raamatun mukaan kenen tahansa muun kuin oman puolison haluaminen on viettelystä syntiin. Naimattomilla on toki mahdollisuus avioitua, jos halu on molemminpuolinen
Hentilä. ”Pedofilia kuuluu eri kategoriaan”.
Mihin kategoriaan pedofilia kuuluu?
Ovatko katolisen kirkon lapsia hyväksikäyttäneet papit homoja vai pedofiileja, vai, kuten minä ymmärrän, pedofiilihomoja? Mihin kategoriaaan he kuuluvat?
Hankkikaa nyt poikaparat edes alkeellinen tietämys asioista, joista yritätte puhua, ettette antaisi itsestänne niin noloa kuvaa: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00495&p_hakusana=Pedofilia
Seija Rantanen kyllä noita parafiliota käsitteliviä artikkeleviä artikkeleita on luettu. Samoin on tiedossa, ettei homoseksuaalisuutta ole enää vuosiin luokiteltu parafiliaksi.
Termejä voidaan määritellä eri tavoin ja useita kertoja uudelleen, mutta esimerkiksi naturalistisen arkiajattelun pohjalta seksuaalinen kiinnostus mihinkä tahansa muuhun kuin potentiaaliseen lisääntymiskumppaniin on normipoikkeama.
Edellä pedofilia vertauksellani yritin kertoa, ettei ole oikein tuomita ketään normipoikkeamastaan, vaan lain rikkominen tulee vasta tekojen kautta. Lain rikkominen on lain rikkomista kiusauksen laadusta riippumatta.
Kristillisessä viitekehyksessä meillä on vastaus lainrikkomisten perimmäiselle syylle: Olemme lain rikkojia kaikki, koska olemme syntymästämme alkaen syntisiä.
Jukka: Kommenttisi: ”Asiaa voisi pohtia vaikka pedofilian kautta. Siinäkin on kyse seksuaalisesta suuntautumisesta. Kiinnostuksen kohteena alle murrosikäiset lapset. Ei pelkkä suuntautuneusuus ole tässäkään tapauksessa syntiä. Teot ovat kuitenkin vahingoksi tekojen kohteille.” Osoittaa kyllä ettet ollenkaan ymmärrä mikä ero on parafilioiden ja seksuaalisen suuntautuneisuuden välillä. Lue enemmät, luulet vähemmän.
Seija Rantanen
Ilmeisesti käytin kuitenkin termiä ”seksuaalinen suuntautuminen” virheellisesti ei toivotulla tavalla, josta Jorma Hentilä jo minua huomautti.
Tässä nimenomaisessa kysymyksessä asia riippuu pitkälti suhteutumisestamme ns. heteronormiin, eli olettamaan, että ihmisen seksuaalisuus tukee potentiaalisesti suvunjatkumista.
Homoseksuaalisuus ei tue ja on siten poikkeama heteronormista. Nykyisen tieteellisen tietämyksen mukaan homoseksuaalisuus ei ole ihmisen oma valinta. Toisaalta ei myöskään ole tieteellisesti osoitettu että jonkin osuuden väestöstä olisi välttämätöntä olla homoseksuaaleja.
Edeltävässä kommentissani ei siis ole kyse homoseksuaalisuuden ja tautiluokiteltujen parafilioiden arvottamiseta samaan kategoriaan vaan siitä, ettei kummassakaan tapauksessa ole itse identiteetin tai ominaisuuden osalta kyse henkilön omasta valinnasta.
Toisaalta jo lähestymme ihmisen seksuaalisuutta ja samalla seksuaalista suuntautumista pelkästään psyko-sosiaalisena konstruktiona, siis täysin irrallaan sen naturalistista merkityksestä, kyse on moninaisuuden ilmentymästä eikä poikkeamasta johonkin vertailukohtaan.
Jukka : On ihan o.k. olla tietämätön, mutta kovin varmoja kommentteja ei kannatta heittää asioista, joista ei tiedä.
Tässä tapauksessa itse asia ei muutu, vaikka yhtä termiä tulikin käytettyä sen nykyisestä määritelmästä poikkeavalla tavalla.
Jukka: Itse asia on meidän tämän blogin lukijoiden kannalta se, että rinnastat kaksi täysin eri kategoriaan kuuluvaa asiaa toisiinsa. Yrität argumenteillasi saattaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset samaan kategoriaan kuin esim. pedofiilit tai muut parafiilit.
Argumentointisi ontuu mielestäni. Samalla logiikalla voisin pitää kaikkia keittiöveitsen omistavia potentiaalisina puukottajina.
Mitä sinä siis oikeastaan tarkoitat sanomalla: ”Itse asia ei muutu”?
Kirkko voi olla elämän, toivon ja armon puolella, mutta totuusyhteisö se ei ole, eikä siitä sellaista tule. Totuutta on turha kaupata kenellekään, se ei ole onneksi kenenkään hallussa. Raamatusta totuutta ei ainakaan kannata etsiä ja niin kauan, kuin kirjalla on nykyinen auktoriteettiasema, niin on vähän hankala väittää, että kirkko ajaisi yhdenvertaisuuden asiaa. Väitän, että kirkolla on edessään reformaatio, jossa ensin raamattu ja sen myötä jeesus nähdään inhimillisempinä asioina ja lopulta vain Luoja jää jäljelle, mutta sekin tuntemattomana. Pyhää kaivetaan esiin ihmisestä itsestään.
Ei pidäkään väittää, että kirkko ajaisi yhdenvertaisuuden asiaa. Tämä ”yhdenvertaisuus” on kommunismia, kapinahenkekä ja kirkolle tuhoisia asioita.
Mutta suomessa on kokoontumisvapaus ja kirkkoon mahtuu erilaisia kansoja.
Oletteko ajatelleet jos perustaisitte ”yhdenvertaisuuden” seurakunnan tai järjestön jossa Raamatulla ei ole auktoriteettia?
”Väitän, että kirkolla on edessään reformaatio, jossa ensin raamattu ja sen myötä jeesus nähdään inhimillisempinä asioina ja lopulta vain Luoja jää jäljelle, mutta sekin tuntemattomana. Pyhää kaivetaan esiin ihmisestä itsestään.”
Toivottavasti pimeä pakanuus ei palaa.
Werner, sellainen yhdenvertaisuuden seurakunta on muodostumassa kovaa vauhtia kirkosta, johon itsekin ilmeisesti kuulut.
Sami, pakana ei usko Luojaan. Tekisi mieleni väittää jopa toisin; pakana on ihminen, joka uskoo toiseen ihmiseen ja sen tekeleisiin. Asian voi nähdä näinkin.
Heikki: En ole yhdessäkään kirkon seurakunnassa tai järjestössä kuullut puhuttavan niinkuin sinä. Luulen, että vain Pride seurakunnassa puhutaan niin. Miksi tämä kapina mieli. Nyt on Suomessa kokoontumisvapaus ja aika rakentaa omaa työtä.
Halame. ”pakana on ihminen, joka uskoo toiseen ihmiseen ja sen tekeleisiin”.
Aivan, minusta tässä mielessä humanistit ovat pakanoita.
Pakanuudella tarkoitetaan perinteisesti animismia, panteismia ja polyteismia. Sanat tarkoittavat suomeksi uskoa henkiin, kaiken jumalallisuuteen tai moniin jumaliin. Määritelmä “pakana on ihminen, joka uskoo toiseen ihmiseen ja sen tekeleisiin” ei siis osu oikeaan. Palvontamenoissa käytetyt ihmisen ’tekeleet’ eivät ole pakanauskon kohteita vaan uskonnonharjoituksen välineitä.
Pentti. ”Palvontamenoissa käytetyt ihmisen ‘tekeleet’ eivät ole pakanauskon kohteita vaan uskonnonharjoituksen välineitä”.
No kunnon humanisti ei palvo muuta kuin itseään ja toista hyvää ihmistä. Hän on pakana siksi, ettei hän palvo Kristusta.
Mistä olet saanut sen käsityksen, että humanistit palvovat ihmistä?
’Paganus’, josta pakana tulee, tarkoitti maalaista. Sen voisi ehkä suomentaa moukaksi tai juntiksikin. Kristinusko levisi ensin kaupunkeihin, maaseutu oli vanhoillisempaa ja pysyi vanhoissa uskomuksissa. Humanistit eivät olleet moukkia.
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole synti siinä mielessä, että syntyessään on sen syntisempi kuin heterokaan, mutta siitä nyt ei olekaan kysymys, vaan teoista. Raamatussa puhutaan aika selkeästi, mitä tekoja Jumala ei hyväksy. Nyt on kysymys siitä, mikä painoarvo Jumalan sanalle annetaan.
Kun vihitään samaa sukupuolta olevat avioliittoon ja vielä pyydetään heille Jumalan siunausta, niin pyydetään Jumalalta sellaista, jonka hän on kieltänyt. Jokainen ymmärtää sen, mitä avioliittoon kuuluu, ei tarvitse sitä enemmän selittää.
Jeesus ilmaisi asian niin, että on ihmisiä, jotka ovat jo syntyessään avioliittoon kelpaamattomia, ei hän sanonut, että ovat muita syntisempiä. Kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, mutta kaikki joutuvat taipumaan Jumalan tahtoon.
Rakkaus ja rakkauden osoittaminnen rakastetulle eivät ole syntiä.
Seija Rantanen 13.07.2019 09:43
”Rakkaus ja rakkauden osoittaminnen rakastetulle eivät ole syntiä.”
Tämä riippu rakkauden lajista ja kohteesta. Rakkauden muotoja on monentyyppisiä ja myös kohteita on monenlaisia. Yksiselitteisesti rakkaudesta ei voida sanoa, että se ei ole syntiä, varsinkaan jos sen kohde on väärä, silloin myös rakkauden tahto ja tila on väärä.
Sami: Keksit tuon omasta päästäsi.
Seija, etkö ole ikinä ajatellut näitä asioita?
Sami: Olen toki. Elonkaari alkaa olla illassa. Monia asioita elämässä on joutunut katumaankin, mutten koskaan sitä, että olen rakastanut. En sitäkään, että rakkauttani olen osoittanut. ”…mutta suurin niistä on rakkaus” todistaa Pyhä Kirjammekin.
Jos sinä tulkitset Raamattua niin, että vain sinun reunaehdoillasi toteutettu rakkaus kelpaa kaikkivaltiaalle Jumalalle, niin aika pieneksi sitten täytyy Jumala kutistaa. Mutta se on sinun ongelmasi, ei minun.
Seija mitä tulkintaa sinä yrität tässä nyt syöttää? Kirkon normatiivinen tulkinta on se, että homoseksuaaleja ei vihitä. Avioliittoon vihitään vain mies ja nainen. Tässä on selvä viesti homoseksuaaleille, meillä rakkaus etsii oikean muodon ja kohdistuu oikein. Tässä on kirkon voimassa oleva tulkinta linja.
Voit tietysti yrittää muuttaa sitä, mutta se on aika hankalaa.
Sami: Kirkon kanta on jo nyt vähintäänkin kahtalainen. Samaa sukupuolta olevia pariskuntia on jo vihitty ja vihitään yhä lisää. Joitakin tämä vihastuttaa, meitä tuhansia kristittyjä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia tämä ihastuttaa.
”Jos sinä tulkitset Raamattua niin, että vain sinun reunaehdoillasi toteutettu rakkaus kelpaa kaikkivaltiaalle Jumalalle, niin aika pieneksi sitten täytyy Jumala kutistaa.”
-Miksei voida puhua siitä, että kyse on seksuaalisuuden toteuttamisesta? Ja siitä mihin suhteisiin kuuluu seksi ja mihin ei? Eikö Jumala tässä tee minkäänlaista rajanvetoa?
Kauppinen: ”Jokainen ymmärtää sen, mitä avioliittoon kuuluu”
Tuskinpa vain. Mutta ne, jotka tuntevat tietonsa avioliiton edellytyksistä, oikeuksista ja velvoitteista hatariksi tai epävarmoiksi, voivat tutustua Suomen avioliittolakiin, siellä kerrotaan asiasta kaikki oleellinen.
Sami paajanen. ”Tämä riippu rakkauden lajista ja kohteesta. Rakkauden muotoja on monentyyppisiä ja myös kohteita on monenlaisia”.
Aivan, eri rakkauden lajeja ovat mm. eros, filia ja agape-rakkaudet. Kaikki eri asioita.
Raamatussa tietysti on myönteinen asenne rakkauteen, uskollisuuteen ja toisen puolesta itsensä antamiseen. Daavid ja Joonatan ovat tästä hyvä esimerkki.
Sitten Raamatussa on yksiselitteisen kielteienen asnne homoseksiin. Siihen liittyen ei löydy yhtään myönteistä Raamatun paikkaa, ainoastaan selkeiä tuomioita.
Homoseksuaalilla ihmisellä veto omaan sukupuoleen nähtävästi istuu lujassa, ja on minusta kohtuutonta syyllistää ketään siitä että hän on homo. Kuitenkin, homoseksin harjoittaminen ei ole sopivaa käytöstä Raamatun mukaan. Homolle siis kuuluu sama ohje kuin partiolaisille ja sinkuillekin, ”hillitse himosi ja hallitse halusi”.
Minä tunnen monta uskovaa sinkkua jotka eivät elä avioliiton ulkopuolisissa seksisuhteissa. He siis vapaehtoisesti pidättyvät seksisuhteista. Ei homolta tässä edellytetä enempää kuin näiltä heterosinkuiltakaan.
Antti Hämäläinen siis toisten täytyy noudattaa mielestäsi sinun keksimää lakia eli noudatatko sinä itse sitä ja kuinka olet ”ylennetty” tähän tuomarin virkaan?
Seija, ei kirkon kanta muodostu kirkon päätöksiä vastaan toimivien pappien homoseksuaalien vihkimisestä. Kirkon päätäntävaltaa määrittelee kirkolliskokous joka linjaa ja ohjaa kirkkoa.
Miljoonan kristityt valitsevat normatiivisen parisuhteen.
Rantanen. ”Samaa sukupuolta olevia pariskuntia on jo vihitty ja vihitään yhä lisää”.
No tämä nuyt kuitenkaan ei ole mikään kirkon virallinen kanta, vaan kapinapappien oma kanta jota he omin päin ilman yhteistä päätöstä ovat lähtennet toteuttaan. Surkeaa joukkoa.
Pasanen. ”Antti Hämäläinen siis toisten täytyy noudattaa mielestäsi sinun keksimää lakia eli noudatatko sinä itse sitä”
Minulla ei ole mitään itseni keksimiä lakeja. Tietysti tahdon elää niinkuin opetan.
Ymmärtän toki, että Sami, Antti ja Sari haluaisivat rajata Jumalan tahdon ja rakkauden sellaiseen pikkuiseen muottiin, joka heidän pieneen sieluunsa sopii. Mutta ei Jumala sellainen ole. Jumala on kaikkivaltias.
Pannaan tähän pieni pala Herramme Jeesuksen opetuksia, jos ne ovat sattuneet teiltä unohtumaan: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä…”
” Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”
Seija Rantanen kirkon kanta ei suinkaan ole kahtalainen. Sen sijaan kirkon jäsenten kanta on.
Yksittäiset paimenet eivät kukin eriseen määrittele kirkon kantaa. Paimenet ovat seurakuntiensa palvelijoita.
Jukka : Paimenet eivät ole seurakuntiensa palvelijoita vaan seurakuntalaistensa palvelijoita.
Sinä arvelet, että juutalaiseen lakiin kirjoitetut säännökset ovat kiveenhakattuja. Jeesus ajatteli toisin, siksi lainoppineet häntä vihasivat. Ja niin näyttävät nämä lakiin takertuneet Hänen evankeliumiaan yhä vihaavan.
Ei Jeesus tullut lakia kumoamaan vaan täyttämään sen. Hän itse sanoi ettei laista katoa pieninkään piirto. Ristillä hän sanoi: ”Se on täytetty”.
Rantanen. ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’.
Rantanen vaan kaikella mielellään, so. järjellän tutkimaan Jumalan sanaa. Jumalaa rakastamme kunnioittamalla Hänen sanaansa ja sitä tukimalla. Kun löydät Raamartustasi edes yhden myönteisen sanan homoseksistä, voidaan sitten keskustella siitä.
Lähimmäisen rakastamisesta olemme toki yhtä mieltä.
Antti: Raamatussa ei puhuta ’homoseksistä’.
Kivimäki. ”Ei Jeesus tullut lakia kumoamaan vaan täyttämään sen”.
Aivan, eräs juutalainen rabbi sanoi vaimolleni , että Jeesus ei koskaan rikkonut yhtään lain kohtaa vastaan”.
Rantanen. ”Raamatussa ei puhuta ’homoseksistä’.
Siellä puhutaan ”ettei saa maata miehen kanssa niinkuin naisen kanssa maataan”, ”ei saa vaihtaa luonnollista yhtymistä luonnon vastaiseen” ja ei ole toivottavaa olla ”miehimys”, mutta ei yhtään homoseksistä
Minusta blogisti – joka sentään on jumaluusoppinut ja pappi – sanoittaa asian hyvin: ”Raamatun joidenkin kohtien tulkinnasta voidaan käydä keskustelua. Itse näen kyseiset kohdat varoituksena holtittomasta ja vastuuttomasta elämästä ihmisten yhteiselämässä ja seksuaalisuudessa – olipa yhteiselämä eri tai samaa sukupuolta olevien välistä.”
Rantanen. ”Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä…”
Rouva Rantanen kai ymmärtää, että siellä missä on hirsiä ja roskia, on jotain mistä pitää parantua?
Ei tämä ongelma ratkea niin, että koska kaikilla on hirsiä ja roskia silmässä, kaaikki saavat olla hirsineen ja roskineen tasa-arvon takia rauhassa.
Tarvitsemme kaikki apua, kuka mitenkin.Olemme siis kaikki täysin vammaisia verrattuna siihen, mitä lopulta olemme iankaikkisuudessa, ylösnousemusruumiissa, jollaisen Adam ja Eva menettivät syntiinlankeemuksessa.
Rakkaus ja seksi sekoitetaan tässä keskustelussa hämmentävällä tavalla. Jossakin yhteydessä rakkaudella tarkoitetaan jotain ylevää ja jumalallista, toisessa yhteydessä sen ymmärretään viittaavan kapeasti vain seksiin. Niinpä ainekset väärinkäsityksille ovat valmiina.
Rakkaus, pyyteetön kiintymys, kuuluu kaikille. Seksi on sekä rakkauden osoittamisen että häpäisyn ja loukkaamisen keino. Siksi sen säätely on tarpeen.
Pentti. ”Seksi on sekä rakkauden osoittamisen että häpäisyn ja loukkaamisen keino. Siksi sen säätely on tarpeen”.
Seksi on useimmille himojen tyydyttämisen keino. Harva toista loukkaa raiskaamalla tms. Soditaessa tehdään näin, mutta Suomikaan ei ole ollut sodassa vuosikymmeniin.
Nyt seksin säätely kuuluu heteroille sinkuille, homoille ja muille, jotka eivät ole naimisissa. ”Hillitse himosi, ja hallitse halusi” sanotaan partiolaisillekin. Tämä sudenpentujen ohje on hyvä muillekin.
Pidättäytyminen on toki vapaaehtoista, ja myös naimisiin pääsee maaistraatissa myös miehet keskenään. Näin hekin saavat valtiovallan hyväksynnän ja siunauksen keskinäisille seksilleen.
Kirkossa taas siunataan hetrojen liittoja ja siihen kuuluvaa seksiä.
Olen ollut monissa häissä enkä ole koskaan kuullut papin siunaavan yhdenkään parin seksiä.
Raiskaus on aina alistamista ja häpäisemistä, avioliitossakin.
Pentti. ”Olen ollut monissa häissä enkä ole koskaan kuullut papin siunaavan yhdenkään parin seksiä”.
Pappi siunaa parin avioliittoa, johon oleellisena osana kuuluu seksi.
Pentti”.”Raiskaus on aina alistamista ja häpäisemistä, avioliitossakin”.
Nyt puhut siis sairaasta ihmisestä, et terveestä, et siis normaalista vaan epänormaalista.
Antti kirjoitat: ”Pappi siunaa parin avioliittoa, johon oleellisena osana kuuluu seksi.” Olen toki samaa mieltä kanssasi, että seksi on kiva osa avioliittoa, mutta onko se oleellinen? Minusta kyllä rakkaus on se kaikkein olennaisin osa avioliittoa. Näin vanhemmiten seksi ei sina suju, kun suonta vetää ja jalkoja kolottaa. Mutta rakkauden arvo vain korostuu. Ehkä nyt olemmekin päässeet sen asian ytimeen, joka avioliittokäsityksiämme erottaa. Sinulle se on seksi, minulle se on rakkaus.
”Nyt puhut siis sairaasta ihmisestä, et terveestä, et siis normaalista.” Kukapa ihmisen normit täysin täyttäisi! Siksihän meille on laki annettu.
Rantanen.”Ehkä nyt olemmekin päässeet sen asian ytimeen, joka avioliittokäsityksiämme erottaa. Sinulle se on seksi, minulle se on rakkaus”.
Siis luomiskertomuksen ja Raamatun koko esimerkin mukaisesti avioliitto on kahden eri sukupuolta edustavan, so. miehen ja naisen liitto. Tämä ei ensikädessä liity seksiin, koska mies ja nainen voi olla naimisissa ilman että suhteessa on seksiä.
Sitten kaksi naista tai miestä saa suhteelleen lain voiman ja yhteiskunnan suojan Maistraatissa.
Antti: Puolustat omaa avioliittonäkemystäsi ensin sanomalla ”Pappi siunaa parin avioliittoa, johon oleellisena osana kuuluu seksi”. Nyt sanot: ” …mies ja nainen voi olla naimisissa, ilman että suhteessa on seksiä”. Sinäkään et siis oikein osaa päättää, minkälainen se mainostamasi Raamatun mukainen avioliitto olisi.
Et näin ollen onnistu minua vakuuttamaan avioliittonäkemyksesi oikeellisuudesta. Pysyn siis kannassani, jonka jo ilmaisin. Avioliiton oleellisin komponentti on rakkaus.
Seija Rantanen:”Jukka : Paimenet eivät ole seurakuntiensa palvelijoita vaan seurakuntalaistensa palvelijoita.”
Seurakunta = seurakuntalaisten muodostama yhteisö.
Seurakunta elää itseään todeksi esimerkiksi kokoontumalla jumalanpalvelukseen.
Jukka: Et ehkä saanut kiinni ajatuksestani. Seurakunta ei ole mitään ’an sich’.
Toivo Loikkanen”Kirkko on sekä totuusyhteisö että erityisesti armon yhteisö!”
Ensinnäkin kirkon ”totuus” on muuttunut aikojen saatossa niin paljon että mihin tämä ”totuusyhteisö”-väittämä perustuu? Mikä on se ”totuus” jolle kirkko perustuu?
Vielä ”härskimpi” väittämä on tämä ”erityisesti armon yhteisö”, siis tätä armon-sanomaa on julistettu vasta muutaman kymmenen vuoden ajan, ennen sitä kirkko oli armoton toisin uskovia ja ajattelevia ja tekeviä kohtaan. Siis mistä tulee tämä ”armon”-yhteisö väite?
Kovin on helppo huomata kun kirkko on kuohittu eli kaikki valta sanella ja pakottaa ihmisiä yhteen muottiin, niin kirkko on muuttunut sen mukaan mikä on yhteiskunnan muutos, tarve miellyttää kaikkia ajaa kirkon sekasortoon ja hyväksymään kaiken mitä enemmistö tai äänekkäin vähemmistö haluaa.
Asiaa kommentoimatta pakko todeta, että olet sinä hyvä kirjoittaja! Jälleen ihailen ja vähän olen kateellinenkin.
Kiitos, Jori! Arvostan palautettasi suuresti.
Kirkko on todella erityisesti armon yhteisö. Se on kirkollisveron maksavalle perisyntiselle ihmiselle armon ja pelastuksen antaja valitsemansa ihmisenä olleen jumalan Jeesuksen kautta.
Ihminen, joka uskoo Jeesuksen sanomaan lähimmäisen rakkauden merkityksestä ja noudattamisesta omalla mahdollisuudellaan elää tällöin Korkeimman tahdon mukaisesti ja ei kaipaa mitään armoa.
Esim. Jos ihminen noudatta yhteiskunnan lakeja ja järjestystä niin hän ei tarvitse yhteiskunnan armoa. Jos ihminen ei noudata yhteiskunna säädöksiä niin hän on todella enemmän kuin armon tarpeessa.
Lesbot perustavat oman seurakunnan tai järjestön jossa ratkaisevat omat ongelmansa mielensä mukaisella tavalla.
Silloin seurakunnille vapautuu aikaa auttaa nuoria löytämään aviopuolison ja tukea heitä kasvattamaan lapsia ja perhettä.
Werner, Kommenttisi on asiallisuuden rajamailla. Erityisesti sen ensimmäinen osa.
Täällä käytetään 98% ajasta ensimmäisen osan asiaan ja 2% jälkimmäisen.
Pitäisi olla päinvastoin!
KIITOS ROVASTILLE, että huomasitte, että olen asiallisuuden asialla.
Werner: Kuulehan, sinä itse olet vuosien varrella käyttänyt 98% tällä alustalla julkaistuista teksteistäsi seksuaalivähemmistöjä koskeviin asioihin. En oikeastaan edes muista, mihin ne 2 muuta menisivät… Ai, nyt muistankin, piispa Irja Askolan mustamaalaamiseen.
Jos siis oikeasti haluat, että keskusteltaisiin muustakin kuin homoista ja lesboista, niin voisit aloittaa parannuksen teon vaikka ihan itsestäsi. Rupeahan nyt reippaasti kirjoittamaan seurakuntien perhe- ja kasvatustyöstä. Olen kanssasi ihan samaa mieltä, että noita mainitsemiasi asioita voitaisiin tuoda enemmänkin esille.