Kuten varmasti lukija huomaa, otsikko on kiltin kaksimielinen, sillä tarkoitus on kysellä lukijoitten näkemyksiä kampanjoinnista ja samalla pohtia kirkollisen ääntenkalastuskilpailun mielekkyyttä.
Ammattikalastaja Pietarille annettiin tehtäväksi ihmisten kalastaminen, ei ääntenkalastelua. Toisaalta nykymaailma on täynnä kaikenlaisia viestejä, sanomia, sanahelinää. Ihmisiä tulee herätellä, heihin pitää vedota asialla, jonka takana vetoaja itse vahvasti seisoo. Tyyliin: Hei, tämä on hyvä juttu, sopisi varmaan sinullekin. Äänesi on tärkeä, juuri se voi ratkaista koko vaalin.
Kallion otan tähän tuoreeksi esimerkiksi siksi, että tunnen vaalisijan saaneista kaksi. Tapiolan siksi, että asun jälleen omissa lapsuuteni ja nuoruuteni maisemissa. Mikä olisikaan ollut sen parempi tapa tutustua uudelleen kotiseurakuntaan kuin lähteä mukaan valitsemaan tukiryhmäläisenä uutta kirkkoherraa.
Kallion ja Tapiolan seurakunnat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä: Kalliolaiset ovat nuoria läpikulkumatkalaisia, Tapiola on vakiintunut asuinpaikka, jossa tosin juuri nyt on meneillään totaalinen rakennemuutos niin ihmisten kuin miljöönkin suhteen.
Kallio ei saanut naiskirkkoherraa, Tapiola sai. Teemu Laajasalo on näkyvä ja kuuluva persoona, visionääriälykkö, joka osaa pistää tuulemaan. Syntyi suoranainen kansanliike, Teemu-ilmiö. Erilaiset pikkuporukat lähtivät (kenties toisistaankin tietämättä) jakamaan mainoksia kaduille ja kujille. Heltelän Marjan kampanja oli maltillisempi, perinteisempi. Pääargumentti Marjan valinnalle olisi ollut pätevyys. Ja sitä tuo nainen totisesti on! Mutta tällä kertaa visiot siis purivat paremmin.
Tapiolassa Päivi Linnoisen kampanja nojautui kahteen seikkaan: tukiryhmään ja seurakuntalaisten kohtaamiseen. Alusta asti Päivi korosti sitä, että me teemme tämän yhdessä. Meillä oli joukossa paljon viestinnän ammattilaisia, joten tämä puoli oli alusta asti kampanjassa kohdillaan. Ideoita syntyi ryhmässä koko ajan lisää ja niitä piti päästä heti kokeilemaan. Kirjoitimme mm. innokkaasti kannatuskirjoituksia Espoon Seurakuntasanomiin (ESSE).
Juha Lassilalla oli ennakkosuosikin mantteli harteillaan, hyvin pärjänneen Kimmo Ansamaan ongelmaksi muodostui se, että hänellä ei ollut tukiryhmää. Kaikki saavat kuitenkin olla tyytyväisiä saamaansa äänimäärään: Linnoinen sai 715 ääntä, Lassila 459 ja Ansamaa 302. Yli kahdeksan prosentin äänisaaliista riitti kaikille jaettavaa.
Kaiken kaikkiaan kisa oli rehti ja reilu. Kun joku meistä kysyi, mitä muun ehdokkaat mahtavat puuhata, tuli salamannopea vastaus: Keskitytään me vaan tähän omaan kampanjaamme. Tuntui ihmeelliseltä, miten helposti saimme Tapiolan keskustan ”haltuumme”. Heikintorin edustalla sijaitseva Kahvi-Ollin kahvila oli neljänä vaaliviikon päivänä tukikohtamme. Päivi päivysti siellä yhteensä 12 tuntia ja tapasi yli sata Tapiolan seurakuntalaista. Lisäksi hän vieraili lukuisissa eri piireissä ja ryhmissä.
Tätä kirjoittaessani koen oloni varsin seesteiseksi. Olen kiitollinen, että sain kolmen kuukauden ajan olla mukana näin upeassa porukassa. Kokemus oli antoisa, mutta myös voimia vievä. En välttämättä ainakaan ihan heti lähde mukaan näin suuritöiseen koitokseen. Olen jo moneen otteeseen saanut tilaisuuden onnitella Päiviä, mutta tänään olen oivaltanut sen, että myös Tapiolan seurakuntaa pitää onnitella hyvästä valinnasta. Me haimme tarvittavat äänet pitkälti niitten joukosta, jotka olisivat kenties jättäneet äänestämättä sillä perusteella, että eivät tunne ehdokkaista ketään. Well, jos meidän ehdokasta ei olisi valittu, niin nimi Päivi Linnoinen olisi kuitenkin näistä vaaleista jäänyt ihmisille kaikkein parhaiten mieleen. SE on jämpti niin!
Kuvatekstit: (Yllä): ”Hei, jätkät, peli on vielä kesken: Muuri kiinni virsitaulun eteen ja suojaukset kuntoon!” Minne miespuoliset kirkkoherrat olisivat voineet laittaa kätensä? Selän taakse, ristiin rinnalle vai antaa tumppujen roikkua suorina?
Alempana: V.t. kirkkoherra ei sahannut kuulijoitaan silmään vaan oli kirjoittanut tulevalle Kipparille riimitetyn runon.
Sanotaan, että vaikeneminen on myöntymisen merkki. Miten niin? Mihin lukijat ovat välinpitämättömyydellään kirkkiskampanjoinnin suhteen suostuneet? Mikä merkki EVVK mahtaa olla?
Oma ja hyvinhenkilökohtainen käsitykseni on, että Tapiolan vaalin ratkaisi kolme ääntä, yksi tapiolasta, yksi olarista ja yksi järvenpäästä.
Jokin on ajassamme muuttunut, kun kirkkoherranvaaleja käydään nyt kuin amerikan presidentinvaaleja. Ollaan haluamassa, pyrkimässä, tavoittelemassa kampanjoilla, mainonnalla ja tukiryhmillä. Missä on papinvaaliin hakuprosessiin kuuluva nöyryys ja sen kysely, onko Jumala ehkä tarkoittanut minut hakemaani virkaan?
Hmmm, Pekka. Löytyneekö uskomuksellesi muitakin kannattajia? Mahdatko viitata niihin, jotka suorittivat ehdollepanon?
Avaan kyllä mielelläni blogini myös perustellulle kritiikille. Tuo ylläoleva henk.koht. todistuksesi jää perusteluja vaille. Tahtonet täydentää? Et kai vakavissasi tahdo turhentaa vaalityötä, jonka olemme tehneet, vähätellä vaivaa, jonka olemme nähneet?
Arpapeliä vaali, mäkyy olevan, vaikka kuinka ehdokkaita kehuttaisiin.
Alle 10% kannatusluku isossa seurakunnassa on hyvä otanta mielipiteistä, mutta hyvällä junttauksella kuka tahansa ehdolle asetetuista voi tulla valituksi. Neljänneltä ehk aivan pienimmissä maaseutu seurakunnissa.
Per-Olof: Juuri tuo on se morkkis, joka minuunkin iski ihan kisan loppuvaiheessa. Tajusin, että ei tällaisilla äänten haalimisilla välttämättä ole paljonkaan tekemistä kirkkoherran viran tai sen hoidon kannalta. Enemmän minä hyppyyttäisin noita ehdokkaita ihan uudella tavalla, sanoista tekoihin. Ei noista saarnanäytteistä edelleenkään voi päätellä, millainen johtaja hakija on. Tai paneelikeskusteluista / tenttaustilaisuuksista.
Tukiryhmäläiset kokivat tämän kampanjointihomman alusta loppuun asti mielekkäänä. Samoin ehdokkaamme pääsi ihan oikeasti keskusteluyhteyteen seurakuntalaisten kanssa. Kaikki oli aivan rentoa kohtaamista, josta keskustelukumppanimmekin näyttivät pääsääntöisesti nauttivan. Eli kampanjoilla on puolensa ja puolensa. Meidän kampanjamme ei ollut läheskään niin ”aggressiivinen” kuin Kalliossa…
Erkki: Käytät sanaa arpapeli, minä puhuisin ennalta-arvaamattomuudesta. Olisi Tapiolassakin voinut nousta vaikka millainen Kimmo-buumi tahansa. Mies sai MOT-ohjelmasta ja saarnatekstistään (riivaajat) hyvän nosteen, kiitti oivallisesta passista ja hoiti pisteet kotiin. Klaarasi hyvin yleisötapahtumissa. Sommitteli sanansa herrasmiesmäisen kauniisti ja uskottavasti myös kommentoidessaan tunnelmiaan tuoreeltaan vaalituloksen tultua julki. Tämä kaveri ehtii vielä vaikka minne.
No hard feelings! Juha ei saapunutt kirkolle lainkaan, mikä seikka ei jäänyt vaalilautakunnalta ja seurakunnalta huomaamatta.
Meillä oli pienimuotoinen kirkkoherranvaalin kampanja täällä Enossa v.2004. Kauppojen ikkunoissa oli mainosplakaatteja tekstillä ”Auta Armias!”. Tavoitteena oli myös äänestysinnon kasvattaminen. Tarinoita kuuluikin siitä, että kampanja oli innostanut myös toisen (mies)ehdokkaan kannattajia uurnille. Armi kuitenkin voitti…
Kuka sanoo,että vaalinvalmisteluryhmä on vailla omia inressejä, siis ehdottoman puolueeton ja objektiivinen. Tukiryhmät toimivat vasta tämän ryhmän jälkeen.
Elias, tuohan oli mainio kampanja. Me yritimme irrotella kaikenlaisia Päivityksiä. Ja toden totta, oli meilläkin ajatuksena, että mielenkiintoa vaalia kohtaan tahdoimme herätellä.
Meillä oli tukiryhmässä pieni sisäinen skaba siitä, mihin kaikkialle Päivin esitteitä voisi laittaa. Autoa saattoi niillä somistaa, samoin takkeja, reppuja. Minulla Päivi nousi päähän sillä tavalla, että kiinnitin hänen julisteensa piponi etuosaan, jolloin lopputulos oli kuin mikäkin paavillinen myssy. Well, kyllä minua katsottiin hitaasti, kun tuo myssy pässäni menin paikalliseen K-kauppaan. K niin kuin Kylähullu?