Kuvassa näkymä Somerniemen kirkosta
SUNNUNTAI 28.7.2024
10. sunnuntai helluntaista
Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa
Jumalanpalvelus on Jumalan kansan kokoontuminen Jumalaa ylistämään. Saamme käydä turvallisin mielin. Jeesus on meidän puolellamme. Hän on meidät lunastanut, vapautttanut elämään seurassaan, hänen rakkauttaan ja hyvyyttään kokemaan, lahjaksi vastaan ottaen.
Jumalan pyhäkössä taivas ja maa yhdentyvät. Jumalan enkelit ovat joukossamme, ympärillämme, kanssamme Jumalan suurista teoista ylistystä laulaessamme.
Herran pöydässä nautimme pyhän aterian. Jeesus itse on siinä läsnä. Antaa ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä. Saamme iankaikkisen elämän lääkettä. Elämämme liitetään ylösnousemuksen voimaan. Taivaan kirkkauden odotus täyttää mielemme. Syntimme annetaan anteeksi ja elämän murheet, vaivamme ja kipumme saamme heittää Vapahtajamme eteen. Hän meitä kuulee ja avun antaa.
meillä on siis täysi oikeus
astua sisälle kaikkeinpyhimpään,
koska Jeesus on uhrannut verensä
ja näin avannut meille
uuden, elämään vievän tien,
Raamatussa kerrotaan veden vihmonnasta. Jumala itse valaa yllemme pelastuksemme vettä. Koko Raamattu puhuu eläväksi tekevän veden voimasta.
Jo alussa tästä kerrotaan. Luomisessa Pyhä Henki liikkui veden mukana. Tyhjä, kuiva ja eloton autiomaa heräsi henkiin. Elämä luotiin. Maapallomme sai kasvit, eläimet ja ihmiset päällensä.
Myös Raamatun lopussa, Ilmestyskirjassa kerrotaan perille päässeitten ikuisen elämän lähteestä, Karitsan valtaistuimelta virtaavasta vedestä.
Myös uskollisuuden sunnuntain epistola kertoo vihmotun veden eli pyhän kasteen antamasta ihanasta lahjasta.
Astukaamme sen tähden Jumalan eteen
vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme,
sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta
ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.
Tämä Jumalan lupaama puhdistus antaa meille yhteyden Jumalan ja toinen toisemme kanssa. Kokoonnumme yhteen. Rukoilemme yhdessä. Kiitämme Jumalaa yhdessä. Jeesus on keskellämme ja yhdistää meidät. Olemme Jumalan edessä yhteisenä kansana yhteisessä ylistyksessä.
Me emme saa lyödä laimin
seurakuntamme yhteisiä kokouksia,
niin kuin muutamilla on tapana,
vaan meidän tulee rohkaista toisiamme,
sitä enemmän mitä lähempänä
näette Herran päivän olevan.
Iloiten yhteen käymme. Kirkkona kokoontukaamme. Jumalan kansan toivoon. Suruumme lohdun saamaan, toinen toistamme tukemaan. Yhdessä rukouksemme Herralle tuomme. Silmät taivasta kohti luomme. Kaikissa elämämme vaiheissa vauvasta vanhukseen, naiset, miehet, nuoret, aikuiset, kaikki yhteen käymme. Jumalan eteen astukaamme, yhdessä läsnäolostaan riemuitkaamme.
Toinen lukukappale eli epistola Hepr. 10:19–25
Kirjeestä heprealaisille, luvusta 10
Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta. Meillä on suuri ylipappi, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone. Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.
Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.
Toivakan srkssa on elämän makuista pöhinää. Innostavaa luettavaa.
Korisevalta tulisi kyllä puhettakin!
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-28-7-2024/
Heprealaiskirjeen 10. luku näytetään täällä, panen esille suomennokset vuosilta 2020, 1992 ja 1938 sekä ruotsinnoksen vuodelta 2000. Tästä voi sitten itse mennä eteenpäin toisiin käännöksiin oman mielenkiintonsa mukaan.
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,B2000,KR92,KR38/HEB.10
Taas näyttää ohjelmassa olevan häiriö. Vuodelta 2018 pari kommenttia on liittynyt tämän blogin kommenttien alkuun.
UBI CHRISTUS, IBI ECCLESIA (Missä Kristus, siellä kirkko).
Mika
Kiitos hyvästä kommentistasi
Matias
Olen kuullut usein sen hehkutettavan, ” Meillä on nyt pääsy kaikkein pyhimpään.”
Kaikkein pyhin oli temppelin se osa jonne pappikin meni vain kerran vuodessa, eikä siellä edes ollut mitään, ainoastaan Jumala kirkkaus hiljaisuudessa. Kaikkein pyhin toki kiehtoi ihmisten mieliä, ja siitä liikkui monenlaista juorua ja tarinaa, milloin patsaasta, aarteesta, rahakirstuista ja aasin-tai sianpäistä lähtien.
Roomalainen upseeri Pompeus valloitti Jerusalemin 63 eaa, ja tunkeutui myös Kaikkein Pyhmpään, mutta ei vienut edes temppelikalleuksia, se loukkasi kuitenkin syvästi juutalaisia.
Tempelin tuhoutumisen jälkeen Kaikkein Pyhin onkin nostettu kristillsesti taívaaseen, eli muistoon, mutta se palaa kyllä vielä, kunhan temppeli rakennetaan.
Toivottavasti kukaan ei silloin enää tunkeudu sinne väkisin.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Kiitos temppelissä olleen kaikkein pyhimmän historian muutamien tapahtumien kertomisesta.
Juuri nyt minulla ei ole mahdollisuuksia kirjoittaa kaikkeinpyhimmästä laajempaa esitystä. Panen siis vain viitteen niihin raamatunkohtiin 1933/38 käännökseen, missä tästä temppelin pyhimmästä osasta kerrotaan.
https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=kaikkein+pyhi&kaannos=fi-38&kirjat=kr
Heprealaiskirjeen sanoma on kirjoitettu Jerusalemin temppelin hävityksen 70 jKr. jälkeen. Siinä historiallisesti jo hävitettyä rakennuksen pyhintä osaa käytetään hengellisen vertauskuvan muodossa viittaamaan siihen, että meidän pääsymme Jumalan yhteyteen käy Vapahtajamme Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tuoman sovintotyön kautta. Jeesus on avannut meille tien kaikkivaltiaan ja rakastavan Jumalan yhteyteen. Hän on meidän Vapahtajamme, jonka turvissa saamme rohkein mielin ja iloisin kielin käydä Jumalaamme kohtaamaan ja hänen yhteydessään elämään sekä tulevaisuuttamme taivaan riemuun odottamaan.
Matias nRoto otat taasen rusinat pullasta ja lakaset epämiellyttäväy sanat mattosi alle, siis kuinka ottamasi hebrealais kirje jatkuu:
26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa”.
31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
”Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.” Näinhän Heprealaiskirjeessä todella lukee, Ari Pasanen. Olisikohan tuon kehotuksen tahallinen laiminlyöminen myös sellainen synti, josta kirjeessä sanotaan: ” ei ole uhria syntiemme edestä”?
Ari
Valikoin ”rusinat pullasta” ainoastaan silloin kun nyt jo ikääntyneenä eläkeläisenä on voimieni mukaan mahdollista ottaa vastaan kutsuja erilaisia tilaisuuksia pitämään.
Sen sijaan Raamatun tuntemisessa en suinkaan teeskentele tietäväni vähemmän kuin satun tietämään.
Tätäkin blogiani varten luin epistolan tekstin esimerkiksi englanniksi 46 eri versiona yli sata kertaa. Alkukielellä kreikaksi luin eri tekstilaitoksista käsittelemäni tekstin 30 kertaa. Sen lisäksi käsittelin alkukielisen tekstin sana sanalta viiden sanakirjan avulla muistiani herätelläkseni.
Sen lisäksi leikittelin muutamalla kielellä vielä näiden lisäksi Heprealaiskirjeen parissa. Viimeksi olen lukenut koko Heprealaiskirjeen läpi ukrainan kielellä.
Seuraavaa blogiani varten Hepr. 3:15-19 olen tänään lukenut ja/tai äänikirjana kuunnellut koko luvun, tai muutaman luvun sen lisäksikin, yli puolentoistakymmentä kielellä, monilla näistä useinakin eri käännöksinä. Ja huomaapa tämä: Olemme nyt vasta alkuviikossa kun tavoittelemani julkaisupäivä on vasta ensi sunnuntai.
Tässä vain pieniä alkupaloja ymmärtääksesi, miksi en ulkokultaisesti teeskentele olevani vähemmän oppinut kuin olen.
Ymmärtääkseni olen lukenut Raamattua pidempään kuin sinä olet ollut edes vanhempiesi ajatuksissakaan. Jo jouluna 1951 pohdiskelin mitä hyötyä minulle oli ollut siihenastisesta koulunkäynnistäni. Suurimmaksi hyödyksi totesin, että olin oppinut tuntemaan monia uusia asioita Raamatusta ja Jumalasta, johonka vakaasti olin uskonut jo pienestä lapsesta alkaen.
Jo vauvasta alkaen äitini oli rukoillut minulle iltarukouksen ja vienyt minua seuroihin milloin niitä oli riittävän lähellä. Tämä oli perintöä jo isoäidiltäni. Kohdalleni on jo pienestä pitäen soveltunut se, mitä Efeson ensimmäisestä piispasta Timoteuksestakin sanottiin:
2.Timoteuksen kirje:
1:5 kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, joka ensin oli isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikellä ja joka, siitä olen varma, on sinullakin.
Martti
Kiitos hyvästä kommentistasi.
Selkeästi tuot esille blogitekstissäni olevan kohdan, missä Arin lausuma varoitus luopumuksesta kääntyy häntä itseään vastaan, koska hän on ajautunut yhteisen kirkon ulkopuolelle.
Nythän löyty yks jonka ei tarvii tehdä parannusta eikä siis nöyrtyä Jeesuksen sanan edessä kun vauvasta asti on ollu niin viisas että erottaa valheen Totuuden sanasta.
Ari
Jälleen puhut palturia, koska et näytä osaavan edes kristillisen opin keskeisimpiä alkeitakaan.
Onhan jo rippikoulussa sinulle opetettu Katekismusta, mutta vaikuttaa että kroppasi kylläkin on ollut paikalla, mutta korvasi olet sulkenut kuulemasta saamaasi opetusta. Heprealaiskirjeen varoitus kovakorvaisuudesta jälleen tässäkin kysymyksessä osoittautuu erittäin aiheelliseksi sinun kohdallesi.
Lutherhan opettaa, että PARANNUS eli siis paluu kasteen armoon on tehtävä
J O K A
P Ä I V Ä .
Lutherin selitys kasteen merkityksestä sanoo seuraavaa:
MITÄ SITTEN TÄLLAINEN VESIKASTE MERKITSEE? VASTAUS:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
MISSÄ SE ON KIRJOITETTUNA? VASTAUS:
Pyhä Paavali lausuu Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa: ”Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
(Lutherin Vähä katekismus)
https://katekismus.fi/sakramentit/36.html
”On riemu ku saan tulla, Sun, Herra temppeliis, Sun porteistasi käydä sisälle pyhyyksiis.”(Isän saarnavirsi) –
Minua kiinnostasi tietää, mitä kirkkorakennusten tekijät ajattelisivat nykytilasta. Heilä ei ollut nostureita eikä muitakaan nykytekniikan välineitä, ajoneuvoja ynnä muita työkaluja. Miten suurella antaumuksella seinä on pystytetty, alttarit ja saarnatuolit rakennettu; vaivannäöllä ja rukouksella, vahva usko siihen, että tässä majassa vierailee itse Jumalan Pyhä Henki. – Nykyisin vähän pelottaa mennä kirkkoon, kun ei tiedä, mitä sielunhoitoa sieltä saa, joskus pahan mielen.
Svebilius (kohta 72) lainaa Lutheria katekismuksessaan: ”Mitä seurakunnalla eli kirkolla ymmärretään? Wastaus: Ei itse huone ja rakennus, jonka me kirkoksi kutsumme; sillä niitä ensimäisillä Kristityillä ei ollut monena wuotena; waan he tulivat kokoon, kussa he taisiwat, sanaa kuulemaan ja sakramentteja nautitsemaan; mutta sillä ymmärretään kansa, joka Kristuksen uskkoa tunnustaa.”
(Kohta 76): Missä pyhä ja kristillinen seurakunta löytyy?Wastaus: ”Kaikissa paikoissa, joissa Jumalan sana selkiästi ja puhtaasti opetetaan, ja pyhät sakramentit Kristuksen käskyn ja asetuksen jälkeen jaetaan: ja missä ikänä Kristuksen nimi oikiassa uskossa awuksi huudetaan.”
Jos sanottiin, että jumalanpalvelus on Jumalan vastaanottotilaisuus. Sieltä sai voimia arjen töihin ja lähimmäisten kohtaamisiin.
Valma
Kiitos kommentistasi!
Jälleen kerran tuot esille erittäin oleellisen ja merkittävän näkökulman meidän yhteisessä kokoontumisessamme Jumalaa palvomaan ja häntä ylistämään.
Kummallista miten vaikea on publikaanin ainoa rukous: ”ole minulle syntiselle armollinen.” Monet silti tuon rukouksen osaavat oikein hyvin. Teistä pitäisi osata iloita ja riemuita. Te tunnette Jumalan suuren salaisuuden, joka on yhä monen kohdalla salattu. Se siinä on ihmeellistä, että he eivät sitä näe, vaikka se on selvällä Suomen kielellä jokaisen nähtävissä.
Pekka
Kiitos kommentistasi
Kiitos hyvästä huomiostasi. Kaikki me elämme yksistään armon varassa. Jeesus julisti publikaanin vanhurskaaksi ja tämä riitti hänen autuaaksi mainitsemisekseen.
10 ”Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.’
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen’.
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.”(Luuk.18)
Mielenkiintoinen huomio kun tuossa sanotaan ”” sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.””, siis kun lukee erään niin korkeasti oppineen kommentteja omasta viisaudestaan niin pistää vaan miettimään kuinka käy hänen, ylennetäänkö vai allennetaanko, no minulle vastaus ei ole epäselvä.
Tuossa sanotaan ”vanhuskaampana”
Ari
Teko-opin vangiksi juuttuneena kiinnität huomiota vääriin kohtiin Jeesuksen vertauksessa.
Olen kirjoittanut blogin tuosta tekstistä, mutta Kotimaan käyttöön ottaman uuden ohjelman sokkeloista en sitä löytänyt.
Jeesuksen esimerkkikertomuksen sanoma on siinä, että ihminen pelastuu yksin armosta, yksistään Jeesuksen tähden, ilman pienintäkään omaa ansiota, meriittiä tai tekoa, vain siksi, että Jeesus itse julistaa publikaanin vanhurskaaksi.
Kaikki muut ominaisuudet tuossa kertomuksessa kertovat vain fariseuksen erinomaista elämästä hurskaana uskovaisena ja elämässään hyvää tekevänä ihmisenä toimivasta ihmisestä. Mutta nytpä teko-oppi perusteineen kertomuksen osapuolten välillä on tuosta kertomuksesta ulos suljettu. KOKONAAN.
Vain Jeesuksen julistus, että publikaani oli vanhurskas, oli ainoa peruste hänen kelvollisuuteensa. Mutta eihän siinä muuta tarvittukaan, niin kuin ei nykyäänkään meidän keskuudessamme: Olemme vanhurskautettuja yksistään armosta, yksistään uskosta ja yksistään Jeesuksen tähden.
Niinpä voin Jumalan kunniaksi kerskua sillä, että Kamerunissa yhtenä viikonloppuna sain etuoikeuden julistaa Kristuksen evankeliumia jopa 11 messussa eri puolella Nieten plantaasia olevissa kaupungeissa. (Kaikkiin plantaasin alueen 19 kaupunkiin en ehtinyt.)
Oleellista on vain se, että Kristuksen evankeliumi menee eteenpäin.
Vuonna 2004 pääsimme kirkossa yli sadan papin luvun. Vuonna 2006 pääsimme 156 pappiin ja lähtiessäni 2007 pappien määrä oli 177 pappia. Joten kylvö kantoi hedelmää.
Vuonna 2001 Etelän hiippakunnassa oli 12 seurakuntaa, lähtiessäni 2007 yksistään Doualan rovastikunnassa oli 20 seurakuntaa.
Kiittäkäämme Jumalaa tästä kasvusta!
Vuosituhannen vaihteessa vaihteessa noin 1/4 väestä oli katolisia, 1/4 protestantteja, 1/4 muslimeja ja 1/4 perinteisen heimouskonnon edustajia. Tässä muutama vuosi sitten kristittyjä oli yli 70%, muslimeja alle 20% ja perinteisen heimouskonnon edustajia alle 10%.
Joten tässäkin saamme kiittää Jumalaa, joka on kasvun antanut. Evankeliumin kylvö ei ole mennyt hukkaan.
Vuonna 2007 Kamerunissa oli 281 elävää kieltä. Raamatunkäännöstyö oli voimakkaasti menossa. Oli jo päästy puolen sadan kielen käännöslukemiin. Tässä joku aika sitten, erään entisen lähettitoverin tohtoriväitöksen edellä saatoin kuunnella Roomalaiskirjeen 8. luvun yli 90 kielellä. (Teknisten ongelmien takia samalla kertaa kuultavien käännösten määrä oli käytännössä vähän yli 80 kielellä. Paikallisten ukonilmojen yms. syiden vuoksi muutamat lähettimet olivat sammuksissa milloin mikäkin ja missä päin maata milloinkin.)
Tästäkin saamme ylistää Jumalaa, joka on antanut sanansa kääntyä alati uusille ennestään saavuttamattomille kielille.
Joten Ari hyvä
Älä anna alkukertomusten Kainin kateuden kaltaisen katkeruuden synkentää mieltäsi, vaan liity Jumalaa kiittävien ja ylistävien YHTEISEEN joukkoon Jeesuksen opetuslasten porukkaan, Jumalan kansan yhteyteen.
Eli siis:
liity kirkkoon, palaa siihen Jumalan lahjoittamaan liittoon, johon sinut lapsena kasteessa omistettiin, mutta josta itse olet pois hypännyt, alas pudonnut.
”Kun lukee erään niin korkeasti oppineen kommentteja omasta viisaudestaan, pistää vaan miettimään kuinka käy hänen, ylennetäänkö vai allennetaanko? No, minulle vastaus ei ole epäselvä.” Kertomus fariseuksesta ja publikaanista kuvaa ihmisen asennetta Jumalan edessä. Toki fariseuksen ’en ole kuin muut’ -suhtautuminen viittaa myös lähimmäisiin kohdistuvaan ylimielisyyteen. Matias Roton lausuma omasta lukeneisuudestaan ei näy minun silmissäni ylpeilynä. Pikemminkin hän tarjoaa nöyrästi asiantuntemuksensa meidän kaikkien käyttöön. ”Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa.”
Martti
Kiitos kommentistasi
Matias Roto se mitä kuulen teidän kirkollisten kommenteista on ”minä minä minulle minulle”, siis koko uskonne perustuu niin itsekeskeiseen ajatteluun ja rakkauteen, ajatus on minä saan kaikki synnit anteeksi.
Minulle taasenevankeliumi on voimaa ja rakkautta, siis kun 40 vuotta elin pimeydessä ja tein mitä suurempia syntejä tietämättömänä Jumalan tahdosta niin kun Jumala kutsui ja näytti minun yhden synnin ja kun nöyrryin sen tunnustamaan niin kun Jumala alkoi työnsä minussa eli ohjaamaan sanansa kautta niin pimeys väistyi ja aloin kuulemaan Jeesuksenäänen ja ymmärtämään Jeesuksen sanoja ja samalla Jumala näytti voimansa minun elämässä kuinka Jeesus vapautti niistä himoista joissa elin eli pääsin synnin orjuudesta vapaaksi. Tässä uudessa tilassa katseeni on taivaassa eikä enää täällä maanpäällä eli jos jokin estäisi minua rakastamasta lähimmäistä niin silloin pitäisin kiinni maallisista enkä eläisi rakkaudessa. Siis jos vielä tekisin niitä syntejä joissa ennen elin ja joilla rikoin lähimmäistä vastaan niin tiedän että kaltoin käy.
Ari
Valitettavasti lukijasi kokevat juuri sinun julistuksesi minä-keskeiseksi. Kerrot vain mitä sinulle on tapahtunut. Vaikuttaa että uskosi peruste ei ole Vapahtaja, vaan sinun oma kääntymyksesi.
Elämän ruokkoaminen on hyvä asia elämässä. Siitä saamme olla iloisia kanssasi, olet saanut elämäsi ajokin nostetuksi tielle. Mutta, mutta! Valitettavasti tuon tielle pääsemisen jälkeen olet alkanut ajaa yksisuuntaisella tiellä väärään suuntaan. Niinpä olet törmäillyt vastaasi ajaviin ajoneuvoihin.
Olet antanut tuotannossasi vaikutelman, että aivan konkreettisesti olet yksinäsi oma porukkasi. Tämän takia aivan konkreettisesti olet JUMALAN KANSAN ulkopuolella.
Siis viinipuu vertauksen valossa:
Olet Kristus-puusta oksien eli siis kirkon jäsenten joukosta irti revitty oksa, jonka kohtalona on kuivuminen ja keväisten roskienpolton tuleen heittäminen. Joh. 15.
Tai Paavalin käyttämä kirkko on Kristuksen ruumis -ilmauksen valossa:
Olet ruumiista irti revitty elin, joka ei saa voimaansa yhteisen ruumiin verenkierrosta eikä toimi yhteisten hermoratojen ohjaamien yhteistoimintojen mukaisesti ojentautuen.
Niinpä liittyen kadonnut lammas vertauksen LAUMASTA erilleen joutuneen kohtaloon:
Pyydä Hyvää Paimenta eli meidän Vapahtajaamme kantamaan sinut takaisin lammasten laumaan eli siis Kristuksen paimentamien joukkoon eli siis ohjaamaan sinut pyhään kirkkoon.