Kirkkohan tekee hyvää

Kiirastorstain tapahtumiin liittyi Pilatuksen kysymys kansalle, ”mitä pahaa Jeesus on tehnyt?” Eihän Hän ollut mitään pahaa tehnyt, päinvastoin hyvää! Mutta kansa huusi: Ristiinnaulitse!

Julkista keskustelua seuratessa tuntuu, että kirkko on samassa asemassa Jeesuksen kanssa Pilatuksen ja kansan edessä. Tämä konkretisoitui tai minä hoksasin sen aamutelevisiota tänään perjantai-aamuna seuratessa. Siinä haastateltiin partioliikkeen edustajia, joilta kysyttiin mm. kirkon ja uskonnon asemaa liikkeessä.

Kysyjän lähtökohtana tuntui olevan, että kirkon mukana olo on lähtökohtaisesti kielteinen asia. Huomasin, että tämähän onkin yhteinen nimittäjä viime aikojen julkisessa uskonto-keskustelussa: Kirkko on negatiivinen vaikuttaja, kirkko tuo ja tekee jotain pahaa.

Miten tähän on tultu?

Eihän kirkko, sen työntekijät tai muut kirkossa vaikuttajat tai uskonto ylipäätään tee pahaa. Toki ihmiset ovat epätäydellisiä ja toimimme ihanteidemme vastaisesti, mutta kirkko kollektiivina haluaa ja yrittää tehdä hyvää.

Opetuksellaan, lähimmäisen rakkaudellaan, kasvatuksellaan, rauhan puolustamisella, kehitysyhteistyöllä, lapsi- ja nuorisotyöllä ja muulla toiminnalla halutaan tehdä maailmasta kaikille ihmisille parempaa paikkaa elää.

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta keskustelun lähtökohta, että kirkon läsnäolo on pahaksi.

Partiolainen vastasi viisaasti jotenkin niin, että kirkon läsnäolo koetaan positiivisena asiana. Se taisi olla käsikirjoituksen vastainen kommentti.

Ajattelen, että ihmisten enemmistö kuitenkin luottaa kirkkoon ja paremman tahtonsa mukaisesti – sisimmässään – tietää kirkon tekevän hyvää.

  1. Pakko heti kommentoida, kun olen Vuokon kanssa samaa mieltä: elämässä on lukuisa määrä täysin järjettömiä asioita, mutta vaikea ihan heti keksiä mitään niin absurdia kuin parannuksenteko peräkylän rauhanyhdistyksellä ”kososlaisuudesta.”

    Toisin kuin elämän pieniä iloja korostavassa pikkuboheemissa Saarnaajan kirjassa, ei meno rauhanyhdistyksillä 1970-luvun lopulla välttämättä ollut aina turhauttavan tasapaksua. Kosolaisuus oli siitä näppä spiritualistinen kameleontti, että se saattoi tilanteesta riippuen merkitä mitä tahansa.

    Osa niin kutsutuista hoitokokouksista, ts. neuvonpidoista oli varmasti aiheellisia. Syntiä tehtiin silloinkin. Synneistä tosin harvemmin parannusta, koska kaikki huomio oli keskittynyt johonkin täysin abstraktiin, toisin sanoen ”vääriin henkiin”, kuten kososlaisuuteen. Vaikea oli varmasti, halukkuudesta huolimatta, tehdä parannusta, kun ei ollut kovin tarkkaa käsitystä mistä. Apparaatti l. ”väärät henget” oli sinänsä nerokas ikiliikkuja, ja mikäli 1930-luvun puhdistukset olisivat vielä olleet edessä, olisi toveri Stalin varmasti ollut kiinnostunut hankkimaan toimiluvan ”kososlaisuuteen.”

    • Tässä vielä Kari-Matille koko teksti kososlaisuudesta:

      ”Päivämies no 31, 1.8.1979

      Pääkirjoitus

      ”Kososlaisuus”- väärä henki

      ”Sillä kaikki, jotka Jumalan Hengeltä vaikutetaan, ne ovat Jumalan lapset” (Room. 8: 14). Jumalan seurakuntaa hallitsee Pyhä Henki. Jumalan huoneen hallitus on Pyhän Hengen hallitus. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus” 1. Tim. 3: 15. Pyhän Hengen kautta näkyy Jumalan seurakunta kalliina ja Jumalan huoneen hallitus oikeana.

      Väärä henki aina, tavalla taikka toisella, nousee Jumalan seurakuntaa vastaan. Kun ajattelemme etsikkoaikaamme, jolloin monet eriseurat ovat kristillisyydestä lähteneet, on koettu, että ei ainoastaan väärä henki ole ollut niissä, jotka eriseuraan ovat menneet, vaan monet ovat eriseuraa vastaan taistelleet väärässä hengessä. Aivan erikoinen väärä henki, joka tunnetaan kososlaisuuden nimellä, on ollut tällainen henki. Kun aikoinaan pikkuesikoisuus erkani ja myöhemmin pappiseriseura, niin kososlaisuus eturivissä taisteli eriseuraa vastaan. Näin moni tuli petetyksi.

      Väärä henki ja väärät työmiehet kulkevat lammasten vaatteissa, mutta samalla he kuitenkin ovat raatelevaiset sudet. Jeesus puhuu vuorisaarnassaan: (Matt. 7:15 — 20) ”Mutta kavahtakaat teitänne vääristä prophetoista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet. Heidän hedelmistänsä te tunnette heidät: hakeeko joku viinimarjoja orjantappuroista, taikka fikunia ohdakkeista? Niin jokainen hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät, mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät. Hyvä puu ei taida häijyjä hedelmiä kasvaa, eikä mädännyt puu hyviä hedelmiä kasvaa. Jokainen puu, joka ei kasva hyvää hedelmää, hakataan pois, ja tuleen heitetään. Sentähden tuntekaat heitä hedelmistänsä.” Kososlaisen väärän hengen ilmentymät ja hedelmät ovat hyvin moninaiset. Eri paikkakunnilla ja eri henkilöillä on monia omia piirteitä. Ei kaikki väärän hengen hedelmät tarvitse väittämättä näkyä yhdessä persoonassa. Yhteisenä piirteenä kuitenkin on todettava, väärä kososlainen henki on tavalla taikka toisella Jumalan Pyhää Henkeä vastaan riitelevä henki.

      Kososlaisen hengen yhtenä piirteenä on Jumalan seurakuntaa korostava henki. Puhutaan Jumalan seurakunnan kalleudesta, mutta samalla vikoillen arvostellaan, milloin yksityisiä kristityttä, puhuja-veljiä tai kristillisyyden toiminnassa mukana olevia luottamushenkilöitä. Monet väärät henget ovat lähteneet Jumalan valtakunnasta eriseuraksi, mutta kososlainen, väärä henki roikkuu kristillisyyden mukana.

      Kososlainen henki on lihavapauden henki. Sydän saa olla vikoileva ja katkera ja tämä ei näy synniksi. Paavali kutsuu korinttolaisia lihallisiksi sen tähden, että he riitelevät. Lihan vapaus näkyy monessa muussa synnin luvallisuudessa aina ruumiin lihallisiin tekoihin saakka.

      Toisaalta kososlaisuus on tekojen oppi. Ollaan lain alla. Laki vaatii tekoja. Tehdään rippiä, eikä ole tarkoituskaan synnistä luopua. Moititaan Jumalaa, että Hän on minusta tällaisen tehnyt.

      Kososlaisuuteen kuuluvat lihalliset liikutukset. Ei ole harvinaista, että kun puhutellaan kososlaista ja neuvotaan häntä parannukseen, niin puhuteltava tulee liikutuksiin. Kuitenkaan nämä liikutukset eivät ole Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamia.

      Kososlaisuuteen kuuluu väärä Raamatun profetointi. Ennustetaan tulevia aikoja ja maailman loppua.

      Kososlaisuuteen kuuluvat näyt ja unet. Unet menevät edelle Jumalan sanan. Uniin uskotaan enempi kuin Jumalan sanaan.
      Kososlaiset ovat usein keskenään läheisessä kanssakäymisessä ja rakkaudessa. He muodostavat seurakunnan sisälle seurakunnan. Tämän sisärenkaan ulkopuolisia arvostellaan. Edestä saatetaan olla kohteliaita ja makeita, mutta takana puhutaan pahaa.

      Kososlaisessa lihanvapauden hengessä viat nähdään toisissa ja omat viat unohtuvat. Väärä henki ei lähde Kristuksen rakkauden hengessä viallista korjaamaan, vaan korjauksen sijaan lyödään armottomalla lain ruoskalla. Usein tämä tapahtuu takana päin.

      Kososlaisuus saattaa piiloutua maan alle. On pitkiä aikoja piilossa. Sopivassa olosuhteessa se nostaa päätään. Usein käy niin, että puhuttelun alla kososlainen tekee parannuksen, on hetken hiljaa, kunnes taas nousee entisenä ja muuttumattomana esille.

      Kososlaisuus näkee kristillisyyden toiminnassa paljon vikoja. Laulukirjauudistus oli pahasta. Nuorisotyö, päiväkerho ja raamattuluokka on pahasta. Nähdään väärällä tavalla kristillisyyden muuttuneen. Neuvottelu- ja seurakuntapäivät alustuksineen ovat tarpeettomat.

      Kososlaisuuden kuiva, katkera henki särkee koteja. Välit aviopuolisoiden ja lasten välillä kiristyvät ja tulehtuvat. Saatetaan antaa anteeksi, mutta sydän ei ole mukana. Kireys jatkuu.

      Kososlaisuuden ilmeneminen voi olla selvästi nähtävää. Hedelmät ovat julkiset. Kososlaisuus saattaa piiloutua toisinaan niin, että on erittäin vaikea väärää henkeä tunnistaa. Kososlaisuus saattaa taistella kososlaisuutta vastaan toisessa ihmisessä. Kososlaisuus on väärä henki, jossa ei tulla autuaaksi, mutta samalla kososlaisuus on vaikea havaita itsessään, nähdä se synniksi ja saada siitä katumisen ja parannuksen armo.

      Kososlainen väärä henki taipuisi kyllä parannukseen hedelmistä, mutta itse pääasia, tehdä puu hyväksi, tehdä kososlaisesta väärästä hengestä parannus, sitä ei tehtäisi. Usein tähän liitetään se, että jos minä teen parannuksen väärästä hengestä, niin minä teen Pyhän Hengen pilkan. Itsessä oleva väärä henki nähdään oikeana, josta ei voi parannusta tehdä.

      Jumala on erikoisesti näinä aikoina kirkastanut väärän hengen vaaraa. Jumalan valtakunta on kokenut ihmeellisen kilvoituksen ajan. Moni kososlaisen hengen kantaja on saanut parannuksen armon. Syntiä on upotettu armonmereen. On koettu elävästi, mitä on vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä.”

    • Pakko kommentoida sen verran,että tuo Biblian sana ’fikunia’ kyllä nosti hymyn huulille. Liekö se juuri sitä turhuuden keskellä nauttimista, mihin Saarnaajakin kehottaa? Saarnaaja on niin viisas kirja, etten sen lukemiseen varmaan koskaan kyllästy. N.2400 vuotta myöhemmin sanoitti sen Ismo Alanko sanoessaan:
      ”Vaikken mä aina jaksa
      uskoo ja rakastaa
      niin on täällä vielä helvetisti
      kaunista katseltavaa”.

  2. Lapsena luin paljonkin Saarnaajan ajatuksia. Mielestäni paras kohta oli jota muistelin, kun äiti pyysi jotain tekemään, tuo kohta löytyy kolmannesta luvusta ”Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee?”

    Tuo kolmosluku on mielestäni parhainta viisautta, tässä turhuuden maailmassa. Miettikääpä tätäkin kohtaa:
    ”Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua.”

    Tämäkin kohta on hyvin lohdullinen, niin silloin se sitä on, jos oivaltaa saarnaajan syvällisen ajatuksen: ”Sentähden ymmärsin minä, ettei mitään parempaa ole, kuin iloita, ja hyvää tehdä elinaikanansa. Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.”

    Ovatko sitten turhuutta nuo Vuokon mainitsemat ”olkatoppaukset?” Mielestäni eivät ole! Kun nuori tyttö sai joskus nuorena kulkea pyhämekko päällä, sellainen mekko, jossa olivat nuo toppaukset. Toppaukset olivat siihen aikaan muotia ja tekivät nuoren onnelliseksi ja vaikka onnellisuus kestääkin usein vain hetken, hetki jää muistoksi, jota voi kantaa mukanaan. Ei nuoruus ole koko aikaa onnellista, nuori kokee ilot ja surut hyvinkin väkevinä tunteina.

    Kunpa muistaisimme edes joskus nuo saarnaajan sanat: ”Minä oivalsin, ettei ihmisellä ole muuta onnea kuin iloita ja nauttia elämän hyvyydestä.”
    Enoni keskusteli naapurinsa kanssa elämästä, siitä mitä he ovat aikaansaaneet. Kumpainenkin oli ylittänyt 80 vuotta. He olivat koko elämänsä aikana tehneet ahkerasti työtä. Nyt he katselivat elämänsä aikaansaannoksia ja totesivat yhdessä; ei me ole mitään saavuttaneet, ei mitään joka jäisi eloon heidän jälkeensä.

    Herää kysymys, että tarvitseeko meistä jäädäkään mitään pysyvää? Muistuu mieleen raamatun sana: ”kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.” Kun lapsena keskusteli saarnamiehen kanssa elämän mielekkyydestä ja esitin hänelle, että eikö olisi parempi, ettei olisi syntynytkään. Sillä monien ihmisten elämä on suurta kärsimystä, sotien ja ennen kaikkea ihmisen pahuuden vuoksi.

    Tuo vanha saarnamies sanoi: ”Minä kiitän Jumalaa, että olen saanut syntyä kun Jumala on vielä lahjoittanut uskon, jonka kautta pääsen lopuksi taivaaseen. Maailmassa saamani kärsimys ja vaiva ovat tämän ilon rinnalla ihan pientä pahaa.”

  3. Tuo Lepistön kirjoittama kirjoitus: ”Kososlaisuus – väärä henki” on mielenkiintoinen, voisi myös sanoa, että täysin ”hullu kirjoitus!” Eli teki, tai näin, eli uskoi miten vain, niin todistelut luettua kirjoituksesta, voi olla varma siitä, että on kosos – hengen saastuttama.

    Olikohan vuosi -76 kun soitin Einarille ja kerroin, etten ymmärrä yhtään ko. väärähenkiparannusta ja pyysin häntä opastamaan minua tähän henkiparannukseen. Niinpä ajelin Ouluun Uudellekadulle pommisuojaan neuvottavaksi.

    Keskustelimme noin kaksi tuntia, mutta mitään selvyyttä ei tullut! Kun Einari vetosi johonkin raamatunkohtaan, henkioppi kumoutui helposti, kun luimme enempi kyseistä raamatun paikkaa. Lopuksi Einari päätyi sanomaan, että minun tulee vain uskoa ja näin hänkin on tehnyt.

    Einari kertoi, että hän oli pappishajaannuksen kokouksessa pitänyt liian kovan puheen, niinpä Heikki Saari ja toinen puhuja olivat vieneet hänet toiseen huoneeseen. Heikki Saari oli todennut, että Einarissa on väärä henki. Einari sanoi, että hän pyysi väärää henkeä anteeksi, pyysi vaikka ei yhtään ymmärtänyt, mitä tuo väärä henki oli.

    Kysyin, että eikö tullut yhtään mieleen, että olisit palannut kokoukseen ja pyytänyt kiivauttasi anteeksi kokouksen osanottajilta. Jatkoin vielä, että minä olen nyt, entistä sekavampi, kun olen keskustellut kanssasi. Näen vielä senkin, että sinäkään et yhtään ymmärrä, minun tulee kuitenkin ymmärtää, ennen kun voin uskoa, sillä en ole koskaan uskonut ”säkki päässä.”

    Voi, voi meitä ihmispoloisia! Poikani kävi helluntailaisten kokouksessa, kokouksen aikana monet seuravieraat alkoivat mongertaa jotain käsittämätöntä puhetta. Yksi nuori poika konttasi penkkien alla ja samalla mongersi, tätä käsittämätöntä kieltä, toiset helluntaiuskovat sanoivat sitä enkelten kieleksi.

    Tämä on kuulemani mukaan yksi armolahja ja jollei mitään armolahjaa ilmaannu, ei uudestisyntyminen ole ollut oikea, niinpä jokainen tavoittelee kaikin voimin armolahjaa, että voisi olla oikea uskova. Nyt helluntaiuskovat oikaiskaa, jos olen käsittänyt virheellisesti.

    Katsoin Nokia Missiota televisiosta, Markku Koivisto puhui. Yhtä äkkiä hän alkoi hyppiä tasakäpälää ja kohta hyppi koko seurakunta. Sitten ihmiset kokoontuivat alttarin viereen ja Markku Koivisto tökkäsi sormella jokaisen otsaan – he kaatuivat. Tätä nimitettiin Pyhän Hengen työksi.

    Mielestäni näissä kaikissa kyse on joukkosuggestiosta. Elämässämme koemme paljon tätä suggestiota. Mainokset ovat juuri näitä, toiset ovat herkempiä suggestioon, kuin toiset. mutta jokaiseen ne kyllä jollain tasolla tehoaa. Kaikista kuuluisin joukko suggestion saivat aikaan fariseukset, he palkkasivat ihmisiä kansanjoukossa huutamaan; ristiin naulitse, ristiin naulitse ja kohta huusi koko porukka tuomiota Jeesukselle.

  4. Heinon kommenttiin voisi lisätä, että jossain määrin ”uutta auringon alla” oli vanhoillislestadiolaisuudessa 1970-luvulla se, että parannusta pyrittiin tekemään erilaisista ”vääristä hengistä”, kuten kososlaisuudesta, mutta ei varsinaisesti synnistä.

    Kun lukee esimerkiksi Vuokon yllä linkittämää Päivämiehen ”kososlaisuus-analyysiä” ei voi olla huomaamatta kuinka lähellä toisiaan kolme isoa kirjainta SRK ja SKP olivat. SKP:ssä muuten vaikutti erityinen kaaderiosasto(vrt. SRK:n työvaliokunta), joka tarkkaili jäsenten erehdyksiä opin ja elämän kysymyksissä.

    Matti Klinge näkeekin pietismin tradition eräänä maallistuneena muunnoksena korpikommunismin. Voipi hyvin pitää paikkansa.

  5. Filosofioidaan hieman:

    ”miksi kaikki on tärkeää?”

    Vaikkapa siksi, että kaikesta voi oppia, jos haluaa oppia. Tai siksi, että oppii erottamaan tärkeän vähemmän tärkeästä, jolloin se vähemmän tärkeä onkin tärkeää tienviittana erottamaan tärkeä vähemmän tärkeästä.

    ”Jumala on todellisuuden, koko universumin, merkitys.” Tämä havainto on tärkeä siksi, että Jumala on kaiken alku ja ilman alkua ei olisi mitään, millä on merkitystä, sillä jos ei olisi alkua, ei olisi mitään.

    ”Mutta mitä ”merkitys” merkitsee?” Jonkin asian merkitys merkitsee eri ihmisille mielestäni eri asioita. Minulle esim. kristinusko on hyvin tärkeä ja merkitsevä elementti elämässäni, mutta jollekin toiselle kristinuskolla ei ole mitään merkitystä tai se kuuluu kategoriaan ”kootut sadut”.

    ”Tärkeää on vain se, missä on mieltä.” Mielestäni tärkeää on myös se, missä ei ole mitään mieltä, sillä kohdatessani mieletöntä elämää osaan antaa arvoa elämän mielekkyydelle. Ja kuten sanoit, mielekäs elämä on myös merkityksellistä elämää, sillä merkityksellisyys antaa elämälle tarkoituksen ja toivon.

  6. Kuopion läänissä lestadiolaisuus ja kommununismi elivät samassa perheessä rinnakkain. Kummankin liikkeen rigorismi ja herraviha edustivat kai samoja tunteita. Laestadiuksen käsityksissä ja asenteissa näkyi jo tätä samaa. Rousseau, pietisti, askeetti ja toisaalta myös monarkisti samassa persoonsassa.
    Tulee ilmi esim. Crapula Mundissa ja nuoruuden muisteluksissa
    lehdessä Ens Ropandes Röst i Öknen.

  7. Merkitys ei voi syntyä tarkoituksettomuudesta. Joko maailmankaikkeudella on merkitys ja minulla (+ Salmella, Juhanilla jne…) sen osana siis myös tai sitten ei. Hieman anglikaanis-roomalaiskatolisen systematiikan jäljiltä ajattelisin, että maailmankaikkeuden olemassaolon syy ehkä sittenkin on olla vapaan esteettisen tarkoituksenmukaisuuden (=rakkauden) toteutumaympäristö. Ja koska maailmankaikkeus on käsittämättömän laaja, pitää myös tuon rakkauden käsite pitää mahdollisimman laajana.

    Heti tuon kirjoitettuani tajusin, että joku tuostakin voi vääntää tän hienon bloggauksen keskustelun parisuhteen siunaamiskaavoihin tai siihen liitännäisiin kysymyksiin, mutta älkää pliis tehkö sitä.

  8. Saarnaaja: ”Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti.”

    Tämän heprean virkkeen Omadot leolam veharetz ba vedor holek dor
    sukupolveksi käännetty sana heprean dor
    merkitsee alun perin kierros, ympyrä ja pallo.
    Edelleen leolam kääntyy yhtä hyvin ’avaruuteen’
    kuin ’.ikuisesti’. Verbi pysyä עֹמָדֶת on puolestaan ns. hofal
    muoto, jonka vuoksi sana voi merkitä myös ’olla
    asetettu’.. Näin yllä oleva Saarnaajan kohta voidaankin
    kääntää myös:

    ”Kierros/pallo tulee ja kierros/pallo menee,sillä maa on astettu avaruuteen.”

  9. Salme, minun oikeasti täytyy myöntää, että jos pyydät määrittelemään sanan merkitys, niin joudun vaikeuksiin. Mutta luultavasti kaikki joutuvat, jos ihan pitää mennä sen sanan ytimeen. Esimerkkejä siitä, että jokin merkitsee minulle paljon, voin luetella, mutta se ei ole vielä sama kuin kertoa, mitä tämä merkitys itsessään sanana tarkoittaa. ”Merkitseminen” omassa korvassani viittaa kielellisesti siihen, että on merkintä: merkki purkin kyljessä kertoo jotain purkin alkuperästä, arvosta ja sisällöstä. Mutta mikä on sanan merkitys käypä synonyymi? Onko sellaista? Merkitys on mielestäni vaikeampi käsite kuin olemassaolo.

    Elias, juuri niin minä ajattelen rakkaudesta, kuten kirjoitit, ja hieman provosoiden julistin rakkauden uskonnoksi Jeesuksen ajan rabbiinisen ajattelumuodon, jota Jeesuksen aikana edustivat eräät fariseukset ja essealaiset. Mutta blogien ajankohta ei johtunut pääsiäisestä vaan siitä, että oli talviloma ja minulla oli kaksi 20 minuutin vapaata pätkää.

Markku Jalava
Markku Jalava
Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen Nurmijärven seurakunnassa sekä ex-kirkolliskokouksen jäsen. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.