Sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) kansalähetyspäivillä pitämästä puheesta on puhjennut vilkas julkinen keskustelu ja siitä on seurannut usean tuhannen ihmisen kirkosta eroamisaalto. Tapahtuneen ytimessä on jälleen kerran se, että kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtajan kannanotot on tulkittu edustavan kirkon kantoja ja sitä vastaan halutaan protestoida sanoutumalla irti kirkon jäsenyydestä.
Kirkko-asioista vastaava ministeri Päivi Räsänen on tänään vastannut kritiikkiin muun muusassa vetoamalla blogissaan kirkkokäsikirjaan. Mitään huolta siitä, että kirkosta on eilen ja tänään lähtenyt hänen puheidensa myötävaikutuksella tuhansia jäseniä ei ministeri lausunnoissaan ole ilmaissut.
Kesän 2011 pitkien ja vaikeiden hallitusneuvottelujen päätyttyä tuli tieto, että kirkko-asiat siirrettiin yllättäen aiemmasta käytännöstä poiketen kulttuuriministeriltä sisäministerin alaisuuteen. Kirkkoon liittyvistä asioista on Suomen hallituksessa itsenäistymisen jälkeen yleensä vastannut opetusministeri ja myöhemmin kulttuuriministeri.
Kirkon ja valtion yhteys Suomessa on edelleen olemassa, vaikka varsinaisesta valtionkirkosta ei ole pitkään aikaan voitu puhua. Kirkko hoitaa itse hyvin pitkälti omat asiansa ja kirkkoasioista vastaavan ministerin tehtävä on pääosin seremoniallinen. Viime vuosikymmeninä ministerien kohdalla kirkkoasioiden hoito on ollut varsin rutiininomaista. Jos puheenvuoroja kirkon asioista on käytetty, ne eivät ole erityisemmin herättäneet intohimoja, puhumattakaan monen tuhannen jäsenen ulosmarssista. Ministerin vastuuta siitä tahosta kenen asioista hän vastaa ja minkä parasta hänen tulisi toimessaan parhaansa mukaan edistää, ei voi liiaksi korostaa.
Se, että sisäministerin lausunnot ovat nyt aiheuttaneet kirkolle monen tuhannen jäsenen äkkikadon, saa pohtimaan ovatko kirkko-asiat hallituksessa sen henkilön vastuulla, joka niitä parhaiten pystyy hoitamaan vai olisiko ne syytä siirtää jatkossa sellaiselle henkilölle, joka pystyy ne hoitamaan tehtävien hallinnollisen luoteen edellyttämällä puolueettomuudella.
Hyvä kysymys. Laukaan onnettomuustilanteen yhteydessä myös selvisi, että lomailevalla ministerillä ei ollut sijaista. Heti aluksi Räsänen kyllä kiirehti todistamaan, että se on aivan laillista. Miksi maan sisäinen turvallisuus oli jätetty tähän tilaan? Ei sekään ole hyvää asioidenhoitoa.
Ei sillä ole merkitystä, onko ministerin sijaisen puuttuminen laillista vai ei. Sisäasiainministeriön mukaan lakia voi nimittäin rikkoa, jos kuvittelee mielessään yliluonnollisen olennon, joka pitää lakia huonona.
Tässä on sellainen maku, että kirkon ”uskovien” pitäisi piilotella itseään etteivät uskonasioiden suhteen useimmiten täysin välinpitämättömät ihmiset saa päähänsä erota kirkosta. Saisivat tietysti ilomielin mennäkin, mutta kun vievät fyrkat mukanaan. Silti:
jäsenkadon merkitystä ei tule liioitella. Ihmiset jotka näin heppoisin ja sattumanvaraisin perustein ovat valmiina kirkon jättämään, saavat mennä. Ovet aukeavat molempiin suuntiin.
Kirkosta eroaminen tulee jatkumaan tappavan tasaisena, välillä aina muutama piikki. Sellainen on ajan riento. Siinä suhteessa on ihan sama kuka kirkollisasioita hoitaa.
Räsänen puhui samaa asiaa, jota on eri yhteyksissä toistanut vuosikausia. Koko ”kohu” on tietoisesti rakennettu.
Päivin puhe oli paitsi rehellinen, myös rohkea. Hatunnosto ministerille!
Jusu, muista, että esimerkiksi minä ja monet muut tämän sivuston lukijat ja kirjoittajat olemme kristittyjä. Uskon esimerkiksi Pyhään kolminaisuuteen ja pyydän usein Neitsyt Marialta esirukouksia. Voit tietysti pitää minua idioottina, mutta on kohteliasta olla sanomatta sitä ääneen.
Kari-Matti laaksonen: ”Ihmiset jotka näin heppoisin ja sattumanvaraisin perustein ovat valmiina kirkon jättämään, saavat mennä.”
Minä kuulun niihin joita kirkko ei sanojesi mukaan tarvitse. Enkä oikeastaan minäkään kirkkoa. Kuitenkin olen sitä vastaan että suuri osa kansamme henkisestä perinnöstä jätetään taleban-kristittyjen hoidettavaksi. Kun sisäministeri yllyttää omiaan laittomuuksiin, hänen tulisi kantaa polittinen vastuu. Ratkaisunkin hän tietää: ”Abortinkin suorittamisen ja siten pienen kehittyvän ihmisen elämän lopettamisen voi väistää eroamalla virastaan,”
Nyt on näytön paikka, onko hänellä kanttia noudattaa omaa ohjettaan.
Lienee paikallaan todeta, etteinykyinen kultuuriministeri ole kirkon jäsen eikä siten voi toimia kirkollisista asioista vastaavana mini9sterinä. Aiempi opetusministeri toki oli ja on kirkon jäsen.
Jukka Kivimäki: Opetusministeri tietääkseni oli hallitusneuvottelujen aikana. Räsänen käytti vaa’ankieliasemaa halli ja kahmi valtaa. Miten hän valtaansa käyttääkään!
Matti Pulkkinen, en minä sanonut sinua idiootiksi.
Yritin löytää pykälän, jonka nojalla kirkollisasioista vastaavan pitää olla Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsen. En löytänyt. Onko sellaista?
Sen sijaan löysin oudon yksityiskohdan perustuslaista. Siellä on erillinen pykälä kirkkolaista, mutta se koskee vain evankelis-luterilaista kirkkoa. Ortodoksista kirkkoa ei mainita, vaikka silläkin on oma kirkkolakinsa.
Minun käsitykseni mukaan kirkollisista asioista vastaavan ministerin ei tarvitse kuulua kirkkoon. Kyse on hallinnollisesta tehtävästä, ei uskonnonopettajan tai saarnamiehen roolista, minkä nykyinen kirkkoministeri taitaa välillä unohtaa… :p