Kirkon puhe typistyy liian usein puheeksi Jumalasta. Harhaudumme puolustamaan Jumalan olemassaoloa.
Kun kristinusko syntyi, se syntyi jumaluskon keskelle. Kun Jeesus tuli ihmiseksi, hän kutsui kääntymykseen ja parannukseen ihmisiä, jotka uskoivat Jumalaan.
Kirkon sanoma ei saa olla se, että Jumala on olemassa. Kirkon sanoman tulee olla, että Jeesus on Herra.
Perkelekin uskoo Jumalaan. Olennaista on, turvaammeko Jeesukseen.
Tutkijalla on toki vapaus kirjoittaa mitä haluaa.
Kirjeen sijasta Laestadius taisi muistaakseni kirjoittaa tuon tekstinsä Upsalassa Gottlundin vieraskirjaan 22.5.1824 ennen kuin tämä lähti suomalaismetsille.
Tulin sanoneeksi tuosta äidin saamelaisuudesta. Se on sitten eri juttu, mikä oli LLL:n oma identiteetti.
Minä en muista, mikä oli tuo oma ”tunnustus” kun ei ole mainittua kirjaa, mutta Carl Laestadiuksen alkoholistiksi leimaamista on myös tutkijoiden piirissä arvosteltu. Arviot kun pakkaavat juosta kirjasta toiseen tarkistamatta. Isä myös opetti lapsiaan hengellisissä asioissa.
Ens Ropandes Röst- julkaisussaan LLL kertoo isän tulleen kauppamatkoiltaan rannikolta (Piitimestä jne)
kotiin humaltuneena oltuaan pois viikkokausia. Kvickjokissa viinaa tuskin ostaa edes sai.
Koko lestadiolaisen herätyksen synty juoppouden keskelle on kokonaisuudessaan hiukan myytinomainen. Viinaa lienee juotu siinä 4-6 litraa henkeä kohti, Siinäkin tilastoa rumensi Schiangelin hopeakaivoksen suuri kulutus.
Meidän oloissamme se olisi aika vähän. Raittiustyö nähtiin kuitenkin tarpeelliseksi.
Minä luulen, että viinaongelma ei Laestadiukselle ollut niinkään litrakohtainen ja sosiaalinen, vaan
ennen muuta moraalinen juttu ja laillisuuskysymys. Kysymyksessä oli tullirikos, ja sellaisissa asioissa hän oli
johdonmukaisen tiukka.
Se vähän, mitä itse olen kirjallisuuden perusteella perehtynyt tähän aiheeseen, tukee Jorman kommentissaan esittämiä näkökohtia. Viinan kulutusta tuohon aikaan Lapissa on liioiteltu. Jopa Martti E. Miettinen toteaa kirjassaan Pohjoisen Tornionjokilaakson oloista, että ” Edellä esitetyn perusteella rohkenemme väittää juoppoustilanteen olleen tutkimuksemme käsittämänä aikana koko Ruotsissa ja Suomessa yleensä niin lohduttoman synkän, että pohjoisen Tornionlaakson juoppoustilanne – niin surkea kuin sekin kyllä itsessään oli – ei suurin piirtein katsottuna ollut yleistasoa huonompi, vaan mieluumminkin parempi.”
Mitä tulee Pentikäisen&Pulkkisen mainittuun populaarikirjaan, niin sitä ei ole nootitettu eikä siitä ota selvää, mihin päätelmät perustuvat, mutuun tod.näk.
Noin mutuna sanoisin tuohon raittiusasiaan pari seikkaa.
1 Lapissa raittiusasia oli siksi tärkeä, että niukkojen olosuhteiden takia kaikki peruna ja vilja olisi tarvittu elintarvikkeiksi. Sadon tuhlaaminen viinaan heikensi koko yhteisön elinoloja. Etelässä viljaa riitti sekä leipään että viinaan. Tosin Suomessa 1860-luvun nälänhätä opetti karulla tavalla leipäviljan arvon.
2 Svenska nykterhetssällskapet, oli perustettu 1837 ja sillä oli noin 100 000 jäsentä ympäri Ruotsia. Lapin kansan raitistaminen oli kansalaisten ja lehdistön silmissä hyvä asia.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen; mieheksi ja naiseksi hän heidät loi.
Joo, mut perunalla ei ole mitään osuutta Ruotsin Lapin raittiuskähinöissä.
Karesuvannossa perunanvarret paleltuivat tai olivat jäässä elokuussa. Ei niitä kukaan muu viljellytkään kuin pappi.
Toiseksi, Lapinmaissa ei viinaa poltettu. Se tuotiin muualta.
Laestadiusta patisti raittiustyöhön jo piispa Franzen.
Laaksonen kirjoittaa rehdisti ja asiaa.
Kerron vielä, että Petrus Laestadiuksen mukaan isä opetti heitä rukoilemaan heti kun olivat oppineet
puhumaan. Hän huolehti siitä aina ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla.
Aika hyvin alkoholistiksi sanotulta mieheltä.
ISÄSUHDE jäi siksi ohueksi, koska isä oli yleensä talvet poissa kotoa. Lapset olivat yksin äidin kanssa korvessa. Talvella oli näet rekikeli ja matkat tehtiin silloin. Isä vei liimaa ja porontaljoja ym.
rannikon kaupunkeihin ja viihtyi siellä vähän liian hyvin tullakseen kevään lumilla takaisin.
Minusta tämä on luonnollinen selitys siihen. että äiti tuli rakkaammaksi, kuten tulee yleensäkin.
Duoda duoda. Vaikka mutua kirjoitinkin, en nyt tarkoittanut ihan pelkkää Kaaresuantoa, vaan lappia vähän laajemmin. Porojen paimentamisalueilla ei peltoja viljellä, mutta jokilaaksoissa etelämpänä kuitenkin. Kemijärven ja Rovaniemen talolliset rikastuivat jo 1700-luvulla myymällä saamelaisille viinaa. Tästä voi lukea esimerkiksi Jaakko Fellmanin muistiinpanoista. Viinanpolton ja myynnin on ajateltu edistäneen jokilaaksojen suomalaistumista ja saamelasiväestön väistymistä yhä pohjoisemmaksi. Viljelykelpoiset maat siirtyivät viinavelkaantumisen vuoksi suomalaisten haltuun ja saamelaisten elinkeinorakenne yksipuolistui.
Ja mitä perunaan tulee, puikulaa viljellään Yli-Muoniossa asti. Olen omin silmin nähnyt ja mielihyvällä syönyt.
En sano tätä nyt kinaamisen takia, mutta muista nyt sentään, arvon tohtori, tuo vuosiluku, jona söit sen makoisan perunasi.
Minä olen Ruotsin Lapissa syönyt Kiirunan korkeudella viljeltyä perunaa – puikulaa sekin.
Miten on idätetty ja viljelty on oma puutarhatekninen aiheensa.
Puhuin 1840-luvusta ja Ruotsin Lapista, sorry.
Sinne viina tuotiin rannikolta. En kai ole ihan väärässä siinä?
Pajalassa jo ruukinpatruuna tislasi itse, mutta se ei enää ollut lapinmaita.
En, en tahdo sanoa viimeistä ja viisainta sanaa!
Varmasti on tiedoissani pahojakin puutteita.
Kirjoitan tämän vain ihan siksi, että kerran aikaisemmin vuoropuhelimme samasta aiheesta,
Kommenttini edellä oli turha, rupesin miettimään.
Kakkurin näkökulma Lappiin on paljon laajempi, kun Suomi on mukana.
Rupesin tuota Kemijoen ym. jokilaaksojen asutusta miettimään.
Taalainmaan ja Värmlannin suomalaismetsiä asuttaneet siirtyivät erämaihin, koska
ruotsalaiset jäivät viljelemään jokilaaksoja. Vuoriset metsät eivät heitä kiinnostaneet.
Suomalaiset kaskiviljelijät menestyivät.
Tuli vain mieleeni, että Amerikan Lännellä toistui tämä sama kuvio. Ainakin sen mukaan mitä kuulin paikan päällä Oregonisa ja Washingtonissa. Suomalaiset menivät kivisiin ja mäkisiin korpiin. Itsenäisyyden kaipuuta?
Joo, ei minullakaan ole tarkoitusta inttää eikä sanoa viimeoistä sanaa. Jostain matkan varrelta oli tarttunut ajatus siitä, että saamelaisten juoppoutta pidettiin erityisen huolestuttavana juuri siksi, että vilja olisi pitänyt käyttää leipään. No, sen kirjoittaja on saattanut tarkoittaa muualta tuotua viljaa, koska ei siellä ylämaissa mitään peltoja viljellä.
Eilen luin vähän lisää. Sen mukaan saamelaisille myytiin valmista viinaa, eivätkä he polttaneet sitä itse. Jokilaaksojen alakylien talolliset valmistivat viinaa ja möivät sitä saamelaisille. Tällä kaupalla he saivat haltuunsa maita, joita ottivat viljelykseen ja (Kemin Lapissa) viljelyä harjoitettiin Vuotsoa myöten ja tunturien takana uudelleen Kyrössä, joka on nykyinen Ivalo. Tämä kehitys tapahtui jo 1700-luvulla.
Aina sitä oppii uutta.
Tuossa kun mainitsit Kemin lapin. tuli mieleeni
Acta Ac. Aboensessä ilm. Tegengrenin julkaisu Kemin Lapista nimellä En utdöd lappkultur i Kemi Lappmark.
Jostain syystä niitä on parikin lukematonta kappaletta.
Mahtaako ketään enää kiinnostaa?
Kveenien asemasta ja asutushistoriasta suomalaiset eivät puhu mitään, mikä on häpeä-
Mutta kun se on ihan mahdollista ettei sitä Jumalaa ole olemassa, siis ainakaan jonkun erillisen uskonmuotoilemaa ja artikuloimaa. Eläköön Lausumaton Nimi!
Hieno avaus Matti. Tuota näköalaa kirkossa todella kaivataan. Pelkästä Jumalasta puhuminen kuivattaa sanoman tuohon eipäs, juupas asetelmaan, jonka kannattajia ja elävän uskon vastustajia usein kohtaamme. Vapahtajan persoonasta ja toiminnasta puhuminen tuo aivan toisenlaisia näköaloja esiin.
Matti Hernesaho: ”Olennaista on, turvaammeko Jeesukseen.”
Ehkä tähän sopii pieni näyte Septuaginta-lähtöisestä katolisen ja ortodoksikirkon Raamatusta:
”13.Kaikkea kauhistusta Herra vihaa, eivätkä häntä pelkääväiset sellaista rakasta.
14. Hän teki alussa ihmisen ja jätti hänen hänen vapaan tahtonsa valtaan.
15. Jos tahdot, sinä pidät käskyt; sinä olet uskollinen, jos se sinulle kelpaa.
16. Hän on asettanut eteesi tulen ja veden: Kumpaan tahdot, sinä ojennat kätesi.
17. Ihmisellä on edessänsä elämä ja kuolema, ja hänelle annetaan se, mikä hänelle kelpaa.
18. Sillä suuri on Herran viisaus, hän on voimallinen valtasuuruudessaan ja kaikkinäkevä.
19. Ja hänen silmänsä ovat käännetyt häntä pelkääväisten puoleen, ja hän tuntee ihmisen kaikki teot.
20. Mutta ei hän ole käskenyt kenenkään olla jumalaton eikä antanut kenellekään lupaa tehdä syntiä.” (Jeesus Siirakin kirja 15:13-20)
Kyllä pahat henget tietävät Jeesuksen ja tunnustavat Jeesuksen voiman, tämän Evankeliumi selkeästi kertoo.
Se mikä erottaa on etteivät pahat voimat ole kuuliaisia Jeesuksen Sanalle.
Tämä on myös merkki ihmisten keskellä, moni kyllä sanoo palvelevansa Jumalaa mutta ei ole kuuliainen Jeesuksen Sanoille, näin heidän Jumalan palveluksensa on turhaa.
Pasanen: ”näin heidän Jumalan palveluksensa on turhaa.”
Pitäisi kai ihan ensimmäiseksi määritellä puhutaanko jumalanpalvelusta vai Jumalan palveluksesta?
Ja jos puhutaan Jumalan palveluksesta niin kuin Pasanen kirjoittaa, niin tarkoittaako hän silloin sitä, että Jumala on tehnyt palveluksen ihmiselle vai sitä, että ihminen on tehnyt palveluksen Jumalalle?