Arkkipiispa Mäkinen lausui aamutelevisiossa (23.1.), ettei kirkko osallistu poliittiseen toimintaan ja keskusteluun sinänsä. Olen arkkipiispan kanssa eri mieltä. Poliittinen toiminta tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista. Kirkko osallistuu yhteisten asioiden hoitamiseen ja poliittiseen keskusteluun yhteiskunnan eri tasoilla.
Yksilöt osallistuvat Suomessa yhteiskunnallisten asioiden hoitoon poliittisten puolueiden kautta. Organisaatioilla on omat vaikuttamiskanavansa. Kirkolla on palkkalistoillaan henkilöitä, joiden tehtävä on hoitaa yhteiskunnallisia suhteita. Ministeriöt pyytävät kirkolta lausuntoja. Kirkko toimii myös EU-vaikuttajana ja harjoittaa muiden kirkkojen kanssa lobbausta Brysselissä.
Vaikka kirkkojen asema on annettu EU:ssa läheisyysperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden säädeltäväksi, EU on määritellyt suhdettaan uskonnollisiin organisaatioihin Lissabonin sopimuksessa.
Kirkkojen erillistä mainintaa Lissabonin sopimuksessa on tulkittu siten, että niiden asema olisi erityinen verrattuna muihin uskonnollisiin organisaatioihin. Näin ei kuitenkaan ole. EU on sitoutunut käymään uskontodialogia kirkkojen lisäksi kaikkien uskonnollisten organisaatioiden kanssa. Vuoropuhelu ulottuu myös tunnustuksettomien järjestöihin.
Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on myös omia EU-tavoitteita. Kirkko pyrkii rakentamaan inhimillistä ja sosiaalisesti tietoista Eurooppaa, jossa vallitsevat ihmisoikeudet sekä rauhan, oikeudenmukaisuuden, vapauden, suvaitsevaisuuden, osallistumisen ja solidaarisuuden perusarvot. Kirkko on esittänyt toiveita muun muassa siitä, että EU:ssa kiinnitettäisiin talouden ohella yhä enenevässä määrin huomiota sosiaalisen Euroopan rakentamiseen.
Tarkoituksena on ollut yhdessä muiden kirkkojen kanssa tuoda kristillisten arvojen mukaisia näkökulmia päätöksentekoon, sekä turvata kirkkojen toimintaedellytyksiä Euroopassa. Näin toimittiin esimerkiksi työlainsäädännön kohdalla. EU parlamentti on ainoa demokraattisesti valittu elin EU:ssa. Parlamentin kautta demokraattisia periaatteita noudatellen kuuluu EU:ssa eri uskonnollisten organisaatioiden, myös kirkon jäsenten ääni.
Kaikkiin ihmisten kirjoituksiin voimme olla joka samaa mieltä tai eri mieltä. Tietääkseni ketkään muut olennot eivät ole kirjoittaneet sanaakaan.
Antero, miestäni lähestyt asiaa sellaisesta näkökulmasta, että Jumalaan luottavat ihmiset olisivat itse valinneet mielipiteensä? Kristityt ovat ainakin minun käsityksen mukaan yksin Jumalan pelastamia ihmisiä, eikä siinä ole mitään oikeassa olemisen aspektia ja tarvetta mukana. Kiitollisuus ja ilo Kristuksessa ovat ainoat mistä voimme todistaa, eihän meillä ole mitään enempää, kuin että luotamme Jumalaan. Itsellämme ei ole mitään mistä kerskua.
Eli emme ole oikeassa missään asiassa, emmekä luota siksi omiin pähkäilyihin, vaan Jumalaan. Ohessa lainaan aiheeseen osuvaa kirjoitusta:
”Kristitty on Jeesukseen uskova siksi, että Jeesus itse on hänet valinnut, kutsunut omakseen ja lahjoittanut uskon. Ylpeilyyn ei siis ole ensimmäistäkään syytä. Syytä on vain kiitokseen anteeksiantamuksesta, jonka saamme jostain käsittämättömästä syystä omistaa itsellemme. Vertaileva ylpeys on aina vaarallista, se on kristityn sielun myrkky. Toisen yläpuolelle asettuva uskova pitää itseään parempana. Hän kuvittelee täyttävänsä lain vaatimukset, joita toinen ei kykene täyttämään. Lain tietä kulkevan on muistettava, että pelastuakseen hänen on täytettävä koko laki, lipsua ei sovi missään kohdin. Tällainen yritys hukuttaa kristityn loppumattomiin vaatimuksiin tai pakottaa hänet valehtelemaan itselleen. Lain alta löytyy onneksi edelleen tie armon vapaisiin tuuliin.” J Vähäsarja
Antero. Olen murheellinen siitä, kun et ole hengellisesti päässyt kasvamaan. Kerroit aiemmin kokemuksiasi Jehovan todistajissa ollessasi, ristiriidoistasi joita olet kokenut matkasi varrella. Myöhemmissä kirjoituksissasi sain sen käsityksen, että Jeesus olisi saanut tulla elämäsi Herraksi ja henkolökohtaiseksi Vapahtajaksi elämääsi.
Etsi elämääsi tosi uskovia ystäviä, joita löytää vielä tänäkin päivänä, jotka julistavat Jeesusta Kristusta.
Jehovan todistajat opettavat vain osaa Raamatun totuudesta, heille Kristus ei ole Pelastaja vaan Jumalan ensimmäinen luomistyö, eikä Jeesuksen ristinkuolema merkitse heille vapautusta synnin kahleista. Heille pelastusvarmuus löytyy siitä kuinka
paljon omaa oppiaan ja uskonnollista jehovalaista kirjallisuutta he kykenevät levittämään. Jos Jehovantodistaja luopuu palvelutehtävästään hän on ikuisesti kadotettu. Heille Kristus on jo tullut takaisin 1914, tosin salaisesti, ja hallitsee jo nyt näkymättömänä. Taivaaseen pääsee vain valittu joukko, 1444000 Jehovan todistajaa, ja valitettavasti luku on jo täynnä joten loput joutuvat sitten tyytymään vähempiarvoisiin tehtäviin kuolemanjälkeisessä elämässä.
Raamatun totuus ei pala tulessakaan, joten lukekaamme vain oikeita Raamatun käännöksiä.
Antero, tutun oloista pohdintaa aika lailla Skepsis ry:n tyyliin. Kaksi ajatusta. Ensinnäkin Raamatun tulkinta ei ole niin mielivaltaista kuin annat ymmärtää. Jehovan todistajien tunnetusti surullisen kuuluisan selitysperinteen pohjalta en tosin ihmettele. Eri sortin fundamentalismit voivat tietysti mäiskiä toisiaan.
Toiseksi kristillisen uskon valtavirta on 1900 vuoden aikana kiteyttänyt raamatuntulkinnassaan ytimen ja kehällisemmän aineksen. Tuo ydin löytyy uskontunnustuksista ja raamatuntulkinnan peruslinjaukset Luukkaan evankeliumin loppuluvusta.
Eiköhän monella herätysliikkeellä ole vähän taipumusta jonkinlaiseen ryhmänarsismiin? Pahimmillaan kai lestadiolaisuudessa ja katolisen kirkon hierarkiassa.
Uskonnollinen narsismi ei taida liittyä niinkään tuohon tai tähän raamatuntulkintaan. Narsismi on itserakkautta, joka ei salli mitään loukkauksia. Uskonnollisena se liittyy mielikuvaan omasta virheettömästä opin ja uskon puhtaudesta. Pienet loukkaukset jätetään hyomioimatta ja suuremmat torjutaan vastahyökkäyksellä. Jos mielikuva puhtaasta ja oikeasta uskonopista kokee vastaansanomattoman kolauksen, narsismin koko elämä romahtaa.
Suurin piirtein näin, M. P. Myös ateismi tai melkein mikä elämänkatsomus tahansa voi olla narsismin ”palveluksessa”.
Hyvät selvennykset Martilta ja Markolta. Yksi avainsana narsismin ymmärtämisessä on puhtaus. Narsistinen ylemmyydentunnossa on paljon ylpeyttä juuri siitä että minun ajatteluni on jaloa ja oikeata ja valitettavasti sitä ei ympäristö aina ymmärrä.
Ajattelen kuitenkin, että on myös jonkinlaista yhteisöllistä narsismia. Pieni piiri voi katsoa olevansa ainoa puhdasta, alkuperäistä kristinuskoa edustava seurakunta. Toisenlaiset uskontulkinnat voidaan näin ymmärtää vaikkapa ’uskovien vainoksi’.
Kiitos Antero hyvästä kirjoituksesta. Pitää valitettavasti aika pitkälti paikkansa. Pastori Olli Valtonen sanoi kerran, että ”me olemme kaikki väärässä”. Se jäi jostain syystä mieleen. Toivottavasti me kaikki joskus opimme, että kyse ei ole oikeassa tai väärässä olemisesta vaan elämästä Jumalan armon ja rakkauden vapauttamana.
Väärässä oleminen onkin yksi vaikeimmista asioista tunnustaa, vaikka me kaikki harrastamme sitä aivan tauotta. Ja kuten nähtyä, ideologioista ei ainakaan ole apua siihen.
Kristillinen usko ei perustu olettamukseen, että ihminen voi olla kaikessa uskoon liittyvässä oikeassa, vaan siihen että hän on monessa asiassa väärässä ja silti voi olla kelpo kristitty.
Uskon elämä on täynnä pähkähullulta kuulostavia paradokseja. Jolle siihen suostu, niin ei ole mahdollista päästä eteenpäin ja on pakko hyljätä usko.
Mieletön paradoksi on jo siinä, että samalla kertaa kun olen itsessäni täysin myyty synnin alaisiuuteen, niin samalla voin tiedostaa sen että Jeesuksen veren vuodattamisen tähden saan omistaa Hänen täydellisen puhtauden ja pyhyyden.
Tässä toimii sellainen mieletön paradoksi, että kun elämässä on jokin älyttömän vaikea asia, vaikkapa katkeruus, tai viha, joista ei pääse millään eroon. Vaikka kuinka taistelee ja pyrkii vapautumaan niistä. Niin mitään toivoa ei ole siitä, että se onnistuisi. On sitten ollut uskossa vaikka sata vuotta. Sitten kun myöntyy siihen että olen kokonaan syntinen, enkä siksi kykene vapautumaan. Silloin voin omistaa sen valtavan vanhurskauden ja pyhyyden joka Jeesuksella on. Omistan sen itselleni, yhtä varmasti, kuin olisi itse Golgatan ristillä sovittanut syntini. Näin yksinkertaisesta asiasta uskossa on kyse. Saan uskoa, että minulla ihan oikeasti on vapaus vihasta ja katkeruudesta, joista en mitenkään omin ponnistuksin voi vapautua, ja kun uskon niin viha ja katkeruus sammuu kuin lamppu. Homma näyttää ihan hoopolle ja älyttömälle, mutta se toimii käytännössä ihan oikeasti.
Pekka Veli (ja muut). Nyt voisimme ehkä yrittää välttää kristillistä jargonia käsitteistöineen. Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, mitä sanot ensimmäisessä kappaleessa.
Anteron ajatukset kumpuavat enemmän protenstanttisesta viitekehyksestä. Jehovan todistajat nousevat samasta juuresta, vanhoissa kirkoissa tällainen kysymysten asettelu tuntuu hassulta, hömpältä, koko kysymyspatteristo on absurdi.
Olet oikeassa ja huomaan samalla, että illalla kymmenen jälkeen ei kannata näitä edes lukea.
Saati sitten ryhtyä vastaamaan. Siihen helposti sitten innostuu väsyneenä ja katuu aamulla.
Täällä esitetty ajatus että kaikki ovat väärässä tai ei kukaan voi olla oikeassa ovat Jeesuksen sanojen valossa outoja, Jeesus sanoo:
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Siis Jumala ilmoittaa evankeliumin lapsenmielisille, he kyllä tuntevat Totuuden.
Ajatellaampa nyt aikaa kun Jeesus oli maan päällä, Hän opetti ja julisti evankeliumia, kansa kyllä halusi Häntä seurata mutta kirjanoppineet eivät ja kansa pelkäsi heitä niin etteivät lopulta seuranneetkaan, ei edes opetuslapset, siis miksi, heillä ei ollut todellista rakkautta.
Vasta kun opetuslapset saivat Pyhän Hengen ja Hänen kautta vuodatetun Jumalan rakkauden, oli heillä rakkaus seurata Jeesusta ja he kuulivat Jeesukse äänen ja heillä oli kaikki tieto vai voiko nyt joku täällä sanoa etteivät opetuslapsetkaan tienneet kaikkea ja he olisivat olleet väärässä?
Samoin väkivaltaa harjoittanut Saul/Paavali, joutui nöytymään siihen ettei ollutkaan tiennyt pätkääkään Jumalasta vaan vasta kun sai pyhän hengen.
Mihin lihallinen Jumalan palvelus johtaa, ensinnäkin väkivaltaan, niinkuin juutalaiset lopulta ristiinnaulitsivat Jeesuksen samoin ns ”kristityt” käyttävät väkivaltaa puolustaessaan omaa ”oikeaa” uskoaan, kuten ns ”uskonpuhdistuksen” aikana paavi uhkasi hengen lähdöllä ja sitten ns ”puhdistetut ”kristityt” vainosivat ja sotivat oman ”oikean” uskon puolesta.
Nykypäivänä hengellinen sokeus on juuri ettei ”nähdä” omassa ”oikeassa kristinuskossa” mitään väärää, väkivaltaa jne… vaan selitellään miten parhaaksi nähdään eikä nöyrrytä Jeesuksen sanan edessä parannukseen.
Jos henkilö on persoonaltaan narsisti, tietysti se koskee myös uskonnon harjoittamista. ”Vapaissa” suunnissa on paljon ”pastoreita” ja muita saarnaajia, joiden esiintyminen on kuin performanssia. Teologinen tietoisuus loistaa poissaolollaan, puheet keskittyvät omaan uskoon (usjoontulohehkutus) ja sen tuottamiin ”ihmeisiin”. Narsisisti nauttii ihailusta ja tuntee ylemmyyttä ”vähemmän” uskovia kohtaan. He ovat Jumalan valittuja. Onneksi moni saarnaaja on kaatunut omaan ylpeyteensä.
Politiikassakin pääsee narsismilla pitkälle. Liioittelu ja valheet pitävät hetken pinnalla.
Kannattaa harjoittaa faktantarkistusta kummankin kohdalla.