Työhuoneeni ikkunasta on juuri nyt hämmentävä näkymä. Silmieni alla on toistasataa purjevenettä ja –laivaa. Tall Ships Races on tullut kylään. Juhlaliputetut purjehtijat ovat iloinen, mieltäylentävä näky.
Vanhana symbolien rakastajana en voi olla huomaamatta ristejä veneiden ja laivojen mastoissa. Ne ovat maalippuja tai purjehdusseuran tunnuksia. Tai muita juhlalippuja. Useimpien mastoista löytyy vähintään yksi risti(muoto).
Kirkkoa on verrattu laivaksi. Purjelaivaksi, ei höyry- tai meridiiselilaivaksi.
Ikkunani olla on monta kirkkolaivaa. Vertauskuvien maailmassa kirkkolaivoja on vain yksi, mutta todellisessa maailmassa niitä on monta, kuten näkymä ikkunani alla todistaa.
Mitä tästä tulisi ajatella?
Aurinko paistaa ja miehistöt levähtävät ja rentoutuvat satamassa. Kaukana kavala meri.
Niin on myös meidän kristittyjen elämässä.
Antakaa taivaallisten murheiden olla hetken poissa mielestä. Mutta jos on pakko murehtia, keskittykää maallisiin.
Aamen.
P.S. Avoimesta ikkunasta kuuluu juuri nyt laivakellon soitto. Kuin pieni kirkonkello…
Tarkkaan ottaen niita ristilippuja on erilaisia eri tehtävissä.
Lähes jokaisella on maston oikealla puolella kohteliaisuuslippuna Suomen lippu. Aivan samoin kun kohteliaisuudesta monet suomalaiset vielä ovat kirjautuneet kirkkolaivan matkustajiksi.
Sitten on nuo koristeelliset viestiliput. Niistä kolmessa on risti. Tässä yhteydessä merkittävin on X-lippu. Siniristilippu joka tarkoittaa ”keskeyttäkää toimintanne ja seuratkaa viestejäni”. Sopii hyvin kirkkolaivaan. Muita ovat punavalkoinen numero 4 ja valkopunainen numero 8. Niiden liturgista merkitystä en tiedä.
Hämmästyttävän monet noista ovat todella kirkkolaivoja. Otetaan esimerkiksi turkulainen Henriikka, seurakunnan partiolaisten laiva. Kaikissa tapahtumiin osallistuvissa laivoissa puolet miehistöstä ovat alle25-vuotiaita. Hienoa nuorisotyötä. Olen itse yli 70-senä osallistunut TallShipiin partiolaisten laivalla. Sen reissun yksi kohokohta oli kun Jussarön rannassa venäläinen laivapuuseppä soitti trumpetilla iltasoiton. Eleanor Ridgby, ”all those lonely people, where do they all come from, where do they all belong…”
Erityisen maininnan ansaitsevat Lord Nelson and Tenacious, englantilaisia laivoja jotka on rakennettu niin että pyörätuolilaisetkin voivat osallistua kaikkeen, myös mastossa työskentelyyn.
Taytyy lisätä vielähieno ykstyiskohta. Taustoja tarkistaessani huomasin että eräällä Tenacious’en matkalla oli ruorimies joka oli sokea. Hän pystyi ohjaamaan puhuvan kompassin avulla. Sellaiselle on käyttöä monissa elämän mutkapaikoissa. Navigare necesse est, vivere non necesse est.