Kirkon puhe typistyy liian usein puheeksi Jumalasta. Harhaudumme puolustamaan Jumalan olemassaoloa.
Kun kristinusko syntyi, se syntyi jumaluskon keskelle. Kun Jeesus tuli ihmiseksi, hän kutsui kääntymykseen ja parannukseen ihmisiä, jotka uskoivat Jumalaan.
Kirkon sanoma ei saa olla se, että Jumala on olemassa. Kirkon sanoman tulee olla, että Jeesus on Herra.
Perkelekin uskoo Jumalaan. Olennaista on, turvaammeko Jeesukseen.
Kirkon kuuluukin puhua Jumalasta, kuka muukaan sen tekisi? Kristillisen opin mukaan Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki, joten puhe Jeesuksesta ja puhe Pyhästä Hengestä on puhetta Jumalasta siinä missä puhe Luojasta ja Taivaan Isästäkin. Kirkolla on kaksi houkutusta tavoitellessaan yleisön suosiota. Joko kirkon ajatellaan olevanensijaisesti moraalinvartija tai odotetaan sen olevan vain harmiton seremoniamestari. Jos näitä odotuksia noudatetaan, annetaan ihmisille kiviä leivän sijasta. Kirkko on kutsuttu julistamaan sekä Jumalan tahtoa ihmisiin nähden että hänen armolupauksiaan.
””ismo malinen
30.10.2017 11:27
Helposti Ari tuomitset ihmisiä. ”Lapsenmieliset” eivät ole lapsellisia, vaan nöyriä vanhemmille. (Sanan merkitys) mutta omahyväiset eivät tunne Armoa ja Totuutta, vaan julistavat omaansa (omaa viisauttaan ja ymmärrystä)””
Ismo malinen esität ylläolevan kommentin, siinä on hyvää pohdintaa mutta ymmärrätkö itse mitä kirjoitat?
Siis oikein sanot ””Lapsenmieliset” eivät ole lapsellisia, vaan nöyriä vanhemmille”, siis kuka on todellisen Jeesuksen seuraajan Isä, aivan Jumala, nyt kun ollaan nöyriä Jumalalle niin ei ylenkatsota Jeesuksen Sanoja kuten ”älkää tuomitko”.
Samoin tämä ” omahyväiset eivät tunne Armoa ja Totuutta, vaan julistavat omaansa (omaa viisauttaan ja ymmärrystä”, siis kun ihminen tuomitsee toisen kuolemaan mistä syystä tahansa niin onko hän omahyväinen ja julistaako omaa viisauttaan ja ymmärrystään tuntematta Armoa ja Totuutta KUN kerran Jeesus selkeästi kieltää tuomitsemasta?
Mihin sinä tuomitset Martin Lutherin ja hänen nimeään kantavan krkkokunnan, Ari Pasanen? Jollet tuomitse, niin ainakin jatkuvasti syytät uudelleenkastajien vainoamisesta. Lainaan tähän kenties turhankin rajua tekstiä, mutta tarkoitukseni on osoittaa, mistä syyttäminen Raamatun mukaan lähtee: ”Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä: — Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin.”
Martti Pentti jos minun kirjoitukset ovat mielestäsi tuosta lähteestä niin mistä on mainitsemasi henkilön vainojen hyväksyntä?
Kysyn nyt suoraan voiko kuoleman tuomion hyväksyjä olla Jeesuksen seuraaja?
Miksi kysyt minulta? Uskon, että rukouksessa voi tällaista kysyä suoraan Jeesukselta.
Anteeksiannosta se Lutherikin eli ja Paavali, joka vainosi Kristityjä kuolemaan saakka.
”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.”
Ef.4:30-32
Ismo Malinen vertaat nyt kyllä täydellisen sokeasti, siis Paavali vainosi ENNEN kääntymistään, Luther ns ”uskovana”.
Kun Paavali sai armon ennen tehdyistä synneistä niin tekikö hän väkivaltaa kenellekkään tai puolustiko uskoaan tai edes itseään väkivallalla, EI.
En tiennytkään, että Luther vainosi Kristittyjä, kiivaasti kyllä vastusti harhaoppisia.
Ei tainnut olla Luther mitenkään ”kunnollinen” kaveri, siis inhimillisessä mielessä oli ”paskakasa”, kuten itseään kuvasi.
Ari, ei Kristityt ole sellaisia, jotka eivät tee vääryyttä. Vai oletko sinä sellainen? Luther ei ollut sellainen, eikä Paavali, ihan olivat lihaa ja verta kummatkin, silti elivät Jumalan Armosta. Ei Armossa eläminen ole mikään lupa elää vääryydessä, vaan Armossa ja Totuudessa, Jumalalle ja ihmisille vääryytensä tunnustaen yhdessä Seurakunnan kanssa. Kristuksessa me olemme Pelastettuja, itsessämme olemme kadotettuja.
Voi kun ihmiset oppisivat olemaan syntisiä! Sen mukaan ihminen saa myös anteeksi kuin kokee syntinsä. Jotkut ovat kuolleita syntiin, toiset elävät siinä vielä, koska eivät ole kuolleita. Kristus voi elää vain syntiin kuolleissa ihmisissä.
On selvää, että Paavali vainosi Kristittyjä, ennen Damaskoksen tien kokemusta, mutta on Raamatun sanan vääristelyä, jos tekee Paavalista ihmisen joka ei kärsinyt omasta synnistä enää Kristuksen kohtaamisen jälkeen. Päinvastoin todistaa:
”Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.” 1.Tim.1:15
Ja tuossa ei puhuta menneistä ja tehdyistä synneistä, vaan Paavali puhuu olemisesta. Synti ei ole ihmisen ulkopuolella vaan sisäpuolella, se ei ole vain muissa ihmisissä, vaan ennenkaikkea minussa itsessäni.
Missä synti on tullut suureksi, siellä on myös Armo tullut synnin peittäjäksi.
Sanoohan Pietarikin: ”Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ”rakkaus peittää syntien paljouden”.1.Piet.4:8
Me ihmiset joudumme sietämään toistemme syntisyyttä ja se on Armoa se, että me siedetään toisiamme purematta ja tappelematta.
Syntien anteeksiannossa eletään joka päivä. Ei synnitön tarvitse parantajaa. Paavali ei ollut mikään pulmunen, eikä Luther, mutta he elivät tunnustaen syntinsä ja olivat Herran palvelijoita kaikessa Hengen voimassa, vastustaen saatanaa, joka syyttää Jumalan Pelastamia lapsia kaiket päivät, saadakseen jos mahdollista eksytettyä heidät harhaan.
Ismo Malinen vai et tiedä vainosiko Luther kristittyjä, no oliko ns ”uudestikastajat” kristittyjä eli kun he eivät pitäneet vauvakastetta oikeana ja rauhanomaisesti elivät niin oliko mitään oikeutusta tuomita heitä, siis jopa kuolemaan? Kummalla puolella on Jumala, niidenkö jotka vainoavat vai niiden jotka eivät tuomitse ketään mistään syystä, entä onko mitään syytä tuomita kuolemaan, uudestikastaminen, aviorikos, noituus, Jumalan pilkka jne…?
Fariseukset ja kirjanoppineet olivat kovia tuomitsemaan toisia heidän teoistaan mutta eivät kuulleet Jeesuksen Sanoja kun Jeesus kutsui heitä itseään parannukseen, siis he eivät tunnustaneet olevansa syntisiä.
Nyt sitten tuntuu kuin olisi ”kunnia” tunnustaa oma syntisyytensä, siis se ettei elä Jumalan tahdon mukaan, tätäkö on ns ”kristillisyys”?
Puhut rakastamisesta kuinka tulisi elää sovussa kaikkien kanssa, sovellatko tätä myös omiin uskon isiisi eli elivätkö he rakastaen ja sovussa toisuskoisten ja harhaoppisten kanssa?
En tiedä Ari mitä sanoisin, olen yrittänyt puolustella Lutherilaisia ”vääräuskoisia” sinun syytöksiäsi vastaan, mutta saat pitää näkemyksesi. Me Lutherilaiset olemme vääräuskoisia, koska sinä niin sanot.
Et taida ymmärtää, että sinusta on tullut lain tuomari sen sijaan, että olisit lain noudattaja. Jospa annettaisiin Jumalan tuomita Luther ja kaikki ne ihmiset, jotka ovat saaneet lohdutuksen hänen kirjoitustensa ja sanojensa kautta.
Niin monta kuin meitä on maailmassa Jumalan todistajia, niin on myös vastustajia, jokainen kuiten joutuu yksin vastaamaan kerran sanoistaan Jumalan edessä, niin Luther, kuin sinä ja minäkin. Eiköhän anneta asian olla näin ja jätetään Luther yksin Jumalan haltuun, johon kaikessa luotti, niinkuin sinä ja minäkin.
Kun puhutaan Paavalin sanoista ”syntisistä suurin” niin kun otetaan se mitä hän sanoo sitä ennen eli:
””13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
14 ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin. ””
Tuossa on kaiken evankeliumin lähtökohta, siis miksi Jumala armahtaa ihmistä, koska Hän tietää että ihminen syntyy tuohon ”tietämättömyyden ja epäuskon” tilaan. Jeesuskin rukoili ristiinnaulitsijoidensa puolesta:
Luuk. 23:34
Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.
Siis kun ihminen tunnustaa tämän eli nöyrtyy parannukseen niin hän saa armon ennen tehdyistä synneistään, eihän kun syntyy ole mitään vanhaa eli uudestisyntymässä tämä tapahtuu.
Kun sitten uudestisyntymässä Jeesus parantaa paatuneen sydämenniin KUN todella kuulee Jeesuksen äänen ja on saanut Pyhän Hengen niin tässä uudessa luomuksessa sydämen halusta tekee Jumalan tahdon eli Jeesuksen Sanojen mukaan.
Juu eihän tuossa ole mitään eroa siihen mitä minä ole kirjoittanut, mutta olen saanut sellaisen käsityksen sinun kirjoituksistasi, ettei Kristitty enää toteuta syntiä elämässään. Onko Kristitystä ihmisestä tullut mielestäsi sellainen, joka ei koskaan enää toimi lihassa? Näin olen käsittänyt kirjoituksesi.
Siis onko Kristitty ihminen Armahdettu syntinen, joka on edelleen lihaa ja verta, joka toimii ja elää virheitä tehden ja välillä loukkaa lähimmäisiään, kiivastuu, ajattelee itsekkäästi ja himoitsee kuten kaikki ihmiset maailmassa? Tarvitsee apua ja on heikkoudessaan epätäydellinen Armon kerjäläinen ja aina ja joka päivä Kristuksen jalkojen juuressa.
Vai onko Kristitty sellainen, joka on kaikessa virheetön ja täydellinen ihminen, joka ei eksy teillään, ei kompastu koskaan, noudattaa aina käskyjä, eikä koskaan väsy, koska Pyhä Henki on tuossa ihmisessä.
Onko Pyhä Henki meidän puolustaja syntiä ja syyttäjää vastaan, vai onko Pyhä Henki sellainen, joka tekee ihmisistä virheettömiä?
Itse ymmärrän, että Kristitty on samaan aikaan Vanhurskas Kristuksessa, mutta myös syntinen lihan ja ruumiin (luontonsa )puolesta loppuun asti.
Miten sinä ymmärrät Kristittynä olemisen? Tämän haluaisin tietää?