Kirkon puhe typistyy liian usein puheeksi Jumalasta. Harhaudumme puolustamaan Jumalan olemassaoloa.
Kun kristinusko syntyi, se syntyi jumaluskon keskelle. Kun Jeesus tuli ihmiseksi, hän kutsui kääntymykseen ja parannukseen ihmisiä, jotka uskoivat Jumalaan.
Kirkon sanoma ei saa olla se, että Jumala on olemassa. Kirkon sanoman tulee olla, että Jeesus on Herra.
Perkelekin uskoo Jumalaan. Olennaista on, turvaammeko Jeesukseen.
kimmo wallentin en ollut koulussa paras äidinkielessä joten en varmasti osaa tuota sanoa mutta kyllä omassa mielessä on käsitys ettei tuota voisi millään käsittää muuten kuin ihmisen palveluna Jumalaa kohtaan.
Siis kuka on tekijä johon verbi viittaa ”heidän …palvelunsa”, onko oikein?
Kysymys on siitä, että jumalanpalvelus on yhdyssana ja merkitsee ihan muuta kuin Jumalan palvelus.
…. siis vähän niin kuin sanoissa ”kirkonmenot”(esim. messu, jumalanpalvelus) tai ”kirkon menot” (esim. kirkon taloudelliset, rahalliset menot).
Siis kuka on tekijä johon verbi viittaa “heidän …palvelunsa”
Mikä verbi? ”Palvelu” on substantiivi.
Mihin universumin luoja tarvitsee ihmisiä palvelemaan häntä?
Mitä ihminen voi tehdä, mitä ei tuo jumala voi itse tehdä?
Kimmo Wallentin vai noinko asian ymmärrät, siis enkö kirjooottanut ”heidän Jumalan palveluksensa”, siis eri sanoina ja eikö näin asia ole juuri kuten sen olen tarkoittanut?
Jumalaa voi palvella monella eri tavalla, ainakin sitä voi kuvitella palvelevansa vaikka ”miekkalähetykselläkin”?
”Heidän Jumalan palveluksensa”. Siis se palvelus jonka he saavat Jumalaltaan? Tarkoittanet kuitenkin jumalanpalvelusta (yhdyssana), jota he harjoittavat Jumalansa kunniaksi?
Tosin aika yleinen käsitys tuntuu olevan pappispiireissä sekin, että jumalanpalvelukseen mennään Jumalan palveltavaksi yhtä paljon kuin myös itse palvelemaan Jumalaa.
Tiedä hänestä sitten.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan että Kirkossa puhutaan jumalasta. Se mikä häiritsee, on se että monet puhujat luulevat tietävänsä jotakin jumalasta. He valikoivat pyhien tekstien jumalakuvauksista omanmieleisiä kuvia. Tavallaan he rikkovat käskyjen kuvakieltoa. Vaikka ei veistetäkkään jumalapatsasta niin mielikuvien jumalakuva on jopa voimallisempi sellainen ja todennäköisesti epäjumala.
Yksi jumala kuva jota saarnaajat rakastavat puhuessaan jumalasta on jumala rakkautena, mutta he unohtavat tai eivät tiedä tai välitä tai ymmärrä sitä että jumalan rakkaus on kuin kuluttava tuli. Jumalan rakkaudella ei ole mitään tekemistä hempeyden tai kiltteyden kanssa.
Nimetön tietämättömyyden aukko on se mitä tiedämme jumalasta ja se on kuin avaruuden Black hole ,josta itsestään ei mitään voi suoraan havainnoida ,vaan ainoastaan sen vaikutuksesta avaruuteen. Se saa tähdet muuttamaan ratojaan ja sen energia luo uusia maailmoja.
Hirn: ”…he unohtavat tai eivät tiedä tai välitä tai ymmärrä sitä että jumalan rakkaus on kuin kuluttava tuli.”
Tulen tehtävä on polttaa pois sitä, mitä me itse rakennamme oljista, puusta, heinästä, orgaanisesta, omasta työstä saatua. Jotta se, mitä Jumala rakentaa Kristuksessa, pääsisi näkyviin, kalliit kivet, kuonasta puhdistettu kulta.
Hirn: ”Vaikka ei veistetäkkään jumalapatsasta niin mielikuvien jumalakuva on jopa voimallisempi sellainen ja todennäköisesti epäjumala.”
Markku on oikeassa. Vt:n epäjumalien palvonta on esikuvallista ajallemme. Nyt palvotaan sydämeen rakennettua epäjumalaa, päällystetään kullalla ja hopealla ja purppuralla. Rakennusmuotti saadaan valmiina kirkolta tai herätysliikkeeltä ja siihen voi lisätä omia koristeita uskonnolliseen korvasyyhyynsä. Jumalan tulen tehtävä on polttaa pois näitä jumalakuvia, koska ei kukaan kristitty rakenna puusta ja oljista ja heinistä kotijumalaa nurkkaansa, vaan sydämeensä.
Kirkossa ei puhuta jostakin jumalasta, siis esim. Zeuksesta, Thorista tai Krishnasta, vaan Jumalasta, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isästä, jota muslimit ja mmutkin arbiankieliset kutsuvat Allahiksi. Toisin kuin juutalaiset ja muslimit, kristillinen kirkko opettaa, että Jumala on pyhä Kolminaisuss, Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Markku Hirn kirjoittamasi kuvastaa ”viisaan ja ymmärtäväisen” uskoa omaan kykyyn tuntea Jumala, siis kenelle Jumala ilmoittaa itsensä ja keltä Hän salaa?
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Jumala on todellakin Rakkaus ja rakastaa niitä jotka Häntä rakastavat, mutta on samalla vanhurskas eli armoton niille jotka eivä rakasta Häntä. Miten sitten näkyy kuka Jumalaa rakastaa?
Joh. 14:23
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
Ovatko viisaat ja ymmärtäväiset siis tuomittuja kadotukseen?
Martti Pentiltä loistava kysymys.
Olisi kiva, jos traditionaaliseen kirkko-oppiin uskovat vastaisivat rehellisesti: joutuuko ei-uskova helvettiin ja jos joutuu, niin perustelut kirjoituksista?
Vähän kärjekkäästi ilmaisten: minusta ”jeesus-höpinä” on aina tuntunut jotenkin lattealta, etenkin kun siinä tuntuu unohtuvan, että Jumala on pyhä Kolminaisuus: Isä, Poika Ja Pyhä Henki. Kun esimerkiksi puhutaan Pojasta, sanotaan silloin samalla väistämättä jotain myös Isästä, jne…Jumalasta puhuttaessa puhutaan aina sekä Isästä, että Pojasta ja Pyhästä Hengestä.
Kun Jumalasta puhutaan kristinuskon kontekstissa, täytyy puhua Jumalasta Pyhänä Kolminaisuutena. Minusta tuntuu, että ne, jotka puhuvat Jeesuksesta kuin tuttavastaan ja Pyhästä Hengestä kuin vesilasillisesta, unohtavat Kolmiyhteisen Jumalan pyhyyden.
Kolmiyhteinen Jumala on ilmoittanut itsensä kolmessa eri persoonassa ja on kuitenkin yksi ja jakaantumaton. Kreikan kielen sana ”persona” tarkoitti naamiota, joka teki näyttelijästä sen persoonan, jota hän näytteli.
Mitään ihmisen masinoimia ’Hengen uudistuksia’ ei Kirkossa tarvita. Kirkko on Pyhän Hengen työtä ja se elää Pyhästä Hengestä. Suhtaudun erittäin varauksella kaikenlaiseen jeesus- ja henki-hömppään! Niissä ei Jumalan pyhyys näytä paljon painavan.
Martti Pentti kyselee:”Ovatko viisaat ja ymmärtäväiset siis tuomittuja kadotukseen?”
Ensinnäkin minä en tuomitse ketään mistään, ei ole minun tehtävä.
Jeesuskaan ei tuominnut vaan tuli pelastamaan.
Siis kuinka pelastutaan, tekemällä parannus saadaan synnit anteeksi kuten Jeesus selkeästi Sanoo:
4 Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?
5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.” (Luuk.13)
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Teillä on evankeliumi äidinkielellä joten jokainen voi itse sitä tutkia, siis vaikka mitä siellä Sanotaan tuomitsemisesta:
Matt. 7:1
”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi; 2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
Jokainen voi itse sitten omassa mielessään miettiä miten voi mahdollista kirkkoisien toiminta sisältää esim toisuskoisten vainoa, aviorikoksen tehneen kuoleman tuomio, noitien polttaminen roviolla jne….. ovatko he ”viisaita ja ymmärtäväisiä” joilta Jumala on salannut evankeliumin?
Matt. 11:25 Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: “Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Kysyn siis toisin: Miten viisaudesta ja ymmärtäväisyydestä tehdään parannus? Miten tullaan typeräksi?
Tuon ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” voisi kääntää ”omahyväisiltä” niin ehkä lauseen ajatus tulisi paremmin esille.
Ismo Malinen sana helinää tuo kommenttisi, siis kun puhutaan ihmisen antamista kuoleman tuomioista niin tartut aivan sivuseikkaan.
Voiko siis ihminen joka hyväksyy kuoleman tuomion olla Jeesuksen seuraaja? Ei voi.
Helposti Ari tuomitset ihmisiä. ”Lapsenmieliset” eivät ole lapsellisia, vaan nöyriä vanhemmille. (Sanan merkitys) mutta omahyväiset eivät tunne Armoa ja Totuutta, vaan julistavat omaansa (omaa viisauttaan ja ymmärrystä)
Ehkä on hyväkin puhua paljon Jumalasta, sillä Hänestähän kaikki on lähtöisin. Jeesus ja Pyhä Henki ovat samaa jumaluutta yhdessä Isän kanssa. Kaikilla jumaluuden persoonilla on oma tärkeä tehtävänsä täällä ihmisten maailmassa. Jumala loi sanallaan maailman ja jo siinä Jeesus oli mukana. Pyhä Henkikin liikkui vetten päällä jo luomisesta alkaen. Mielestäni Jeesuksen tärkein tehtävä oli sovittaa koko maailman ihmisten synnit ristillä kuollessaan. Tästä voitaisiin kirkossa kyllä puhua enemmänkin, sillä usein kirkon sanoma sovituksesta peittyy yleisen rakkaus-hymnin alle.
Syntien sovitus on ilosanoma sille, jota synnintunto painaa. Nykyajan suomalaisen ahdistus on pikemminkin tuntemusta riittämättömyydestä. Pitäisikö tätä vajavuutta tunteva vielä syyllistää pahoista teoistaan, jotta hänelle voisi kertoa ihmisiä rakastavasta Jumalasta? Taivaallisen Isän hyvyyyteen tutustunut varmaankin kohtaa oman syntisyytensäkin.
Mistähän on mahtanut syntyä käsitys, että jos kerrotaan ihan Raamatun perustotuuksista; synnistä ja armosta, niin se koetaan syyllistävänä? Yleensä ihmiset pitävät siitä, että asiat kerrotaan suoraan niinkuin ne ovat eikä yritetä kietoa kaikkea pumpuliin.
Mistä taas mahtaa syntyä kokemus riittämättömyydestä? Eikö siitä, että yhteiskunnassa pyörät pyörivät yhä viuhempaan eikä ihmisille jää aikaa muuhun kuin suorittamiseen ollakseen yhteiskuntakelpoisia. Tähän tuskin on syyllinen kirkon jossain saarnassa puhuttu ihmisen syntisyys.
Salme: ”että asiat kerrotaan suoraan niinkuin ne ovat”
???? Siis niinkuin jotkut USKOVAT niiden olevan. Siinä on vinha ero siihen nähden miten asiat oikeasti ovat.
Kimmo,
kyllä asiat asiat niinkuin ne ovat kun ne ovat raamatullisella pohjalla. Olen huomannut, että täällä on joitakin kommentoijia, jotka eivät tiedä vaan aina luulevat tietävänsä, vaikka eivät tunnustaudu kristinuskon mukaisesti uskoviksi.
Yllä pitää lukea ”kyllä asiat ovat niinkuin ne ovat…”
”Yhteiskunnassa pyörät pyörivät yhä viuhempaan eikä ihmisille jää aikaa muuhun kuin suorittamiseen ollakseen yhteiskuntakelpoisia. Tähän tuskin on syyllinen kirkon jossain saarnassa puhuttu ihmisen syntisyys.” Yhteiskunta on ihmisten yhteiskunta ja sen synti on ihmisten syntiä. Kirkossa voisi saarnata – ja varmaan saarnataankin – tästä meitä piinaavasta synnistä.
Salme: ”kyllä asiat asiat niinkuin ne ovat kun ne ovat raamatullisella pohjalla”
Pitää paikkansa, ne ovat niin kuin ne ovat, mutta se, että ne ovat raamatullisella pohjalla ei ole mikään tae sille, että ne (asiat) ovat oikealla tolalla.
Ainoastaan jatkuvasti lisääntyvän tiedon mahdollistama, alati muuttuva ja päivittyvä totuus on kulloinkin ajassaan oleva validi TOTUUS.
Martti P kirjoitti:
”Nykyajan suomalaisen ahdistus on pikemminkin tuntemusta riittämättömyydestä.”
Toisaalta tässä voi piillä takana ylpeys. Kuvitellaan että omin voimin pystytään ratkaisemaan kaikki. Hieman nöyryyttä voisi parantaa liian suurista luuloista. Ehkä.
”Mistähän on mahtanut syntyä käsitys, että jos kerrotaan ihan Raamatun perustotuuksista; synnistä ja armosta, niin se koetaan syyllistävänä?” Jos synnintunto ymmärretään välttämättömäksi armon vastaanottamiselle, sen herättäminen on ainakin kovin lähellä syyllistämistä. Minua puhuttelee Jeesuksen tapa kohdata häntä lähestyneet ihmiset: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Hän antoi syntisille synnit anteeksi, mutta tarvitsiko Hänen sanoa ketään syntiseksi?
Jeesus sanoi myös näin: ”Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? ”
Jeesus puhui aina tilanteen mukaan siten kuin hän näki tarpeelliseksi.
Jeesus kohtasi naisen kaivolla ja syntyi keskustelu: ”Nainen sanoi hänelle: ”Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa”.
Jeesus sanoi hänelle: ”Mene, kutsu miehesi ja tule tänne”.
Nainen vastasi ja sanoi: ”Ei minulla ole miestä”. Jeesus sanoi hänelle: ”Oikein sinä sanoit: ’Ei minulla ole miestä’, sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden.”
Jeesus osoitti naiselle totuuden, vaikka ei sanonut sanaa synti.