Vantaalaiset kirkon luottamushenkilöt Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen pitävät Kirkkohallituksen tiistaina julkisuuteen toimittamaa lähetystyöasiakirjaa tyrmistyttävänä osoituksena vastuuttomista ja jopa työsyrjintää suosivista asenteista kirkon keskushallinnossa.
Kirkon lähetystyön keskus toimitti tiistaina Kirkon tiedotuskeskuksen kautta julki yhteenvedon, jonka se oli tehnyt kirkon virallisten lähetysjärjestöjen kanssa käymistään ns. ohjauskeskusteluista. Kyseisissä keskusteluissa oli tänä syksynä käsitelty muun muassa järjestöjen suhtautumista naispappeuteen ja samasukupuolisissa parisuhteissa elävien työnhakijoiden syrjintään.
”Yhteenveto alitti kaikki odotukset. Teksti sisältää juridisia ja eettisiä virhepäätelmiä. Sekavilla perusteilla se oikeuttaa lähetysjärjestöjen harjoittaman naisten ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän, vaikka syrjintä on kirkossa ehdottomasti kiellettyä ja Suomen lain mukaan rikos”, Korhonen sanoo.
”On valitettavaa, että Kirkkohallitus tällä tekstillä asettuu syrjintää harjoittavien lähetysjärjestöjen suojelijaksi. Se ei tunnu vähääkään välittävän siitä, millaisia kärsimyksiä syrjivien näkemysten levittäminen ja vahvistaminen maailmalla aiheuttaa. Pidämme Kirkkohallituksen toimintaa vastuuttomana”, Korhonen sanoo.
Roman-Lagerspetzin mukaan Suomen ev.lut. kirkko oikeuttaa naispappien ja homojen syrjinnän lähetysjärjestöissään vetoamalla lähetyskohdemaiden tilanteeseen. Monessa järjestöjen toimintamaassa ei hyväksytä naispappeutta ja saatetaan syrjiä tai kriminalisoida samaa sukupuolta olevien parisuhteet. Näissä perusteluissa sivuutetaan kuitenkin se tosiasia, että tietyt lähetysjärjestöt tuomitsevat homosuhteet synniksi jo lähtökohtaisesti, aivan riippumatta lähetyskohdemaiden näkemyksistä. Ensisijainen syy siihen, miksi homosuhteissa elävien on mahdotonta olla mukana näiden järjestöjen toiminnassa (myös Suomessa) ja miksi ne eivät rekrytoi homosuhteissa eläviä, on näiden järjestöjen oma homovastaisuus, ei lähetyskohdemaiden homovastaisuus. Sama koskee naispappeutta. Toki on realiteetti, että joihinkin maihin ei voi lähettää homopariskuntaa töihin parin oman turvallisuuden vuoksi. Tämä on eri asia kuin se, että homovastainen järjestö jo lähtökohtaisesti syrjii homoja työhönotossaan Suomessa.
Kirkon virallisten lähetysjärjestöjen tulisi allekirjoittamansa sopimuksen mukaan noudattaa ’omassa toiminnassaan’ kirkon päätöksiä ja lähetysstrategiaa. Tämän seikan Kirkkohallitus sivuuttaa nyt täysin. Kirkon virallisten päätösten mukaan naiset ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevat ovat kelpoisia niin papeiksi kuin muihinkin kirkon ja sen järjestöjen töihin. Asian totesi viimeksi arkkipiista Kari Mäkinen marraskuun kirkolliskokouksessa. Kirkkohallituksen nyt laatiman yhteenvedon mukaan kirkon virallista, lainmukaista syrjimättömyyslinjaa ei kuitenkaan tarvitse järjestöissä noudattaa muun muassa siksi, että lähetysstrategiassa ei erikseen mainita samasukupuolisia parisuhteita. Lähetysstrategiassa kuitenkin mainitaan se, että lähetystyön tavoitteena on auttaa sorrettuja ja syrjäytettyjä, edistää sukupuolten tasa-arvoa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Homovastaisten ja naispappeusvastaisten järjestöjen tukeminen on vastoin näitä tavoitteita.
”Kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen yhdenvertaisuutta koskevilla päätöksillä ei Kirkkohallituksen tulkinnan mukaan ole mitään väliä lähetystyössä. Tilanne on erikoinen, sillä Kirkkohallitus on kirkolliskokouksen alainen kirkon keskushallintovirasto”, Roman-Lagerspetz ja Korhonen sanovat.
Kirkkohallituksen yhteenvedosta vastaavat Lähetystyön keskuksen johtaja Risto Jukko ja kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen.
Kirkon seitsemästä virallisesta lähetysjärjestöstä neljä (Kansanlähetys, SLEY, SLEF, Kylväjä) ei hyväksy naispappeutta. Viisi (edellä mainitut sekä Sanansaattajat) suhtautuu kielteisesti homoseksuaalien parisuhteisiin. Ne eivät rekrytoi homosuhteessa eläviä työhön ja opettavat, että homous on syntiä. Kirkko rahoittaa näitä syrjiviä lähetysjärjestöjä kirkollisverovaroin noin seitsemällä miljoonalla eurolla vuodessa. Lisäksi tulevat kolehtituotot.
Luottamushenkilöt kiinnittävät huomiota Kirkkohallituksen virheelliseen käsitykseen, että lähetysjärjestöt ovat ”uskonnollisia yhdyskuntia”, joiden ei tarvitsisi noudattaa Suomen rikos- ja yhdenvertaisuuslain yhdenvertaisuussäännöksiä. Kirkkohallitus ei tunnu tietävän ”uskonnollinen yhdyskunta” -käsitteen juridista merkitystä. Suomen viranomaisten rekisterissä on nyt 50-60 uskonnollista yhdyskuntaa, joukossa Suomen ev.lut. kirkko ja katolinen sekä ortodoksinen kirkko. Uskonnonvapauslain perusteella viralliset uskonnolliset yhdyskunnat voivat saada laista uskonopillisista syistä eräitä poikkeuksia. Esimerkiksi katolinen kirkko Suomessa voi näin ollen lakia rikkomatta rekrytoida papeiksi vain miehiä. Suomen ev.lut. kirkko on kuitenkin itse päättänyt olla tällaisia poikkeuksia säätämättä, eli kaikessa evl.lut. kirkon toiminnassa noudatetaan Suomen lakia normaaliin tapaan. Kirkon viralliset lähetysjärjestöt ovat tavallisia aatteellisia yhdistyksiä, joilla ei ole mitään erioikeutta tehdä rikoksia tai harjoittaa yhdenvertaisuuslain vastaista työsyrjintää.
Kirkkohallituksen yhteenveto sisältää totuudenvastaista tietoa. Yhteenvedon mukaan ”minkään järjestön työntekijälle ei ole annettu kieltoa siitä, että hän ei voisi toimia naispapin kanssa”. Esimerkiksi Kansanlähetyksen virallisissa ohjeissa suositus olla tekemättä yhteistyötä naispapin kanssa on äärimmäisen voimakas.
Yhteenvedon loppulause on surkuhupaisa ja kertoo Kirkkohallituksen asenteesta paljon: ”Järjestöt puolustavat työalueilla mahdollisuuksien mukaan kaikkien ihmisoikeuksia.”
Roman-Lagerspetzin ja Korhosen mukaan kyse ei ole niinkään siitä, kuinka paljon ja millaisten sanakäänteiden perusteella järjestöt saavat Kirkkohallituksen suojeluksessa syrjiä pappinaisia ja homoja, vaan siitä, että järjestöt edustavat maailmalla Suomen ev.lut. kirkkoa. Syrjivistä asenteista ja niiden vahvistamisesta aiheutuu suurta kärsimystä maissa, joissa naisten ja vähemmistöjen asema jo vanhastaan on heikko.
”Kirkkomme jäsenten enemmistö ei halua, että minkäänlaista syrjintää viedään heidän rahoillaan ja heidän nimissään maailmalle, tai että sitä harjoitetaan edes kotimaan rekrytoinnissa, niin kuin nämä järjestöt tekevät. Olemme järkyttyneitä siitä, että Kirkkohallitukselle näiden järjestöjen toiminnan suojelu ja talouden turvaaminen on tärkeämpää kuin todellinen lähetystyö: ilosanoman vieminen ihmisille Kristuksen opettamalla tavalla, ilman minkäänlaista syrjintää.”
– Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen –
Teksti on alun perin jutun muotoon kirjoitettu Kotimaa24:lle lähetetty tiedote
Korhonen ja Roman-Lagerspetz taistelevat tuulimyllyjä vastaan. Taistelu on turhaa niin kauan kuin kirkko ei vihi homoseksuaaleja! Tästä on kysymys. Sitä voi tietysti edesauttaa ja huutaa toistuvasti, että haluamme homoseksuaaliset häät kirkkoon.
Koittakaa nyt saada tämä homoseksuaalisuus virallisesti kirkon manuaaleihin. Kun kirkko tunnustaa homoseksuaalisen liiton ja vihkii heidät sitten asia on kunnossa.
Te, valitettavasti teette lähetysjärjestöistä syyllisiä kun todellinen syy on kirkon omissa ratkaisuissa. Tuulimyllyjä vastaa taistelu on tietysti mukavaa oman agendan palon pohjalta. Menestystä.
Minun mielestäni tässä on kyse siitä, kunnioittavatko nämä lähetysjärjestöt kahta kirkon tekemää päätöstä:
(1) naisten pappeuden hyväksyminen, ja
(2) rekisteröidyssä parisuhteessa elävien syrjimisen kielto rekrytoinnissa.
En ole Paajasen kanssa samaa mieltä siitä, että tällä asialla olisi jotain yhtymäkohtaa samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Pidän ihan realistisena sitä, että kirkko vihkii homopareja avioliittoon vielä minun elinaikanani, mutta asia ei ole minulle erityisen tärkeä.
Optimismini kumpuaa siitä, että luontainen poistuma harventaa tuulimyllyjä ja homontorjuntajoukkojen kyky rekrytoida nuorista uusia jäseniä on aika marginaalista. Jo useiden vuosien ajan yli 90% nuorista on kannattanut tasa-arvoista avioliittoa.
Sami mainitsi tasa-arvoisen avioliiton (sillä nimellä sitä taidetaan nyt kutsua?) solmimisen mahdollisuuden ja sen mahdollisen toteutumisen.
Amerikassa on kahden henkilön toimesta julkaistu menetelmät, jotka edesauttavat siihen, että ko. avioliittolaki menisi läpi.
En tiedä toteutetaanko tätä listaa Suomessa. Jotain tuttua siinä kuitenkin taitaa olla?
1.puhu asiastasi niin usein ja lujaa kuin mahdollista.
2.tue vastustamasi ryhmän toisinajattelijoita.
3.murenna vastustajasi arvovalta.
4.vetoa tieteeseen ja julkiseen mielipiteeseen vaikka ilman perusteita.
5.älä haasta, vaan ota uhrin asema.
6.vetoa syrjintään järjestelmällisesti.
7.anna itsestäsi vain hyvä kuva ja piilota ongelmasi.
8.leimaa vastustajasi ilman asiallista perustetta.
9.liitä maailmanhistorian kauheudet vastustajiesi imagoon.
10.kaikki jotka arvostelevat sinua on saatettava huonoon valoon.
11.keksi syrjiviä ja pilkkaavia termejä vastustajasta, niin ettei tarvitse ottaa vakavasti.
12.soluttaudu yhteiskunnan perinteisiin instituutioihin ja
kanna kortesi kekoon suoltamalla omalle asialle myönteisiä ajatuksia
Minäkin tunnistin Salmen listasta useammankin tällä sivustolla kohtaamani strategian.
Tuota Salmen listaa soveltamalla:
1. muista aina mainita, että homoliitot ovat luonnottomia ja täysin eri asia kuin miehen ja naisen luonnollinen Jumalan asettama liitto.
2. Kaiva kaikki tarina eheytyneistä homoista ja linkitä heidän kertomuksensa jokaiseen keskusteluun.
3. Kutsu homoja marginaaliseksi ryhmäksi, joidenka parisuhteilla ei ole merkitystä yhteiskunnalle toisin kuin heteroiden suhteilla.
4. Vetoa aina siihen, että tiede ei pysty selittämään mistä homous johtuu. Täysin ilman perusteluja tästä seuraa se, että homous ei ole ominaisuus vaan ihmisen oma valinta.
5. Muista aina kertoa kuinka sorrettuja klassiseen kristinuskoon sitoutuneet ihmiset ovat maallistuneessa harhaoppisessa kirkossa.
6. Vetoa systemaattisesti siihen, ettei homoliitto ole ihmisoikeus.
7. Muista aina mainita, että lasten on parempi elää heterovanhempien luona vaikka tämän väitteen todenperäisyyttä ei mikään tutkimus osoitakaan.
8. Leimaa homot rikkinäisiksi ja tunne-elämältään häiriintyneiksi.
9. Muista aina mainita kuinka homot ovat uhka heteroliitoille ja ihmiskunnan tulevaisuudelle.
10. Kaikki jotka väittävät vastaan ovat liberaaleja, joiden mielipide muuttuu hetkestä toiseen toisin kuin kristinusko, joka pysyy vakaana vuosituhannesta toiseen.
11. Muistuta jälleen, että homot ovat epänormaaleja ja toimivat Jumalan tahtoa vastaan, jos toteuttavat itseään.
12. Rakenna sellainen asetelma, jossa yhteiskunnan instituutiot kuuluvat heteroille ja että homot ovat tunkeutumassa näihin instituutioihin. Muista aina mainita, että Jumala on luonut maailman ja homot rikkovat Jumalan luomistahtoa vastaan.
Olen Olli Lehdon kanssa samaa mieltä, että listan argumentteja vilisee tälläkin foorumilla tiheään.
Tasa-arvoinen avioliitto on siitä miellyttävä asia puolustaa, että järkiargumentit puhuvat sen puolesta. Ei tarvitse vedota taruolentojen tahdonilmaisuihin eikä leimata eri mieltä olevia millään propaganda-agendoilla.
No keisarihan sai nopeasti uudet vaatteet.;)
Voihan tuota listaa käyttää noinkin kuin Jusu mustamaalaamaan vastapuolta, jos haluaa. Alunperin sen ovat laatineet
By Marshall Kirk and Erastes Pill.
THE OVERHAULING OF STRAIGHT AMERICA-artikkeli on homoliikkeen avoin ohjelma toimeenpanna ideologiansa heterovaltaisessa yhteiskunnassa.
Tämä ohjelma oli taannoin esillä enemmänkin myös täällä. Joku kirjoitti siitä blogin jne.
Juu Salme tiedän. Tuolla artikkelilla retostelemalla on leimattu homoliittojen puolustajia useammankin kerran. Suhtaudun siihen nykyisin jo vähän huvittuneesti kun joku jälleen kaivaa sen takataskustaan.
Niin juttuhan on vain sillä tavoin, ettei kirkon manuaalitkaan auta änkyröiden suhteen, jotka mustamaalaavat ja propagoivat jatkuvasti suureen ääneen. Esimerkkinä naisten pappeuden hyväksyminen jo vuonna 1986.
Nämä ritarit eivät vieläkään näe, ettei Dulcinea ole.
Mutta tasa-arvoinen avioliitto tulee.
Ruotsissahan naispappeus tuli jo melkein kolme vuosikymmentä aikaisemmin ja onko siellä tilanne sen parempi kuin Suomessa.
Voisin vielä lisätä tähän, että Marshall Kirk kirjoitti tuon artikkelinsa myöhemmin kirjan muotoon otsikolla ”kuinka Amerikka selättää homoja kohtaan koetun pelon ja vihan 90-luvulla”. Kirja löytyy mm. verkkokirjakauppa Amazonista.
http://www.amazon.com/After-Ball-America-Conquer-Hatred/dp/0452264987
Joku saattaa kokea kirjan propagandana, osa jopa jotenkin paheksuttavana propagandana. Homoyhteisölle se on myös selviytymistarina. Puhumme kuitenkin ihmisistä, joita on Suomessakin suljettu vankilaan 1970-luvulle asti.
Ja propagandasta puheenolleen kristillisen yhteisöt ympäri maailmaa käyttävät miljardeja euroja käännyttääksen ihmisiä kristityiksi. Tuolla kirjalla ei sentään tehdä kenestäkään homoa, mutta ehkä se on auttanut ihmisiä hyväksymään lähimmäisensä sellaisena kuin he ovat.
Minä alan olla täysin Ruotsin mallin kannalla. Vaikka siellä asuu paljon maahanmuuttajataustaisia/muita uskontokuntia edustavia, niin silti liki 70% kuuluu Ruotsin kirkkoon. Kirkollismaksu on pienempi kuin Suomessa. Valtioon ei sitoumuksia. Vihkivät homoseksuaalejakin. H-liikkeet ovat omillaan. Houkuttaa.
Hiljattain oli tälläkin sivustolla uutinen, että Eva Hamberg, eräs Ruotsin johtavista teologeista, erosi Ruotsin kirkosta protestiksi kirkon maallistumisesta ja politisoitumisesta. Yksi ratkaiseva eron syy oli myös se miten huonosti Ruotsin kirkko kohtelee naispappeuden vastustajia (, joita on vielä runsaasti vaikka naispappeus toteutui Ruotsissa melkein kolme vuosikymmentä aiemmin kuin Suomessa).
Edelliseen kommenttiini liittyvät linkit:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/ruotsin-yksi-johtavista-teologeista-erosi-kirkosta/
http://www.kyrkanstidning.se/inrikes/prast-i-laronamnden-lamnar-svenska-kyrkan-i-protest
Olli, toivon, että Suomessa naisten pappeuden vastustajat ottavat mallia Ruotsista. Onhan jo pitkälle menneitä irtiottoja mm. LHPK, mutta ei ole heissä miestä toimimaan. Eikä piispoista tekemään päätöksiä asian suhteen. Kun kaikki olisivat selkeästi omillaan, niin yhteistyötä olisi helpompaa tehdä. Samoin ymmärrystä ja kunnioitusta voisi löytyä heille. Toivottavasti joskus vielä heiltäkin.
Suosittelen minäkin tutustumaan siihen Salmen mainitsemaan artikkeliin ”THE OVERHAULING OF STRAIGHT AMERICA” :
http://library.gayhomeland.org/0018/EN/EN_Overhauling_Straight.htm
Se auttaa varmistamaan immuniteetin sille jatkuvalle propagandapommitukselle, jolle tälläkin foorumilla olemme.alttiina.
Jokainen voi esittää toiveitaan siitä vihkiikö kirkkomme homoseksuaaleja vaiko ei. Ei se mikään taistelu ole;turhan sotaisa termi. Minä kyllä näen, että se tulee toteutumaan viimeistään 10-15 vuoden aikana. Soisin niin tapahtuvan vaikka heti niille, jotka sitä kirkon vihkimistä kaipaavat.
Itse olen kyllä sen yleisen mallin kannalla, että kaikkien virallinen vihkiminen on siviilivihkiminen ja sen jälkeen kukin voi järjestää omanlaisensa juhlan/seremonian mielensä mukaan; ketkä kirkossa ja ketkä missäkin. Ja kirkkohan saa tietenkin itse päättää vihkiikö homoseksuaaleja vai ei. Paineita voi tulla ja hyvksyvät mielipiteet yleistyvät aivan luonnollista tietä uusien sukupolvien myötä. Oikeesti ovat jo nyt hyväksyviä.
PS. Tämä vihkiminen ei nyt ollut blogin kirjoittajien agendalla, että sinänsä nyt mentiin muille poluille. Kirjoittajien blogin argumentit, näkemykset ja kannanotot ym. allekirjoitan täysin. Ja olen kiitollinen ja iloinen siitä, että he toimivat näin oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja evankeliumin sanoman mukaisesti. Kaikkia kunnia heille tinkimättömästä asioiden edistämisestä!
Silloin kun toimitaan evankelimin sanoman mukaisesti, näkyy kaksi asiaa, nöyryys ja rakkaus.
Silloin kaiki kunnia annetaan Kristukselle eikä ihmisille.
Toki kunnia annetaan loppu- ja alkupeleissäkin Kristukselle, mutta oletan että Kristuksen rakkaus ja sanoma motivoi heitä toimimaan ja siksi haluan rohkaista heitä jatkamaan työtään kutsumuksensa mukaisesti, vaikka he saavat todella paljon myös todella ansiotonta ryöpytystä osakseen. Sellaisen alle voi tuupertua.
Minusta meidän kristittyjen tulee rohkaista toisiamme. Ainakin minun sydämelläni se rohkaisu on.
Tämän blogin kirjoitustyyli ja sanavalinnat murentavat kirkkohallituksen arvovaltaa. Ne soittavat ylimielistä asennetta kirkkohallituksen tietämystä ja osaamista kohtaan.
Esim.”Vantaalaiset kirkon luottamushenkilöt Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen pitävät Kirkkohallituksen tiistaina julkisuuteen toimittamaa lähetystyöasiakirjaa tyrmistyttävänä osoituksena vastuuttomista ja jopa työsyrjintää suosivista asenteista kirkon keskushallinnossa.”
”Yhteenveto alitti kaikki odotukset. Teksti sisältää juridisia ja eettisiä virhepäätelmiä. Sekavilla perusteilla se oikeuttaa lähetysjärjestöjen harjoittaman naisten ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän,”
”Kirkkohallitus ei tunnu tietävän ”uskonnollinen yhdyskunta” -käsitteen juridista merkitystä.”
”Kirkkohallituksen yhteenveto sisältää totuudenvastaista tietoa”
”Yhteenvedon loppulause on surkuhupaisa ja kertoo Kirkkohallituksen asenteesta paljon: ”Järjestöt puolustavat työalueilla mahdollisuuksien mukaan kaikkien ihmisoikeuksia.”
”Olemme järkyttyneitä siitä, että Kirkkohallitukselle näiden järjestöjen toiminnan suojelu ja talouden turvaaminen on tärkeämpää kuin todellinen lähetystyö: ilosanoman vieminen ihmisille Kristuksen opettamalla tavalla, ilman minkäänlaista syrjintää.”
Kirkkohallituksella on juuri se arvovalta, jonka se ansaitsee, mutta nyt alkaa kyllä Salmen grammari jankkaamaan samaa raitaa…
Jusu, päinvastoin, palautin keskustelun koskemaan blogia ja sen sisältöä.
Minun mielestäni kirkkohallitus ansaitsee täyden arvovallan ja arvostuksen. Jollei joku taho kirkossa sitä hyväksy siksi, että heidän omat pyrkimyksenä eivät toteudu, niin se ei oikeuta murentamaan kirkkohallituksen asemaa ja arvovaltaa.
Minusta tuossa kommentissasi ei ollut mitään, mitä et olisi toistanut tämän blogin sekä aihetta koskevan uutisen yhteydessä jo lukuisia kertoja. Rohkenen uskoa, että mielipiteesi on tullut jo kaikille selväksi.
Minun mielestäni kirkkohallitus on vain yksi kirkon toimielin, jonka päätöksistä saa olla samaa mieltä tai eri mieltä. Kirkossa on lukuisia tahoja, jotka jokainen vetävät omiin suuntiinsa. Se, että jaksat päivätolkulla jankuttaa yhdestä irtiotosta, tuntuu vähän tekopyhältä.
Jusu, sitä vartenhan nämä jutut täällä ovat, että niihin otetaan kantaa kommentoimalla. Onko se tekopyhää vai ei, sen voi jokainen päättää omassa mielessään. Minusta se ei ole tekopyhää, vaan kommentointi on kannan ottoa blogin tai uutisen käsittelemään aiheeseen.
Sanot: ”Rohkenen uskoa, että mielipiteesi on tullut jo kaikille selväksi.”
Jos näin on, niin hyvä. Silloinhan esille/kuulluksi on tullut myös toinen ääni (kuin blogin sisältämä) tässä moniääniseksi kuvailluksi kirkossa.
Jos kirkko on moniääninen, niin silloin on oikein tuoda myös esille erilaisia ääniä ja näkemyksiä. Kaikille tilaa on tässäkin mielessä. Tai ainakin erilaisten äänien esittäminen pitäisi sallia, myös minun ääneni yhtä lailla kuin sinun äänesikin.
Eiköhän kirkkohallituksen arvovalta tai -vallattomuus perustu vain ja ainoastaan sen toimintaan. Yritys nostaa se asemansa perusteella kaiken arvostelun yläpuolelle, paaviksi paavin paikalle, on käsittämätön. Sonjan lainaamissa kohdissa ei ole mitään normaalista kirkollisesta keskustelusta poikkeavaa. Väitteiden esittäjien tehtävä on perustella näkemyksensä, kirkkohallituksen tehtävä on vastata esitettyyn kritiikkiin. Ei tämä sen kummempaa ole, turha kirkkohallitusta on glorifioida.
Sonja, ehkä palautit keskustelun blogin aiheeseen, mutta voisitko sanoa edes jotain uutta, saman levyn loputon pyörittäminen turhentaa aiemmin käydyn keskustelun.
Panu, tarkoititko oikeasti minua vai Salmea?
”Sonjan lainaamissa kohdissa ei ole mitään normaalista kirkollisesta keskustelusta poikkeavaa. Väitteiden esittäjien tehtävä on perustella näkemyksensä, kirkkohallituksen tehtävä on vastata esitettyyn kritiikkiin. Ei tämä sen kummempaa ole, turha kirkkohallitusta on glorifioida.
Sonja, ehkä palautit keskustelun blogin aiheeseen, mutta voisitko sanoa edes jotain uutta, saman levyn loputon pyörittäminen turhentaa aiemmin käydyn keskustelun.”
Vai oonko jo ihan pihalla?
Tarkoitin todellakin Salmea, anteeksi sekaannukseni; alkaahan ne sentään samalla kirjaimella 😉
Ok, Panu.
Joo, ja pitää toimia niiden hyväksi, joiden luokse mennään sitä työtä tekemään. Juuri siihenhän Johanna Korhonen ja Sari Roman-Lagerpetz tähtäävät.
Ensinnäkin kirkon luottamushenkilöt on siunattu tehtävään:
”Kaikkivaltias, uskollinen Jumala. Sanallasi ja Hengelläsi sinä kokoat kirkkosi. Tee siitä uskon, toivon ja rakkauden yhteisö. Siunaa seurakuntamme luottamushenkilöitä. Johdata heitä Pyhällä Hengelläsi heidän kantaessaan vastuuta seurakunnassamme. Anna heille viisautta hoitaa oikein seurakuntamme yhteisiä asioita. Johdata meitä kaikkia kysymään sinun tahtoasi ratkaisuissamme ja anna toimiemme koitua kirkkosi parhaaksi ja nimesi kunniaksi.”
http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/toim-kirja/srktsiun.pdf
Tässä vielä luottamushenkilöiden tehtäviä:
Mitä luottamushenkilö tekee?
• edustaa seurakuntalaisia
• päättää ja vaikuttaa
• vaalii avoimuutta
• ideoi ja kehittää
• tuo osaamisensa seurakunnan päätöksentekoon
• on seurakunnan työntekijöiden yhteistyökumppani
Mihin luottamushenkilö voi vaikuttaa?
• seurakuntatyön kehittämiseen ja painopisteiden valintaan
• kirkollisverojen käyttöön
• kirkon ja muiden seurakunnan toimitilojen rakentamiseen ja korjaamiseen
• seurakunnan virkojen ja tehtävien sisältöihin ja henkilövalintoihin
• seurakunnan muiden luottamushenkilöiden kuten kirkkoneuvoston ja johtokuntien jäsenten valintaan
• seurakunnan yhteistyöhön muiden seurakuntien, kunnan ja järjestöjen kanssa
• seurakunnan sisäiseen ja julkiseen viestintään
• seurakunnan tai seurakuntayhtymän toiminnan ja talouden suunnitteluun
• hiippakuntavaltuutettujen, kirkolliskokousedustajien ja piispan valintaan
http://www.oulunseurakunnat.fi/oulun_seurakuntayhtyma/hallinto_ja_talous/paatoksenteko/prime104/prime102.aspx
Näitä lukiessa voi todeta Johanna Korhosen ja Sari Roman-Lagerpetzin toimineen erinomaisesti vastuuntuntoisesti tehtävissään.
Kyllä kyseiset luottamushenkilöt ja heidän viiteryhmänsä ovat toimineet ahkerasti ja vastuullisesti juuri oman agendansa ajamisessa. Sitä ei kukaan voi kieltää. Mutta ovatko he toimineet kirkon yhteiseksi hyväksi kokonaisuutta ajatellen niin että kirkon kaikkien jäsenten ääni tulisi huomioiduksi ja että kirkon viralliset lähetysjärjetöt saisivat suorittaa tehtäväänsä ilman, että niiden päälle langetetaan varjoja, jotka vaikeuttavat lähetysjärjestöjen työtä sekä evankeliumin jakamisessa että hädänalaisten ihmisten auttamisessa.
Mielestäni kirkkohallitus on toiminut viisaasti kun se on ottanut huomioon kirkon yhteisen parhaan eikä vain muutaman seurakunnan linjaa hankaloittaa kirkon lähetysjärjestöjen kautta suorittamaa lähetystyötä.
Kyllähän nämä allekirjoittajat ja heidän viiteryhmänsä osoittavat täydellistä piittamattomuutta mistään siitä miksi kirkko on kirkko. Mutta mitäs sen, kun kuvittelee demokratian kristillisyyden työkaluksi niin tässä sitä ollaan.
Onko se luottamushenkilöiden vastuullista toimintaa, että nostetaan omana agendana esiin koko ajan asiaa, joka repii muutenkin rikki kirkkoamme kaikein eniten? Minulle se ei kuvaudu vastuullisena. Tulee vaikutelma, että tämä kaksikko ei saa rauhaa, ennenkuin kirkko on tehnyt lopulliset valintansa heidän toivomaansa suuntaan.
Olen pohtinut samaa. Näin ärhäkkä asioiden ajaminen saattaa viedä kirjoittajat sellaiseen nurkkaan, josta on paha tulla pois. Kirkon päätöksenteossa on pakko luovia, koska kirkkomme on moniääninen.
Jos ryhdytään aatteelliseksi yhdistykseksi, sitten voidaan tehdä mitä vain. Siinä leikissä menee paljon muutakin harakoille kuin tulopohja.
Eihän se demokratia kelpaa silloin kun päätös ei miellytä. Kirkon (yksi) tehtävä on puolustaa heikkoja ja syrjittyjä. Muistaakseni jopa Jeesus antoi tähän jonkinlaista esimerkkiä. Jos tämä on jonkun ”oma agenda” niin ei kai se väärin liene. Jos joillakin ei aikoinaan olisi ollut vastaavaa agendaa, niin orjuus, sääty-yhteiskunta ja naisten alamaisuus olisivat edelleen seuranamme.
Toki seksuaalivähemmistöjen ja naisten oikeuksien ajaminen häiritsevät hurskaita kristittyjä, jotka tahtovat vain keskittyä tuonpuoleisiin asioihin, eihän näillä maallisilla niin merkitystä. Mutta se Jeesuksen esimerkki; menikin mokoman antamaan!
Olen edelleen sitä mieltä, että kirkkohallitus on toiminut viisaasti kun se on ottanut huomioon kirkon yhteisen parhaan eikä vain muutaman seurakunnan linjaa, hyväksyessään kaikki seitsemän lähetysjärjestöä kirkon virallisiksi lähetysjärjestöiksi. Näin evankeliumi ja apu menee laajemmalle alueelle kuin jos lähetystyötä olisi tekemässä vain esim. kaksi järjestöä. Monilla järjestöillä on vuosikymmenien mittaiset työsarat maissa, joissa tarvitaan sekä evankeliumia että sorrettujen, heikkojen ja hädänalaisten ihmisten auttamista. Monet näistä ihmisistä ovat juuri naisia, lapsia, hiv-sairaita, muita sairauksia kantavia, kouluttamattomia lukutaidottomia, heille opetetaan ihan perusterveydenhoitoa, hygieniaa, jne.
Näin tulee toimia kansankirkossa, johon kuuluu jäseniä kansan kaikista riveistä. Kirkkossa ei ole harvain valtaa, jossa hyväksytään vain yhdenlaiset näkemykset.
Jokaisella seurakunnalla on edelleen se paljon mainostettu oikeus päättää käytössään olevista rahoista. Jokainen seurakunta on myös vastuussa osalleen uskotuista rahoista sekä ihmisille että Jumalalle. Niin kuin me kaikki myös omista varoistamme, miten niitä käytämme.
Eli kun kaikenlaista hyvää tehdään, niin ei seksuaalivähemmistöjen oikeuksilla niin väliä. Vain tuonpuoleisella on merkitystä. ”Kirkon yhteinen hyvä” oikeuttaa syrjinnän.
Kaikki lähetysjärjestöt auttavat myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, kentällä ei tehdä eroa autettavien rodun, sukupuolen tms. asian suhteen.
Esim. HIV-positiivisissa on sekä heteroja että ei-heteroja ja kaikki saavat apua sitä halutessaan.
On turha yrittää kääntää asioita ylösalaisin. Syrjintää ei ole harjoitettu.
Laitanpa tähän lainauksen toiseen ketjuun kirjoittamastani, aihe on käytännössä sama.
”Mainittujen lähetysjärjestöjen lukuisat ja toistuvat kannanotot kertovat kielteisestä suhtautumisesta niin naispappeuteen kuin seksuaalivähemmistöihinkin. Kun vaaditte uskomaan järjestöjen allekirjoittamaa sitoumusta, niin mikä mahtaa olla peruste sille, ettei em. kannanottoihin pitäisi luottaa?
Johanna Korhonen tai kukaan muukaan ei ole powerpointeillaan väittänyt lähetysjärjestöjen tukevan vaikkapa joukkoraiskauksia. Tämä on Salmen ikioma tulkinta. Vähäisen ymmärrykseni pohjalta näen pointin olevan siinä, että homoseksuaalisuuden synnillistävät lähetystyöntekijät eivät toiminnallaan ole maksimaalisesti edesauttamassa vähemmistöön kuuluvien aseman paranemista.
Tietenkään he eivät hyväksy tai aktiivisesti edesauta julmuuksia seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Homoseksuaalisuuden synnillistäminen kuitenkin ylläpitää ja vahvistaa kielteistä suhtautumista.
Ei ole niin kovin kauaa kun Suomessa homoseksuaalisuus oli sairaus ja rikos – ja olisi edelleen jos kaikki kirstityt olisivat seisoneet ja edelleen seisoisivat synnillistämisen takana.”
Panu Saarela: ”Homoseksuaalisuuden synnillistäminen kuitenkin ylläpitää ja vahvistaa kielteistä suhtautumista.”
Näin juuri. Ja kielteinen suhtautuminen ja synnillistäminen ajaa vähemmistöt pois myös hengellisestä osallisuudesta omana itsenään. Tai sitten he saattavat alistua ottamaan tarjotun identiteetin/määrittelyn, mikä johtaa pahoihin ristiriitoihin.
Suhtautumisellaan he myös sulkevat homoseksuaalit elämään ilman rakkautta, mikä aiheuttaa vääjäämättä hirvittävää pahoinvointia ja epätoivoa homoseksuaalissa. Pahimmillaan heidät ajetaan itsemurhaan.
Mutta sehän ei haittaa, pääasia on opettaa, että homoseksuaalisuus on syntiä. Ja jos ei kuka ei hyväksy heidän tätä käsitystä, jota he jumalalliseksi sokeudessaan kutsuvat, niin sitten voidaan pestä kädet.
Parasta on, turvallisinta ja terveintä, että työtä lähtevät tekemään ne, joilla ei ole tuollaisia käsityksiä homoseksuaalisuudesta. Näin pystytään antamaan apua kaikille ja varmistamaan kaikkien osallisuus rakkaudesta.
Salme. Hyvä, kun lähetysjärjestöt eivät syrji ketään. Ei tietenkään myös naispuolisia pappeja. Eli miespuolinen lähetysjärjestön pappi menee alttarille naispuolisen kanssa.
”Toisto on vanha propagandan keino.”
-Sofi Oksanen
Propaganda on väline. Sen tekee hyväksi tai pahaksi propagandan sisältö. Evankeliumin julistaminenkin on propagandaa.