Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä on käyty kiivasta keskustelua kirkkohallituksen johtoryhmän päätöksestä tukea Pride-tapahtumaa. Taustalla on erilaiset käsitykset avioliitosta ja kirkon opista.
Kirkossa on 2000-luvulla toteutettu laaja selvitysprosessi suhtautumisesta rekisteröityihin parisuhteisiin ja sittemmin samaa sukupuolta olevien avioliittoon. Vuonna 2010 piispainkokouksen selvityksessä todettiin kirkossa olevan kaksi erilaista Raamatun tulkintalinjaa. Ensimmäisen mukaan Raamatun homoseksuaalisuutta koskevat kiellot koskevat homoseksuaalisuutta kaikissa muodoissaan. Toisen tulkintalinjan mukaan homoseksuaalisuuteen liitetyt raamatunkohdat eivät kuvaa tämän päivän luottamukseen ja rakkauteen perustuvia suhteita. Piispainkokouksen selvityksessä molempien tulkintalinjojen edustajien todetaan haluavan olla uskollisia Raamatun sanomalle ja molempien toivotaan mahtuvan kirkon sisälle. Tämä kahden tulkintalinjan salliva piispainkokouksen kanta näyttää usein unohtuvan keskustelupuheenvuoroissa, joissa Raamattua käytetään perusteluna.
Vuonna 1999 hyväksytty Katekismus vaikenee homoseksuaalisuudesta. Tämä osoittanee, ettei kysymys homoseksuaalisuudesta ole, tai ainakaan tuolloin ollut, kirkolle kovin keskeinen. Vuonna 2003 hyväksytyssä kirkollisten toimitusten kirjassa morsiusparin sukupuolet mainitaan eri tekstivaihtoehdoissa ja vihittäville esitettävien kysymysten sanamuodoissa aviomieheksi/aviovaimoksi. Kaava mahdollistaa avioparin vihkimisen kirkkokäsikirjan mukaisesti ilman mainintaa avioliiton kuulumisesta miehen ja naisen välille tai avioliiton elinikäisyyttä. Jälkimmäinen on yhteiskunnallisen kehityksen myötä muuttunut vaatimuksesta ihanteeksi, joka voidaan jättää vihkimisessä mainitsematta.
Kirkon avioliitto-opetusta kuvataan laajasti vuonna 2008 julkaistussa piispojen puheenvuorossa Rakkauden lahja. Teoksessa korostuu kaksi kirkon avioliittokäsityksen keskeistä tekijää: avioliitto Jumalan asettamana järjestyksenä ja avioliitto suhteena, joka edistää hyviä seurauksia.
Avioliiton järjestysluonteeseen kuuluu, että Jumala asetti avioliiton luomisessa. Miehen ja naisen elinikäisen avioliiton ihanne kuuluu ihmisen olemukseen ja siksi se tukee parhaiten puolisoiden, lasten ja yhteiskunnan hyvinvointia. Jumalan asetuksen korostus merkitsee, ettei kirkon päättäjillä ole oikeutta muuttaa kirkon avioliittokäsitystä.
Toiseksi avioliittoa kuvataan suhteena, jolla on hyviä seurauksia. Parisuhde, puolisot ja mahdolliset lapset voivat hyvin, kun puolisot tukevat toisiaan myötä- ja vastoinkäymisissä ja opettelevat rakastamaan toisiaan yhä syvemmin. Vuonna 2016 julkaistu piispainkokouksen selonteko korostaa hyvien seurausten ja parisuhteen lainalaisuuksien kuulumista yhtä lailla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kuin heteroiden parisuhteisiin. Hyvien seurausten edistäminen ei kirkon uusimmissa asiakirjoissa liity välttämättä Jumalan asetukseen.
George A. Lindbeckin mukaan kirkkokunnan oppi ei välttämättä kuvaa sen uskon kannalta keskeisiä, vaan ristiriitoja herättäneitä asioita. Kirkon jäsenet jakavat erilaisia uskomuksia ja käytänteitä, joista ristiriitatilanteissa muotoillaan virallisia oppilauselmia. 300-luvun kiista Jumalan kolminaisuudesta ja reformaatioajan erimielisyys kasteesta tai pappien selibaatista näkyy edelleen kirkkomme opissa.
Kirkon 2000-luvun kannanotot korostavat avioliiton kuulumista miehen ja naisen välille. Esimerkiksi kirkolliskokouksen perustevaliokunta kuvasi vuonna 2010 miehen ja naisen avioliittoa kirkon uskonkäsitykseen ja ihmiskuvaan kuuluvana muuttamattomana käsityksenä. Kirkon asiakirjojen lukijoiden on syytä ymmärtää, että tällainen korostus kertoo enemmän asian tosiasiallisesta ristiriitaisuudesta kuin kirkon iankaikkisesta muuttumattomasta käsityksestä.
Kirkolliskokouksen perustevaliokunta arvioi kirkon avioliittokäsityksen laajentamista mietinnössään 1/2018. Samalla kun mietintö perustelee avioliiton kuulumista miehen ja naisen välille, mietintö tulee kuvanneeksi kaikki sellaiset argumentit, joilla avioliittokäsityksen laajentaminen on perusteltavissa.
Mikäli kirkolliskokouksen riittävä enemmistö haluaa jonain päivänä muuttaa kirkon avioliittokäsitystä, perusteluissa kannattaa korostaa kirkon tukea ja siunausta kaikille parisuhteille, jotka edistävät hyvää elämää ja ihmisten hyvinvointia. Avioliiton kuulumista miehen ja naisen välille tukee parhaiten avioliiton järjestysluonteen ja Jumalan asetuksen korostus. Jälkimmäisessä on riskinä, että kirkko ajautuu tilanteeseen, jossa kirkon uskon varassa ylläpidetään näkemystä, jota yhteiskunnassa ei pidetä eettisesti oikeana.
Kirjoittaja on Lopen kirkkoherra, jonka väitöskirja kirkon eettisistä kannanotoista tarkastetaan syksyllä 2019.
Teksti on julkaistu Kotimaa-lehden mielipide-osastolla 25.7.2019. Blogitekstiin on lisätty linkkejä tekstissä mainittuihin dokumentteihin.
Raamattu sitoo avioliiton lisääntymiseen ja se pois sulkee muunlaisen parisuhteen tästä nimenomaisesta suhteesta.
Avioliitto on erityinen ihmisen lisääntymiseen liittyvä suhde. Tämä erityissyys ei pois sulje sitä, ettei kaikista suhteista synny jälkeläisiä. Mustaa ei saa valkoiseksi sillä, että rupeaa kutsumaan mustaa valkoiseksi.
Ismo: ”Tämä erityissyys ei pois sulje sitä, ettei kaikista suhteista synny jälkeläisiä.
Eikä lisääntymiseen tarvita minkään sorttista ihmisen lisääntymiseen liittyvää erityissuhdetta – pelkkä sukupuoliyhteys riittää. Jos lisääntymiseen tarvittaisiin avioliitto tai jokin muu erityissuhde, olisi lisääntyminen ilman sitä mahdotonta.
Ismo malinen hyvin todettu ” Mustaa ei saa valkoiseksi sillä, että rupeaa kutsumaan mustaa valkoiseksi”,
siis kun jokin kirkko harjoittaa väkivaltaa ja pakottamista, niin ei sitä voi millään valkopestä valkoiseksi, ei se muutu eikä sieltä löydy rakkautta.
Pasanen: ” ” Mustaa ei saa valkoiseksi sillä, että rupeaa kutsumaan mustaa valkoiseksi”
Tottakai saa. Suomenkieliset käsitteet ”musta” ja ”valkoinen” ovat vain kielitiedettä ja semantiikkaa. On yleisesti sovittu miltä musta ja valkoinen näyttävät. Yhtä hyvin voidaan virallisesti sopia, että käsitteet vaihtavat paikkaa.
Esim. englanninkieliset ihmiset ovat sitä mieltä, että se mitä me ymmärrämme valkoisella on ”white” ja se mitä me ymmärrämme mustalla on ”black”.
Sanojen merkityksen muuttaminen/muuttuminen on kielissä varsin yleistä. Moni sana jää kielistä ajan mittaan vanhentuneina pois, uusia tulee tilalle ja merkitykset muuttuvat kun kieli kehittyy.
Esimerkiksi kelpaa vaikka vielä muutama vuosikymmen sitten ihan virallinen, täysin korrekti ja hyväksytty n-sana, jota käytettiin afrikkalaissyntyisistä ihmisistä ja joita jenkkilässä kutsutaan nykyisin afroamerikkalaisiksi. Nykyään n-sanan merkitys on halventava ja rasistinen.
Kimmo Wallentin siis mielestä väkivallan saa rakkaudeksi kunhan vaan vaihtaa nimen, näinhän se taitaa olla vai onko sittenkään?
Aikanaan presidentti Sauli Niinistä teki viisaan ehdotuksen. Hän sanoi, että miehen ja naisen avioliittoa olisi hyvä jatkossakin kutsua avioliitoksi, ja homojen liittoa pariliitoksi. Jos näin olisi tehty, ei ehkä meidänkään tässä tarvitsisi kinata koko asiasta. Kaikille olisi liitto oman erikoislaadun mukaisesti.
Aikanaan myös Yhdysvalloissa tehtiin viisas järjestely. Vaaleaihoisille ja tummaihoisille rakennettiin omat elokuvateatterit, käymälät sekä osastot julkisiin kulkuneuvoihin.
Järjestelyä perusteltiin ”erilaiset mutta samanarvoiset” sloganilla.
Sittemmin kehitys eteni ja tuotti sen havainnon, että ihmisten jaottelu eri ryhmiin ei aina ole eettisesti kestävää eikä johda mielekkääseen lopputulokseen. Ihmisiä ei aina tarvitse torjua tai työntää pois vain sen tähden, että he ovat erikoislaatuisia. Lopulta saatamme jopa havaita, että eivät he niin erikoislaatuisia lopulta edes ole.
Nieminen. ” Ihmisiä ei aina tarvitse torjua tai työntää pois vain sen tähden, että he ovat erikoislaatuisia. Lopulta saatamme jopa havaita, että eivät he niin erikoislaatuisia lopulta edes ole”.
Ketäänhän ei nyt olla torjumassa tai työntämässä minnekään. Kirkkon saa kuulua Maistraatissa vihitty mies-tai naispari, ja kirkossa heidät tunnustetaan aviopariksi.
Sitten, että kaikki eivät näistä liitoista osaa innostua, on vaan hyväksyttävä.
> Sitten, että kaikki eivät näistä liitoista osaa innostua, on vaan hyväksyttävä.
Kuten myös se, että enemmistön näkemykset, myös kirkon sisällä, ovat asian suhteen kulkemassa tiettyyn suuntaan.
Nieminen. ”enemmistön näkemykset, myös kirkon sisällä, ovat asian suhteen kulkemassa tiettyyn suuntaan”.
Ajatteletko, että tällaiset asiat pitäisi ratkaista jollain huutoäänestyksellä?
Jos lopulta enemmistö menee vinoon, minä jään vähemmistöön ja etsiydyn toisenlaiseen kirkkokuntaan mikä ei ole vinoutunut.
Kun Svenska Kyrkanissa päätettiin sukupuolineutraalista avioliittonäkemyksestä silloinen arkkipiispa sanoi:” Svenska Kyrkan går vart svenska folket går”. Selkärangattoman kirkon selkärangaton johtaja. Surkeata touhua.
> Ajatteletko, että tällaiset asiat pitäisi ratkaista jollain huutoäänestyksellä?
Huutoäänestys on tuossa väärä sanavalinta sinulta, mutta äänestämällä kirkolliskokous kaikki sen toimivaltaan kuuluvat päätökset tekee.
Nieminen. ”Huutoäänestys on tuossa väärä sanavalinta sinulta, mutta äänestämällä kirkolliskokous kaikki sen toimivaltaan kuuluvat päätökset tekee”.
No niin, ajattelenkin, että nyt” huudellaan”, ja sitten lopulta äänestetään. Hyvä jos Kirkolliskokousta tässä kunnioitetaan, vaikka Suomessa ei avioliittokäytäntö kirkossa muutukaan samalla lailla helposti läpihuutojuttuna kuin Ruotsissa.
Suomalaiset ovat yleensäkin laskeutuneet puusta paljon ruotsalaisia myöhemmin. Täällä päätöksenteko kirkossa on kenties muutenkin hitaampaa, mutta suunta on selvä. Ehkä olisi hyvä miettiä tuota näkemystä johtamisesta. Tuskin se, että on eri mieltä Antin kanssa, vielä tekee johtajasta heikkoa.
Asia on juuri kuten Antti sanoo: kun kirkko ei enää miellytä, siirrytään toisaalle. Homoliittojen vastustajia on kirkossa niin pieni vähemmistö, että toisaalle siirtyminen jää väistämättä heille. Useimmat jäänevät silti.
Korhonen. ”Homoliittojen vastustajia on kirkossa niin pieni vähemmistö, että toisaalle siirtyminen jää väistämättä heille. Useimmat jäänevät silti”.
Mielenkiintoista on nähdä, mitä herätysliikkeet(paitsi körtit jotka ovat nukutusliike) tekevät jos homoliitot tulevat kirkon tavaksi?
Väitetään, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Pälkähtipä tuosta väittämästä päähäni hypoteettinen kysymys, että mitenköhän kirkko suhtautuisi sellaisen parin avioon vihkimiseen, jossa kumpikin solmittavan liiton osapuoli on vaihtanut sukupuolta – mies naiseksi (morsiameksi) ja nainen mieheksi (sulhaseksi)?
Mitenkäs tämä synkkaa tuon Jumalan luomistyön kanssa yhteen?
Jos sukupuolten vaihto olisi virallinen, niin ei kai kuvatun kaltaisen parin vihkimiselle voisi olla mitään esteitä – vai kuinka?
Minä luulen, että jos uusi sukupuoli olisi virallisesti vahvistettu, niin tällainen pari kyllä vihittäisiin. Minusta tämä pari olisi kuitenkin voinut ensin mennä naimisiin ja sitten vasta vaihtaa sukupuolta.
Hämäläinen: ”Minusta tämä pari olisi kuitenkin voinut ensin mennä naimisiin ja sitten vasta vaihtaa sukupuolta.”
Miten se olisi mahdollista, jos osapuolet kohtaavat toisensa jo sukupuolta vaihtaneina?
Ei sukupuolta voi vaihtaa leikkauksella, tuo on ihmisten keksintöä.
toimenpiteistä käytetäänkin sanontaa ’sukupuolen korjaus’.
Niihän se on, mutta kyllä Suomessa luetaan paperista, ja jos siinä lukee mies, niin se on sitten mies, ja jos lukee naineen, se on sitten nainen. Riipumatta miten tähän on pädytty.
Siis ihmisestä lähtöisin, ei Jumalasta.
Ismo, nyt ei ollut kysymys siitä onko se mahdollista vai ei, vaan siitä miten kirkko suhtautuisi kuvaamani kaltaisen parin vihkimiseen.
Ja mitä sukupuolen vaihtamiseen tulee, niin kyllä se nykysuomessakin on ihan virallisesti mahdollista. Tiedänpä yhden ev.lut.kirkon viirassa toimivan papinkin, joka on sukupuolensa vaihtanut miehestä naiseksi.
Ainakaan minä en keksi yhtään todellista, enempää kuin tekosyytäkään mihin vetoamalla kirkko voisi kieltäytyä paria vihkimästä.
Wallentin. ”Ainakaan minä en keksi yhtään todellista, enempää kuin tekosyytäkään mihin vetoamalla kirkko voisi kieltäytyä paria vihkimästä”.
Huomattavan paljon sinä uhraat aikaa tällaisten kysymysten esiin nostamiseen ja pohtimiseen suhteessa siihen, ettet edes ole kirkon jäsen.
Hämäläinen: ”Huomattavan paljon sinä uhraat aikaa tällaisten kysymysten esiin nostamiseen ja pohtimiseen suhteessa siihen, ettet edes ole kirkon jäsen.”
Totta. Ihan kivaa ajankulua. Pitää vanhan pollan vielä jonkinmoisessa kuosissa. Pelaan kyllä myös Shakkia ja ratkon sudokuja.
Jännä tuo logiikka ”ethän ole edes kirkon jäsen”. Kumma miten tuo häiritsee, mutta ei se, että kirkko tunkee itsensä kaikkialle jäsenyyksiä tai uskonnollisia kantoja kyselemättä.
Toki kaksinaismoralismi on muutenkin olennainen osa uskonnollista työkalupakkia;)
Korhonen. ”Jännä tuo logiikka “ethän ole edes kirkon jäsen”.
Ei minua häiritse ollenkaan ettei Wallantin ole kirkon jäsen. Minusta se on vaan hyvä.
Onkin jo monta kertaa todettu, etteivät Raamatun tarinoiden kertojat olisi mitenkään voineet kirjoittaa siitä, mikä ilmaantui maailmaan vasta satoja tai tuhansia vuosia myöhemmin. Vaikka homoseksuaalisuutta ja -suhteita oli, monissa kulttuureissa asiasta ei kaiketi sopinut puhua tai tunnustaa sitä harjoittavansa.
Raamatusta ei suoraan löydy ohjetta, miten Suomen evlut kirkon pitäisi suhtautua samansukupuolisten avioliittoon vihkimiseen. Ei sieltä löydy orjuuden kieltoakaan, vaikka asia on nykyään (useimmille) kristityillekin päivänselvä.
Avioliitto on varsin pitkään ollut keino solmia liittoja ja järjestää sukujen taloudellisia asioita. Monin paikoin niin on vieläkin. Tästä seuraa mm. se, että (tytön) on syytä olla koskematon avioliittoon mennessään. Arvo kun heikkenee tai suorastaa romahtaa, jos (tytöllä) on jo yhdynnästä kokemusta.
Suomen kaltaisessa maassa parisuhde ja avioliitto ovat merkitykseltään tyystin toisenlaisia kuin Lähi-Idässä tuhansia vuosia sitten. Meillä ihmiset ovat keskenään varsin tasa-arvoisia. Seksi ennen avioliittoa on useimpien mielestä ihan ok. Tasa-arvoinen avioliitto on sitä myös. Kun enemmistön Raamatuistakin löytyy näille asioille hyväksyntä, tuskin meidän kauaa tarvitsee luvallisia kirkkovihkimisiä odotella.
”Kirkko” voi muuttaa avioliittokäsitystään on blogin otsikko. Minä en voi. Minä en ole kirkko. Kirkko tekee mitä tahtoo. Valmistuin 1985 sairaanhoitajaksi. Tentin sitä ennen opuksen nimeltä anatomia ja fysiologia. Kirjassa lueteltiin eri elimien tehtävät. Minulle oli mm. yllätys se, että iho on ihmisen suurin elin. Kaiken lukemani anatomian ja fysiologian pohjalta en osaa mitenkään ymmärtää että nainen ja nainen voisivat yhdessä muodostaa kristillisen avioliiton. Ei tähän päätelmään tarvita raamattua. Biologia ja anatomia eivät tätä ymmärrä kuten en minäkään. Teologit ovat viisaampia kuin anatomia ja fysiologia. Minä uskon biologiaan, anatomiaan ja fysiologiaan tämän keskustelun katveessa. Kirkko äänestää luonnon järjestyksestä ja ennen pitkää kirkko ja sen edustajina toimivat uuden näkemyksen oivaltaneet teologit voittavat luonnonmukaisen järjestyksen.
”Avioliitto on varsin pitkään ollut keino solmia liittoja ja järjestää sukujen taloudellisia asioita. Monin paikoin niin on vieläkin. Tästä seuraa mm. se, että (tytön) on syytä olla koskematon avioliittoon mennessään. Arvo kun heikkenee tai suorastaa romahtaa, jos (tytöllä) on jo yhdynnästä kokemusta.”
-Eikö johdonmukaisempaa olisi, että tytön tuli olla koskematon naimisiin mennessään, koska avioliitolla on jotain tekemistä seksuaalisen kanssakäymisen ja sitä kautta luonnollisen lisääntymisen kanssa? Tärkein tarkoitus on siis ollut, että suku jatkuu, ei se miten sukujen taloudelliset asiat järjestellään.
Miksi ihmeessä yriteetään teeskennellä ettei avioliittojärjestelyt, olivat ne millaiset tahansa taloudellisesti, olisi liittyneet tähän pikkuseikkaan minkään vertaa?
”Raamatusta ei suoraan löydy ohjetta, miten Suomen evlut kirkon pitäisi suhtautua samansukupuolisten avioliittoon vihkimiseen.”
-Ei Raamattu ole, eikä voi olla, kattava kokoelma käskyjä ja kieltoja. Sen tarkoitus on kertoa miten asiat ovat, ja siitä pitää sitten ihan itse ymmärtää mikä on ok ja mikä ei.
Raamatussa on kyllä kerrottu mikä avioliitto on ja miksi se on. Kyllä sekin on täällä aika monta kertaa selitetty.
Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, kahdeksi erilaiseksi ”ihmisyyden puoliskoksi”.
Ja nämä kaksi voivat tulla yhdeksi lihaksi, koska ovat fyysisesti yhteensopivat. Näin, vain näin, voi toteutua Jumalan asettama avioliitto.
Eli miksi sen lisäksi, mitä Jeesus sanoi avioliitosta, tarvittaisiin ohje kirkolle siinä miten tulee suhtautua samansukupuolisten avioliittoon vihkimiseen,
Epäselvyyteen Raamatun suhteen on turha vedota.
Ja lisäksi, ei ole mitään sellaista mikä olisi ilmaantunut maailmaan vasta satoja tai tuhansia vuosia myöhemmin.
”Nämä kaksi voivat tulla yhdeksi lihaksi, koska ovat fyysisesti yhteensopivat.” Puhutaanko Raamatussa fyysisestä yhteensopivuudesta, kun ihmisen sanotaan olleen ennen Eevan luomista vailla sopivaa kumppania? Ei kai tarkoiteta ainakaan pelkkää fyysistä sopivuutta.
Sari: Jusu jo aikoinaan selitti sinulle aika yksityiskohtaisesti, miten kaksi miestä voivat yhtyä. Minäkin voin toki kuvailla sinulle lesbojen seksielämän, jos sitä haluat.
Ihmettelen tosiaan, miksi aina palaat näihin samaa sukupuolta olevien seksiasioihin. Eikö Raamattu tai kristinusko ylipäätään tarjoa sinulle muita kiinnostuksen kohteita?
Sehän tässä vähän kummastuttaakin, että monet heterot – tai heteroina esiintyvät – vääntävät keskustelun seksiin, kun on puhe meistä ja meidän elämästämme ja ihmissuhteistamme. Sekö heitä meissä kiinnostaa? Tirkistelyn muoto sekin.
Kun on argumentit loppu, otetaan avuksi argumentoinnin virheet;)
”Sehän tässä vähän kummastuttaakin, että monet heterot – tai heteroina esiintyvät – vääntävät keskustelun seksiin…”
Siitä puhe, mistä puute.
Avioliitto Jumalan asettamana järjestyksenä. Onko Jumala asettanut tai sanonut tästä asiasta yhtään mitään? Kyllä nämä asetukset ja järjestykset on ihan ihmisen tekeleitä.
Jeesus on sanonut tästä asiasta sanansa. Miehestä ja naisesta hänkin puhui, niinkuin jo luomskertomuksessa korostetaan miehen ja naisen liittoa.
> Jeesus on sanonut tästä asiasta sanansa.
Muistetaan kuitenkin, että kristillisen kirkon historiassa tullaan aina keskiajalle asti ennen kuin avioliittoon vihkimisestä, joka oli siihen asti ollut maallinen instituutio, tuli kirkollinen toimitus.
Myös Lutherille avioliitto oli maallisen hallinnan piiriin kuuluva asia.
Ihmisen elämä on niin lyhyt, että helposti ajattelemme, että Jumalahan se on tällaisen instituution leipassut pystyyn ja kirkko on aviopareja aina vihkinyt. Asioita olisi hyvä tarkastella myös suuremmassa kontekstissa eikä vain viime vuosikymmeniä.
Nieminen. ”Asioita olisi hyvä tarkastella myös suuremmassa kontekstissa eikä vain viime vuosikymmeniä”.
Aivan, ja siksi tässä on hyvä tutkia luomiskertomusta. Miehen ja naisen liitto ei tietenkään ole aina ollut samanlainen avioliitto kuin tänään, mutta koko Raamattu ja ihmiskunnan historia todistaa miehen ja naisen liiton olevan normi kaikkialla. Tässä luomisjärjestyksen tarkoitus on toteutunut kaikissa kulttuureissa. Pelkkä biologiahan ohjaa tähän.Ei kenenkään täydy olla mikään ruudinkeksijä sen oivaltamiseksi.
”Pelkkä biologiahan ohjaa tähän.” Ihminen ei ole pelkkää biologiaa. Psykologialla ja sosiologiallakin on merkitystä, samoin kulttuurilla ja kulttuurien välisillä yhteyksillä. Ihmisyhteisöt ovat aina luoneet sääntöjä rajoittamaan ja ohjaamaan ’pelkkää biologiaa’.
”Ihmisen elämä on niin lyhyt, että helposti ajattelemme, että Jumalahan se on tällaisen instituution leipassut pystyyn”
-Ei Jumala tietenkään ole avioliittoa yhteiskunnallisena instituutiona luonut. Vaan asettanut miehen ja naisen välille erityisen suhteen, joka tiettyjen tunnusmerkkiensä ja ominaisuuksiensa vuoksi on huomioitu myös maallisessa lainsäädännössä.
Eli kuka noin oikeastaan ajattelee?
Tuo ’erityinen suhde’ miehen ja naisen välillä ei kuitenkaan vallitse kaikkien ihmisten kohdalla. Joskus kaksi naista keskenään tai kaksi miestä keskenään kokevat tuon saman: ”Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani.”
Ihminen voi lötytää sielunkumppanin, joka voi olla kumpaa tahansa sukupuolta. Ihmisen, jonka kanssa kokee olevansa aito itsensä ja haluaa jakaa elämänsä.
Mutta miehen ja naisen suhde on jotain sellaista mitä samansukupuolisten suhde ei voi koskaan olla. Tämä ei liity siihen miten asia koetaan.
Samaa sukuouolta olevien väliselle rakkaudelle voi antaa oman arvonsa, mutta mitään ei voiteta sillä että miehen ja naisen suhde ja samansukupuolisten suhde asetetaan täysin samalle viivalle. Riita siitä että se pitäisi mieltää aivan samaksi asiaksi, on täysin turha. Täysin turhaa kateutta, kuten Jaakobin kateus veljensä oikeuteen saada esikoisen siunaus.
Katson, että avioliitto, miehen ja naisen välisenä, on biologiaan perustuva suhde, johon kuuluu rakkaus ja toisesta välittäminen. Teologisesti se on Jumalan luomisessa asettama suhde, jossa annetaan tehtäväksi rakastaa toista.
Mies ja nainen kohtaavat erityisellä tavalla myös henkisellä ja hengellisellä tasolla, mutta mies ja nainen on luotu fyysisesti yhteensopiviksi. Tässä tapahtuu yhdeksi lihaksi tuleminen, ja senkään merkitystä ei tulisi turhentaa selittämällä se ensisijaisesti ”kokemukseksi”.
Kokemuksesta ei minusta pidä eikä tarvitse tehdä kaiken mittaria. Ei avioliiton eikä sukupuolen suhteen. Molempien perusta on biologiassa, riippumatta ihmisen kokemuksista.
”Tuo ‘erityinen suhde’ miehen ja naisen välillä ei kuitenkaan vallitse kaikkien ihmisten kohdalla.”
-Tarkoitan, että kyllä se on sama kaikkien ihmisten kohdalla. Riippumatta siitä miltä tuntuu.
Tämä aika tuntuu painottavan ”kokemusta” ja tunteita yli kaiken muun. Tällä tavoin ihmisestä tehdään kaiken säätäjä, sen mukaan mitä tunteet kertovat ja kokemukset osoittavat.
Eli lopulta kyse on siitä onko Jumala asettanut avioliiton, vai voivatko ihmiset muuttaa sitä sen mukaan mitä kulloinkin haluavat. Tarvitaanko Jumalaa tässä asiassa mihinkään?
”He laativat suunnitelmia ottamatta minua lukuun, solmivat liittoja minun tahdostani piittaamatta ja niin lisäävät synnin synnin päälle. ” (Jes. 30:1)
Sari kirjoitat: ”Mutta miehen ja naisen suhde on jotain sellaista mitä samansukupuolisten suhde ei voi koskaan olla. Tämä ei liity siihen miten asia koetaan.”
Voisitko jotenkin perustella näkemystäsi? Minkälaista faktaa sinulla on tukemaan väitettäsi, että samansukupuolisten suhde ei voi koskaan olla jotakin, mitä sinä kuvittelet heterosuhteiden olevan?
Arvelenpa, että Sarilla on yhtä hatara käsitys homosuhteesta kuin minulla heterosuhteesta – tai ehkä minulla on se etu, että olen kasvanut ehyessä heteroperheessä ja sitä kautta tiedän jotakin heterosuhteessa elämisestä.
Sari Weckroth on mielestäni jo perustellut kantansa: ”Katson, että avioliitto, miehen ja naisen välisenä, on biologiaan perustuva suhde.” Karkealla vertauksella asian ilmaisten hän katsoo, että pultti tarvitsee parikseen mutterin.
Sari: ”Mutta miehen ja naisen suhde on jotain sellaista mitä samansukupuolisten suhde ei voi koskaan olla.”
Omasta kokemuksestasiko haastelet, vai mistä tietosi ammennat?
”Mutta miehen ja naisen suhde on jotain sellaista mitä samansukupuolisten suhde ei voi koskaan olla.”
Hiekkalaatikkotason perustelut vaan jatkuvat: meidän iskä on aina sata kertaa vahvempi kuin teidän iskä. Olisi kuitenkin syytä ymmärtää, miten omahyväiseltä, ylimieliseltä, kuvottavalta ja loukkaavalta tuollainen heitto voi kuulostaa.
Kenelläkään jumalaa vähäisemmällä ei ole sellaista tietoa, että voisi vilpittömästi väittää noin. Onhan täälläkin toki niitä, jotka tietävät pilkulleen jumalansa tahdon tässä asiassa. Heitä en usko, kun ei ole todisteita. Ja kirkko, jolla on laajempaa merkitystä kuin yksittäisillä kiihkoilijoilla, on onneksi eri linjoilla.
Tiedän kyllä selittelyt: ei voi saada lapsia, ei käy ruumiinaukot ja ulokkeet vastakkain oikealla tavalla jne. Väitteen ongelma on mm. siinä, että on myös heteropareja, joilla on sama tilanne.
Sari Wlle:
Huh huh, lakaiset maton alle muutamalla lauseella kaiken parisuhteen hyvän. Vallan vilpittömästi suosittelen, että osallistuisit vaikka parisuhdekurssille. Jos vaikka siellä selviäisi se, että onnellisen parisuhteen ainoa asia ei ole seksuaalinen yhteensopivuus eikä seksi.
Hyvän parisuhteen perustana on paljon paljon muuta, seksuaalisuus ja seksi on vain yksi osa suhdetta.
Paiskaat romukoppaan tunteet ja kokemukset, ihmisten tärkeät hyvän olon lähteet. Kauhistelen näkemystäsi.
Joku suorapuheinen nuorison edustaja sanoisi tässä kohdassa: Hanki elämä.
KOrhonen. ” Väitteen ongelma on mm. siinä, että on myös heteropareja, joilla on sama tilanne”.
Kai ymmärrät itsekin, että tämä argumenttisi on aika ontuva?
Tässä puhutaan homoista ja heteroista yleisemmin. Ainahan löytyy erityisongelmaisia tms. Muuten heteroparit yleensä saavat lapsia koska heille se on mahdollista. Kaksi homoa ei voi tehdä omaa yhteistä lasta. Turha tätä on yrittää jotenkin sanoja vaivaamalla kieltää, tai vedota keinohedelmöitykseen ja koeputkitouhuihin.
”Turha tätä on yrittää jotenkin sanoja vaivaamalla kieltää, tai vedota keinohedelmöitykseen ja koeputkitouhuihin.” Nuo ’touhut’ ovat tuttuja Vanhasta testamentistakin. Orjatytöt saivat toimia ’koeputkina’. ”Kun Raakel näki, ettei hän saanut lapsia, hän alkoi kadehtia sisartaan ja sanoi Jaakobille: ’Auta minua saamaan lapsia, tai muuten minä kuolen!’ Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi: ’Olenko minä muka Jumala? Minäkö olen estänyt sinua saamasta lapsia?’ Raakel sanoi: ’Tuossa on orjattareni Bilha. Tee hänen kanssaan lapsia, jotka tulevat minun omikseni. Näin minustakin voi tulla äiti.’ Raakel antoi orjattarensa Bilhan Jaakobille vaimoksi, ja Jaakob yhtyi häneen. Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan. Silloin Raakel sanoi: ’Jumala on ratkaissut asian minun hyväkseni. Hän on kuullut rukoukseni ja antanut minulle pojan.’ Sen vuoksi Raakel antoi pojalle nimeksi Dan.”
Meilläkin taitetaan peistä sijaissynnytyksestä, puolesta ja vastaan. Kas, edellä Raamartun ohje, joka ratkaisee asian sijaissynnytyksen hyväksi. – Pitää lukea niin kuin on kirjoitettu.
Nähdäkseni erilaiset käsitykset samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä kirkossa palautuvat näkemyseroihin homoseksuaalisen parisuhteen suhteesta kristilliseen ihmiskäsitykseen. Tämä tulee esiin piispainkokouksen selvityksestä (2016), johon blogistikin viittaa. Näin piispainkokous:
”Kirkon jäseninä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat kohtaavat erilaista suhtautumista. Kirkon jäsenistä osa katsoo, että samaa sukupuolta olevien suhteet eivät sovi yhteen kristillisen ihmiskäsityksen kanssa, vaikka hyväksyvät homoseksuaalit ihmisinä. Toiset näkevät, että homoseksuaalien hyväksyminen kirkossa edellyttää myös heidän parisuhteensa hyväksymistä.”
Piispoillakaan ei käsitykseni mukaan ole yhtenäistä näkemystä asiassa. Piispainkokouksella on kuitenkin pöydällään kirkolliskokouksen antama tehtävä etsiä ratkaisu asiaan ja tehdä siitä esityksensä.
Tuomas Hynyselle kiitokset oivaltavasta tekstistä!
PS. Tarkoitan siis sitä, ettei piispoillakaan ole yhtenäistä näkemystä siitä, onko samaa sukupuolta olevien parisuhde sopusoinnussa kristillisen ihmiskäsityksen kanssa.
Kirkko äänestää luonnon järjestyksestä ja ennen pitkää kirkko ja sen edustajina toimivat uuden näkemyksen oivaltaneet teologit ja heidän kannattajansa voittavat määräenemmistöllä luonnonmukaisen järjestyksen. Tämä toteutuu ennen Kristuksen toista paluuta (Raamattua ei tietysti kannata avata ja tutkia, koska se on vain ihmisten kirjoittamaa tekstiä). Viisas ihminen ja viisas teologi voisivat kysyä kaikilta maailman alle 10v. lapsilta tarvitaanko parisuhteeseen mies ja nainen, vai kaksi naista tai kaksi miestä? Mitä mahtaisivat vastata? Jokainen voi itse omasta ”viitekehyksestään” käsin vastauksen kuvitella oman viisaan mielensä mukaisesti.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä.
Itselläni tulee kohta täyteen 42 vuotta parisuhteessa.
Paukkunen: “Viisas ihminen ja viisas teologi voisivat kysyä kaikilta maailman alle 10v. lapsilta tarvitaanko parisuhteeseen mies ja nainen, vai kaksi naista tai kaksi miestä?”
Ei siihen tarvita kaikkia maailman alle 10-vuotiaita lapsia, jotta voisi tajuta, että parisuhteen voi muodostaa yhtä hyvin nais-miespari, nais-naispari tai mies-miespari. Homopari on ihan yhhtälailla parisuhde kuin heteroparikin. Tämän tietää kysymättä jopa viisas teologikin.
Jos tässä ajetaan takaa lasten tekemistä, niin siihen taas ei tarvita parisuhdetta lainkaan. Pelkkä sukupuoliyhteys riittää.
”Kirkko äänestää luonnon järjestyksestä…” Ei se luonnon järjestyskään niin yksinkertainen ole kuin äkkinäinen luulisi. Lisääntymistä on sekä suvullista että suvutonta. Kasvimaailmassa on yleistä, että samassa kukassa on sekä heteet että emit. Hyönteismaailmasta tunnemme mehiläiskuningattaren työläisineen ja kuhnureineen. Etanat ovat kaksineuvoisia, sama yksilö tuottaa sekä naaras- että koiraspuolisia sukusoluja. Selkärankaisilla ’luonnon järjestys’ on selkeämpi, mutta tuntee poikkeuksensa ja erikoisuutensa. Luonto on usein ihmeellisempi kuin ihminen osaa ajatellakaan. Luojan kiitos!