Kristuksen kirkkoa on kuvattu laivaksi, joka seilaa myrskyisellä merellä. Kun katselen oman kirkkoni tilannetta itsenäisyyspäivänä 2014 haluan ensin hieman modifioida tuota kuvaa. Avomeren sijasta ollaan saariston kapeikoissa Suomenlahdella tai Saimaalla kapealla ja mutkikkaalla väylällä. Laiva on itseasiassa työntöproomun ja työntöaluksen muodostama työntökytkye. Enemmistö meistä kristityistä on luonnollisesti siellä proomun puolella. Ja siellä työntöaluksen puolella on enempi sitä herätysliikeväkeä. Työntekijöitä on molemmissa.
Jos sijoittelua jatketaan, niin 1. perämies, arkkipiispa Kari Mäkinen, on viimeaikoina viihtynyt myös siellä proomun puolella yhdessä muutaman muun piispan kanssa. Vastaavasti komentosillalla seisovat vahdissa piispat Seppo Häkkinen, Jari Jolkkonen ja Simo Peura. Konemestarina häärää Jukka Keskitalo.
Nyt ollaan kapeikossa. Plotterin mukaan edessä oleva suomalaisen yhteiskunnan väylä on nippanappa riittävän leveä ja syvä proomulle. Tässä tilanteessa sieltä työntöaluksen puolelta on kuulunut ääniä, että ohjataan kirkkolaiva Raamatusta etsitylle suojaisammalle väylälle. Jos proomun kääntäminen sinne ei onnistu. irroitetaan kytkentä ja ohjataan pelkkä työntöalus suojaiselle väylälle. Samalla jätetään maallistunut proomu, ikäänkuin turhana taakkana, tuuliajolla. Toisaalta välillä joku siellä keulassa kuvittelee, että proomu pärjäisi paremmin ilman sitä työntöalusta.
Onneksi sekä proomun puolella olevien että komentosillalla ja konehuoneessa olevien välillä näyttää toimivan keskusteluyhteys. Eikä kukaan heistä ole irroittamassa kytkentää.
P.S. Olen yleisön pyynnöstä vaihtanut kuvauksessani arkkipiispan kapteenista 1. perämieheksi ja jättänyt kapteenin lakin orjantappurakruunun viereen. En ryhdy arvailemaan missä kapteeni tällä kertaa nukkuu… kyllä hän herää, jos myrsky käy liian kovaksi (Mt 8:23-27).
Kirkkoveneen kapteeni pitäisi olla Herra Jeesus Kristus. Perämiehet pitäisi noudattaa kapteenin ohjeita, mutta vaikuttaa siltä, että ihan joka käskyä ei perämiehet noudata tai tekee vain muuten oman pään mukaan.
Jos haluat vaihtaa Kari Mäkisen arvon 1. perämieheksi, niin OK. Ja kuvata tunnelmat väittelyksi siitä, mikä on kapteenin käsky, niin sekin on OK.
Kiitos Heikki. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Minulle nousi mieleen tästä blogista Apostolien tekojen 27. luku. Siinä laiva tuhoutui.
Missä on työntökytkyeen pelastusvene? Soutaako se omille teilleen Risto Soramiehen johtaman porukan pontevin aironvedoin?
Hengellinen laulu: ”Pauhatkoonpa elon meri, purten kestää sen. Turvan antaa pyhä veri, siksi pelkää en. Purtenani ompi armo, armo ikuinen. Turhaan uhkaa meren tarmo, viima vihainen. Johdossa saan olla Herran, Taivaan Kuninkaan. Hänpä voitti meren kerran, Hältä avun saan.” (Aatu Heiskanen). JEESUS ON HERRA ja Hänen Sanansa on pettämätön ohjekirjamme kaikessa; näin olemme matkalla TAivaan Kotiin!
Jos välttäisit kuitenkin HUUTAMISTA.
Kivet alkavat huutamaan. Mooseskin huusi: ”Kuule Israel !”
Mutta Israel ei kuullut. Ei tunnu Suomikaan kuulevan.
”Nämä ovat ne lait, käskyt ja säädökset, jotka Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt opettaa teille. Eläkää niiden mukaan siinä maassa, jonka nyt menette ottamaan haltuunne. Teidän, teidän lastenne ja teidän lastenne lasten tulee pelätä Herraa, Jumalaanne, ja noudattaa koko elämänne ajan hänen lakejaan ja käskyjään, jotka minä annan teille. Kuunnelkaa siis, israelilaiset! Noudattakaa näitä käskyjä ja eläkää niiden mukaan. Silloin te menestytte ja kasvatte suureksi kansaksi siinä maassa, joka tulvii maitoa ja hunajaa. Näin on Herra, teidän isienne Jumala, luvannut.” Näinhän se Mooses huusi. Mistään ikuisesta pelastuksesta ei ollut kysymys, van Kanaanin maan valloituksesta ja kansoittamisesta. Kirkkolaivamme purjehtii aivan toisilla vesillä.
Luulisi kapeikossa olevan aika tyyntä. Tuuli näyttää kuitenkin puhaltavan melko lailla. Perämies vielä pyysi sitä lisää. Ylös asti pyyttöä ei tarvinnut lähettää. Riitti, kun kehoitti kaikkia puhaltamaan entistä kovemmin. Tämän seurauksena laiva ajelehtii nyt nopeammin karikkoa kohti.
Mitenkäs merikortti, yleensä kannattaisi seurata merikorttiin merkittyä väylää, eikä mennä sen mukaan ”kuin hyvältä tuntuu”. Merikorttina tässä kirkkolaivan vertauksessa tulisi olla Raamattu.
Sehän tässä hiertääkin, kun toiset luottavat kartan ikivanhaan pergamentille käsin piirrettyyn versioon ja toiset satellittikuvien mukaan tietokonneelle jatkuvasti päivitettävään.
Enpä ole tiennytkään, että Raamatusta julkaistaan jatkuvasti päivittyviä versioita.
Vähän kuin virustarkistusohjelmista vai?
Onhan se näkymä ylhäältäkäsin tietysti paras. Toki Luojamme näkee sieltä sateliitteja korkeammalta nuo kaikki maan kohoamisesta syntyvät karikot. Osaa myös niistä varoitella, ainakin niitä, jotka varoituksia haluaa kuunnella. Eiköhän viimeinen ylhäältä tullut tieto ole se luotettavin.
Ei tämän suomalaisen yhteiskunnan kehityksen väylää ole Raamattuun kirjoitettu.