Arkkipiispa Mäkinen lausui aamutelevisiossa (23.1.), ettei kirkko osallistu poliittiseen toimintaan ja keskusteluun sinänsä. Olen arkkipiispan kanssa eri mieltä. Poliittinen toiminta tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista. Kirkko osallistuu yhteisten asioiden hoitamiseen ja poliittiseen keskusteluun yhteiskunnan eri tasoilla.
Yksilöt osallistuvat Suomessa yhteiskunnallisten asioiden hoitoon poliittisten puolueiden kautta. Organisaatioilla on omat vaikuttamiskanavansa. Kirkolla on palkkalistoillaan henkilöitä, joiden tehtävä on hoitaa yhteiskunnallisia suhteita. Ministeriöt pyytävät kirkolta lausuntoja. Kirkko toimii myös EU-vaikuttajana ja harjoittaa muiden kirkkojen kanssa lobbausta Brysselissä.
Vaikka kirkkojen asema on annettu EU:ssa läheisyysperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden säädeltäväksi, EU on määritellyt suhdettaan uskonnollisiin organisaatioihin Lissabonin sopimuksessa.
Kirkkojen erillistä mainintaa Lissabonin sopimuksessa on tulkittu siten, että niiden asema olisi erityinen verrattuna muihin uskonnollisiin organisaatioihin. Näin ei kuitenkaan ole. EU on sitoutunut käymään uskontodialogia kirkkojen lisäksi kaikkien uskonnollisten organisaatioiden kanssa. Vuoropuhelu ulottuu myös tunnustuksettomien järjestöihin.
Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on myös omia EU-tavoitteita. Kirkko pyrkii rakentamaan inhimillistä ja sosiaalisesti tietoista Eurooppaa, jossa vallitsevat ihmisoikeudet sekä rauhan, oikeudenmukaisuuden, vapauden, suvaitsevaisuuden, osallistumisen ja solidaarisuuden perusarvot. Kirkko on esittänyt toiveita muun muassa siitä, että EU:ssa kiinnitettäisiin talouden ohella yhä enenevässä määrin huomiota sosiaalisen Euroopan rakentamiseen.
Tarkoituksena on ollut yhdessä muiden kirkkojen kanssa tuoda kristillisten arvojen mukaisia näkökulmia päätöksentekoon, sekä turvata kirkkojen toimintaedellytyksiä Euroopassa. Näin toimittiin esimerkiksi työlainsäädännön kohdalla. EU parlamentti on ainoa demokraattisesti valittu elin EU:ssa. Parlamentin kautta demokraattisia periaatteita noudatellen kuuluu EU:ssa eri uskonnollisten organisaatioiden, myös kirkon jäsenten ääni.
Narsismille ja egoismille ei ole kristillisessä uskossa mitään tilaa. Jo pelkästään se, ettei ihminen voi itse tehdä pelastuksensa eteen muuta kuin ottaa vastaan, on ihmisluonnolle täysin käsittämätön ajatus. Siihen suostuminen on jokaisen kristityn päivittäinen kamppailu.
Niinpä. Evätkö narsistit ole juuri niitä ’terveitä, jotka eivät tarvitse parantajaa’?
Martti Pentti entäpä ketä ovat ”sairaat” jotka eivät halua parantua?
He ovat sairaita, jotka luulevat olevansa terveitä.
Martti Pentti et ymmärtänyt, siis ketkä julistavat olevansa sairaita eivätkä todellakaan halua että Jeesus heitä parantaa?
”Martti Pentti, et ymmärtänyt.” Olet oikeassa. En ymmärrä vieläkään.
Eikö täällä jokainen luterilainen tunnusta olevansa syntinen ja vieläpä on tämä perisynti oppi joka hallitsee ettei voi elää kuin Jumala tahtoo, mutta silti ei haluta tehdä parannusta eli ei haluta että Jeesus parantaa, pitäydytään vaan vanhassa isien uskossa?
Ahaa, pyörität taas vanhaa levyäsi, Ari Pasanen.
Vielä viimeiset kommentit minun puolestani. Pekka Veli, se, että kristittyjenkin parissa on narsisteja, on tosiasia. Niin ikään kristillisessä uskossa ja seurakunnan elämässä on seikkoja, jotka tukevat narsismia ja antavat narsisteille myös vaikutusvaltaa sekä toimintamahdollisuuksia. Niitä löytyy tuosta UUT:n listasta ja ovat valitettavasti erityisen tyypillisiä pienille, hierarkkisille ja suljetuille fundamentalistisille yhteisöille. Tätä voidaan puolestaan torjua ja hoitaa eri keinoin, kuten avoimuudella ja demokraattisilla kontrollisysteemeillä. Ja myöntämällä, että niin yhteisö kuin yksilökin voivat erehtyä.
Martti P, sanalla ”totuus” on tunnetusti myös erilaisia merkityksiä. Se, että Jeesus on totuus, tarkoittaa ymmärtääkseni nimenomaan totuutta Jumalasta. Kristillisen opin tarkoituksena on esittää eksaktisti se, kuka ja minkä lainen Jumala/Jeesus on. Vaikka oppi ei rajoitu vain Häneen.
Keskeinen ero meidän kahden välillä näyttää koskevan sitä, pidämmekö oppia ja opinlauseita objektiivisesti eli meistä itsestämme riippumattomalla tavalla totena vaiko enemmän subjektiivisen eli meidän itsemme kokemuksen sanoituksena.
Ulkoa päin voi näyttää siltä, että puhe vaikkapa Jeesuksesta pelastajana on joka tapauksessa väittämä, jota ei voi todentaa. Siksi siitä puhuminen totuutena voi näyttää yhteisölliseltä oikeassa olemisen harhalta. Kun sitten varsinkin narsistiset tai besserwisser-asenteella esiintyvät konservatiiviset kristityt väittävät olevansa oikeassa, varsinkin heidän väitteensä ovat vain yksi monista vääristymistä monien joukossa. Minun näkökulmastani on kuitenkin niin, että usko avaa ymmärryksen tavalla, joka ylittää meidän inhimilliset raamimme olematta kuitenkaan järjetöntä ja mielivaltaista.
”Kristillisen opin tarkoituksena on esittää eksaktisti se, kuka ja minkä lainen Jumala/Jeesus on. Vaikka oppi ei rajoitu vain Häneen.” Minun ymmärtääkseni opin tarkoitus on sanoittaa jotain, mikä ei ihmisen sanoihin mahdu. Eksaktius jää haaveeksi, siihen pyrkimistä voisi pitää inhimillisenä korskeutenakin. Mitä Jeesukseen rajoittumiseen tulee, se taisi olla Paavalin ydinajatus: ”En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. – – – Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. – – – Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen.”
”Keskeinen ero meidän kahden välillä näyttää koskevan sitä, pidämmekö oppia ja opinlauseita objektiivisesti eli meistä itsestämme riippumattomalla tavalla totena vaiko enemmän subjektiivisen eli meidän itsemme kokemuksen sanoituksena.” Opinlauseet ovat kirkon yhteisen kokemuksen sanoittamista, historian eri vaiheissa lausuttuja ja toisiaan korjaavia ja täydentäviä. Yksilöllisen kokemuksen ilmaisijoina toimivat muun muassa mystikot, joiden hyvin henkilökohtaiset viestit löytävät kuitenkin usein laajasti kaikupohjaa monien sielussa. Pyhä Henki on vaikuttamassa kummallakin tasolla.
Tässä vaiheessa paljon kiitoksia kaikille keskusteluun osallistuneille. Uumoilinkin, että aihe herättää erilaisia näkökulmia ja niitä saatiinkin hyvin esille. Kiitos niistä. 🙂
Keskustelu toki jatkukoon niin kauan kuin osallistujat haluavat, tämä vain välihuomiona.
Jäin miettimään Kostin kirjoittamia sanoja uskosta, tiedosta, totuudesta, varmuudesta ja tulkinnasta. Sanon heti, että nyt en vastusta enkä puolusta ketään tai mitään vaan ainoastaan pohdin, että mikä on uskon, totuuden ja tulkinnan suhde Raamatun teksteissä. Missä määrin noiden tekstien kirjoittajat ovat joutuneet tulkitsemaan asioita, joita eivät ihan ole ymmärtäneet? Minkä verran he ovat siis joutuneet miettimään, että mitä mikäkin esimerkiksi Jeesuksen sana tai teko on tarkoittanut? Vai oliko kaikki heille päivänselvää? Mikä oli tietoa ja mikä uskoa? Me ainakin täällä 2000 vuoden päässä joudumme enemmän tai vähemmän tulkitsemaan heidän kirjoituksiaan. Mitä itse asiassa tarkoittaa vaikkapa se, että Jeesus on totuus?
Kommentoin sen verran, että tuo mitä kirjoitin saa ilmaisunsa tuossa Johanneksen 4:ssä luvussa Sykarin kaivolla Jeesuksen tavatessa samarialainen naisen. Oleellinen kohta on (Joh4:39-42). Samarialaisethan sanoivat naiselle: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet (sillä he pyysivät Jeesusta viipymään heidän luonaan) ja – tiedämme -, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja.” Tietysti jokainen voi arvioida, mitä tarkoittaa, kun tiedetään totisesti, että Jeesus maailman Vapahtajaksi.
…., että Jeesus on maailman Vapahtaja.
Kari, palaan vielä hieman kommenttisi loppuosaan, kun pohdit, mitä ´tarkoitaa, että Jeesus on totuus?´ Vastausta siihen voidaan hakea mm. (Joh11:24-26). Kun Lasarus oli kuollut, niin Jeesus sanoi Martalle, ”sinun veljesi on nouseva ylös.” Martta uskoi veljensä nousevan ylös viimeisenä päivänä, mutta Jeesus sanoi hänelle:
”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” Näinollen Jeesus haluaa johdattaa Marttaa uskomaan pelkästään hänen sanaansa, jotka ovat henki ja elämä (Joh6:63).
PS 119:160 Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
Joh. 8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”
Joh. 17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.