Suomen evankelisluterilainen kirkko, oma hengellinen kotini, on viime vuosina vahvasti politisoitunut, niin että jopa eri ohjelmia avoimesti nimitetään jo politiikaksi. Viimeisin villitys on ”Ympäristöpolitiikka”.
Siinä on vahvasti siirrytty käytännön miellyttämisen linjalle ja unohdettu kuka tämän maapallon on luonut ja kuka sitä viime kädessä ylläpitää. Kirkko yrittää pelastaa maailman ja luonnon ja siinä olevat eliöt. Mihin unohtui ihmisen pelastaminen? Parannuksen tekemistä ei juurikaan julisteta, synti pyritään valkaisemaan pesuaineella tai poistamaan näkyvistä kokonaan, unohtaen parhaan valkaisijan, Jeesuksen veren. Siksi saammekin lukea maamme parhaat kasvukäyrät mielenterveysongelmien kasvuna ja lasten ja nuorten häiriökäyttäytymisenä ja keski-ikäisten naisten masentuneisuuden kasvuna.
Kirkko omasta puolestaan pyrkii täyttämään tilastoja ja saamaan hienot kiinteistönsä täyteen ihmisiä järjestämällä hiljaista joogameditaatiota, Siivouspäivän ja Kestävän ruokakulttuurin päivän, Maailman Ympäristöpäivän, Maailman Ruokapäivän, Kansainvälisen vegaanipäivän sekä lohduttamaan ilmastoahdistusta sammuttamalla kirkkojen ja tilojensa valot tunniksi jonain lauantai-iltana Earth Hour nimikkeellä, josta vahtimestarit saavat runsaat ylityökorvaukset, jotka suuresti ylittävät tunnin sähkölaskun, sekä väitetyn ”ylikulutuksen” hillitsemiseksi Älä osta mitään-päivän ja maailman ilmakehän pelastamiseksi Autoton päivä ja lihaton Lokakuu-kampanjat, muutamia mainitakseni.
Johannes Kastaja ja Jeesus aikanaan sen sijaan keskittyivät ihmisen pelastamiseen julistamalla parannuksen tekoa ja katumusta syntisestä elämästä, jotta iankaikkinen elämä mahdollistuisi. Mutta sellainen julistus osoittautuikin hengenvaaralliseksi: heillehän kävi molemmille huonosti: julkinen mestaus!
Löytyykö kirkostamme vielä rohkeita pappeja tai piispoja, jotka uskaltaisivat kehottaa ihmisoikeudet omaavia tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia (omanarvontuntoisia) seurakuntalaisia parannuksen tekoon ja kääntymään pahoilta teiltä ja ajatuksilta Jeesuksen puoleen? Espoossakin ”Rakastaa Minä”! Hurskas rukoukseni on, että Espoossa rakastaisi vielä Jumalakin.
Erkki O Auranen
Erkki O Auranen ja Samuel Pihkala todistavat asiasta missä mitätöidään Jumalan Ihmiselle antamat lahjat omassatunnossa ja mahdollisuudessa valita.
Lisäksi He kieltäytyvät näkemästä kuin uskomasta opetuksen ja todistuksen olevan Ihmisarvon vastaista.
Näin He kieltävät Ihmisen perisyntisyyteen katsoen Ihmisen kyvykkyyden Jumalan antamissa lahjoissa päästä eteenpäin moraalissaan kohotakseen ajan kanssa myös henkisessä tasossaan. Eikö Jeesus tätä tullut kirkastamaan.
Kirkon opetuksella edellinen on toteutuva näkymä koska traditio sukupolvissa ei kummene edellisillä lausumilla.
Uskon kirkkokansan ajan myötä huomaavan mistä ei haluta puhua.
En ymmärrä Pekka sinun kommenttia!!
Kristuksen sovitustyö koskee kaikkia maailman ihmisten syntejä ja jotka ottivat Hänet vastaan…. ja piste.
Jumala on tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen ja Hänen Pyhä tahto että kaikki kerran pelastuisivat ottamalla vastaan anteeksiantamuksen ja armon .
Me kristittyinä olemme kutsùttuja siihen tehtävään että kaikki pääsisi osalliseksi Jumalan armosta.
Kristityn tärkein päämäärä täällä ajassa on Kristuksen tunteminen, Paavali jopa sanoi että sen rinnalla pitää kaikkea roskana. Siitä yhteydestä syntyy teot,sillä Hän vaikuttaa tahtomista ja tekemistä.Se että kristityistä tulee syntinsä paremmin tuntevia vuosien varrella ,ei tarkoita että ihminen tekee enemmän syntiä, vaan yksinkertaisesti kun tunnemme lähemmin Kristusta niin tunnemme myös oman syntisyytemme syvemmin. Minun tulis vähetä ja Hänen kasvaa tai katekismus opettaa pyhityksestä että se on enenevää synnin ja armon tuntoa.
Edellinen ei sulje pois luonnon tärkeänä pitämistä tai sen eteen tekemistä hyvää,mutta tästä puhuminen on jotenkin turhauttavaakin , mielestäni jokaiselle kristitylle ,kun luontoa katselee ja sen elämää niin saa nähdä ihmeellisen Luojan kädenjäljen ja sitä arvostaa ja haluaa suojella sitä .
En nää kyllä mitään yhteyttä, perisyntinsä tunnustavan ihmisen ja suhteen luontoa kohtaan niin että sitä ei suojeltaisi .
Pekka kirjoitit jotain ihmisen kehittymisestä ja jotenkin tuntuu että sotket kristityn suhteen Kristukseen ja ihmisen kehittymisen ,oppimisen jotka ovat kaksi eri asiaa.
Mikähän se kirkkokansa ei halua kuulla?
Pihkala: ”vaan yksinkertaisesti kun tunnemme lähemmin Kristusta niin tunnemme myös oman syntisyytemme syvemmin.”
Lienee sitten viisasta olla tutustumatta Kristukseen kovin läheidesti, niin ei syntisäkki paina turhan paljoa.
Seppo kyllä se elämä on jo siellä, se on biologinen ja tieteellinen fakta ja myös raamattu kertoo tästä lueppa ps 139: 13-16.
Tuohon luonnonsuojeluun ja lähimmäisten auttamiseen ,totta kai ne hyviä asioita ja ennenkaikkea rakastaa lähimmäisiä , rakastaen teoilla ja totuudella ,mutta ei kristinusko ole uskonto.
Seppo kyllä se elämä on jo siellä, se on biologinen ja tieteellinen fakta ja myös raamattu kertoo tästä lueppa ps 139: 13-16.
Elämää on jo siittösolussa,ei tässä siitä ollut kyse, vansiitä,että henkilönä ihmine ei oleolemasa ennekuin hänellä on aistumusia tunnistavat aivot! Tämä on tosiasia.
Ja ko psalmista ole esitelmöinytkin :
Substantiivina alkio/embryo/galem esiintyy vain yhden kerran Raamatussa psalmissa 139 jakeen 16 alussa. Käännän jakeen kuten kaksi muutakin aiheeseen liittyvää aiempaa jaetta 13, ja 15 tähän sanamukaisesti, sillä kirkkoraamatun suomennokset ovat onnistuneet hävittämään jakeiden tarkoitukset:
Kun sinä mittasit(qanit) munuaiseni,
ja minut vaatetettiin äitini kohdussa (13)
Eivät olleet sinulta kätkössä luuni,
jotka oli valmistettu salassa ja viimeistelty
maan alimassa (tachtiot) paikassa(15)
Sinun silmäsi näkivät minun alkioni(galemi)
Ja kehittymisensä päivinä ne kaikki, ei yksi niistä,
olivat sinun numeroinesi (sifrekaa) kirjoitetut.
Suluissa näkyvät asialle merkitykselliset käsitteet mitata, alin paikka, alkio ja numero. Ihmisen alkio kuvataan syntyneeksi ’alimmassa paikassa’ eli äidin kohdussa (be-batan), missä se passiivimuodossa kerrotusti on kehittynyt numeroiden ja mittojen mukaan. Tämän tulkintani oikeellisuus todentunee, kun tarkastelemme esiintyvien sanojen numeroarvoja ja vertaamme niitä toisiinsa ja edellä esitettyihin golem-kertomusten nimiin ja numeroihin.
Ensinnäkin verbimuodon ”mittasit” arvo on 56o ja numerot 5 ja 6 liittyvät juutalaisuudessa usein elämän syntyyn ja Jumalaan. ’Tulla elämään’ verbi on yhdeltä lukutavaltaan hvh ja arvoltaan siten 565 ja Herran nimen J-HVH loppukirjaimet ovat myös 565. Tämän kolmikirjaimen numerot esiintyvät myös modernissa biokemiassa, missä toisen kolmikirjaimen eli elämää ohjaavan DNA:n emäs-molekylit järjestäytyvät askelmillaan 5 ja 6 atomisiin ryhmiin. Lieneekö sattumaa? Sanan ”kohdussa” arvo on 63, jonka loppusumma 9 vastaa ihmis-adamin lukua 45/9 vastaten raskauskuukausia ja 63 on myös rinnakkaisluku 64:lle, joka hepreassa on Adamin ja Evan summa (45+19) ja myös sanan DjNA (vrt DNA!) eli totuus arvo. Arvon 64 saa vielä sana Venus, jota on aina antiikissa pidetty hedelmällisyyden vertauskuvana.
Reijo Mänttäri aiemmassa kommentissa katsoi Ihmisen Tahdon olevan yhtä omavanhurskauden kanssa.
Mitenkähän on; taustana on Lutherin ripin malli minkä katumuksen sisältö on oikeasta Uskosta syntynyt synnintunto.
Vaivahan tässä on päästetyn asian kestävyys kuin pysyvyys ajan kanssa muutoksessa seuraavaan epäuskon hetkeen saakka kun inhimillisesti Ihminen usein on sivuuttanut Ihmisarvoisen katumuksen ja syyllisyyden prosessin.
No, oikeamielistyykö vaikko vanhurskautuuko Ihminen sanojen eri tavalla kirjoittamisella.
Oikeamielinen sana hyvin johdattaa meidät prosessiin muutoksessa mihin täytyy sisältyä aito katumus ja syyllisyyden huomaaminen jotta parantuminen olisi pysyvää.
Näin paras on kirjoittaa Ihminen vanhurskautuu, tai oikeamielistyy kosketuksessa Jumalaansa mikä tarkoittaa uskossa muutosprosessiin suostumista.
Kun kirjoitetaan Ihminen vanhurskautetaan on asia epäselvästi ilmaistu oikean uskonkin kautta koska parantuminen oikeamielistyneeksi on joltinen prosessi ja harvoin hetken hujaus vaikkakin sitten saadusta Oikeasta Uskosta, ja edellinen Armosta.
Vanhurskautetuksi tulemisen mahdollisuus lupauksissa Oikean Uskon hedelmissä omistamisessa sallittuna lahjana kirkon opetuksessa tarvitsee vielä huomion saarnan tai puheen tähän johdattavassa kehyksessä.
Puuttuva palanen on synnistä muistuttaminen perisynnin seurauksena mitä ilman emme voi tai saa elää päivän töissä, ajatuksissa, tai vaikkapa kirjoittaessa.
Synnistä muistuttaminen sopii hyvin Armon asiaan kun meille kerrotaan Kristuksen tähden saavamme kaikki synnit uskoessamme anteeksi, ja näin olevan vanhurskauttamisen tiellä vaikkakin sitä emme tiedä lähtömmekään jälkeen.
Mitään kausaalista yhteyttä enTheos mielessä synnillä, vielä perisyntiin sidottuna johdannaisena, ei pitäisi olla parannuksen asiassa jokaisen Ihmisen elämässä sen tarpeen huomatessaan muuten kuin alkaa käyttäytyä paremmin niin töissä kuin muutenkin mutta kirkon opetus ei symmetrisoi arkea vaan puhuu liikaa sen yläpuolelle asemoidusta hengellisestä totuusnäystä.
Uskon hedelmät ovat tosia samaten kuin nopeat Uskoontulemisen kokemukset. Kuitenkin Ihmisellä elämisen lainalaisuudet saaduissa Jumalan lahjoissa tuottavat samanlaista parantumista synnistä olkoon se hyvinkin erilaista Ihmisen suostuessa prosessiin parantumisessaan.
Näin kysymys vanhurskautetuksi tulemisesta ymmärtämisessä vaikko oikeamielistymisprosessiin tulemisesta suostumisessa on tärkeä kysymys kirkon jäsenille.
Sepolle , ymmärrän että raskauden keskeytys on vaikea asia tälle Suomenkin kansalle,koska se koskettaa niin monia ihmisiä.
Ihmisen aivot alkavat kehittyä jo sikiövaiheessa ja reagoivat ympäristöön lääketieteen mukaan ,mutta en ala tästä vääntämään . Siitä voi kysyä lääkärikunnalta ja mielestäni olen saanut sieltä riittävät vastaukset.Asia on mielestäni moraalinen kysymys ja siksi se on niin vaikea nyky-yhteiskunnassamme. Kuitenkin sen aiheen käsitelemättömyys tuo paljon tuskaa monille,koska monille pitäisi paremmin tarjota adoptiomahdollisuutta. Lääkärikunnan etiikkakin on muuttunut .
”Ihmisen aivot alkavat kehittyä jo sikiövaiheessa…”
No voi voi…että sikiö alkaa kehittyä sikiövaiheessa….ihan totta…kyse on vaansiitä, missä vaiheesa aivojen neuroverkot ovat NIIN kehittyneet että kokevat ja tunnistavat aistimuksia.
Varmasti on täälläkin kaikilla tiedossa, että se kohtuun tapettava sikiö tuntee suurta kipua. Etiikka täällä voi muuttua, mutta Jumalan tahto ei.
Varmasti on täälläkin kaikilla tiedossa, että se kohtuun tapettava sikiö tuntee suurta kipua.
Koeta nyt Kettune käsittää, että sikiökin voi tuntea kipua VASTA sitten kun sen aivot ja hermoverkko ovat niin kehittyneet että kipu voi välittyä ja tulla aivoissa tunnetuksi. Tieteen mukan tämä on mahdollista vasta raskausviikolla 26. Olen pahoillani jos tämä on liian vaikeatajuista.
”Kipujärjestelmän ylempien osien eli spinotalaamisten ja talamokortikaalisten ratojen kehityksestä on vähemmän tietoa. Ihmisellä nämä radat syntyvät raskausviikoilla 26–34, joten kipuärsyke voi ensimmäisen kerran tavoittaa aivokuoren vasta viikolla 26 (Anand ja Hickey 1987, Fitzgerald 1995).”
No,sovitaan niin että Seppo Heinola päättää milloin lapsi on ihminen, mutta tappaa sitä ei pidä minkään ikäisenä,siitä toivottavasti olet samaa mieltä, että se ei mene siihen että tiistaina saa tappaa klo 8.00 mutta klo 9 kielletty, kun siitä tuli lapsi tunnissa
Äläpäs Samuel P. vääristele, se on syntiä… minä en määritellyt mitään, vaan vain y…itse asiassa sikiö- ja aivotukijat katsovat, että sikiö reagoi tietoisesti vasta 26 raskausviikolla, refleksi ei ole vielä tietoisuutta. Kumipalakin refleksoi sen painoon amiseen painuen ja palautuen.
Mites muuten, eikö hyvin suuri sikiöiden tappaja ole Jumala joka vedenpaisumuksessa tappoi alkioita ja lähes valmiita lapsia kenties sadoin tuhansin ja poltti Sodomassa ja Gomorrassa heitä tuskallisesti tulella ja tulikivellä elävältä ja entä Egyptin viattomat vastasyntynet esikoiset joiden elämillä ei ollut Jumalalle mitään arvoa?
…vaan kysyin.
Seppo , Jumala on kaikkivaltias ja kaiken Luoja ja Hän ei ole meille tilivelvollinen ,mutta me olemme.
Jumalan rakkautta emme täysin käsitä,mutta vielä vähemmän Hänen pyhyyttään . Se että raamatun teksti ei meitä mielytä tai emme usko sitä ,niin se ei tee Jumalasta epäoikeuden mukaista. Jos uskomme Jumalan niinkuin on kirjoitettu, niin saamme Hänestä kuvan ,että ” Hän on äärimmäinen rakkaudessaan ja äärimmäinen vihassaan” ja tämä on raamatun tekstien lukema,että olemme Elävän Jumalan kanssa lopulta tekemisissä myös jokainen naamakkain haluttiin tai ei . Onhan se suurta Jumalan armoa , että Hän lähetti Poikansa , että voimme turvautua syntisinä siihen pelastukseen, jonka Hän on meille valmistanut.
Tuo Gomorra ja Somora on yksi kertomus, joka kertoo Jumalan vihasta, mutta ei meillä ihmisillä ole tuomiovaltaa muihinkaan ihmiskohtaloihin,sillä joko uskomme että Vanhurskas Jumala tuomitsee oikein tai emme halua uskoa. Yleensäkin järjellisesti ihminenhän päätyisi siihen ,että jos hänellä on pienikin epäilys että joutuu Kaikkivaltiaan kolmiyhteisen Jumalan eteen niin eihän hän ottaisi riskiä ,sillä panokset liian suuret, vaan ihminen mieluummin on kielto päällä, että ei mitään tuomiota tule tai en minä ole niin paha että Jumala minut tuomitsee, vaikka raamattu näin kertoo,että jokaisen polven on kerran polvistuttava Hänen eteensä. Syntiinlankeemus on ilmeinen ihmiskunnasta,mutta sen kaikki vaikutukset ovat meidän tiedostetun elämän ulkopuolella,koska emme ole päivääkään olleet ns.” terveitä ,synnistä vapaita”,koska se synti asuu meidän lihassamme.
Room.3 luku ,josta voi lukea joka ainoan ihmisen mainetodistuksen, mutta Kristuksessa Hän voi vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä ja saadaan lupauksen mukaan odottaa ruumiin lunastusta.
”Tuo Gomorra ja Somora on yksi kertomus, joka kertoo Jumalan vihasta, mutta ei meillä ihmisillä ole tuomiovaltaa muihinkaan ihmiskohtaloihin,sillä joko uskomme että Vanhurskas Jumala tuomitsee oikein tai emme halua uskoa.”
Siis Kaikivaltias Jumala,joka on rakkaus, tuomitsi ja teki Sinusta oikein polttaessaan tuhansittain sikiöitä elävältä ja hirvein tuskin kohtuihin. Mistä nämä sikiöt tuomittiin?
Seppo, en ole kaikkitietävä ,enkä tiedä mihin pienet lapsen alut ovat joutuneet, mutta kuten raamatussa on kuvattu ihmisten pahuus ja kääntymättömyys ja siitä seuraava Jumalan viha, niin uskon sen. Ihmiselle sitä valtaa ei ole annettu eli on vaihtoehtoja uskoa tai ei .Uskon kuitenkin , että usko ankkuroituu ihmisessä Jumalan työhön, koska kuka ihminen voisi oman järjen kautta uskoa kadotukseenkaan,koska se on kammottava ajatus.
Yhtä varmasti kun uskon synnin, vanhurskauden niin uskon myös tuomion.
”kuvattu ihmisten pahuus ja kääntymättömyys ja siitä seuraava Jumalan viha, niin uskon sen.”
Mitenihmeessä nämä kohduisa ollleet sikiöt olisivat olleet omasta syystään niinpahoja,että mansaitsivat tulla poletuiksi elävätä hirveisiin tuskiin? Mitä olivat tehneet? Mitenolisivat voinet kääntyä? Minusta tuntuu Samuel että et uskalla kohdata koko tätä ongelmaa.
Ei kysymys ole uskalluksesta, vaan minun ymmärtämättömyydestä selittää Jumalan tekoja ja en ole rehellisesti sanoen ole kokenut ongelmana jos jotain raamatun tekstiä en voi tyhjentävästi selittää ,mutta kaikki raamatun tekstit näyttää tukevan toisia tekstejä ja näen raamatun tekstit loogisilta uskon käsityksen pohjalta. Uskon , että raamattu ei ole pelkkä kirja , jota opiskelemalla voidaan löytää joku viisaus, vaan se on elämää joka Jumalan Hengen kautta opettaa tuntemaan Jumalaa. Mielestäni Jumalan pyhyydessä on luontaisesti se ominaisuus, että synti ja pahuus saa palkkansa ja syntinen ihminen ei voi kohdata elävää Jumalaa kuin Kristuksen kautta. Mutta kuoli ihminen Gomorassa tai luontaisesti vanhuuttaan niin kaikkien on kohdattava Jumala kerran.
Miksi kysymyksiä voi esittää, mutta niitä on niin paljon jos haluaa ja minulla ei ole niihin vastauksia enkä halua edes yrittää, Jumala on niin paljon korkeampi.Ihmiselle riittää kun tutustuu täällä Kristukseen ja siinä on ihmiselle rauha ja lepo, kun elää aralla omallatunnolla kaiken tuoden hänelle päivittäin ja kysellen miten voi rakastaa lähimmäisiä Kristuksen rakkaudella.
Erkki O Auranen, myös uskovaiset voivat tarvita psyykenlääkkeitä. Tunnetkin varmaan heitä, jotka käyttävät niitä.
Näin on. Valitettavasti myös uskovat alkavat uskoa kirkon taholtakin tulevaa pelotteluja maailman raaka-aineiden loppumisesta, veden loppumisesta ja ilmaston paahtumisesta, kaikki pelkkää rahanahneutta eli höpöhöpöä. Uskovat voisivat alkaa luottaa Jumalan johdatukseen ja olla voittajan, Jeesuksen puolella, ilman pelkoa. Ainoa tarpeellinen pelko on Jumalanpelko, ja sekin tarkoittaa Jumalan valtasuuruuden ja Pyhyyden kunnioittamista.