Sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) kansalähetyspäivillä pitämästä puheesta on puhjennut vilkas julkinen keskustelu ja siitä on seurannut usean tuhannen ihmisen kirkosta eroamisaalto. Tapahtuneen ytimessä on jälleen kerran se, että kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtajan kannanotot on tulkittu edustavan kirkon kantoja ja sitä vastaan halutaan protestoida sanoutumalla irti kirkon jäsenyydestä.
Kirkko-asioista vastaava ministeri Päivi Räsänen on tänään vastannut kritiikkiin muun muusassa vetoamalla blogissaan kirkkokäsikirjaan. Mitään huolta siitä, että kirkosta on eilen ja tänään lähtenyt hänen puheidensa myötävaikutuksella tuhansia jäseniä ei ministeri lausunnoissaan ole ilmaissut.
Kesän 2011 pitkien ja vaikeiden hallitusneuvottelujen päätyttyä tuli tieto, että kirkko-asiat siirrettiin yllättäen aiemmasta käytännöstä poiketen kulttuuriministeriltä sisäministerin alaisuuteen. Kirkkoon liittyvistä asioista on Suomen hallituksessa itsenäistymisen jälkeen yleensä vastannut opetusministeri ja myöhemmin kulttuuriministeri.
Kirkon ja valtion yhteys Suomessa on edelleen olemassa, vaikka varsinaisesta valtionkirkosta ei ole pitkään aikaan voitu puhua. Kirkko hoitaa itse hyvin pitkälti omat asiansa ja kirkkoasioista vastaavan ministerin tehtävä on pääosin seremoniallinen. Viime vuosikymmeninä ministerien kohdalla kirkkoasioiden hoito on ollut varsin rutiininomaista. Jos puheenvuoroja kirkon asioista on käytetty, ne eivät ole erityisemmin herättäneet intohimoja, puhumattakaan monen tuhannen jäsenen ulosmarssista. Ministerin vastuuta siitä tahosta kenen asioista hän vastaa ja minkä parasta hänen tulisi toimessaan parhaansa mukaan edistää, ei voi liiaksi korostaa.
Se, että sisäministerin lausunnot ovat nyt aiheuttaneet kirkolle monen tuhannen jäsenen äkkikadon, saa pohtimaan ovatko kirkko-asiat hallituksessa sen henkilön vastuulla, joka niitä parhaiten pystyy hoitamaan vai olisiko ne syytä siirtää jatkossa sellaiselle henkilölle, joka pystyy ne hoitamaan tehtävien hallinnollisen luoteen edellyttämällä puolueettomuudella.
Jusu kirjoitti:
Olisi hankala vaatimus, jos kirkollisasioiden vastuuministerin pitäisi kuulua kirkkoon, kun tontilla ovat evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta, joilla on lakeihin perustuva julkisoikeudellinen asema. Ministerin siis pitäisi kuulua kahteenkin kirkkoon, mikä olisi vaikeaa, olipa henkilö kuinka hurskas tahansa.
Kirkollisasiat voisi tosiaan olla viisainta siirtää Paavo Arhinmäelle. Hän ei yrittämälläkään saisi tehtyä vastaavaa vahinkoa kuin Räsänen. Se olisi varmasti luterilaisen kirkon kannalta paljon nykytilaa parempi. Lisäksi Räsäseltä jäisi enemmän aikaa hoitaa SM:n hallinnonalan töitä.
Onhan Räsänen tosin saanut poliisihallinnonkin sotkuun, joten ehkä olisi parempi, jos hänelle löydettäisiin kokonaan toisia tehtäviä.
Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilta lainattua:
http://www.minedu.fi/OPM/Kirkollisasiat/?lang=fi
Eli kirkollisasioista vastaavan ministerin tehtävänä on ajaa kaikkien (myös ei-kristillisten!) uskonnollistenyhdyskuntien asemaa. Jos hän haluaa ottaa kantaa evankelisluterilaisen kirkon asioihin, toivottavasti hän ei näin tehdessään heikennä meidän muiden asemaa.
Ainakin jokin aika sitten julkisuudessa oli pienimuotoinen kohu siitä, että Räsänen oli nimittänyt uskontokuntien rekisteröimisestä päättävän lautakunnan jäseniksi vahvasti omaan uskontoonsa profiloituneet jäsenet. Lautakunta siis arvioi rekisterötäväksi kelpaavat yhteisöt. Sen kokoonpanon puolueettomuutta ministeri joutui julkisuudessa puolustamaan.
Onko ystävät tämä teidän mielestänne asiallista ja sivistynyuttä keskustelua. Samat henkilöt saavat yhtä ihmistä nimeltä mainiten arvostella useimmiten ilman mikäänlaisia kokreettisia perusteluita. Ja arvostelijat esiintyvät täällä ”suvaitsevaisina”. Ei tunnu oikein mukavalta
Ministeri Räsänen totesi puheessaan vain sen mitä me voimme lukea katekismuksistamme, kai meillä ne on tallella
Kommentoijilta kysyn mikä ero on sydämen kristityllä ja lapsena kastetulle ”pakanalla.” Nämä lapsena kastetut jättävät nyt kirkon. Eli ”rotat jättävät hukkuvanb laivan.”
Vastaan Kalevi Tikalle omasta puolestani:
Ero on käsittääkseni siinä, että ”sydämen kristitty” haluaa kuulua kirkkoon ja hänellä on siihen kuuluva usko. ”Lapsena kastettu pakana” on otettu kirkon jäseneksi halua kysymättä. Tällainen rotta sitten saattaa laivan jättää, kun ei koe juttua omakseen.
Pidän rottavertausta ylimielisenä ja loukkaavana. Tuolla tavoin ajattelevat ihmiset ovat yksi tärkeä syy siihen, että kirkosta erotaan.