Ainakin internetissä seurakuntien työntekijät viestittävät vahvasti kirkon puolesta. Iloitaan siitä, kun kirkkoon liitytään, oli motiivi mikä tahansa. Surraan sitä, kun kirkosta erotaan tai kirkko kokee jonkun tappion, oli motiivi mikä tahansa.
Markkinoidaan, mitä kaikkea hyvää kirkko tekee. Iloitaan, kuinka paljon (tai ”paljon”) kirkon toiminta tavoittaa. Salaisesti surraan, kuinka tietyt (etenkin taloudelliset mutta myös toiminnalliset) käppyrät kirkon suhteen osoittavat reilusti alaspäin.
Vuonna 2011 teetetyssä tutkimuksessa 27% suomalaisista vastaajista myönsi uskovansa kristinuskon Jumalaan.
Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu nyt noin 73% suomalaisista.
Kumpaan lukemaan meidän kirkossa tulisi kiinnittää tällä hetkellä enemmän huomiota? Kumpi lukema on suurempi ongelma?
Kirkko organisaationa, Jeesuksen vahvistaman Korkeimman tahdon lähimmäisen rakkauden ja sen merkityksen elämässämme sanansaattajana, on aivan paikallaan.
Kirkon oppi rakentuu ihmisten kirkolliskokouksissaan tekemiin päätöksiin, joka on kaikkea muuta kuin rehellinen ja mahdollisimman realistinen usko Korkeimpaan. Sen seuraukset ovat näkyvissä aloittajan luvuissa, jotka tulevat hyvinkin realistisesti pienenemään. Ongelma on kirkon opissa.
Jos tehdään ihmisille gallup kysymys ” uskotko meidän ihmisten kirkolliskokouksessa valitsemaan Jumalaan , joka antaa sitten pelastuksen kirkollisveron maksajille ” niin prosentti luvut ovat todellisia.
Kysymyksen voisi myös asettaa muotoon, pitääkö enemmän panostaa sanoman syvyyteen vaiko laajuuteen.
Etiopian kirkossa tavoitteena on yhdistää nuo molemmat näkökannat. Panostetaan sekä sanoman syvyyteen että laajuuteen. Tuloksena on kirkko jossa on kasvua sekä hengelliseen syventymiseen ja rohkeaan armolahjojen käyttöön että rohkeaan heittäytymiseen uusien jäsenten hankintaan ja kirkon määrälliseen kasvuun . Niinpä se onkin jo nykyisellään maailman toiseksi suurin luterilainen kirkko heti Ruotsin kirkon jälkeen.
Reino
Kirkkomme tunnustaa sitä uskoa joka kertakaikkisesti on meille annettu Jumalan sanassa.
Juudaan kirje:
1:3 Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
Kirkko on Kristuksen ruumis. Kirkon ydinsanoma siis on Kristus ja hänen antamansa pelastus. Järjestäytyneenä organisaationa kirkon pitää olla myös ulkonaisesti hyvin hoidettu. Kirkolliskokoukset ja muut hallintoelimet toimivat tämän tavoitteen toteuttamisessa.
Kirkostamme uskovien yhteyteen yli kirkkokuntarajojen kuulunee ehkä 1/4 ja sekin on osin melkoisen eriseuraista tai lahkohenkistä väkeä. Onko nekään vähemmistöjoukot kastettu Pyhällä Hengellä ja oksastettu samaan Jeesus-runkoon vai pidetäänkö kirkossa siitä kiinni ihmisvoimin? Vai onko peräti kohta kirkon enemmistö hylkäämässä kirkon uskovat ja vaatii heitä tulemaan ihmisjärjen kannattajiksi? Kristus on ydinsanoma ja vain häneen uskomalla pelastuu. Hän lupasi kastaa omat seuraajansa Pyhällä Hengellä noustuaan ylös. Noudatetaanko tähän Jeesuksen lupaukseen liittyvää opetusta, odotusta ja rukoilua? Sanassa opetettu Pyhä Henki tekee eläväksi ja antaa voimaa lähetystyöhön.
Kirkko on ajanut tai ainakin aiheuttanut työntövoimaa uskovia kohtaan ja vaikuttanut vauhdittaen herätysliikkeiden ja erillisten yhdistysten syntyyn. Näille on kehittynyt omaa aktiivista toimintaa kirkon kupeelle. Nyt pelätään, että erilaisiin Raamatun opetuksen vastaisiin tapoihin juurtuneet ihmiset lähtevät kirkosta ja lopettavat jäsenmaksun (kirkollisveron) maksamisen. Rahan menettämisen pelko vaientaa totuuden julistajat ja vähitellen ollaan valheen koukussa, josta ei uskalleta rimpuilla irti, koska siitä seuraa taloudellisia menetyksiä kirkolle. Nyt kuunnellaan Raamattua kovin huonosti tuntevia ihmisiä ei Jumalaa! Totuuden julistajalla täytyykin olla ”nopeat kamelit”.
Risto
Kirkko on Kristuksen ruumis.
Ef. 1:22-23
1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
1:23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.
Ef. 5:25-27
5:25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
5:26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
5:27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
Kolossalaiskirje:
1:24 Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta.
Koska kirkko on Kristuksen ruumis, niiin kaikki puhe kirkkoa vastaan on samalla puhetta Kristusta vastaan.
Itsekunkin ihmisen hengellisen tilan tietää Jumala yksin, joten liian suoria johtopäätöksiä ei ole syytä tehdä gallupien tuloksista. Taitaa olla myös niin, että uskominen ei ole staattinen tila, vaan se voi paljonkin vaihdella elämäntilanteiden mukaan. Silti on kyllä ongelma ja haaste se, että uskoviksi ilmoittautuvien prosenttiosuus väestöstä on kovin paljon pienempi kuin kirkon jäsenten prosenttiosuus. Näin siitä huolimatta, että kirkon tulee olla avoin myös etsijöille ja epäilijöille. Juuri heidän takiaan on tarpeen, että jatkuvasti palataan julistuksessa ja opetuksessa aivan perusasioihin, suorastaan ”rautalangasta vääntäen”. Pitkäänkin virassa olleen työntekijän tulisi jaksaa puhua ”aina vain siitä Jeesuksesta.”
Sahama: ”Juuri heidän takiaan on tarpeen, että jatkuvasti palataan julistuksessa ja opetuksessa aivan perusasioihin, suorastaan “rautalangasta vääntäen”
Jatkuvasti kuulee uskovaisten höpöttävän jostain ihmeellisestä ”pelastumisesta” ja siitä, että vain Jeesus pelastaa Häneen uskovat Telluksella tallaajat. Väännäpä mulle nyt rautalangasta mistä ihmeen asiasta, paikasta, kohtalosta, tapahtumasta, onnettomuudesta, sairaudesta jne. jne. pitäisi pelastua tai pelastautua sen Jeesuksen avulla?
Pelastus tarkoittaa pelastumista kadotuksesta eli helvetistä, johon syntinen on vaarassa joutua ellei häntä armahdeta. Jeesus tarjoaa tällaista armahdusta, joka avaa pääsyn taivaaseen tehdyistä synneistä huolimatta. Armo otetaan vastaan uskomalla evankeliumin sanoma Jeesuksesta.
Yrjö Sahama
Sinun käsityksesi mukaan ennen Jeesusta eläneet 60 miljardia ihmistä ( tutkijoiden mukaan ) ovat kadotuksessa, helvetissä, sillä heillä ei ollut sinun pelastajaa Jeesusta.
Kyllä rehellisyys ja realistisuus on se, että me kaikki ihmiset aina ensimmäisestä alkaen olemme pohjimmiltaan samanarvoisia Korkeimman edessä. Sitä ei Jeesus Paavali, Luther, eikä muutkaan Matti Meikäläiset muuksi muuta. Jeesus oli heistä Korkeimman tahdon vahvistaja.
Reino, älähän vääristele toisten kommentteja mustamaalaten uskovaisia. Jeesus Kristus on ainut Tie, Totuus ja Elämä. Tämä Tie on aina ollut. Tämän tien löytää helposti myös Vanhasta testamentista. Jumalan armoon on kaikki pyhät aina uskoneet.
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen. Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle. (Ps. 139:23-24 / Biblia)
Eli, jos minä vaellan epäjumaluuden tiellä, niin saata minua ikivanhalle tielle, jota kaikki hurskaat maailman alusta ovat vaeltaneet, oikean parannuksen ja uskon tielle, jota käyden päästään iankaikkiseen lepoon.
”Pelastus tarkoittaa pelastumista kadotuksesta eli helvetistä,”
Jaa, että kadotus = Helvetti. Mutta kun täällä meillä päin monet kirkonhenkilöt varsinkin kaikki nuoremmat papit väittävät kivenkovaan, ettei koko Helvettiä tulisine järvineen ja tulikivineen enää ole. Mihin tässä nyt sitten pitäisi uskoa, kun yliopistoja käyneet pappishenkilötkin puhuvat vaan jostain kadotuksesta.
Toista se oli silloin ennen hyvään aikaan, kun Helvettikin oli vielä paikoillaan, papit paasasivat niin, että silmät säkenöivät ja sylki roiskui. Siihen oli sitten vielä pakko uskoa tai istuit kirkonmäellä jalkapuussa.
Missäköhän nuo Reinonkin mainitsemat 60 miljardia ennen Jeesuksen aikoja elänyttä ihmistä nykyään viettävät iäisyyttään kun Helvettikin on lopetettu?
Pakolla ei kukaan voi uskoa mitään. Tulinen järvi on vertauskuva samoin kuin taivaallinen harppuorkesteri ja kultakaupunkikin. Tuonpuoleisuuden varsinaista todellisuutta ihmisajatus ei pysty tavoittamaan. Pelastuksesta kirkko julistaa sen, mitä Jeesus on luvannut, ei enempää eikä vähempää. Jumalan aivoituksista emme voi tietää yhtään enempää kuin mitä hän on ilmoittanut raamatussa.
kimmo wallentin :”Jaa, että kadotus = Helvetti. Mutta kun täällä meillä päin monet kirkonhenkilöt varsinkin kaikki nuoremmat papit väittävät kivenkovaan, ettei koko Helvettiä tulisine järvineen ja tulikivineen enää ole.”
Kerronpa tässä omankin tulkintani asiasta.
”Kun renessanssin myötä ikonien taustoista alkoivat hävitä taivaskuvat ja tehdä tilaa maallisille maisemille, ja maalauksiin ilmestyi perspektiivi, katolinen kirkko kielsi uusien ikonien maalauksen. Luther muiden mukana oli huolissaan siitä, että uuden ajattelun myötä ihmiset ”kadottavat” näköpiiristään taivaan ja tämä ”kadotus” on ikuinen.
Uutta ajattelua edustaneita tiedemiehiä raahattiin inkvisiittoreiden eteen , ja mm. ”kerettiläiseksi” katsottu italialainen Giordano Bruno poltettiin roviolla, kun hän oli sitä mieltä, että kun maailmankaikkeus on ääretön, sille ei voi määritellä keskipistettä . Ei hän kyllä kieltänyt sitäkään, etteikö myös maa voisi olla tuo keskipiste.
Mielestäni taivas ei kadonnut mihinkään tuonkaan ajattelun myötä. Se tulee niin nykyisessä tieteessä , taiteessa kuin ihmisten tekemissä valinnoissakin lopulta vastaan laadullisina näkymättömän ”eetillisen maailman” arvo- ja moraalikysymyksinä.”